Sinä 50+ -vuotias, ajatteletko että olet elämäsi puolivälissä, loppupuolella, vai miten?

Eihän sitä voi tietää etukäteen. Voi olla, että kuolen huomenna tai voi olla, että elän yli 100-vuotiaaksi.

Max. 15 hyvää vuotta, loput paskaa sairastaessa

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä voi tietää etukäteen. Voi olla, että kuolen huomenna tai voi olla, että elän yli 100-vuotiaaksi.

Siksipä en kysynytkään tietämisestä. Ap

Huonot elämäntavat (en juo enkä polta mutta syön makeaa) joten varmaan suurin osa elämästä jo takana. Tuntuu käsittämättömältä kuinka nopeasti elämä on mennyt.

Enemmän olen miettinyt, paljonko minulla on työuraa vielä jäljellä. Mietin tuota sitten eläköidyttyäni.

Ajattelen, että elämässäni on ehkä noin 1/3 osa jäljellä. Olen 55-vuotias. Tähän asti ihan hyvässä kuosissa ja kunnossa, joten oletan että sama tilanne jatkuu vielä. Toki koskaan ei voi tietää varmuudella.

Olen 57 ja oletan, että edessä on ehkä 10 tervettä vuotta. Sattumoisin niin kauan tässä varmaan töissäkin on käytävä. Vähän kiire on jo toteuttaa haaveita.

Loppusuoralla. Ennodota 60+ ikää. En edes tiedä hsluanko elää silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Huonot elämäntavat (en juo enkä polta mutta syön makeaa) joten varmaan suurin osa elämästä jo takana. Tuntuu käsittämättömältä kuinka nopeasti elämä on mennyt.

Sama juttu. Ihmeellistä miten vauhdilla aika kuluu. Nuoruus, lapsiperheaika, ja yhtäkkiä kaikki se on ohi. Viuh. Huhhuh. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että elämässäni on ehkä noin 1/3 osa jäljellä. Olen 55-vuotias. Tähän asti ihan hyvässä kuosissa ja kunnossa, joten oletan että sama tilanne jatkuu vielä. Toki koskaan ei voi tietää varmuudella.

Sama, 52v. Pari aktiivista vuosikymmentä jäljellä. Loput himmailua muttei liian. 

Olen asennoitunut siten, että elämästä on parhaimmillaan kolmasosa jäljellä. Suvussa ei ole ketään, joka olisi elänyt edes lähelle 100-vuotiaaksi. Sen sijaan löytyy sellaisia, jotka ovat kuolleet ennen 70 v. 

Työelämä hieman jännittää. Meillä on tulossa yt:t ja jos käteen jää lyhyt tikku, en tiedä mitä tehdä. Tämän ikäisenä työllistyminen alkaa olla aika vaikeaa.

Loppusuoralla. Elimistö on jo tuossa iässä alkanut rapistumaan jokaisella. Ei ole paluuta nuoruuteen.

Ajattelen olevani uuden alussa. Hyvässä kunnossa toistaiseksi. Irtisanouduin ärsyttävästä työstä ja raskaasta parisuhteesta. Lapset ovat aikuistumassa. M52

Täyttäessäni 42 ajattelin olevani puolivälissä. Nyt olen 58 ja olen selkeästi yli puolivälin. Toisaalta olen nähnyt elämän poistuvan ihmisruumista usean eri-ikäisen kohdalla. Väistämättömään kuolemaan osaa suhtautua jo varsin tyynesti.   

Vierailija kirjoitti:

Loppusuoralla. Elimistö on jo tuossa iässä alkanut rapistumaan jokaisella. Ei ole paluuta nuoruuteen.

Itse en edes haluaisi olla enää nuori. Keski-ikäisenä on oikein mukava olla.

Vierailija kirjoitti:

Olen asennoitunut siten, että elämästä on parhaimmillaan kolmasosa jäljellä. Suvussa ei ole ketään, joka olisi elänyt edes lähelle 100-vuotiaaksi. Sen sijaan löytyy sellaisia, jotka ovat kuolleet ennen 70 v. 

Työelämä hieman jännittää. Meillä on tulossa yt:t ja jos käteen jää lyhyt tikku, en tiedä mitä tehdä. Tämän ikäisenä työllistyminen alkaa olla aika vaikeaa.

 

Meillä myös YT:t tulossa ja samat mietteet. Periaatteessa alallani töitä riittää vanhemmillekin, mutta itselläni ei fysiikka enää kestä. Ap

Alkupuolella.

Täytin juuri 50 ja olen todellakin loppupuolella, jos nyt ylipäätään elää seitsemänkymppiseksi, ei siitä eteenpäin elämä kuitenkaan ole hääviä. Isoäiti eli 74-vuotiaaksi. Hänen olisin suonut elävän paljon pidempään, mutta tietysti terveenä. Nyt lähti aikalailla saappaat jalassa. Eniten pelkään että dementoidun paljon ennen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Loppusuoralla. Elimistö on jo tuossa iässä alkanut rapistumaan jokaisella. Ei ole paluuta nuoruuteen.

Ei tuon ikäinen silti vielä mikään ikäloppukaan ole, vaan keski-ikäinen.

No aika moni elää vielä tuon jälkeen 20 vuotta ja yli että en sanoisi että loppusuoralla. Mulla on 94v tuttava mutta nämä taitaa olla poikkeuksia jotka pystyy asua vielä kotonakin.