Sinä 50+ -vuotias, ajatteletko että olet elämäsi puolivälissä, loppupuolella, vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Loppusuoralla. Elimistö on jo tuossa iässä alkanut rapistumaan jokaisella. Ei ole paluuta nuoruuteen.

Elimistö alkaa rapistumaan jo 25 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 vuotias ja kyllä iän huomaa jo. Terveysvaivoja on ja kummallisia kipuja missä milloinkin. Olen vanhentunut parissa vuodessa nopeasti. Toivon että pysyisin hengissä vielä 10v koska nuorin lapseni on vasta 7-vuotias. Hän tarvitsee äitiänsä.

Tietenkin pysyt!

           Kiitos tämän kirjoittaneelle 🤗.                         Parhaani teen

Isä oli vain 15 vuotta vanhempi kuollessaan kuin olen nyt. Hän oli sairas ja ikäistään iäkkäämmän oloinen. En tosiaan tahdo samaa kohtaloa, vaan huolehtia itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 vuotias ja kyllä iän huomaa jo. Terveysvaivoja on ja kummallisia kipuja missä milloinkin. Olen vanhentunut parissa vuodessa nopeasti. Toivon että pysyisin hengissä vielä 10v koska nuorin lapseni on vasta 7-vuotias. Hän tarvitsee äitiänsä.

Tietenkin pysyt!

           Kiitos tämän kirjoittaneelle 🤗.                         Parhaani teen

Ole hyvä...olet synnyttänyt vielä melko myöhään. Se voi lisätä masennusta. 

Vierailija kirjoitti:

Max. 15 hyvää vuotta, loput paskaa sairastaessa

Riippuu henkilöstä, jotkut elävät hyvää elämää vielä 80v, toisilla voi olla terveydellisiä ongelmia jo 40 tienoilla tai nuorempanakin.

Ei mitään hauskempia puheenaiheita olisi tarjolla?

Itse olen vasta 44 ja ajattelen, että elämäni on ohi. Siis siinä mielessä, että olen olemassa mutta en elä. Lapsuuden jälkeen en ole ollut onnellinen. 

61v. Aivohalvauksesta toipumassa. Vähin erin toiminnot palautuneet, ajokortinkin sain takaisin. Eletään päivä kerrallaan. 

Olen 51 v ja tämän ikäinen on jo loppusuoralla.

Sanon tämän vaikka olen keskivertoa hoikempi ja nuorekkaampi.

35...40 v on puolivälissä. 50 v siis jo illassa oireineen. Ikävä fakta.

Olen 60+ mies. Fysiikka on kaikilla arvoilla 40-vuotiaan ja mieli samoin. Olen ollut nuorena kestävyyslajien kilpaurheilija 12 vuoden ajan eli treenannut itseni toistuvasti huippukuntoon. Olen hankkinut myöhemmin useamman yliopistotasoisen loppututkinnon ja jatkan edelleen tiedonhankintaa, omia väyliäni pitkin. Jos terveyteen ei tule odottamattomia muutoksia, niin uskon jatkavani yrittäjänä vielä useita vuosia. Olen käyttänyt n. 2/3 kehoni uusiutumiskyvystä, saa nähdä, että mitä lääketiede tuo tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vasta 44 ja ajattelen, että elämäni on ohi. Siis siinä mielessä, että olen olemassa mutta en elä. Lapsuuden jälkeen en ole ollut onnellinen. 

Mitä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 v ja tämän ikäinen on jo loppusuoralla.

 

Sanon tämän vaikka olen keskivertoa hoikempi ja nuorekkaampi.

35...40 v on puolivälissä. 50 v siis jo illassa oireineen. Ikävä fakta.

Eihän 35-40 ole vielä puolivälissä, jos elää yli 90-vuotiaaksi. Sitä ei voi tietää etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 vuotias ja kyllä iän huomaa jo. Terveysvaivoja on ja kummallisia kipuja missä milloinkin. Olen vanhentunut parissa vuodessa nopeasti. Toivon että pysyisin hengissä vielä 10v koska nuorin lapseni on vasta 7-vuotias. Hän tarvitsee äitiänsä.

Tietenkin pysyt!

           Kiitos tämän kirjoittaneelle 🤗.                         Parhaani teen

Ole hyvä...olet synnyttänyt vielä melko myöhään. Se voi lisätä masennusta. 

Kyllä, tämä on fakta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vasta 44 ja ajattelen, että elämäni on ohi. Siis siinä mielessä, että olen olemassa mutta en elä. Lapsuuden jälkeen en ole ollut onnellinen. 

Mitä tapahtui?

Suoraan sanottuna koulukiusaaminen pilasi nuoruuteni täysin. Siitä seurasi masennus, jonka kanssa kamppailen vieläkin. Minulla ei ole yhtään ystävää, enkä löydä parisuhdetta, koska kukapa tällaisen rumiluksen kanssa haluaisi olla? Lisäksi olen jumissa töissä alalla, jota vihaan. 

Kyllähän tässä loppusuora alkaa häämöttää, onneksi. On tullut elettyä niin villi ja tapahtumarikas elämä, että oksat pois. En millään jaksaisi enää toista samanlaista 50 vuoden ajanjaksoa. Hauskaa on ollut ja elämässä valtavasti seikkailuja. Päivääkään en vaihtaisi pois.

M54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 v ja tämän ikäinen on jo loppusuoralla.

 

Sanon tämän vaikka olen keskivertoa hoikempi ja nuorekkaampi.

35...40 v on puolivälissä. 50 v siis jo illassa oireineen. Ikävä fakta.

Eihän 35-40 ole vielä puolivälissä, jos elää yli 90-vuotiaaksi. Sitä ei voi tietää etukäteen.

Kyllä 35...40 v on virallisesti puolivälissä, kun katsotaan kansan keski ikää tilastoista. Mies kuolee noin 72 v, nainen 80 v. 90...100 v on yhäkin harvinaista, ei lainkaan keskiarvoista.

Onko täällä vain masentuneita henkilöitä? Mitä ihmettä? 50+ - elämä alkaa uudelleen!

Lopussa. Tuntuu että tässä suorastaan luisuu hautaan.

Kyllä sitä välillä ihmettelee että miten pitkään sitä jo on elänyt, siitähän on ikuisuus kun oli lapsikin. Miten sitä voi olla edes olemassa enää,  aikamoista. 

52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 vuotias ja kyllä iän huomaa jo. Terveysvaivoja on ja kummallisia kipuja missä milloinkin. Olen vanhentunut parissa vuodessa nopeasti. Toivon että pysyisin hengissä vielä 10v koska nuorin lapseni on vasta 7-vuotias. Hän tarvitsee äitiänsä.

Tietenkin pysyt!

           Kiitos tämän kirjoittaneelle 🤗.                         Parhaani teen

Ole hyvä...olet synnyttänyt vielä melko myöhään. Se voi lisätä masennusta. 

           Liki 45-vuotias olin. Suht iäkäs😆

Sain elää 50 hyvää vuotta. Nyt on pysyvä vamma, mutta ehkä elo voi jatkua jonkinlaisena. Aika on mennyt hurjan nopeaa. Lapsetkin aikuistui tuosta vaan.