Kanssa-autisteille kysymys: millaiset ihmiset ovat teitä kohtaan tylyimpiä?

"Tämä aiempi kommentoija ilmeisesti on oppinut maskaamaan eli näyttelemään neurotyypillistä."

Mä en ymmärrä tätä maskaamista. Mä en ymmärrä, miten neurotyypillistä voi näytellä. En edes ymmärrä sitä, miksi neurotyypillistä pitäisi näytellä. Niiden elämä on niin vaikeaa. Ne ei saa, mitä haluaa, kun eivät osaa sanoa.

Neurotyypillinen yrittää sanoa "minua palelee", mutta sanookin "ulkona on kylmä". Johon minä sitten totean, että niinhän siellä on. Neurotyypillinen suuttuu, kun en pyydä häntä sisälle lämpimään, vaikka häntä palelee. Olisi sanonut suoraan, että "minua palelee, voinko tulla teille lämmittelemään", jolloin olisin toivottanut tervetulleeksi.

Neurotyypilliset tekevät itse omasta elämästään vaikeaa. Miksi minä haluaisin matkia heitä?

Miksi minun pitäisi kierrellä ja kaarrella ja feikata? Jos minua palelee, miksi en voi sanoa, että minua palelee, ja kysyä pääsisinkö teille lämmittelemään?

"Minä taas luen mieluiten juuri niitä rivien välejä, koska ihmiset valehtelee niillä riveillä."

Miten rivien välejä luetaan, kun ei niissä ole tekstejä? Tyypillinen neurotyypillinen ihminen. Kysyy jotain ja päättelee itse muuta.

-Haluatko kahvia? (neurotyypillinen)

-Kyllä, kiitos. (autisti)

Ei se kuitenkaan halua, tarjoampa mehua. (neurotyypillinen)

Minä lähden siitä, että uskon, mitä ihmiset sanovat. Jos valehtelevat, omapa on häpeänsä.

Narsistit muuten usein "lukevat rivien välistä", ja siellähän lukee ihan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä aiempi kommentoija ilmeisesti on oppinut maskaamaan eli näyttelemään neurotyypillistä."

Mä en ymmärrä tätä maskaamista. Mä en ymmärrä, miten neurotyypillistä voi näytellä. En edes ymmärrä sitä, miksi neurotyypillistä pitäisi näytellä. Niiden elämä on niin vaikeaa. Ne ei saa, mitä haluaa, kun eivät osaa sanoa.

Neurotyypillinen yrittää sanoa "minua palelee", mutta sanookin "ulkona on kylmä". Johon minä sitten totean, että niinhän siellä on. Neurotyypillinen suuttuu, kun en pyydä häntä sisälle lämpimään, vaikka häntä palelee. Olisi sanonut suoraan, että "minua palelee, voinko tulla teille lämmittelemään", jolloin olisin toivottanut tervetulleeksi.

Neurotyypilliset tekevät itse omasta elämästään vaikeaa. Miksi minä haluaisin matkia heitä?

Miksi minun pitäisi kierrellä ja kaarrella ja feikata? Jos minua palelee, miksi en voi sanoa, että minua palelee, ja kysyä pääsisinkö teille lä

Autistinaiset oppivat usein maskaamaan jo lapsina. Syynä on halu tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Päästä osaksi ryhmää tai saada edes yksi ystävä. (Koska ne muut ovat tod näk neurotyypillisiä.)

Jos autistin lähipiirissä on toinen tai useampi vertainen autisti, joka toimii hänelle peilinä, maskaamisesta ei tule välttämätöntä. Samoin, jos autisti hyväjsytään kotona omana itsenään. Tyypillisesti miespuoliset autistit maskaavat huomattavasti vähemmän; moni ei edes ymmärrä eikä osaa esittää muuta kuin mitä on luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kaunis ja hoikka autistinainen ja mua ainakin vihaa eniten kaikki lihavat keski-ikäiset helttakaulaiset naiset, koska kokevat ilmeisesti itsensä jollakin tavoin huonommaksi ja siksi kohtelevat törkeästi.

Itse olen lihava ja helttakaulainen autistinainen ja kuvailusi perusteella vaikutat vain epäkohteliaalta, jos laitat jonkinlaisia tärkeitä attribuutteja omalle kauneudelle ja hoikkuudellesi. Ehkä sinä koet heidät huonommiksi ja he sitten käyttäytyvät sen mukaisesti. Tuskin lihavat naiset nyt vain yksissä tuumin ovat päättäneet, että hoikka kaunotar ei saa olla olemassa. Omissa ystävissä on ainakin pitkiä, paksuja, kauniita, rumiluksia, mutta kaikkia meitä yhdistää ihmisyys ja kiinnostuksenkohteet.

Sanoitit ajatukseni, kiitos.

"Autistinaiset oppivat usein maskaamaan jo lapsina. Syynä on halu tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Päästä osaksi ryhmää tai saada edes yksi ystävä. (Koska ne muut ovat tod näk neurotyypillisiä.)

Jos autistin lähipiirissä on toinen tai useampi vertainen autisti, joka toimii hänelle peilinä, maskaamisesta ei tule välttämätöntä. Samoin, jos autisti hyväjsytään kotona omana itsenään. Tyypillisesti miespuoliset autistit maskaavat huomattavasti vähemmän; moni ei edes ymmärrä eikä osaa esittää muuta kuin mitä on luonnostaan."

Mä olen autisminkirjon nainen. En ole koskaan oppinut maskaamaan. Enkä edes ymmärrä, miksi niin pitäisi tehdä. Lähipiirissä ei ollut muita autisminkirjon henkilöitä, kun olin lapsi. Minua ei ymmärretty kotona eikä koulussa. En edelleenkään, keski-ikäisenä, osaa esittää mitään roolia. En edes yrittämällä. Jos yrittäisin, se olisi niin keinotekoista, että naurattaisi itseä, ja aiheuttaisi sääliä ja myötähäpeää muissa.

Toki sitä olisi halunnut olla osa ryhmää, mutta kun ei osannut. Ihmettelen näitä autisminkirjon ihmisiä, jotka "maskaamalla" pääsevät osaksi ryhmää. Itse en ole koskaan osannut "maskata", enkä päässyt osaksi ryhmää. Aikuisena minulla on ystävinä muita ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla liitoksissa autisminkirjoon, esim. heillä itsellään autistinen lapsi tms.

Itse olen sitä mieltä, että ei voi olla autisminkirjon ihminen, jos osaa maskata uskottavasti. Autisminkirjon ihmiset eivät yleensä hahmota, miten maskataan tai miksi pitäisi maskata tai eivät osaa tehdä sitä uskottavasti. Autisminkirjoon kuuluu esim. vaikeus osoittaa tunteita kasvojen ilmeillä ja vaikeus tulkita muiden kasvojen ilmeitä. Et voi maskata ilmeitä, jos et osaa muodostaa tai tulkita ilmeitä.

Vierailija kirjoitti:

"Autistinaiset oppivat usein maskaamaan jo lapsina. Syynä on halu tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Päästä osaksi ryhmää tai saada edes yksi ystävä. (Koska ne muut ovat tod näk neurotyypillisiä.)

Jos autistin lähipiirissä on toinen tai useampi vertainen autisti, joka toimii hänelle peilinä, maskaamisesta ei tule välttämätöntä. Samoin, jos autisti hyväjsytään kotona omana itsenään. Tyypillisesti miespuoliset autistit maskaavat huomattavasti vähemmän; moni ei edes ymmärrä eikä osaa esittää muuta kuin mitä on luonnostaan."

Mä olen autisminkirjon nainen. En ole koskaan oppinut maskaamaan. Enkä edes ymmärrä, miksi niin pitäisi tehdä. Lähipiirissä ei ollut muita autisminkirjon henkilöitä, kun olin lapsi. Minua ei ymmärretty kotona eikä koulussa. En edelleenkään, keski-ikäisenä, osaa esittää mitään roolia. En edes yrittämällä. Jos yrittäisin, se olisi niin keinotekoista, että naurattaisi itseä, ja aiheuttaisi sä

Maskaaminen on mahdollista, kun autismi ei ole niin vaikea-asteista, että ihminen ymmärtää itse olevansa poikkeava. Älykäs autisti ymmärtää, että maskaamalla hänen mahdollisuutensa pärjätä elämän eri aloilla paranee merkittävästi. Tämä tietysti edellyttää, että on jotain, mitä autisti tavoittelee elämässään, esim. työura, parisuhde.

Sellaiset keskinkertaiset ihmiset, joilla ei ole sydämen hyvyyttä, on pahimpia. Koska he eivät näe omaa rajallisuuttaan ja ovat mielestään elämässään vallan hienosti onnistuneet, kun ovat aina kulkeneet keskitietä, miellyttäneet ympäristöä ja haistelleet tuulia, miten kuuluu olla ja toimia. Heidän mielestään muidenkin pitäisi toimia samalla tavalla.

Nämä ihmiset pelkäävät virheiden tekemistä ja erilaisuutta yli kaiken, ja autistin totaalinen varmuus omassa outoudessaan ja väärissä reaktioissaan on heille käsittämätöntä. Vähän pitäisi autistinkin yrittää, heidän mielestään.

Olen ollut oma itseni puoli vuosisataa. Joissain tilanteissa joutuu toki käyttäytymään "vaaditulla" tavalla eikä omalla luontaisella. Ne ovat kuitenkin niin harvassa ettei mitään merkitystä. Itse ajattelen että tämä on suojannut minua liitännäisoireilta. Olen kylläkin enemmän ADD kuin kirjolla.

Neurotyypillisenä uskoisin, että pahimpia ovat ihmiset, joilla ei ole kykyä ymmärtää erilaista ajattelutapaa/ poikkeavia näkemyksiä asioista. 

Ihmisten lukeminen on haastavaa jo nentille, saati sellaiselle ihmiselle, jolle kasvojen mikroilmeitten/ abstraktien kielikuvien jne.hahmottaminen on täysi katastrofi.

"Maskaaminen on mahdollista, kun autismi ei ole niin vaikea-asteista, että ihminen ymmärtää itse olevansa poikkeava. Älykäs autisti ymmärtää, että maskaamalla hänen mahdollisuutensa pärjätä elämän eri aloilla paranee merkittävästi. Tämä tietysti edellyttää, että on jotain, mitä autisti tavoittelee elämässään, esim. työura, parisuhde."

Minulle ei ole autismia vaan aspergerin oireyhtymä. Silti ymmärsin vasta aikuisena olevani poikkeava. Ja esim. vasta aikuisena sain tietää, että ihmiset ilmaisevat tunteita ilmeillään. Olin aina ajatellut, että tunteet ilmaistaan kertomalla, mitä tunnetaan. Vieläkään en osaa lukea tunteita ilmeistä. Olen yrittänyt tätä harjoitella, mutta ei vain onnistu. Enkä onnistu ilmaisemaan omia tunteitani ilmeilläni, en tiedä, miten tunne pitäisi kasvoilla "tehdä".

Olen tavoitellut työelämää, mutta ei ole onnistunut. Parisuhteessa olen. Puolisoni on neurotyypillinen, ja yleensä sosiaalisten tilanteiden jälkeen, kun jäämme kahden, hän selittää minulle, mitä tilanteessa havaitsi. Itse olen monesti tulkinnut tilanteet eri tavalla, enkä ole huomannut monia asioita, mitä puolisoni on havainnut.

Minä en osaisi maskata. Jos olisin koira, en osaisi uskottavasti esittää kissaa. En usko, että oikeat autisminkirjon ihmiset osaavat maskata uskottavasti. Autismin kirjo on synnynnäinen ominaisuus, joka on aivorakenteissa. Kun aivot toimii eri tavalla, et voi "maskaamalla" muuttaa niiden toimintaa. Koira ei muutu kissaksi, vaikka kuinka yrittäisi. Aidot kissat huomaisivat heti, että kyseessä on feikki. Samoin muuten aidot autisminkirjon ihmiset tunnistavat heti nämä "wannabe-autistit".

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset keskinkertaiset ihmiset, joilla ei ole sydämen hyvyyttä, on pahimpia. Koska he eivät näe omaa rajallisuuttaan ja ovat mielestään elämässään vallan hienosti onnistuneet, kun ovat aina kulkeneet keskitietä, miellyttäneet ympäristöä ja haistelleet tuulia, miten kuuluu olla ja toimia. Heidän mielestään muidenkin pitäisi toimia samalla tavalla.

Nämä ihmiset pelkäävät virheiden tekemistä ja erilaisuutta yli kaiken, ja autistin totaalinen varmuus omassa outoudessaan ja väärissä reaktioissaan on heille käsittämätöntä. Vähän pitäisi autistinkin yrittää, heidän mielestään.

Hyvä ja osuva kuvailu. Samaistun.

öööhhhh

Erikoinen aloitus, sillä minulle tylyjä ovat nimenomaan autistit

Vierailija kirjoitti:

Minä en osaisi maskata. Jos olisin koira, en osaisi uskottavasti esittää kissaa. En usko, että oikeat autisminkirjon ihmiset osaavat maskata uskottavasti. Autismin kirjo on synnynnäinen ominaisuus, joka on aivorakenteissa. Kun aivot toimii eri tavalla, et voi "maskaamalla" muuttaa niiden toimintaa. Koira ei muutu kissaksi, vaikka kuinka yrittäisi. Aidot kissat huomaisivat heti, että kyseessä on feikki. Samoin muuten aidot autisminkirjon ihmiset tunnistavat heti nämä "wannabe-autistit".

Mitä lie ovat nämä "wannabe-autistit"? Sen olen huomannut että joillakin autisteilla esiintyy omia, virallisista diagnoosikriteereistä poikkeavia, diagnoosikriteerejä. Et ole oikea autisti koska nunnnunnuu. Oirehan sekin on.

Vierailija kirjoitti:

"Maskaaminen on mahdollista, kun autismi ei ole niin vaikea-asteista, että ihminen ymmärtää itse olevansa poikkeava. Älykäs autisti ymmärtää, että maskaamalla hänen mahdollisuutensa pärjätä elämän eri aloilla paranee merkittävästi. Tämä tietysti edellyttää, että on jotain, mitä autisti tavoittelee elämässään, esim. työura, parisuhde."

Minulle ei ole autismia vaan aspergerin oireyhtymä. Silti ymmärsin vasta aikuisena olevani poikkeava. Ja esim. vasta aikuisena sain tietää, että ihmiset ilmaisevat tunteita ilmeillään. Olin aina ajatellut, että tunteet ilmaistaan kertomalla, mitä tunnetaan. Vieläkään en osaa lukea tunteita ilmeistä. Olen yrittänyt tätä harjoitella, mutta ei vain onnistu. Enkä onnistu ilmaisemaan omia tunteitani ilmeilläni, en tiedä, miten tunne pitäisi kasvoilla "tehdä".

Olen tavoitellut työelämää, mutta ei ole onnistunut. Parisuhteessa olen. Puolisoni on neurotyypillinen, ja yleensä sosiaaliste

Sovitaanko, että olet autisti, joka ei ole hiffannut maskausta, okei?

Minä puolestani olen maskannut suurimman osan elämääni. Nyt wanhana en enää jaksa. En ollut edes tajunnut, miten kuluttavaa ja kuormittavaa maskaus on. Ajattelin aina, että kuormitun (sosiaalisesti) ihmisistä. No, se tietysti, mutta iso lisä kuormitukseen oli samanaikainen maskaaminen.

Omasta autismistani ei ole epäilyksen häivää. Jopa oma lapseni sanoi varhaismurrosiässä, että 'olisipa minullakin normaali äiti'.  Olihan se vähän loukkaavaa, sillä tuolloin minulla ei ollut vielä diagnoosia, ja pidin itseäni vain hieman eksentrisenä ja tietysti erittäin älykkäänä. 🤭

Vierailija kirjoitti:

"Tämä aiempi kommentoija ilmeisesti on oppinut maskaamaan eli näyttelemään neurotyypillistä."

Mä en ymmärrä tätä maskaamista. Mä en ymmärrä, miten neurotyypillistä voi näytellä. En edes ymmärrä sitä, miksi neurotyypillistä pitäisi näytellä. Niiden elämä on niin vaikeaa. Ne ei saa, mitä haluaa, kun eivät osaa sanoa.

Neurotyypillinen yrittää sanoa "minua palelee", mutta sanookin "ulkona on kylmä". Johon minä sitten totean, että niinhän siellä on. Neurotyypillinen suuttuu, kun en pyydä häntä sisälle lämpimään, vaikka häntä palelee. Olisi sanonut suoraan, että "minua palelee, voinko tulla teille lämmittelemään", jolloin olisin toivottanut tervetulleeksi.

Neurotyypilliset tekevät itse omasta elämästään vaikeaa. Miksi minä haluaisin matkia heitä?

Miksi minun pitäisi kierrellä ja kaarrella ja feikata? Jos minua palelee, miksi en voi sanoa, että minua palelee, ja kysyä pääsisinkö teille lä

Olet feikki.  Kun kerran ymmärrät, mitä se nt hakee ilmaisullaan, on pelkkää veetuilua vastata ja reagoida kirjaimellisesti.  Eli toimit juuri sillä tavalla kierosti, mikä on tyypillistä nt ketkuilua.

Muuten: miten ihmeessä tuo viesti on saanut ylänuolia?! Eikö lukijoilla ole loogista ajattelukykyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maskaaminen on mahdollista, kun autismi ei ole niin vaikea-asteista, että ihminen ymmärtää itse olevansa poikkeava. Älykäs autisti ymmärtää, että maskaamalla hänen mahdollisuutensa pärjätä elämän eri aloilla paranee merkittävästi. Tämä tietysti edellyttää, että on jotain, mitä autisti tavoittelee elämässään, esim. työura, parisuhde."

Minulle ei ole autismia vaan aspergerin oireyhtymä. Silti ymmärsin vasta aikuisena olevani poikkeava. Ja esim. vasta aikuisena sain tietää, että ihmiset ilmaisevat tunteita ilmeillään. Olin aina ajatellut, että tunteet ilmaistaan kertomalla, mitä tunnetaan. Vieläkään en osaa lukea tunteita ilmeistä. Olen yrittänyt tätä harjoitella, mutta ei vain onnistu. Enkä onnistu ilmaisemaan omia tunteitani ilmeilläni, en tiedä, miten tunne pitäisi kasvoilla "tehdä".

Olen tavoitellut työelämää, mutta ei ole onnistunut. Parisuhteessa olen. Pu

Sovitaanko, että olet autisti, joka ei ole hiffannut maskausta, okei?

Minä puolestani olen maskannut suurimman osan elämääni. Nyt wanhana en enää jaksa. En ollut edes tajunnut, miten kuluttavaa ja kuormittavaa maskaus on. Ajattelin aina, että kuormitun (sosiaalisesti) ihmisistä. No, se tietysti, mutta iso lisä kuormitukseen oli samanaikainen maskaaminen.

Omasta autismistani ei ole epäilyksen häivää. Jopa oma lapseni sanoi varhaismurrosiässä, että 'olisipa minullakin normaali äiti'.  Olihan se vähän loukkaavaa, sillä tuolloin minulla ei ollut vielä diagnoosia, ja pidin itseäni vain hieman eksentrisenä ja tietysti erittäin älykkäänä. 🤭

"Ajattelin aina, että kuormitun (sosiaalisesti) ihmisistä. No, se tietysti, mutta iso lisä kuormitukseen oli samanaikainen maskaaminen." Tämä! En viihdy ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy erikoisia/hitaita ihmisiä. Olen varsin nirso seurastani, mutta eihän se minun vikani ole että niin monet ovat kovin ahdasmielisiä ja tuomitsevia?

Vierailija kirjoitti:

Narsistipiirteiset ihmiset yleensä ja tosiaan, tietynlaiset miehet. Molemmille on yhteistä se, etteivät he voi sietää sitä, etten käyttäydy heidän odottamallaan tavalla.

Sama kokemus. Minulle on pari kertaa suututtu siitä, kun en ole tiennyt mikä kenenkin auto on vaan olen voinut pitää mahdollisena, että esimies ajaa huonompaa/vanhempaa autoa kuin joku muu. Kaikki ne kotterot näyttää minulle samoilta.

.

upp