en ole rakastanut miestäni vuosiin onko liittoa jatkettava lasten vuoksi?
lapset 9 ja 11v,
pitääkö minun odottaa kunnes nuorin on 18 v?
liitto ei anna minulle mitään, emme tee yhdessä asioita, mies ei panosta omaan ulkonäkäköönsä ja sohva haisee paskalta hänen istuttua siinä. Mies on myös joojoo mies joka ei ole omaa perhettä suojeleva vaan myötäilee milloin mitäkin/ketäkin.
ahdistun todella paljon tässä suhteessa, mutta lasten vuoksi ole pysynyt koska lapsilla ystävät, koti ja koulu tärkeitä ja ne kaikki menisivät rikki. Asuntoja ei löydy tältä alueelta sellaisia joihin voisi ajatella muuttavansa jos kuitenkin tarvitsee edelleen isohkon tilan.
En koe vetoa mieheen ja seksi on aina aivan samanlaista, Sperman haju jälkeenpäin kuvottaa minua, joten sekin on yksi syy ettei kiinnosta.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Hui hemmetti jos oma vaimo alkaisi hautomaan tommosia oikein pitempään ja sitten haluisi erota koska aviomies muuttunut vastenmieliseksi. Lapset siinä jaloissa jo.
Moni eroperheestä oleva nainen kai toistaa omaa parsiuhdemallia ja projisoi isäänsä kohtaan tukahdetut vihantunteet siihen mieheensä kun alitajunta alkaa reagoimaan sitä ennestään tuttua parisuhdemallia kaivaten. Että erotaan kun ei enää oo tuntunu kivalta pitkiin aikoihin ja ahistaa.
Jaa. Kyllä vauvalta saa jatkuvasti lukea, miten mies jättää lapset ja vaimonsa, kun tämä on jo 35v ja paraste ennen päivä meni jo. Pitää saada parikymppinen tilalle. Onko tuo sitten hyväksyttävämpi syy? Eli miehelle on hyvä syy erota, kun naiselle ja lastensa äidille tulee ryppyjä naamaan ja painokin on synnytysten myötä nousssut ja voi, että, kun se vaimo venytti vehkeensäkin niissä synnytyksissä, niin kyllähän miehellä on hyvä syy etsiä uusi ja nuorempi.
Kyllä tällä ap:llä on kuitenkin paremi syy harkita eroa, kuin noilla miehillä. Kaikki me nääs vanhetaan, jopa ne miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin päin, että mies ei rakastanut mua. Ihan normaalia lapsiperheen elämää elimme, ei mitään vakavia riitoja. Hän sanoi ihan suoraan sen mulle päin naamaa, ettei rakasta ja halusi eron tämän takia. Yhteisen 18 vuoden jälkeen, lapset teini-ikäisiä tuolloin.
Oliko salasuhde?
Kyllä oli. Mies oli hommannut toisen naisen salaa valmiiksi.
Tyyppiesimerkki erosta joka tulee puskista.
Pahansuopaisimmat syyttävät avoimesti netissä tai somessa kumppaniaan omasta salasuhteilustaan.
Sellainen käytös ilmentää tunnekylmyyttä ja persoonallisuushäiriöisen piirteitä vaikka diagnoosia ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaako joku puolisoaan?
Niinpä. En oo nähnyt yhtään pariskuntaa, jossa näkyis jotain rakkautta. Päinvastoin. 😂
Mä olen nähnyt tälläisiä pareja ja ei voi, kuin kadehtia. Vielä vuosikymmenien päästä rakkaus toista kohtaan näkyy ulkopuolisillekin. Oman tyttären appivanhemmat ovat tästä yksi esimerkki. Myös oma sisareni ja miehensä selvästi vieläkin rakastavat toisiaan. Ja joitakin muitakin tiedän, Siinä on sielunkumppanit löytäneet toisensa.
Mä luulen, että näitä pareja yhdistää myös kunnoitus toista kohtaan. Kun saat siltä toiselta kunnoitusta ja hyväksyntää, on helppo rahastaa.
Meillä oli miehen kanssa enemmän sellaista valtataistelua tuo avoliitto ja vaikka minä luovutin jossain kohtaa, mies ei . Kaikessa piti olla parempi ja aina piti päästä sanomaan viimeinen sana. Mies ei uskonut minun mitään sanomisia ja sanoikin minulle kerran päin naamaa, ettei usko mitään mitä minä sanon. Kaikki asiat piti käydä kysymässä joltain kaverilta tai naapurin Penalta ja sitten tulla sanomaan, että se asia on niin (eli juuri niin , kuin olin sanonut, mutta minun sanomana sitä ei koskaan uskottu)
Jos suhteesta puuttuu kaikkinainen kunnoitus toista kohtaa, ei sellaisessa liitossa kukaan ole onnellinen, eikä jaksa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Just lasten takia pitää erota, jos rakkautta ei enää ole.
Eroaminen voi olla ok ja yhdessä pysyminen voi olla ok, kunhan aikuinen ottaa täyden vastuun teoistaan. Iljettävää yrittää vierittää lasten syyksi sitä, että on pakko lähteä itse etsimään uutta rakkautta.
Erikseen sitten sellaiset tilanteet, joissa lapsiin tai aikuiseen perheessä kohdistuu jokin fyysisen tai henkisen hyvinvoinnin uhka. Silloin tietenkin täytyy erota. Mutta se, että isi tai äippä tahtoo vähän aikuisten rakkautta, ei ole lasten perustarve.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kyllä vaistoavat millaiset vanhempien välit ovat. Tee lapsille palvelus, ja eroa. Haluatko antaa heille kuvan, että tuollainen parisuhdemalli on ok?
Mun vanhemmat korjasivat suhteensa. Arvostan heitä, ja koen aidosti saaneeni paljon paremmin parisuhdemallin kuin ne kaverit, joiden vanhemmat erosivat.
Miks menit naimisiin ja teit lapsia ruman paskalle haisevan joojoo miehen kanssa? Elämä on valintoja ja niiden kanssa pitää elää.
Tuo on ihme ajattelumalli, että lasten takia pitää erota, kun vanhempien parisuhde on lässähtänyt. Siinähän vain opetetaan lapsille että parisuhteessa ei tarvitse taistella, vaan heti pitää erota jos tulee ongelmia.
Ja muuttuuko se lasten koti automaattisesti onnelliseksi, kun vanhemmat eroavat? Monesti jätetty vanhempi voi masentua pidemmäksi aikaa, tulee taloushuolia kun joutuu pärjäämään yhden tuloilla, monet alkoholisoituu. Ja nykyään tuntuu monilla vaikealta löytää enää uusia kumppaneita ja siihen päälle vielä uusperheiden haasteet. Monet vanhemmat ei myöskään jaksa yksin hoitaa omilla "viikoillaan" lapsia, ei sekään ole helppoa.
Ei ne lapset siitä kärsi, että omien vanhempien parisuhde on vähän kulahtanut. Heille on tärkeintä normaali arki. Eriasia tietysti jos paljon riitoja, väkivaltaa tai alkoholi kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just lasten takia pitää erota, jos rakkautta ei enää ole.
Eroaminen voi olla ok ja yhdessä pysyminen voi olla ok, kunhan aikuinen ottaa täyden vastuun teoistaan. Iljettävää yrittää vierittää lasten syyksi sitä, että on pakko lähteä itse etsimään uutta rakkautta.
Erikseen sitten sellaiset tilanteet, joissa lapsiin tai aikuiseen perheessä kohdistuu jokin fyysisen tai henkisen hyvinvoinnin uhka. Silloin tietenkin täytyy erota. Mutta se, että isi tai äippä tahtoo vähän aikuisten rakkautta, ei ole lasten perustarve.
Juuri näin. Tuollainen ajatusmalli kertoo kyvyttömyydestä kantaa vastuu rehellisesti omista teoistaan. Monen pettäjän ja sarjapettäjän vakiomantroja.
Sairasta. Voisin veikata, että lapset kärsii enemmän tuollaisesta valehtelusta. Niin kuin itse mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää ensin vaikka perhe- tai parisuhde neuvolaan mutta älkää vanhemmat erotko sen takia että sohva haisee paskalta.
Tota sohvaa ihmettelen. Mitä se äijä tekee siinä kun se haisee pas.....? Istuu ilman housuja???
AP:n suusta se haju oikeasti lähtee.
Entäpä jos ei saisi erota, valittaisiinko silloin kumppani vähän huolellisemmin?
Hyi hitto. Mitäs jos kokeilisit ensin sitä perinteistä, eli keskustelisit tuosta hajuongelmasta. Vaikuttaa että ukko on masentunut. Ehkä syynä on suhteenne.
Vierailija kirjoitti:
Aphan on ollut uskoton pettäjä. Pettänyt lupauksensa rakastaa ja pitää paisuhteesta huolta. Ollut välinpitämätön ja ohikävelevä.
Ja vierittää syyn omasta pahasta olostaan miehen niskaan. Voiko ylimielisempää käytöstä olla kuin ap:n. Minä joudun olemaan paskassa liitossa,minä.
Kyllä parempi on että katsot peiliin. Siellä syyllinen on. Ei miehesi. Ja eroa,miehesi ansaitsee kumppanin joka häntä oikeasti rakastaa. Olet miehellesi pelkkä riippakivi.
Kyllä oli. Mies oli hommannut toisen naisen salaa valmiiksi.