Mietin kokoajan ikääntymistä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vain elää sitä elämäänsä ja olla murehtimatta asioita, joille ei oikein mitään voi. Ja ainahan on myös niitä, jotka voittavat geenilotossa, ja säilyvät hyvinkin nuorekkaina kuusikymppiseksi. Liikunta on kyllä tärkeää. Se ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa.

Kukaan ei säily kolmikymppisen näköisenä kuusikymppiseksi, ja useimmiten se kolmikymppisen ulkonäkö on se jolloin kokee näyttävänsä itseltään. Sitten alkaakin näyttää joltain vanhemmalta tätöseltä. 

Kuluu se aika niinkin. Tik tik tik tik...

Mulle joku ihmeakka huutaa päivittäin, että ei saa olla vanha ja lihava. No, mieluummin olen vanha ja lihava, kuin timmi idiootti. 

Olen elänyt kauan. Olen nähnyt, kokenut ja seikkaillut vaikka ja missä. On ollut mahtavaa. 

Elämä on ihanaa. 

Olen 75 ja olen lakannut ajatella ikääntymistä. Jotkut elää 60 ja toiset 95 vuotiaaksi. Siksi ikä ja numerot ei merkitse kovin paljon. Samoin toiset ovat 50- 60 vuotiaina jo huonokuntoisia, toiset kestää vanhuuteen asti hyväkuntoisina..

Lohduttaudu sillä että minä olen jo 6lla alkavilla vuosilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vain elää sitä elämäänsä ja olla murehtimatta asioita, joille ei oikein mitään voi. Ja ainahan on myös niitä, jotka voittavat geenilotossa, ja säilyvät hyvinkin nuorekkaina kuusikymppiseksi. Liikunta on kyllä tärkeää. Se ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa.

Kukaan ei säily kolmikymppisen näköisenä kuusikymppiseksi, ja useimmiten se kolmikymppisen ulkonäkö on se jolloin kokee näyttävänsä itseltään. Sitten alkaakin näyttää joltain vanhemmalta tätöseltä. 

Musta se kolmikymppisen ulkonäkö on ollut just paras, kun se ylimäärinen vauvanpyöreys lähti kasvoista siinä 28v paikkeilla. Harmi jos tästä ei voi edes kauaa nauttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)

Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa.  En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu vanhan näköiseksi? Minusta vanheneminen on sairau

Sepä se. En ole ainakaan itse sopeutunut tähän uuteen kehooni. Alamäki alkoi joskus 35 v kun huomasi että miehiä ei kiinnosta enää yhtään edes jutella kanssani, ja naisista tuli ystävällisempiä. Enkä ollut edes mitenkään kaunis, nuoren naisen näköinen vain. Nykyäänkin olen unissani aina nuori itseni, en tää keski-ikäinen tätyliini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)

Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa.  En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu

Alkaako se jo tuossa 35? :/

Vierailija kirjoitti:

Ihan todellinen pelko. Ikääntyminen on traagista. siinä neljänkympin korvilla alkaa kroppa mennä hitaasti alaspäin. Naisilla hormonitoiminnan muutokset, hiustenlähtö, ihon veltostuminen, aivosumu.. pääkään ei pelaa enää niin kuin ennen. Se mitä voi ja kannattaa tehdä, on syödä terveellisesti ja liikkua aktiivisesti, sillä saa vääjäämätöntä hidastettua. 

Näin yli seitsenkymppisenä kroppa toimii edelleen. Paino on sama kuin parikymppisenä, vaikka useampi raskauskin takana. Hiukset yhtä vahvat ja kiiltävät kuin nuorenakin. Ei harmaita hiuksia, vaikken koskaan ole värjännyt tukkaani. Luen paljon, liikun sen mukaan, miten huvittaa ja kelit antavat myöten. Matkustelen jonkun verran, jopa kaukomaillakin. Tosin viime aikoina olen vähentänyt turhaa lentelemistä. Sairauksia ym vaikeuksia voi tulla nuorenakin, joten turha pelätä vanhenemista. Itselläni ollut hyvä tuuri, ei mitään sairauksia eikä reseptilääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vain elää sitä elämäänsä ja olla murehtimatta asioita, joille ei oikein mitään voi. Ja ainahan on myös niitä, jotka voittavat geenilotossa, ja säilyvät hyvinkin nuorekkaina kuusikymppiseksi. Liikunta on kyllä tärkeää. Se ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa.

Kukaan ei säily kolmikymppisen näköisenä kuusikymppiseksi, ja useimmiten se kolmikymppisen ulkonäkö on se jolloin kokee näyttävänsä itseltään. Sitten alkaakin näyttää joltain vanhemmalta tätöseltä. 

 

Musta se kolmikymppisen ulkonäkö on ollut just paras, kun se ylimäärinen vauvanpyöreys lähti kasvoista siinä 28v paikkeilla. Harmi jos tästä ei voi edes kauaa nauttia

On niitä joitain onnekkaita joilla se säilyy pitempään. Yks 50 v tuttu ei nyt kolmikymppisestä mene, mutta nelikymppisestä ainakin. Hänellä on hyvä kasvojen luusto (korkeat poskipäät, vahva selkeä leukalinja), vahvat värit ja paksu iho. 

Nyt perjantai-ilta ja pikkujoulukausi! Korkkaa pullo ja baariin 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vain elää sitä elämäänsä ja olla murehtimatta asioita, joille ei oikein mitään voi. Ja ainahan on myös niitä, jotka voittavat geenilotossa, ja säilyvät hyvinkin nuorekkaina kuusikymppiseksi. Liikunta on kyllä tärkeää. Se ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa.

Kukaan ei säily kolmikymppisen näköisenä kuusikymppiseksi, ja useimmiten se kolmikymppisen ulkonäkö on se jolloin kokee näyttävänsä itseltään. Sitten alkaakin näyttää joltain vanhemmalta tätöseltä. 

 

Musta se kolmikymppisen ulkonäkö on ollut just paras, kun se ylimäärinen vauvanpyöreys lähti kasvoista siinä 28v paikkeilla. Harmi jos tästä ei voi edes kauaa nauttia

On niitä joitain onnekkaita joilla se säilyy pitempään.

Totta joskus näkee näitä "ihme ihmisiä" :D Itse en vaan usko että mulla on niin hyvät geenit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)

Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa.  En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa

Ei kaikilla ala 35 v, mulla on erittäin huonot geenit (huono kasvojen luusto eli ei erottuvia poskipäitä pitämässä ihoa pystyssä, heikko leukalinja eli tulee hamserinposket sekä todella ohut iho eli vähän kollageenia). 

Jos on kaunis niin on sitä kaunis vanhempanakin, eri tavalla vain. Mun ainoa valttikortti oli se tyttömäisyys, joka on nyt lähtenyt. 

Kun luin tuon aloituksen, niin muistan miten kovana mulle tuli 30-kriisi. En olisi millään halunnut täyttää 30 ja jotenkin tunsin itseni kauhean vanhaksi. Sitä kesti parisen vuotta. Olen myöhemmin ollut hämmästynyt kun ei ole tullut myöhemmin ikäkriisiä vaikka muutama vuosikymmen jo takana. Luulen, että kolmenkympin ikään ladataan monenlaisia työodotuksia ja biologinen kello raksuttaa myös. Vähitellen odotukset hälvenee ja tulee rennompi ote elämään, hauskojakin asioita tapahtuu. Niin myös sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)

Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa.  En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu vanhan näköiseksi? Minusta vanheneminen on sairautta, ihmisen solut ei enää uusiudu niinkuin nuores

Se on ihmisen osa, ja kaikkien muidenkin lajien myös. Juo vettä, kevyttä liikuntaa, d-vitamiinia, ei suolaa, ei alkoa, syö marjoja.

Kyllä miehetkin sitä harmittelee. Oma mies kauhistelee omia harmaita hiuksiaan ja partaa ja murehtii niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun luin tuon aloituksen, niin muistan miten kovana mulle tuli 30-kriisi. En olisi millään halunnut täyttää 30 ja jotenkin tunsin itseni kauhean vanhaksi. Sitä kesti parisen vuotta. Olen myöhemmin ollut hämmästynyt kun ei ole tullut myöhemmin ikäkriisiä vaikka muutama vuosikymmen jo takana. Luulen, että kolmenkympin ikään ladataan monenlaisia työodotuksia ja biologinen kello raksuttaa myös. Vähitellen odotukset hälvenee ja tulee rennompi ote elämään, hauskojakin asioita tapahtuu. Niin myös sulle!

No tää kolmikympin "rupsahtaminen" on mielestäni aika huijaus. Silloin on aika tyttömäinen vielä jos on elänyt terveellisesti. 

Miksi katsotte elämää niin ulkonäkökeskeisesti? Elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa, että kuulostaa harmilliselta että monilla jää paljon iloa kokematta kun keskittyy vaan pohtimaan laskeutuvaa leukalinjaa. 

Minusta iäkkäät ihmiset ovat kauniita kaikkine mahdollisine ryppyineen.

Kolmenkympin jälkeen oli ainakin itselläni valtava paniikki iästä, mutta nyt 34 jälkeen tuntuu helpottavan.