Mietin kokoajan ikääntymistä
Ja se ahdistaa sekä rajoittaa elämääni suunnattomasti.
Nyt olen jo 32v ja hyi saatana seuraava vuosikymmen on 40!
Miten hankkiutua eroon tälläisistä ajatuksista?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsotte elämää niin ulkonäkökeskeisesti? Elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa, että kuulostaa harmilliselta että monilla jää paljon iloa kokematta kun keskittyy vaan pohtimaan laskeutuvaa leukalinjaa.
Minusta iäkkäät ihmiset ovat kauniita kaikkine mahdollisine ryppyineen.
Kaikki ovat ullkonäkökeskeisiä. Jotkut vain piilottaa sen paremmin. Ja koko maailma on ulkonäkökeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)
Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu vanhan näköiseksi? Minusta vanheneminen on sairautta, ihmisen solut ei enää uusiudu niinkuin nuoressa kropassa, okei, kyllä se kuuluu ihmiselämään,
Pitää täysi kutinsa:) Ikääntyminen on sairaus eikä siinä ole mitään hyvää. Tiede pyrkii koko ajan kehittämään keinoja tuon sairauden päihittämiseksi. Tiede ei alistu siihen typerään fraasiin, että se"kuuluu elämään". Jos soluja saadaan uusiutumaan nopeammin tai estämään niiden kuolema niin pilaantumisprosessi pysähtyy. Ihminen voi elää tulevaisuudessa noin 1000 vuotiaaksi.
200 vuoden päästä ihmetellään, että miten ihmiset elivät ennen vanhaan vain noin 80 vuotiaiksi. Eli kuolivat jo hyvä kun olivat ehtineet kapaloista pois
Itse olen 41 ja ihan äsken 20 ja kyllä, ikääntymisen huomaa. Viinaakaan ei enää uskalla juoda kun krapula kestää viikon, siinä missä nuorena selvisi päivän huteralla ololla rankastakin ryyppäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)
Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu vanhan näköiseksi? Minusta vanheneminen on sairautta, ihmisen solut ei enää uusiudu niinkuin nuores
Niinp.. Tulevaisuuden ihmiset nauraa meille kun me kehdattiin ikääntyä :D
Nuorena en olisi ikinä uskonut, miten mielenkiintoista on tulla vanhaksi!
T. Mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsotte elämää niin ulkonäkökeskeisesti? Elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa, että kuulostaa harmilliselta että monilla jää paljon iloa kokematta kun keskittyy vaan pohtimaan laskeutuvaa leukalinjaa.
Minusta iäkkäät ihmiset ovat kauniita kaikkine mahdollisine ryppyineen.
Kaikki ovat ullkonäkökeskeisiä. Jotkut vain piilottaa sen paremmin. Ja koko maailma on ulkonäkökeskeinen.
Jep. Monet joutuu esim etsimään kumppania sen laskeutuvan leukalinjan, ryppyjen, hamsteriposkien, velttojen silmäluomien, kaulaheltan, löysien roikkuvien tissien (vaikka olisi lapseton) ym kanssa. 40 v miehet etsii useimmiten nuorempia naisia, monet viisikymppisetkin niitä kolmekymppisiä.
Tätsykän ulkonäöllä saa myös huonompaa kohtelua minne vain meneekin, myös työelämässä, sairaanhoidossa jne. Oon esim ollut psyk sairaanhoidossa sekä 30 että 40 v, arvatkaapa ottiko miespuoliset hoitajat minut enemmän tosissaan kun näytin kivemmalta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsotte elämää niin ulkonäkökeskeisesti? Elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa, että kuulostaa harmilliselta että monilla jää paljon iloa kokematta kun keskittyy vaan pohtimaan laskeutuvaa leukalinjaa.
Minusta iäkkäät ihmiset ovat kauniita kaikkine mahdollisine ryppyineen.
Kaikki ovat ullkonäkökeskeisiä. Jotkut vain piilottaa sen paremmin. Ja koko maailma on ulkonäkökeskeinen.
No ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsotte elämää niin ulkonäkökeskeisesti? Elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa, että kuulostaa harmilliselta että monilla jää paljon iloa kokematta kun keskittyy vaan pohtimaan laskeutuvaa leukalinjaa.
Minusta iäkkäät ihmiset ovat kauniita kaikkine mahdollisine ryppyineen.
Kaikki ovat ullkonäkökeskeisiä. Jotkut vain piilottaa sen paremmin. Ja koko maailma on ulkonäkökeskeinen.
Jep. Monet joutuu esim etsimään kumppania sen laskeutuvan leukalinjan, ryppyjen, hamsteriposkien, velttojen silmäluomien, kaulaheltan, löysien roikkuvien tissien (vaikka olisi lapseton) ym kanssa. 40 v miehet etsii useimmiten nuorempia naisia, monet viisikymppisetkin niitä kolmekymppisiä.
Tätsykän ulkonäöllä saa myös huonompaa kohtelua minne vain meneekin, m
ei tästä voi oikein syyttää miehiäkään, he on vain ohjelmoitu niin biologiansa ansiosta. Ja houkutteleehan terve nuori mies myös naaraita. Jotkuthan sanoo että vanhemmiten loppuu myös seksihalut, itselläni seksi on iso ja nautinnollinen asia parisuhteessa. Mutta kyllä oma kroppakin pitäisi pysyä nuorena ja viehättävänä että sitä seksiä haluaa harrastaa, koska jos tunnen itseni rumaksi niin miksi haluaisin harrastaa seksiä? Ehkä joistakin nämä voi tuntua pinnallisilta ajatuksilta mutta minulle ei.
Jos se ikääntymisen merkkien ilmaantuminen naamaansa tuntuu tosi ahdistavalta, niin jos on taloudellisesti mahdollista, voi käydä vaikka ottamassa rasvansiirteen poskipäihin tai syvän kemiallisen kuorinnan. Tai jos joku tykkää käydä toistuvissa piikityksissä niin ottaa täyteaineita. Muutaman esimerkin mainitakseni.
No kyl se ikääntyminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua ja tuo ulkonäön rapistuminen ei ole edes se pahin osa sitä. Naiselle ehkä koska naiselle ulkonäkö on kaikki kaikessa toisin kuin miehelle.
Nuorena jaksaa mitä vaan ja palautuu kovastakin rääkistä nopeasti, nykyään nelikymppisenä ei puhettakaan. Nuorena sitä oltiin viikko armeijassa vähillä unilla ja silti jaksoi hyvin lähteä ryyppäämään viikonloppuna ja maanantaina oli jo palautunut. Sama myös töiden kanssa, jaksoi painaa yötä päivää fyysistä duunia. Ei ollut tietoakaan mistään fyysisistä krempoista ja kivuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsotte elämää niin ulkonäkökeskeisesti? Elämässä on niin paljon kaikkea koettavaa, että kuulostaa harmilliselta että monilla jää paljon iloa kokematta kun keskittyy vaan pohtimaan laskeutuvaa leukalinjaa.
Minusta iäkkäät ihmiset ovat kauniita kaikkine mahdollisine ryppyineen.
Kaikki ovat ullkonäkökeskeisiä. Jotkut vain piilottaa sen paremmin. Ja koko maailma on ulkonäkökeskeinen.
Jep. Monet joutuu esim etsimään kumppania sen laskeutuvan leukalinjan, ryppyjen, hamsteriposkien, velttojen silmäluomien, kaulaheltan, löysien roikkuvien tissien (vaikka olisi lapseton) ym kanssa. 40 v miehet etsii useimmiten nuorempia naisia, monet viisikymppisetkin niitä kolmekymppisiä.
Tätsykän ulkonäöllä
Parisuhteissa joo voi valita kenen kimppaan lähtee, mutta kyllä miehen ja naisen pitää työelämässä ja sairaanhoidossa ym kyettävä ajattelemaan muulla kuin alapäällään. Vaan eivät useimmat kykene.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ikääntymisen merkkien ilmaantuminen naamaansa tuntuu tosi ahdistavalta, niin jos on taloudellisesti mahdollista, voi käydä vaikka ottamassa rasvansiirteen poskipäihin tai syvän kemiallisen kuorinnan. Tai jos joku tykkää käydä toistuvissa piikityksissä niin ottaa täyteaineita. Muutaman esimerkin mainitakseni.
Nuo auttaa jonkin verran jos lähtökohta on hyvä, eli on hyvä luuston rakenne. Nuoruuden hehkun ja kollageenin kadottaneelle iholle nuokaan ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
No kyl se ikääntyminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua ja tuo ulkonäön rapistuminen ei ole edes se pahin osa sitä. Naiselle ehkä koska naiselle ulkonäkö on kaikki kaikessa toisin kuin miehelle.
Nuorena jaksaa mitä vaan ja palautuu kovastakin rääkistä nopeasti, nykyään nelikymppisenä ei puhettakaan. Nuorena sitä oltiin viikko armeijassa vähillä unilla ja silti jaksoi hyvin lähteä ryyppäämään viikonloppuna ja maanantaina oli jo palautunut. Sama myös töiden kanssa, jaksoi painaa yötä päivää fyysistä duunia. Ei ollut tietoakaan mistään fyysisistä krempoista ja kivuista.
Itseäni varten haluan säilyttää tyttömäisen ulkonäköni mutta kyllä varmaan miehenikin siitä tykkäisi.
Yks pahimpia juttuja mitä ikääntyminen eli nämä vaihevuodet on nyt 42 v tuonut mukanaan on unettomuus! Herään useita kertoja yössä ja uni on huonolaatuista. Ennen nukuin 8 h. Siispä koko ajan väsyttää. Ja menkat on vielä säännölliset (kierto lyhentynyt) että tätä vielä vuosikausia edessä.
Lisäksi hikoilen kuin pieni sika, hiki haisee hirveälle, hikoilen myös nivusista, karvaa kasvaa ties missä..
Monet vanhemmat ihmiset on kyllä kauniita mut osa senkin takia että näyttävät ikäistään nuoremmilta joten tuo on aika ristiriitaista
Ihan täyttä paskaa on juu. Noin 42v asti meni ok ja sitten parissa vuodessa tuli kaihi, glaukooma, hiusten lähtö ja harmaantuninen, korvat alko soimaanja tuli kuulonalenema! naamaan ja otsaan alko tulla ryppyjä. Ja tosiaan kaikki tämä n. 3v vuoden sisään. Pelottavaa vauhtia ja vituttaa aivan älyttömästi.
Vanheneminen on siitä kivaa, että saa elää. Näin 51-vuotiaana on jo useampi omaa ikäluokkaa oleva tuttu tai kaveri/sukulainen sairastunut tai kuollut. Iloitsen terveistä päivistä, lemmikeistäni, talvesta, keväästä, etc. Jokainen päivä on tietyllä tavalla lahja ja mitä vanhemmaksi tulemme, sen harvemmaksi ikätoveriemme rivit käyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vanheneminen on siitä kivaa, että saa elää. Näin 51-vuotiaana on jo useampi omaa ikäluokkaa oleva tuttu tai kaveri/sukulainen sairastunut tai kuollut. Iloitsen terveistä päivistä, lemmikeistäni, talvesta, keväästä, etc. Jokainen päivä on tietyllä tavalla lahja ja mitä vanhemmaksi tulemme, sen harvemmaksi ikätoveriemme rivit käyvät.
Elämänlaatu voi vaan olla surkea myös siksi että kaikki läheiset kuolee kuin kärpäset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanheneminen on siitä kivaa, että saa elää. Näin 51-vuotiaana on jo useampi omaa ikäluokkaa oleva tuttu tai kaveri/sukulainen sairastunut tai kuollut. Iloitsen terveistä päivistä, lemmikeistäni, talvesta, keväästä, etc. Jokainen päivä on tietyllä tavalla lahja ja mitä vanhemmaksi tulemme, sen harvemmaksi ikätoveriemme rivit käyvät.
Elämänlaatu voi vaan olla surkea myös siksi että kaikki läheiset kuolee kuin kärpäset.
Ja jos rakkaimmat ihmiset on itseä selvästi vanhempia, ei tarvi olla kovin vanhakaan, että elämänlaatu kärsii samasta syystä. Aika on julma.
Minä ajattelen jo muumioitumista. Olen 63 ja seuraavana on 70. En kuitenkaan jaksa enää ahdistua, tulee kun on tullakseen.
Joo ei 30 v vielä mitenkään rupsahda, se rupsahdus johtuu yleensä vaihdevuosista, jotka siis kestää kymmenenkin vuotta alkaen siitä kun kierto muuttuu lyhyemmäksi 35 - 45 v. Yleensä kierto on lyhimmillään 42 vuotiaana.