Mietin kokoajan ikääntymistä

Yleensä fyysisen rupsahduksen vastapainoksi tulee henkinen kukoistus. Ei kaikilla toki, voihan sitä loppuikänsä märehtiä vanhenemista. Sama kuin surisi joka päivä että tänään tulee ilta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan todellinen pelko. Ikääntyminen on traagista. siinä neljänkympin korvilla alkaa kroppa mennä hitaasti alaspäin. Naisilla hormonitoiminnan muutokset, hiustenlähtö, ihon veltostuminen, aivosumu.. pääkään ei pelaa enää niin kuin ennen. Se mitä voi ja kannattaa tehdä, on syödä terveellisesti ja liikkua aktiivisesti, sillä saa vääjäämätöntä hidastettua. 

Ikääntymisestä ei ole mitään traagista. Neljäkymppisenä loppui 30 vuotta kestäneet rajut vuodot ja mikä sen ihanampaa kun ei tarvi enää menkuista kärsiä. Eikä pään toiminnassa ole tapahtunut mitään muutoksia. Muuta kuin loppui ainainen stressaamisen kaikesta turhasta. Hiuksetkin kasvaa entistä runsaampina ja saaneet kauniin harmahtavan värin. Elämä on täydellistä kun alkaa olla kuusikymppiä plakkarissa.

Mäkin oon 33. Enoni sanoi että olen jo kohta nelikymppinen. Alkoi ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan todellinen pelko. Ikääntyminen on traagista. siinä neljänkympin korvilla alkaa kroppa mennä hitaasti alaspäin. Naisilla hormonitoiminnan muutokset, hiustenlähtö, ihon veltostuminen, aivosumu.. pääkään ei pelaa enää niin kuin ennen. Se mitä voi ja kannattaa tehdä, on syödä terveellisesti ja liikkua aktiivisesti, sillä saa vääjäämätöntä hidastettua. 

Ikääntymisestä ei ole mitään traagista. Neljäkymppisenä loppui 30 vuotta kestäneet rajut vuodot ja mikä sen ihanampaa kun ei tarvi enää menkuista kärsiä. Eikä pään toiminnassa ole tapahtunut mitään muutoksia. Muuta kuin loppui ainainen stressaamisen kaikesta turhasta. Hiuksetkin kasvaa entistä runsaampina ja saaneet kauniin harmahtavan värin. Elämä on täydellistä kun alkaa olla kuusikymppiä plakkarissa.

No sulla on ehkä erityisen hyvät geenit tai sitten elät itsepetoksessa. Vanhenisitko silti edelleen vai pysyisit mieluummin vaikka 30 vuotiaana loppuikäsi?

Mä oon luullut aina että oon hullu kun oon sanonut että vanheminen on varmasti kamaalaa. Mutta mitä oon lukenut vanhempien ihmisten juttuja, niin ainoa hyvä puoli on siinä että tuntee itsensä paremmin ja on elämänkokemusta. Muu onkin sitten alamäkea. Kaikista pelottavinta on se että moni sanoo ettei tunnista itseään peilistä.

Ihmisen elinikä on noin 80 vuotta.

Siitä menee lapsuuteen noin 15 vuotta, keski-ikään ja vanhuuteen 40 vuotta. Varsinaiseen kaikkien ihannoimaan nuoruuteen jää 25 vuotta, jonka loppupäästä noin 35v. alkaen aletaan jo surra nuoruuden loppumista. Alkupäässä ikävuodet 15-20 on köyhiä ja muista riippuvaisia. Jäljelle jää siis 15 vuotta tuota paljon ihailtua nuoruutta🤡 Kannattaisiko siis oppia elämään ja nauttimaan kaikista ikävaiheista?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen elinikä on noin 80 vuotta.

Siitä menee lapsuuteen noin 15 vuotta, keski-ikään ja vanhuuteen 40 vuotta. Varsinaiseen kaikkien ihannoimaan nuoruuteen jää 25 vuotta, jonka loppupäästä noin 35v. alkaen aletaan jo surra nuoruuden loppumista. Alkupäässä ikävuodet 15-20 on köyhiä ja muista riippuvaisia. Jäljelle jää siis 15 vuotta tuota paljon ihailtua nuoruutta🤡 Kannattaisiko siis oppia elämään ja nauttimaan kaikista ikävaiheista?

Voin minä nauttia elämästä, mutta ei se tarkoita ettenkö mieluummin haluaisi olla nuori kuin vanha ja vanheta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen elinikä on noin 80 vuotta.

Siitä menee lapsuuteen noin 15 vuotta, keski-ikään ja vanhuuteen 40 vuotta. Varsinaiseen kaikkien ihannoimaan nuoruuteen jää 25 vuotta, jonka loppupäästä noin 35v. alkaen aletaan jo surra nuoruuden loppumista. Alkupäässä ikävuodet 15-20 on köyhiä ja muista riippuvaisia. Jäljelle jää siis 15 vuotta tuota paljon ihailtua nuoruutta🤡 Kannattaisiko siis oppia elämään ja nauttimaan kaikista ikävaiheista?

Voin minä nauttia elämästä, mutta ei se tarkoita ettenkö mieluummin haluaisi olla nuori kuin vanha ja vanheta

Se kun ei ole mahdollista. Sinä vanhenet, joten miksi edes miettiä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen elinikä on noin 80 vuotta.

Siitä menee lapsuuteen noin 15 vuotta, keski-ikään ja vanhuuteen 40 vuotta. Varsinaiseen kaikkien ihannoimaan nuoruuteen jää 25 vuotta, jonka loppupäästä noin 35v. alkaen aletaan jo surra nuoruuden loppumista. Alkupäässä ikävuodet 15-20 on köyhiä ja muista riippuvaisia. Jäljelle jää siis 15 vuotta tuota paljon ihailtua nuoruutta🤡 Kannattaisiko siis oppia elämään ja nauttimaan kaikista ikävaiheista?

Voin minä nauttia elämästä, mutta ei se tarkoita ettenkö mieluummin haluaisi olla nuori kuin vanha ja vanheta

Se kun ei ole mahdollista. Sinä vanhenet, joten miksi edes miettiä asiaa.

Voi sitä jollain tavoilla hidastaa. Mutta eniten ärsyttää ihmiset jotka elää itsepetoksessa ja sanovat että vanheminen on muka ihanaa

Elä kukin päivä haluamallasi tavalla, vanhuus tulee murehtimattakin ja juuri sellaisena kuin on tarkoitus kohdallasi.

Turha murehtiminen on tylsää ja vanhentaa sinua ennenaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan todellinen pelko. Ikääntyminen on traagista. siinä neljänkympin korvilla alkaa kroppa mennä hitaasti alaspäin. Naisilla hormonitoiminnan muutokset, hiustenlähtö, ihon veltostuminen, aivosumu.. pääkään ei pelaa enää niin kuin ennen. Se mitä voi ja kannattaa tehdä, on syödä terveellisesti ja liikkua aktiivisesti, sillä saa vääjäämätöntä hidastettua. 

Samaa mieltä. Mulla oli myös vanhenemisen pelko ja täytettyäni 40 olen havainnut että tämä on vielä kauheampaa. Juuri noista luetelluista syistä, plus läheisten kuolemat, sairaudet, näkymättömäksi muuttuminen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Se toinen vaihtoehto on paljon pahempi.

Niin. Pitää olla kiitollinen monista hyvistä asioista.

mitäs vanhenet. ihan oma valinta

Mikä teitä nuoria riivaa, kun tuntuu kaikkia ahdistavan  mikä ketäkin, en ymmärrä.

Oltiinkohan me niin typeriä, ettei ymmärretty huolestua jo nuorin, en kyllä usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan todellinen pelko. Ikääntyminen on traagista. siinä neljänkympin korvilla alkaa kroppa mennä hitaasti alaspäin. Naisilla hormonitoiminnan muutokset, hiustenlähtö, ihon veltostuminen, aivosumu.. pääkään ei pelaa enää niin kuin ennen. Se mitä voi ja kannattaa tehdä, on syödä terveellisesti ja liikkua aktiivisesti, sillä saa vääjäämätöntä hidastettua. 

Ikääntymisestä ei ole mitään traagista. Neljäkymppisenä loppui 30 vuotta kestäneet rajut vuodot ja mikä sen ihanampaa kun ei tarvi enää menkuista kärsiä. Eikä pään toiminnassa ole tapahtunut mitään muutoksia. Muuta kuin loppui ainainen stressaamisen kaikesta turhasta. Hiuksetkin kasvaa entistä runsaampina ja saaneet kauniin harmahtavan värin. Elämä on täydellistä kun alkaa olla kuusikymppiä plakkarissa.

 

No sulla on ehkä erityisen hyvät geenit tai sitten elät itsepetoksessa. Vanhenisitko silti edelleen vai pysyisit mieluummin vaikka 30 vuotiaana loppuikäsi?

No en todellakaan haluaisi elää iät ajat kolmekymppisenä. Elämä oli siinä iässä paljon stressaavampaa ja tylsäähän se olisi jos aina olisi samaa. Ei haittaa vaikka joka päivä tulee ikää lisää. Maailmaa ja elämää katselee tässä iässä ihan eri silmin kuin kolmekymppisenä ja jännityksellä odotan miltä se näyttää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos vielä silloin täällä tallustelen.

Vierailija kirjoitti:

mitäs vanhenet. ihan oma valinta

Niin. Ei oo pakko vanheta :D Sanot vain että olet sen ja sen ikäinen. Nykyään saa olla mitä haluaa!

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)

Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa.  En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu vanhan näköiseksi? Minusta vanheneminen on sairautta, ihmisen solut ei enää uusiudu niinkuin nuoressa kropassa, okei, kyllä se kuuluu ihmiselämään,

Samaa mieltä myös tästä. Olin tosi tyttömäisen näköinen pitkään, mutta 35 + rupesi kasvot laskeutumaan, leukalinja pehmenemään, iho muutenkin veltostumaan ja nykyään on nelikymppisen tantan naama, ei minuuttiakaan nuoremman. En ole ns oma itseni enää. 

Kannattaa vain elää sitä elämäänsä ja olla murehtimatta asioita, joille ei oikein mitään voi. Ja ainahan on myös niitä, jotka voittavat geenilotossa, ja säilyvät hyvinkin nuorekkaina kuusikymppiseksi. Liikunta on kyllä tärkeää. Se ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa.

Voisin ehkä kropan ja naaman osalta vähän nuortua mutta kokemusmaailmaani enkä päänsisäistä elämääni haluaisi yhtään nuoremmaksi. N. 68v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi näyttää "maturelta" tai vanhalta. Enkä ajattele näin miesten takia tai että menettäisin seksuaalisen markkina-arvoni, (olen parisuhteessa, onnellisesti eikä mies minua tule jjättämään vaikka näytän vanhalta)

Tykkään vain söpöistä, tyttömäisistä kasvoistani ja koen että se on osa minua. En minä halua että ulkonäköni muuttuu vanhan näköiseksi jossain vaiheessa. Mun äiti on päälle 65v ja sanoo että vanheminen ei todellakaan ole kivaa. Hän sanoo että jatkuvasti tulee jotain outoja ihomuutoksia, joista ei voi tietää että onko se nyt jotain vakavaa.  En ole koskaan ymmärtänyt näitä jotka hehkuttaa että "50v on uusi 20v" tai että vanheneminen on ihanaa, en malta odottaa. Jos vanheneminen onn niin ihanaa ja kivaa, miksi kaikki loukkaantuu jos heitä kutsuu vanhan näköiseksi? Minusta vanheneminen on sairautta, ihmisen solut ei enää uusiudu niinkuin nuores

Mulla on toi tyttömäisyys säilynyt tosi pitkälle, olen nyt 32 v ja vieläkin näytän ikäistäni nuoremmalta. siksi nämä kasvot on ikäänkuin MINÄ. Outoa että joskus sitten muutun erinäköiseksi kun olen ikäni ollut tyttömäisen näköinen ja ihmiset tunnistaakin minut siitä. Miten muka sellaiseen voi sopeutua?