Hoikka, joudutko harjoittamaan itsekuria että pysyt hoikkana?

Olen yli kuusikymppinen ja joudun. Joskus tekisi mieli ottaa hyvää ruokaa lisää. Suklaakin maistuisi enemmän kuin kalorit sallii. 

Mutta hoikkuus on vain niin sata kertaa parempaa. Aina voi syödä mitä vain kunhan ei liikaa.

Jäi vastaamatta sinänsä kysymykseen. Ihan joka päivä siis periaate.

Lisäksi liikun paljon. Se on vain ilo, siinä ei ole mitään pakkopullaa.

Kun nuorempana olin kokoa 34-36, en todellakaan syönyt kovinkaan kaloripitoista tai runsaasti silloin. Poltin myös paljon tupakkaa, mikä verottaa normaalia ruokahalua.

Joo. Paino lähtee heti nousemaan jos herkuttelee liikaa. Herkuttelu = esim pari ylimääräistä voileipää päivässä ja normaalia isommat ruoka-annokset. 

En joudu. Syön silloin kun siltä tuntuu ja mitä sattuu tekemään mieli, lähden liikkumaan silloin kun se tuntuu kivalta ajanvietolta. Kehoni kyllä kertoo mitä se tarvitsee eikä tarvitse yrittää kontrolloida mitään. 

Enpä oikeastaan. Tietysti rajoitan herkkuja ja yritän koostaa annokset niin että kehonkoostumus pysyisi oikeanlaisena, mutta verrattuna moneen muuhun tuntemaani ihmiseen en kutsuisi tätä ponnisteluksi. Tunnen siis ihmisiä (ihan omassa taloudessa asuvia) jotka kärsivät päivittäin päänsärystä, ärtyisyydestä voimattomuudesta jne koska nälän tunne on vain niin voimakas. Jos minulla olisi sama niin en todellakaan onnistusi rajoittamaan syömisiäni nykyiseen malliin.

Hieman joudun, ihan päivittäin, mutta ylimääräisen syömisen halu ei ole minulla niin voimakasta, ettenkö pystyisi siihen suht helposti. Onnistun itsekurissa käytännössä aina.

Olen käyttänyt univaikeuksiin joskus matala-annoksista mirtatsapiinia, joka tunnetusti aiheuttaa sivuvaikutuksena voimakasta syömishalua. Minulle tuli tuo sivuvaikutus, ja sain pinnistää itsekurini äärimmilleen, etten syö ylimääräistä. Piti pysyä tosi tietoisena sekä suunnitella syömiset. Joten tiedän mitä se rajuimmillaan voi olla. Onneksi ei tarvitse käyttää kyseistä lääkettä jatkuvasti.

Olen aina ollut hoikka. Hoikkuus on minulle tärkeää. Hyvä ruoka on minulle myös suuri ilo.

Välillä kun aina ei tee mieli herkkuja. Riippuu miten tylsää on ja onko jotain tekemistä. Yleensä herkuttelun sijaan laitan eturauhaskiihottimen värisemään peräsuoleeni. Silloin tulee hyviä tuntemuksia ja ajatuksen ovat vain siinä koko ajan.

Faith kirjoitti:

Hieman joudun, ihan päivittäin, mutta ylimääräisen syömisen halu ei ole minulla niin voimakasta, ettenkö pystyisi siihen suht helposti. Onnistun itsekurissa käytännössä aina.

Olen käyttänyt univaikeuksiin joskus matala-annoksista mirtatsapiinia, joka tunnetusti aiheuttaa sivuvaikutuksena voimakasta syömishalua. Minulle tuli tuo sivuvaikutus, ja sain pinnistää itsekurini äärimmilleen, etten syö ylimääräistä. Piti pysyä tosi tietoisena sekä suunnitella syömiset. Joten tiedän mitä se rajuimmillaan voi olla. Onneksi ei tarvitse käyttää kyseistä lääkettä jatkuvasti.

Olen aina ollut hoikka. Hoikkuus on minulle tärkeää. Hyvä ruoka on minulle myös suuri ilo.

Mistä tiedät että tuo kokemasi oli rajuin mahdollinen syömishalu? Et tietenkään tiedä, oletat vain tietäväsi ja siten annat ymmärtää että kykenet sellaiseen mihin muut eivät kykene. Vaikka siis todellisuudessa et voi tietää muiden olotiloja. 

Haastaisin myös miettimään, että missä se "itsekuri" aivoissasi sijaitsee? Uskotko siis että aivoissa on joku henkinen alue joka on fysiikasta irrallaan?

Itse kävelen joka päivä 2-4 x. Myös ruokavalioni olen muuttanut. Vähän lihaa ja paljon kuituja.

En oikeastaan. Syön mitä haluan, milloin haluan ja kuinka paljon haluan. En juurikaan mieti asiaa sen kummemmin. Paino on pysynyt tällä lailla samana jo vuosikymmenet.