Lue keskustelun säännöt.
Isäni sai syöpädiagnoosin, mistä saan itse apua, että jaksan auttaa häntä?
12.12.2024 |
Iäkäs isäni sai juuri syöpädiagnoosin. Haluanolla hänen tukenaan, mutta taidan tarvita itsekin apua, että jaksan auttaa.
Kommentit (73)
Muistisairaus on kamala tauti. Siihen kuolee hitaasti mutta varmasti. Älyttömän raskasta läheisille. Syövästä voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on kamala tauti. Siihen kuolee hitaasti mutta varmasti. Älyttömän raskasta läheisille. Syövästä voi parantua.
Tämä on ihan älytöntä vertailua. Syövästä ei aina voi parantua eivätkä kaikki suinkaan parane. Miksi ei voi vaan sanoa, että kamalia sairauksia molemmat, sekä sairaalle itselleen että heidän läheisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on kamala tauti. Siihen kuolee hitaasti mutta varmasti. Älyttömän raskasta läheisille. Syövästä voi parantua.
Totta. Tässä nyt kuitenkin puhutaan syövästä, ei muistisairaudesta.
Minä sain tukihenkilön syöpäjärjestöltä, hän oli syöpäsairaanhoitaja. Emme mielestäni olleet samalla aallonpituudella ja olin muutenkin täydessä paniikissa, mutta kävin kuitenkin tapaamassa häntä ja hänkin kävi minua. Googleta Kaikki syövästä-sivu, sieltä löytyy tietoa.
Olen varma, että isäsi toivoisi sinun keskittyvän omaan elämääsi ja olemaan stressaamatta hänen puolestaan! Hän haluaisi sinun olevan onnellinen, eikä uhrautumaan hänen puolestaan ja vielä oman jaksamisesi kustannuksella!
T. Vanhempi, jolla on syöpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varma, että isäsi toivoisi sinun keskittyvän omaan elämääsi ja olemaan stressaamatta hänen puolestaan! Hän haluaisi sinun olevan onnellinen, eikä uhrautumaan hänen puolestaan ja vielä oman jaksamisesi kustannuksella!
T. Vanhempi, jolla on syöpä
Miksi joku alapeukuttaa tätä? Näin minä koen äitinä, joka on saanut syövän.
Yksin ei kuulemma saa jäädä, mutta entäs kun on jo jäänyt yksin eli se ainoa läheinen on se ikääntynyt vanhempi jota pitäisi jaksaa ja haluaisikin pystyä tukemaan.
Keneltä / mistä voi saada apua ja seuraa ettei jäisi yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin ei kuulemma saa jäädä, mutta entäs kun on jo jäänyt yksin eli se ainoa läheinen on se ikääntynyt vanhempi jota pitäisi jaksaa ja haluaisikin pystyä tukemaan.
Keneltä / mistä voi saada apua ja seuraa ettei jäisi yksin?
Tätä mäkin mietin. En ole ap mutta olen tosi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä saat apua kun ostat itsellesi terapiatunteja. Tuon asian takia et varmaan tosissasi kuvittele, että yhteiskunta sinulle jotain apua maksaa? Koska iäkkäällä isällä on syöpä. Tarkoittaa, että yli puolet kansasta olisi silloin oikeutettu nuppitohtorin tukeen. Ryhdisydy nyt hyvä ihminen. Tuo on aivan normaalia, elämään kuuluvaa surua.
Ihmettelen kyllä tätä nykyaikaa kun mistään ei enää kyetä selviämään, kaikesta romahdetaan. Missä on resilienssi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muistisairaan äitini tiimoilta sama tilanne. Tai luulen että on sitä. Piikittelee, ilkeilee. Mieliala vaihtuu sekunnissa. Käynnit ovat henkisesti kuluttavia. Eikä mulla ole ketään kenelle puhua.
Et kai sinä nyt rinnasta muistisairautta syöpään.
Muistisairaus on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Syövästä on sentään mahdollisuus parantuakin.
Vanhukset eivät parane syövästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaipaatko lähinnä henkistä tukea vai ihan fyysistä tukea?
Tuo on rankkaa, olin itse äitini rinnalla aikanaan ja jäin täysin uupuneena yksin, kun hän kuoli.
Yhyy, sinä jäit elämään ja äitisi kuoli. Voi helvetti miten epäoikeudenmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on kamala tauti. Siihen kuolee hitaasti mutta varmasti. Älyttömän raskasta läheisille. Syövästä voi parantua.
Tämä on ihan älytöntä vertailua. Syövästä ei aina voi parantua eivätkä kaikki suinkaan parane. Miksi ei voi vaan sanoa, että kamalia sairauksia molemmat, sekä sairaalle itselleen että heidän läheisilleen.
Kyllä syöpä on kamalampi syöpäpotilaalle kuin syöpäpotilaan läheiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin ei kuulemma saa jäädä, mutta entäs kun on jo jäänyt yksin eli se ainoa läheinen on se ikääntynyt vanhempi jota pitäisi jaksaa ja haluaisikin pystyä tukemaan.
Keneltä / mistä voi saada apua ja seuraa ettei jäisi yksin?
Mitä vttua! Ei tässä nyt sinua ajatella vaan sitä syöpäsairasta vanhempaasi! Jokainen meistä jää yksin ja kuolee yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinä tuossa tilanteessa siis tarvitset apua? Sen kun tietäisi olisi helpompi keksiä mistä lähteä kyselemään.
Ja ikävä sanoa, mutta iäkkäät kuolee aina johonkin, syöpään tai muuhun. Se on vaan hyväksyttävä. Ei ehkä kannata laittaa hulluna paukkuja asiaa vastaan taisteluun.
Iäkäs ihminen ja hänen omaiset tietää varmasti lopputuloksen, mutta jos aloittaja haluaa tukea isäänsä ja kyllä se on läheisille raskasta myös, niin myös läheinen tarvitsee tukea. Tutkimusten syöpä sairaat yrittää tukea läheisiään ja olla voimakkaita vaikka tarvitsevat tukea. Aloittaja ei siis halua isäänsä rasittaa. Toivon todella että aloittaja saa myös itse tukea, muualta kuin iäkkäältä sairaalta isältään. Ehkä toisiaan syöpäyhdistys tai vaikka joku auttava puhelin tms toimisi
mihin sinä tarkalleen ottaen apua tarvitset?
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus on kamala tauti. Siihen kuolee hitaasti mutta varmasti. Älyttömän raskasta läheisille. Syövästä voi parantua.
Muistisairauden ottaisin mieluummin vanhoilla päivillä kuin syövän. Syöpä vie voimat, mutta muistisairaus muistin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muistisairaan äitini tiimoilta sama tilanne. Tai luulen että on sitä. Piikittelee, ilkeilee. Mieliala vaihtuu sekunnissa. Käynnit ovat henkisesti kuluttavia. Eikä mulla ole ketään kenelle puhua.
Et kai sinä nyt rinnasta muistisairautta syöpään.
Muistisairaus on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Syövästä on sentään mahdollisuus parantuakin.
Vanhukset eivät parane syövästä.
Mun kaverin yli 80-v äidillä oli paksusuolensyöpä, leikattiin kahteen kertaan, sai sädehoidon ja parani. Samoin mökkinaapurille kävi.
Ap, kaipaatko lähinnä henkistä tukea vai ihan fyysistä tukea?
Tuo on rankkaa, olin itse äitini rinnalla aikanaan ja jäin täysin uupuneena yksin, kun hän kuoli.