HS: Mika Waltarin sadistiset tekstit tulivat julkisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Alfa!

Siinä ei ole mitään alfaa, jos käy heikomman kimppuun, päinvastoin.

Sinuhe Penisläinen.

Kiitos vinkistä. Täytyypä lukea nuo uudelleen runkkaillessa.

Karuja kirjeitä, mutta emme voi tietää olivatko ne yksi yhteen kuvauksia totuudesta ja hänestä itsestään. Voivat olla myös ainakin osin fantasioita ja/tai vihan käsittelyä ilmeisesti molemmin puolin väkivaltaisessa suhteessa. Ja mikä rooli on yhteisellä sadomasokisimilla tässä?

Aika monella kunnioitetulla taiteilijalla Junnu Vainioista lähtien tuntuu olevan erilaisia pimeitä puolia ja kaikistahan ne eivät tule esille, tänäkään päivänä. Toisaalta, meillä kaikilla on monia erilaisia puolia. Seksuaalista väkivaltaa ei tietenkään voi hyväksyä millään tavoin menneisyydessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän vaikutusvaltaa mies saa, sitä saatanallisempia piirteitä siitä tulee esiin. Tää pitäisi kaikkien pitää aina mielessä.

Valta korruptoi hyvätkin yksilöt, valta on huumeista pahin.

Alkoholismi se taisi kuitenkin olla pääasiallinen syy, miksi Waltarit tappelivat. Sama esimerkiksi Madetojan ja Onervan perheessä. Ensin juotiin päiväkausia ja sitten tuli puolisoiden käsirysy.

Runoelma on kauhea, muttei se välttämättä kerro todellisista tapahtumista. Tuohon aikaan ei ollut aikuisviihdettä, siksi toisinaan kummallisimmat ja vastenmielisimmät ajatukset siirrettiin paperille. 

Kirjoittaminen ja käytännön toteutus ovat kaksi eri asiaa. Artikkeliin oli runokokoelmasta poimittu mehevimmät kohdat, mutta mitä kaikkea muutakin Waltari samaan kokoelmaan kirjoitti eivät selvästikään olleet toimittajaa kiehtoneet. Miksi ei? Ja jos puolisot käyvät toistensa kimppuun yhtä lailla en tiedä kuka siinä tilanteessa on eniten vastuussa? 

Vierailija kirjoitti:

Karuja kirjeitä, mutta emme voi tietää olivatko ne yksi yhteen kuvauksia totuudesta ja hänestä itsestään. Voivat olla myös ainakin osin fantasioita ja/tai vihan käsittelyä ilmeisesti molemmin puolin väkivaltaisessa suhteessa. Ja mikä rooli on yhteisellä sadomasokisimilla tässä?

Aika monella kunnioitetulla taiteilijalla Junnu Vainioista lähtien tuntuu olevan erilaisia pimeitä puolia ja kaikistahan ne eivät tule esille, tänäkään päivänä. Toisaalta, meillä kaikilla on monia erilaisia puolia. Seksuaalista väkivaltaa ei tietenkään voi hyväksyä millään tavoin menneisyydessäkään.

Ja tosiaan alkoholilla sekä kenties muillakin päihteillä oli näissä ilmeisesti suuri rooli. Mikä sekään ei ole sinällään puolustus moiselle.

-sama

Naisten väkivalta on yhteiskunnan pakottamista elämään heidän itse keksiensä sääntöjen mukaan.

Tää on nyt jälkiviisautta, mutta en ole ikinä tykännyt Waltarista. Yritin nuorena lukea hänen kirjojaan, kun niitä niin kehuttiin. Mun mielestä niistä kuulsi naisvihamielisyys jo silloin. Luin ainakin Appelsiininsiemenen tms. Ihan huono. Sinuhen päähenkilö on ihan sysipaska tyyppi, vihasin alusta loppuun koko hemmoa.

Waltari on niitä Suomen kirjallisuuden yliarvostettuja tyyppejä, on niitä aika monta muutakin.

Jos luitte koko uutisen niin Waltari saattoi olla tai olla olematta sadisti mutta ilmeisesti myös rouva saattoi olla tai olla olematta masokisti.

Waltari teksti antoi ymmärtää että rva nimenomaan sai tyydytyksen tuolla tavoin. 

En tiedä onko se kovin tavatonta - minäkin olen joskus seurustellut sellaisen naisen kanssa joka toivoi "kovia otteita". 

Toisaalta Waltari romaanit on tullut luettua ja kyllähän se osasi. Niin että saattoi olla fantasiaakin.

Waltarin naiskuvaukset ovatkin aina tuntuneet oudoilta - kuin vierasta lajia kuvailisi vailla yksilöiviä ja persoonallisia ominaisuuksia.

Ajattelin ettei hän vaan ymmärtänyt ja tuntenut naisia. Nyt Hesarin jutun luettuani epäilen että omien ongelmiensa vuoksi hänellä ei ollut kykyä eikä haluakaan suhtautua naisiin itsenäisinä toimijoina ja yksilöinä.

Hänhän oli henkisesti hyvin piinattu ihminen. Lahjakas toki mutta eihän se pitkälle auta kun ongelmat ovat isompia kuin ihminen itse.

En missään tapauksessa puolusta väkivaltaa, jonka kohde olen ollut itsekin.

Mutta siis missä määrin nämä kirjoitukset ovat olleet fantasiaa, jota ei ole ikinä toteutettu? Ja jos Waltari on kirjoittanut niitä rakastajattarelle, niin onko mahdollista, että rakastajatar on ollut itsekin kinky? 

On älytöntä, että jos toinen osapuoli puolustautuu, niin se katsotaan molemminpuoliseksi väkivallaksi. Kaulaan pureminen ja läimäytys ovat hyvin voineet olla vaimon puolustautumista. Sen sijaan se, että Waltari on hakannut vaimon pään kuhmuille vaimon suojatessa kasvojaan käsillään, ei ole puolustautumista.

Muistuu hyvin mieleen, kun poliisi kuulustelussa tivasi minulta moneen kertaan, olinko potkinut exää. Todellisuudessa työnsin häntä jaloilla pois kun hän hakkasi minua. Lopputulos oli onneksi se, että ex tuomittiin. Olin myös kerran puolustautunut puremalla, kun minua kuristettiin takaapäin. Siitä ex ei kuulusteluissa maininnut, enkä minäkään. Olisi varmaan myös epäilty molemminpuoliseksi väkivallaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Waltarin naiskuvaukset ovatkin aina tuntuneet oudoilta - kuin vierasta lajia kuvailisi vailla yksilöiviä ja persoonallisia ominaisuuksia.

Ajattelin ettei hän vaan ymmärtänyt ja tuntenut naisia. Nyt Hesarin jutun luettuani epäilen että omien ongelmiensa vuoksi hänellä ei ollut kykyä eikä haluakaan suhtautua naisiin itsenäisinä toimijoina ja yksilöinä.

Hänhän oli henkisesti hyvin piinattu ihminen. Lahjakas toki mutta eihän se pitkälle auta kun ongelmat ovat isompia kuin ihminen itse.

Hänen sukupolvensa mieskirjailijoille naiset toden totta olivat kuin vieras ihmislaji. Mutta on samanlaisia kirjailijoita vielä elossakin. Ylipäätään perinteisesti naisille miesten ymmärtäminen on ollut helpompaa kuin miehille naisten. Ikävä kyllä ymmärrys molemmin puolin tuntuu vain vähenevän sen sijaan että kasvaisi.

Waltarin avioliitossa molemma mätki toisiaan.Ehkä tuo oli se mikä sitten piti heidät yhdessä, tavallaan ulottui tuonne seksuaalisuuteen saakka. Oliko tuo jopa vaimon omaa fantasiaa jonka Waltari kirjoitti sanoiksi.

Mikael Hakimissa Hakimin vaimolla on sadomasokistinen suhde rakastajansa kanssa, sehän haukkuu Hakimia ettei tämä ole kunnon mies kun ei lyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pysäyttävä juttu oli. Tätä vihaako se on aina ollut naisia kohtaan tässä maailmassa? Miksi? Ja koska se loppuu?

Samaa mietin. Että jos edes Waltari ei pystynyt hillitsemään, niin kuka sitten. 

Kyseessä on runo, eli eräänlainen taidemuoto. Taiteen ei tarvitse olla realistista.

Eikö kirjailijoilla tulisi olla vapaus kirjoittaa mistä tahansa aiheesta haluamallaan tavalla. Vai kertooko se aina jotain myös kirjailijan henk. koht persoonasta, jos kirjan päähenkilö on vaikkapa sadistinen raiskaajamurhaaja? 

Waltarin naiskuvasta on puhuttu aiemminkin jonkin verran, mutta minusta se kertoo lähinnä siitä, että tietynlaista asennetta ja mielikuvaa on ollut kautta aikojen monilla miehillä. Itse naisena Waltaria lukiessa en ole koskaan ajatellut sukupuolia, vaan historiaa, politiikkaa, ihmisyyden yleisempiä ajatuksia, päähenkilöiden sisäisiä ajatuksia ja filosofiaa. Näistä näkökulmista hänen historialliset romaaninsa ovat antaneet minulle aina paljon, myös peilinä nykyaikaan ja ihmisen perusolemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Waltarin naiskuvasta on puhuttu aiemminkin jonkin verran, mutta minusta se kertoo lähinnä siitä, että tietynlaista asennetta ja mielikuvaa on ollut kautta aikojen monilla miehillä. Itse naisena Waltaria lukiessa en ole koskaan ajatellut sukupuolia, vaan historiaa, politiikkaa, ihmisyyden yleisempiä ajatuksia, päähenkilöiden sisäisiä ajatuksia ja filosofiaa. Näistä näkökulmista hänen historialliset romaaninsa ovat antaneet minulle aina paljon, myös peilinä nykyaikaan ja ihmisen perusolemukseen.

Ajattelen samoin. Historiallisissa romaaneissa mies on usein ollut ihmisen synonyymi. Ei vain siksi, että kirjailijoista monet ovat olleet miehiä, vaan myös siksi, että miehillä on ollut mahdollisuus hallita omaisuuttaan ja tehdä irtiottoja kotipiiristään. Näin toimiva nainen ei olisi ollut kontekstissaan uskottava. 

Koskee myös naiskirjailijoita. Mary Shelley kirjoitti Frankensteinin, uskomattoman mielikuvituksen saavutuksen. Hän teki tohtorista tietenkin miehen, koska ei naistohtoreita ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän vaikutusvaltaa mies saa, sitä saatanallisempia piirteitä siitä tulee esiin. Tää pitäisi kaikkien pitää aina mielessä.

Ei Mika Waltarilla ollut mitään vaikutusvaltaa Suomessa. Hän oli pelkkä kirjalija. Ja juopotteli taiteilijoiden tapaan helvetisti.

Lisäksi Waltarilla oli vakavia mielrnterveys ongelmia, se tiedettiin jo silloin.  Olisko muistaskseni ollut  bipo, eli sairasti kaksisuuntaista mielialahäiroötä.

Välistä eli syvässä masenuksessa. Toisinaan taas maanisessa tilassa.

Ei mikään ihme, että käyttäytyi toisinaan kuin peto, kun nautti sekaisin lääkkeitä ja paljon viinaa.

Peti humalassa ja maanisessa vaiheessa vaimoaan.

 

Kirjoitti lähes 1000 sivuisen Sinuhe, egyptiläisen  muutamassa kuukaudessa.  Kuka muu vastasvaan pystyy, kuin maanikko.

Ja mielikuvitus, se oli hänellä valtava.

Hän ei koskaan ollut käynyt Egyptissä,  mutta kuvaili kaiken sieltä tarkasti, rakennuksineen.

 

Hyvä kirjailija, sitä ei kykene kukaan kieltämään.  Mutta sairaus söi miestä.