Tiesitkö haluavasi lapsia alle kolmekymppisenä?

En. Ensimmäinen lapsi 33-vuotiaana ja toinen 35-vuotiaana. Alle kolmekymppisenä en ajatellut lapsia ollenkaan. Kun se oikea sitten sattui kohdalle vähän sen jälkeen, kun täytin 30v., niin jotain loksahti ja halusin lapsia nimenomaan hänen kanssaan. Ihan oikea päätös. Jos olisin exän kanssa vielä, niin en olisi lapsia hänen kanssa halunnut, vaikka hän niitä halusi.

Ajattelin haluavani yhden tai kaksi lasta, olin miettinyt nimiä ja syntymäpäiviä, ostanut lastenkirjoja ja kaikenlaista valmiiksi, oli puolisokin jo nuoresta asti.

Sitten lähempänä kolmeakymppiä kun lapset alkoivat olla oikeasti ajankohtainen mahdollisuus eikä vain etäinen mielikuva, aloin miettiä ja harkita ihan käytännön kannalta, itseni kannalta ja olemattomien lasteni kannalta. Että haluanko olla äiti eikä vain että haluanko lapsia. Pitkän pohdinnan myötä niin sanotusti mieli muuttui (oikeammin muodostui) ja hyvä niin.

Tiesin. Takana kuitenkin lapsettomuutta jota ei saatu selvitettyä että mistä kiikastaa. Lapset sain 26 ja 29 vuotiaana. 

Kolmekymppisenä olin jo steriloitavana, ainokaiseni oli 8 ja minä yhteen suostunut eronnut kroonisesti vauvakuumeisesta isästään ja vasta vihitty velamiehen vaimoksi. Nyt se ainokainen on jo aikuinen, mies edelleen sama. En koskaan saanut vauvakuumetta.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsia vähän alle 3-kymppisenä ja hyvin on mennyt. Mistä tämä kysymys tuli?

Saa kai sitä kysellä. Arvon vilijonkka. 

Olin epävarma haluanko, sain lapset päälle 30-vuotiaana, kun löysin henkilön, jonka kanssa halusin perustaa perheen.

Ensimmäinen lapsi tuli jo alle 20v, se oli aivan luonnollista ja antoi sisältöä elämään.

Eräs työkaveri kertoi, että oli päättänyt hakkia lapset alle 30v. Otin saman asenteen, ja synnytin toisen lapsen 28-v. Tosin kärsin keskenmenon sitä ennen.

Tiesin aina että haluan lapsia, lapsia minulle lopulta siunaantui viisi.

Olin 22 v kun sanoin miehelleni että haluan lapsia nuorena sitten. Oltiin muutettu yhteen  2 kk aiemmin. Mies sanoin vaan että aletaan sitten panee heti että vaatteet pois vaan. 23 vuotias olin kun saatiin esikoinen sitten.

Olin 13 vuotias, kun sanoin ensimmäisen kerran etten halua lapsia. Ajattelin noin 20 vuotiaaksi asti, että voisin ehkä adoptoida, mutta en todellakaan haluaisi olla raskaana ja synnyttää. Nyt 27 vuotiaana olen ollut jo usean vuoden ajan täysin vakuuttunut etten halua lapsia millään tapaa elämääni. Vietän rauhallista elämää ja vapaa-ajan olen yleensä kotona, eli ulkopuolisille varmaan näyttää siltä, että olisin ihan "unelma lisääntyjä", kun on ns kaikki kondiksessa: vakaa työpaikka, parisuhde, asunto ja taloustilanne ylipäänsä on hyvä. En vain koe perhe-elämää millään tapaa itselleni sopivaksi ja en jaksa uskoa, että elämäni muuttuisi jotenkin maagisesti viidessä vuodessa siihen, että yhtäkkiä haluisinkin lisääntyä. Puolisolla oli aiemmin paljon selkeämpää, että hän haluaa biologisia lapsia, mutta hänelläkin mieli muuttui jo ennen ensimmäistä vakituista työpaikkaa. Tiedostamme yhdessä, että ikää tulee lisää koko ajan ja jos haluaisi lapsia, niitä pitäisi nyt alkaa yrittämään juuri samaan aikaan, kun molempien urat on nousussa ja on aikaa ja varaa myös matkustella ja harrastaa kaikkea muutakin. Eli ei kiitos. Karu totuus on myös se, että Suomen valtio ei tällaisena hyvinvointivaltiona tule säilymään, joten senkään puolesta ei näytä valoisalta jälkipolven eläminen ja oleminen tulevaisuudessa. Me tienataan yli mediaanitulojen eli ollaan kai hyvätuloisia, mutta kun kaikki kallistuu, niin en usko että meilläkään olisi varaa lapsille esim koulutus kustantaa. Onneksi ei haluta lapsia.

Tiesin haluavani, mutta en saanut. Ikävä kyllä. Nyt tulee jo ikä vastaan.

Eka  20 vuotiana, toinen  23 v ja  kolmas  alle  30 v iässä. Paras päätös 

Tiesin. Halusin aina lapsia, hankin ne nuorena, onneksi. Yli 30 en olisi enää jaksanut pikkulapsiarkea. 

Surkeasti otsikoitu aloitus, joka antaa ymmärtää sen koskevan kaikkia, niin lapsettomia kuin heitä jolla lapsia. Vasta otsikon klikattuaan joutuu toteamaan, että on suunnattu niille, joilla on lapsia.

Opettele ap kirjoittamaan.

Olin alle 30v, kun olin tehnyt molemmat lapseni. 

En ole katunut. Lapsiperhe- elämä on ollut sellaista kuin kuvittelinkin. 

Teimme lapsia, kun molemmat niitä halusimme ilman sen suurempaa analysointia miksi.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsia vähän alle 3-kymppisenä ja hyvin on mennyt. Mistä tämä kysymys tuli?

Ei mitään sen ihmeellisempää syytä. Ensisynnyttäjien keskimääräinen-ikä lienee jo yli kolmenkymmenen Suomessa.

Itse en ollut lapsia paljoakaan miettinyt alle kolmekymppisenä ja sen vähän minkä mietin, ajattelin että helpommalla pääsee, jos on ilman.

Joskus tosin mietin, että voisi olla mielenkiintoista, jos vahingossa saattaisin jonkun raskaaksi. Äärimmäisen epätodennäköistä se olisi ollut monestakin syystä, mutta sellaista muistan aiheen tiimoilta miettineeni parikymppisenä.

Jokin sitten muuttui kun kolmekymmentä tuli täyteen. Ehkäpä sitä ajatteli, että nuoruus on nyt ohi ja lapsi voisi olla seuraava mielenkiintoinen asia elämässä. Ihan kiinnosti nähdä sekin minkälainen omasta lapsesta tulisi ja minkälainen isä minusta tulisi. Sekin vaikutti paljon, että puolisoni toivoi lasta ja oman arvioni mukaan hänestä tulisi hyvä äiti. En minä kuitenkaan pelkästään toisen iloksi olisi lasta tehnyt, halusin sitä itsekin.

Vanhempana oleminen on kyllä suurimmaksi osaksi vastannut odotuksiani, olihan minulla sentään kokemusta lapsena olemisesta perheessä. Se on vähän yllätyänyt, miten paljon vanhemmilta odotetaan osallistumista kouluikäistenkin asioiden pyörittämiseen kaikkine Wilmoineen sun muineen. Omassa lapsuudessani vanhemmat järjestivät suurinpiirtein muutaman lämpimän ruoan per päivä ja muuten lapset sekä viihdyttivät itseään että hoitivat kouluhommansa aika itsenäisesti.

t. Ap

Menin naimisiin parikymppisenä enkä silloin tiennyt tulenko koskaan haluamaan tai saamaan lapsia. Kohdun himo iski 27-vuotiaana. Sain kaksi lasta. Vauavuosi oli molemmilla itkuinen, sen jälkeen helpotti. Hyviä tyyppejä. Mutta elämä meni niin kuin meni. Toinen lapsistani kuoli nuorena aikuisena, toinen on vela.

Tiesin. Sain lapset 24- ja 26-vuotiaana ja olen ollut tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

En erityisesti halunnut alle enkä yli kolmekymppisenä. Pari tuli kuitenkin tuli hankittua.

Ei ollut ihanaa eikä kamalaa, vaan ihan tavallista.

Miksi hankit jos et halunnut? Mitä muuta olet hankkinut elämääsi vastentahtoisesti? Oletko masokisti vai idiootti? 

Tarkoittaako tuo otsikko, että tiesitkö, että haluaisit saada lapset alle 30-vuotiaana, vai että oliko sinulla ajatus alle 30-vuotiaana, että haluat lapsia jossain vaiheessa?