Olen kyllästynyt masentuneisiin ja kuormittuneisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tutun kanssa kun oli palanut sotakentiltä.

Kertoi että haastavinta on olla sotakunnossa, kun vihollinen juoksee edessä ja olet niin masentunut tai koko joukkue on, ettei kukaan viitsi edes nostaa kivääriä ja ampua vaikka ovat siinä lähes 7 m päässä. Ollaan vaan hiljaa ja masentuneena päivä tolkulla. Osa ei jaksa syödä mitään kun on niin masentunut ja sitten oli niitä jotka laski alleen.

Näitä on meillä yhteiskunnassakin ja sodassa se tietää selvää häviötä jos vihollinen näkeekin ja ei jaksa nostaa kivääriä. Kattoo vaan tylsä ilme naamalla ja toivoo kuolemaa.

miksi meillä Suomessa yritetään laittaa tämmöisiä ihmisiä töihin?

Eläkkeelle heitä pitäisi pistää. Nykyään on paljon nuorisoakin jotka masentui lukiossa, kun piti kirja lukea tai tehdä essee.

Puhumattakaan kirjoituksiin osallistumisesta. Masentuneena nämä on ihan mahdot

 

Sotilaan työ on surmata ihmisiä ja aiheutaa ympärillään sekasortoa, pelkoa, anarkiaa ja tuhota ympäristö turvaten samalla "omaa ihmislajia vihollisen ihmislajilta".

Sehän on sama ongelma kuin ihminen joka ei pikaruokalassa suorittaisi tehokasta myyntiyyötä ja kieltäytyisi tarjoamasta elintasosairauksiin mm, diabetekseen sairastuttavaa moskaa muille lajin edustajille masentuneena. Masentuneena koska ei kykene siihen.

Onnistuu,kun kartat Vasemmistolaisten seuraa.

Osa näistä tämän keskustelun kommenteista kertoo paljon niitä laukoneista ihmisistä.

Ihmiset rakastavat yksinkertaistuksia ihan siitä syystä, koska he alitajuisesti pelkäävät itse olevansa seuraavia. Ja kiivaasti hyökkäävät sellaisia asioita vastaan, joista heillä ei ole kokemusperäistä ymmärrystä. Tällä tavalla yksilö pystyy säilyttämään harhaluuloihin perustuvan uskonsa elämän hallittavuudesta ja siitä että toisille ihmisille sattuneet kamalat asiat eivät koskaan voisi tapahtua heille itselleen.

Ja joillekin näistä väärän tietämisen mestareista näin myös tapahtuu, elämäsi kriisi saattaa väijyä myös sinua aivan nurkan takana. Toivottavasti putoat kovaa, koska siinä samalla voi tapahtua myös sitä kauan kaivattua henkistä kasvua joka piiskaa tuon ylpeyden pois sinusta. Olkoon elämä sinulle armollinen. 

Taitaa moni tosiaan olla niin kuormittunut, ettei jaksanut lukea kuin otsikon.

Köyhä on vähän epäonnistunut, jos hassaa kaikki rahansa luksukseen, eikä arkeen jää mitään. Riippumatta siitä, kuinka paljon se kallis ostos siinä hetkessä piristää. Sama se on voimavarojen kanssa. Niitäkin pitää varmaan jokaisen nykyään ihan tietoisesti priorisoida ja säännöstellä niin, että ainakin pakollinen hoituu.

Jos niitä ei ole, ei ole. Mutta kun selvästi on, kyllähän se enemmän elämänhallinnan puutteelta kuin kuormitukselta vaikuttaa.

En ole lainkaan kyllästynyt. Miksi heidän pitäisi sinua miellyttää tai elää sun ehtojen mukaan. Jokaisella oma elämä ja tuntemukset. Heidät on pakotettu sinne töihin, vaikkei terveys kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat AP niin elämälle katkeralle, että tuskin koskaan tulet olemaan onnellinen.



Eivät ne masentuneet sinun onneasi vie, vaan sinä itse teet sen.

No kuormittavat kyllä työkavereitaan ja esimiestään. Yleensä masentuneet saavat saikkua aina muutaman viikon kerrallan, jolloin muiden pitää jatkuvasti yrittää varautua sekä heidän paluuseensa että poissaolon jatkumiseen. Itse kuormittuneena varsinkin luulisi ymmärtävän tuonkin ylimääräisen stressin. 

Ei kai tuo systeemi sen sairastuneen vika ole! Itse sain suoraan 6 kk sairausloman. Tosin KELA hyväksyi vain 4 kk kerralla. 

Asennoitukaa niin, että ei tule takaisin niin paluu onkin mukava yllätys. 

 

No siinä se onkin, kun ei voi

Tämä onkin ihan hankitun työterveyshuollon ongelma, eli palvelun tilaajan (työpaikan pomojen) toive. Työterveys antaa sairauslomaa viikon pätkissä, mikä kuormittaa ja ahdistaa masentunutta, mutta myös työkavereita. Olisi kaikille parempi jos sairauslomaa saisi kerralla pidemmän pätkän, vaikka tth kontrolloisikin vointia viikoittain.

Mä olen taas kyllästynyt näihin jotka ovat aina tietämässä paremmin toisten asiat ja kyseenalaistamassa diagnoosit. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, koska työ voi masentaa. Minä ainakin teen työtä, jota en koe merkitykselliseksi. Sen tekeminen on tylsää ja koen, että elämäni menee vain hukkaan tässä. Vaikutan varmasti laiskalta. En yhtään jaksaisi ryhtyä töihin, pakko kuitenkin saada edes jotain kasaan, että palkka juoksisi.

Puhdas masennus on sitä, ettei kiinnosta juokseeko palkka. Tai onko mitään tuloa. Koska mitä niillä tekisi. Jotain kivaako? Ei masentunut saa mistään nautintoa. Pitää pystyä elämään/syömään/jotain jotenkin. Mutta miksi? Ei oikeastaan tarvitse. Jotkut yrittävät siirtää tätä tunnetta - ettei välitä kohtalostaan - huonoilla valinnoilla. Itse en enää jaksa, ei tarvitse tukiakaan hakea kun ei tarvitse mitään. Säästöillä pärjää vuosia kun ei ole elämää tai kummoisia perustarpeita ja on ennakoinut kulurakenteessa tämän riskin, ettei tilanne paranekaan. Masennus auttaa, ettei käy liian toiveikkaaksi, joten ei menetäkään mitään vaikkei ole mitään. Eli tavallaan syvästi masentunut ei enää masennu mistään, ironista.

Tämänkin ketjun jeesustelijat ansaitsisivat edes yhden päivän ajan kokeilla elää sitä elämää, jossa mikään ei kertakaikkiaan tunnu miltään. Sitä vaan makaa sängyssä ja miettii, menisikö veskiin vai paskoisiko housuun kun millään ei ole mitään väliä. Aina sinne veskiin ei jaksa raahautua.

Jos kerran kuukaudessa saa pitkällisen taistelun jälkeen kammettua itsensä ihmisten ilmoille ja esitettyä iloista, niin se ei tarkoita että masennus olisi parantunut.

Oma kuormitukseni väheni, kun tajusin tarkastella ruutuaikaani kriittisemmin. Käyttö oli laitettava aivan minimiin työn ulkopuolella. Telkkarista annoin itselleni luvan katsoa ohjelman illalla, mutta kännykkä pysyi poissa kädestä. Kyllä oli tuskaisa alku, mikä kertoi karua kieltään riippuvuudesta. Ei ihme, että tuntui ettei mikään oikein kiinnosta eikä jaksaminen riitä mihinkään. Ruudun ääressä istumiseen se kuitenkin riitti, enkä tajunnut että se kuormittaa hermostoani enemmän kuin mikään muu. Minähän luulin rentoutuvani ja latautuvani, kun olin niin kuormittunut.

Ihan vain vinkkinä, jos joku muukin ei oikein jaksa mitään muuta kuin selata vaikka av:ta. Pidä kunnon tauko. Täällä ei ole mitään, minkä jättämällä jäisi jostain paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ketjun jeesustelijat ansaitsisivat edes yhden päivän ajan kokeilla elää sitä elämää, jossa mikään ei kertakaikkiaan tunnu miltään. Sitä vaan makaa sängyssä ja miettii, menisikö veskiin vai paskoisiko housuun kun millään ei ole mitään väliä. Aina sinne veskiin ei jaksa raahautua.

Jos kerran kuukaudessa saa pitkällisen taistelun jälkeen kammettua itsensä ihmisten ilmoille ja esitettyä iloista, niin se ei tarkoita että masennus olisi parantunut.

Olen varmaan sellainen jeesustelija, joka ei ihan ymmärrä miten jaksaa mennä ja tehdä. Ja paljon useamminkin kuin kerran kuukaudessa. Olen tosiaan kokeillut tuota elämää aivan saakelin monta päivää ja kuukautta, kun mikään ei tunnu miltään. Siksi olisi ollut tosi kummallista ladata someen nauravaisia kuvia ja täyttää se niillä menopäivän raporteilla. Kun ne menotkaan eivät oikeasti tuntuneet miltään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei sitten enää kyseenalaisteta ihmistä, joka liehuu kekkereissä ja tapahtumissa aktiivisesti, muttei jaksa käydä töissä. Uskotaan, että ovat vakavasti masentuneita, kun täällä niin valistetaan. Toteuttavat vain tunnollisina itsehoito-ohjelmaa, kuukaudesta toiseen. 

Voit olla varma, että kyseenalaistan sitä itsekin.

Vaikea masennus on ja lisäksi myös dissosiaatio. Sen dissosiaation myötä pääsen mielikuvitusmaailmaan, missä ei ole mitään huolta eikä hätää. Ja tämä persoona pystyy käymään myös konsertissa, jos vaan logistiikka ei ole liian vaativa ja raskas. Siitä sitten toipuu sen aikaa kuin se vaatii. 

Kun mieli päästää irti dissosiaatiosta, kaikki kamala vyöryy päälle ja haluan kuolla, koska en näe elämässä mitään ulospääsyä nykytilanteesta ja toimivaa tulevaisuutta. Ja sitten olenkin taas uudelleen siellä dissosiaatiossa.

Okei tämä onkin juttu eikä välinpitämättömyyttä ja itsensä pettämistä. Kyllä, en ole kehdannut kertoa kenellekään että en uskalla kohdata ongelmiani ja niinpä avun hakeminenkaan ei oikein onnistu. Pitäisi pystyä kertomaan niistä, eli kohtaamaan niitä ajatuksia ja tunnustaa niitä ääneen. Mutta oma mieli haukkuu maanrakoon jo siitä, ettei pärjää ilman apua. Eikä pysty puhumaan itselleen lohduttavasti, jotta uskaltaisi hakea apua. Ja entä jos altistaa itsensä sille toivottomuudelle ajattelemalla niitä asioita, eikä saakaan apua? Entä jos lähestyy niitä, eikä _haluakaan_ hakea apua, tämä viimeinen on konkreettisesti pelottavin vaihtoehto. Että tajuaa ettei halua elää.

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä kuvaamasi henkilö Nokialla ja työskentelee Tampereella hoitoalalla? Taidan tuntea hänet.

Kommentti oli saanut 5 tykkäystä eli moni taitaa tuntea tämän saikuttajan. Pyhät jaksaa tuplapalkalla ihme kyllä painaa töissä, päivitellen someen miten on ihanaa, mahtavaa ja työyhteisö on niin top porukkaa. Kuitenkin arkena jatkuvaa saikuttamista, on sitten kuitenkin senverran yksinkertainen, että jakaa someen saikultaan tietoa jatkuvasti. Tanssilavat, vaellusreitit, illanvietot ystävien kanssa kyllä onnistuu, mutta työ vaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko tämä kuvaamasi henkilö Nokialla ja työskentelee Tampereella hoitoalalla? Taidan tuntea hänet.

Kommentti oli saanut 5 tykkäystä eli moni taitaa tuntea tämän saikuttajan. Pyhät jaksaa tuplapalkalla ihme kyllä painaa töissä, päivitellen someen miten on ihanaa, mahtavaa ja työyhteisö on niin top porukkaa. Kuitenkin arkena jatkuvaa saikuttamista, on sitten kuitenkin senverran yksinkertainen, että jakaa someen saikultaan tietoa jatkuvasti. Tanssilavat, vaellusreitit, illanvietot ystävien kanssa kyllä onnistuu, mutta työ vaan ei.

Kaikilla ei ole hyvää työtä. Hyvä boonus on jos saa pyhinä tuplapalkat. Minuakin voisi kiinnostaa tehdä silloin töitä, jos palkka on yleisesti paska. muuten en menisi orjana töihin jos palkka on paska ja ei tule ylityökorvauksia yms.

Ei masentuneena jaksa. Eikä käytännössä saa tehdä kuntoutustuen päälle täyttä viikkoa tai menettää tuen ja ei ole työkunnossa.

Jäisi sitten vaan yksinkertaisesti pois töistä kuluttamasta työyhteisöä. Ei meillä muillakaan ole energiaa pois jaettavaksi. Kun tekee tämän yhden työt omiensa lisäksi ja katselee somesta miten hän jaksaa kaikkea muuta iloisella mielellä paitsi töitä, ei meinaa ymmärrys riittää. Kyllä se on vaan itsekästä hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä toisten jaksamisesta. Jotkut ihmiset osaa käyttää systeemiä hyväksi, pilaavat tuolla touhullaan meidän muiden toimivan työyhteisön. 

Vierailija kirjoitti:

Jäisi sitten vaan yksinkertaisesti pois töistä kuluttamasta työyhteisöä. Ei meillä muillakaan ole energiaa pois jaettavaksi. Kun tekee tämän yhden työt omiensa lisäksi ja katselee somesta miten hän jaksaa kaikkea muuta iloisella mielellä paitsi töitä, ei meinaa ymmärrys riittää. Kyllä se on vaan itsekästä hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä toisten jaksamisesta. Jotkut ihmiset osaa käyttää systeemiä hyväksi, pilaavat tuolla touhullaan meidän muiden toimivan työyhteisön. 

Sulle ei kuulu pätkääkään toisten sairauslomat ja niiden syyt. Pomo on vastuussa, valita sille.

Kutsuuko tanssilava taas? Ottaako hermoon kun alkaa jengi heräämään hyväksikäyttöön. Ei riitä enää kahvipöytään kannetut kakut saikkujen jälkeen ja myös toki juuri ennen niitä sattumalta. Aivan kuin olisi voinut aavistaa, että huomenna en töihin pääsekään, taidan leipoa tänään hyvittelykakun kahvipöytään, jotta kaikille jää mukava mieli. Ja kyllä vaan sattumalta osuu saikut just sopivasti mukavien menojen kohdalle. Ehkä tosiaan vaan sattumaa, kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäisi sitten vaan yksinkertaisesti pois töistä kuluttamasta työyhteisöä. Ei meillä muillakaan ole energiaa pois jaettavaksi. Kun tekee tämän yhden työt omiensa lisäksi ja katselee somesta miten hän jaksaa kaikkea muuta iloisella mielellä paitsi töitä, ei meinaa ymmärrys riittää. Kyllä se on vaan itsekästä hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä toisten jaksamisesta. Jotkut ihmiset osaa käyttää systeemiä hyväksi, pilaavat tuolla touhullaan meidän muiden toimivan työyhteisön. 

Sulle ei kuulu pätkääkään toisten sairauslomat ja niiden syyt. Pomo on vastuussa, valita sille.

Kyllä ne itseasiassa kuuluu, kun kerran sitten teen näitten saikkulaisten työt heidän ollessaan vaellusretkilllä laavulla ja tanssilavoilla pitämässä hauskaa. Vois kyllä tosiaan kysyä pomolta jatkuuko homma samanlaisena vai aikooko järkätä vaikka jonkun kolmikantakeskustelun. Sen vastauksen perusteella sitten tekee päätökset nostaako kytkintä vai jääkö vielä odottelemaan tuleeko tilanteeseen muutos. Uskoisin, että pomokin on aika loppu siihen peliin. 

Läheinen yritti itsemurhaa masennuksen takia. En kovin kevein perustein menisi syyttelemään toisia masennuksesta, kun et tapausta syvällisesti tunne. Masennus voi johtaa pahimmillaan kuolemaan.

Toiset vaan ovat kovempia luonnoltaan. Silti ei pidä syyllistää niitä, jotka eivät niin kovapintaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on nykyään muotisairaus. Eläkkeelle tuolla diagnoosilla päässeitä on paljon, nuoriakin. Mä en usko siihen, että vakavasti masentunut kykenee tekemään kaikkea kivaa ja olemaan aktiivinen. Vakavasti masentunut ei välttämättä jaksa edes käydä suihkussa, ei pestä hampaitaan, ei syödä, ei vastata puhelimeen. 

Jos ihminen sanoo olevansa vakavasti masentunut ja samalla joka hel vetin pv päivittää faceen kaikkea kivaa. Että on käyty leffassa, huomenna mennään teatteriin, kampaajalla käyty, vaateostoksilla myös. Kaverin kanssa pikapyrähdys vkl aikana Tallinnaan, sitten glögi-juhlat kavereille. Kesäksi suunnitteilla sitä ja tätä ja tuotakin. Kuntosalilla käynnit aloitettu ja salsa-tunnit siskon kanssa ensi viikolla. Kynsistudiolla kynnet leikattu ja hiottu ja ehkä hiukan pitäisi botoxiakin huuliin laittaa....

Missä hel vetin välissä tuossa edes ehtii olemaan masentunut? Etenkin vakavasti, eläkkeellä olon tasoisesti? I

Onko tuollaisia vakavasti masentuneita? Siis saattavat sanoa olevansa, mutta onko diagnoosia oikeasti. Jotain tuosta voi kyllä masentunutkin tehdä, mutta jos tuollaista on paljon niin sitten masennus alkaa olla voitetun puolella.