Lue keskustelun säännöt.
Syöpää ei voiteta taistelulla
09.12.2024 |
Tämän päivän Hesarissa hyvä kirjoitus tästä. Karmaisevia ja inhottavia puheet, että kun taistelin niin voitin syövän. Oksettavaa. Itsellä on henkilökohtaista kokemusta syövästä. Läheiseni nuori ihminen kuoli syöpään. Näistä taistelupuheista tulee olo, että kun nuori ja muutoin terve ihminen ei "taistellut" tarpeeksi niin hän kuoli. Tällaiset taistelupuheet on lopetettava.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
TikTokissa seurannut Emmi Mannista, nuori nainen, parantumaton syöpä. Lääkärit nyt miettivät onko enää mitään tehtävissä. Toivon niin hartaasti että vielä olisi joku hoito ja jaksaisi sen.
Surullista syöpä nuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oma mieliala vaikuttaa lopputulokseen. Jos ei ole mitään halua tai toivonkipinää niin syöpä vie melkovarmasti. Siinä mielessä voi puhua taistelusta.
En usko, että tuosta on mitään tieteellistä näyttöä. Tuskin se potilaan mieliala nyt millään tapaa on ratkaiseva tekijä siinä, että tehoaako hoidot vai ei.
Syövästä en tiedä, mutta vaikka lonkka tai olkapää leikkaus. Laiska saamaton lötkö ei niistä toivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oma mieliala vaikuttaa lopputulokseen. Jos ei ole mitään halua tai toivonkipinää niin syöpä vie melkovarmasti. Siinä mielessä voi puhua taistelusta.
En usko, että tuosta on mitään tieteellistä näyttöä. Tuskin se potilaan mieliala nyt millään tapaa on ratkaiseva tekijä siinä, että tehoaako hoidot vai ei.
Kyllä omat uskomukset vaikuttavat lääkkeen / hoidon tehoon. Jos joskus olet kuullut plasebosta, lumelääkkeistä...
Plasebo voi auttaa esim. pienessä päänsäryssä, jos lumelääkkeen saanut rentoutuu. Mutta ei sillä syöpiä paranneta.
Syöpä ei parane, mutta elämänlaatu paranee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oma mieliala vaikuttaa lopputulokseen. Jos ei ole mitään halua tai toivonkipinää niin syöpä vie melkovarmasti. Siinä mielessä voi puhua taistelusta.
En usko, että tuosta on mitään tieteellistä näyttöä. Tuskin se potilaan mieliala nyt millään tapaa on ratkaiseva tekijä siinä, että tehoaako hoidot vai ei.
Mieliala, tunteet ja asenne on erittäin merkittävä ja olennainen osa paranemista missä tahansa paranemisprosessissa. Järkyttävää etteivät ihmiset vieläkään ymmärrä tällaisten asioiden merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oma mieliala vaikuttaa lopputulokseen. Jos ei ole mitään halua tai toivonkipinää niin syöpä vie melkovarmasti. Siinä mielessä voi puhua taistelusta.
En usko, että tuosta on mitään tieteellistä näyttöä. Tuskin se potilaan mieliala nyt millään tapaa on ratkaiseva tekijä siinä, että tehoaako hoidot vai ei.
Mieliala, tunteet ja asenne on erittäin merkittävä ja olennainen osa paranemista missä tahansa paranemisprosessissa. Järkyttävää etteivät ihmiset vieläkään ymmärrä tällaisten asioiden merkitystä.
Narsistista puhua mistään ns.taistelusta. On täysin nykyajan minä-minä -kulttuuria. Korostetaan vain itseä. Kun minä taistelin jne. Lapsilla ja nuorilla on elämä edessä. Lopettakaa aikuiset ihmiset tuo itsenne korostaminen sairauden varjolla. Hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistista puhua mistään ns.taistelusta. On täysin nykyajan minä-minä -kulttuuria. Korostetaan vain itseä. Kun minä taistelin jne. Lapsilla ja nuorilla on elämä edessä. Lopettakaa aikuiset ihmiset tuo itsenne korostaminen sairauden varjolla. Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oma mieliala vaikuttaa lopputulokseen. Jos ei ole mitään halua tai toivonkipinää niin syöpä vie melkovarmasti. Siinä mielessä voi puhua taistelusta.
En usko, että tuosta on mitään tieteellistä näyttöä. Tuskin se potilaan mieliala nyt millään tapaa on ratkaiseva tekijä siinä, että tehoaako hoidot vai ei.
Mieliala, tunteet ja asenne on erittäin merkittävä ja olennainen osa paranemista missä tahansa paranemisprosessissa. Järkyttävää etteivät ihmiset vieläkään ymmärrä tällaisten asioiden merkitystä.
Narsistista puhua mistään ns.taistelusta. On täysin nykyajan minä-minä -kulttuuria. Korostetaan vain itseä. Kun minä taistelin jne. Lapsilla ja nuorilla on elämä edessä. Lopettakaa aikuiset ihmiset tuo itsenne korostaminen sairauden varjolla.
Sun kommentti se tässä kuvastaa enemmän narsistista ajattelua. Taistelulla tarkoitetaan sairastumisen, hoitojen ja paranemisen henkistä puolta. Mitä kaikkea siinä kriisissä joutuu miettimään ja tuntemaan. Käsittelemään sairauden ja oman kuolevaisuuden. Ymmärtäisit jos sun elämässä olisi joskus tapahtunut vaikeita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistelu on automaattista. Syövällä on vain tapana piiloutua ja esittää terveitä soluja. Mutta kyllä syövän voittaminen on taistelun voittamista.
Olennaista on asenne. Haluaako elää.
Noin tyhmää varmasti vielä elämä opettaa.
Esimerkiksi minulla on parantumaton syöpä parhaillaan. Kerro ihmeessä, millä tavalla voisin "taistella" itseni siitä terveeksi? Jaossa olisi myös lääketieteen Nobel, jos keksit keinon. Jään odottamaan.
Samoin on muittenkin vakavien sairauksien kanssa. Tosin meillä ei enää ole taisteluohjeista mitään hyötyä eikä iloa. Lapseni halusi elää, ei suinkaan kuolla, mutta kuoli silti. Ei yhtään auttanut asenne, elämän halu, kun toivoa parantumisesta ei ollut. Mutta mukava olisi kuulla, miten hänen olisi pitänyt/ miten hän olisi voinut taistella vääjäämätöntä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisteluahan se on, että kestää ne oireet ja ne hoidot, jotka syövän parantaa. Mutta ei toki sillä taistelulla noin lääketieteellisessä mielessä syöpää voiteta, vaan ne hoidot sen tekee.
Mutta kyllä siis syöpään sairastunut yleensä taistelee!
Höpsis. Ne oireet ja hoidot on pakko kestää, ei siinä ole mitään vaihtoehtoa. Mitään aktiivista "taistelua" ei voi käydä, sen kun kärsii ja toivoo että paranee.
Mene sanomaan tuo syöpään sairastuneelle, joka on rankoissa hoidoissa, hiukset lähteneet ja painoa on tippunut 25 kiloa. Sano sille että turhaan se väittää taistelevansa, että hän vain kärsii ja toivoo, mutta tuo ei ole mitään taistelua nähnytkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisteluahan se on, että kestää ne oireet ja ne hoidot, jotka syövän parantaa. Mutta ei toki sillä taistelulla noin lääketieteellisessä mielessä syöpää voiteta, vaan ne hoidot sen tekee.
Mutta kyllä siis syöpään sairastunut yleensä taistelee!
Höpsis. Ne oireet ja hoidot on pakko kestää, ei siinä ole mitään vaihtoehtoa. Mitään aktiivista "taistelua" ei voi käydä, sen kun kärsii ja toivoo että paranee.
Mene sanomaan tuo syöpään sairastuneelle, joka on rankoissa hoidoissa, hiukset lähteneet ja painoa on tippunut 25 kiloa. Sano sille että turhaan se väittää taistelevansa, että hän vain kärsii ja toivoo, mutta tuo ei ole mitään taistelua nähnytkään!
Kerro sinä tuo pienelle lapselle joka on kuolemassa syöpään. Normaalilla ihmisellä on työkalut olemassa kohdata elämän vastoinkäymiset. Persoonallisuushäiriöiselle oman sairastumisen käsitteleminen on usein ylitsepääsemätöntä.
Niin kauan kun potilaan surkeaan ravitsemustilaan ei kiinnitetä pienintäkään huomiota ennusteet eivät ole parhaita mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taistelu on automaattista. Syövällä on vain tapana piiloutua ja esittää terveitä soluja. Mutta kyllä syövän voittaminen on taistelun voittamista.
Ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saivartelua sanoilla. Kyllä syöpää sairastava taistelee usein elämästä ja kuolemasta. Lääkkeet auttaa jos auttaa, elimistö voittaa tai häviää taistelun syövälle. Ei sillä tarkoiteta sitä että henkisesti olisi luovuttanut jos kuolee.
Ei ole saivartelua. Mitä tarkoitat taistelulla? Taistelu on aktiivista toimintaa. Syöpäpotilas ei voi taistella soluja vastaan millään tavalla, ne joko lisääntyvät tai eivät, täysin riippumatta potilaan omasta tahdosta.
Joskus vaaditaan paljon että kykenee menemään raskaisiin hoitoihin ja sietämään ne järkyttävät sivuoireet. Jotkut jättävät hoidot kesken, koska eivät jaksa niitä oireita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oma mieliala vaikuttaa lopputulokseen. Jos ei ole mitään halua tai toivonkipinää niin syöpä vie melkovarmasti. Siinä mielessä voi puhua taistelusta.
Ei vie, niin kauan kuin lääketiede pystyy auttamaan, on mielialasta huolimatta mahdollisuus. Siinä vaiheessa kun lääketiede ei voi enää mitään, niin ihminen kuolee, vaikka kuinka olisi positiivinen ja kuvittelisi parantuvan
Mun mielestä on myös väärin, että syöpään menehtyneestä sanotaan kuinka hän "hävisi taistelun syövälle". Siitä saa sen kuvan, että ihminen on joku luovuttaja. Loppujen lopuksi kaikki on tuurista kiinni. Ihminen voi "taistella" sitä tautia vastaan vaikka miten, mutta jos on käynyt paska tuuri niin ei siinä mikään auta. Se tuuri vaikuttaa jo siihen, minkälainen syöpä diagnosoidaan: kaikki syövät eivät ole automaattisesti kuolemantuomioita, ne voidaan hoitaa helposti ja melko nopeastikin pois. Joltain taas voidaan löytää pitkälle edennyt haimasyöpä, ja ei siinä mikään taistelu auta.
Itsellä on rauhallinen olo, kävi itselle miten vain. En taistele, koska mielen rauha ja tyyneys on tärkeintä. Elämä on jokaiselle ihmiselle rajallinen. Kaikki eivät elä eläkeikäiseksi asti. Avain mielen tyyneyteen on elämän rajallisuuden hyväksyminen. Tämä alinna oleva lause auttaa ymmärtämään, että olemme yksi ketjun lenkki pitkässä ihmisten elämänketjussa. Elämä jatkuu sukulaisissani ja lapsissani jos haluaisin ajatella, että omissa geeneissä olisi jotain erityistä. Olen vain yhdistelmä edellisten sukupolvien perimää ja oppeja mitä aikoinaan mm. vanhemmiltani opin ja kaikilta ihmisiltä, joita olen elämäni aikana tavannut. "Kun tuuli käy hänen ylitsensä,. ei häntä enää ole,. eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TikTokissa seurannut Emmi Mannista, nuori nainen, parantumaton syöpä. Lääkärit nyt miettivät onko enää mitään tehtävissä. Toivon niin hartaasti että vielä olisi joku hoito ja jaksaisi sen.
Surullista syöpä nuorilla.
Selätti syövän lukee klikkiotsikossa. Kuin se toisi jonkun pysyvän varmuuden.
Kun saat syövän haitoksesi se on vähintään siellä omassa mielessäsi mörkönä koko ajan aivan koko loppuelämän oli se elämä sitten lyhyt tai pitkä.
Sellaista tappelua tuulimyllyjä vastaan.
Koskaan ei tiedä onko se yhtäkkiä levinnyt muihin elimiin vai onko se saatu taltutettua.
"Selättämisestä" huolimatta ei ole takeita, etteikö se palaa.