"Ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, ystävyyden voi lopettaa elämäntilanteen muuttuessa" - mitä ihmettä?!

Ihminen itse muuttuu elämänsä aikana eikä pysy koko ikäänsä samanlaisena. Luonnollista että se ystäväpiirikin vaihtuu. 

En ole ikinä ollut kenenkään kanssa niin hyvä ystävä. Oma perhe ja sisarukset ovat minun ystäviäni. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen itse muuttuu elämänsä aikana eikä pysy koko ikäänsä samanlaisena. Luonnollista että se ystäväpiirikin vaihtuu. 

Eikös se selkeä katkaiseminen ole kuitenkin vähän eri asia kuin vaikkapa hiipuminen?

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullutkaan jonkun ottavan noin vakavasti kaverisuhteitakin, jotta pitäisi oikein eliniäksi sitoutua. 🤣🤣🤣

 

 

Mulle ainakin kaveri ja ystävä ovat ihan eri asioita. Kavereita tulee ja menee, ystävät ovat sellaisia jotka ovat olleet läheisiä yli 10 vuotta, eikä heitä ole montaa. 

Ap kirjoitti:

"Ajattelen, että ystävän kanssa ollaan iloissa ja suruissa, eikä toista hylätä silloin, jos ystävällä on vaikka vaikeaa ja hän kaipaisi tukea. Hyvässä ystävyydessä puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut, molempien tunteille ja elämäntilanteille on tilaa."

Oletko ap tullut ollenkaan ajatelleeksi, että sen ystävän hylkääkin se, joka on tukenut, ollut läsnä, venynyt, antanut anteeksi, ymmärtänyt ihan loputtomiin...? Mutta joskus se kamelin selkä sitten katkeaa, jos tilanne ei ole molemminpuolinen. 

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että roskasaaviksi jäänyt ystävä ei jaksa loputtomiin?

Minulta meni tällainen todella pitkäaikainen ystävyys muutama kuukausi sitten nurin, kun häntä ei kertakaikkiaan kiinnostanut enää elämäni. Hän ei enää kysynyt kuulumisiani, ei edes yrittänyt enää teeskennellä, että olisin hänelle tärkeä muuta kuin hänen kuuntelijanaan. Ei, kaikki pyöri vain hänen ympärillään ja kun muutama vuosi meni näissä merkeissä, päätin vetäytyä. 

rahapulastako johtuu kun päivittäin näitä nyyh nyyh ystävä ei vastaa jos ystävyys on pelkästään pummaamista ja vittuilua ei todella kiinnosta. nämä ystäviä kaipaavat yrittävät ulosmitata ystävyydestä kaiken hyödyn itselleen.

Ymmärrys tähän ystävyyssuhteista luopumiseen, hiipumiseen tai katkaisemiseen tuli itselleni iän myötä. Elämäntilanteet tosiaan muuttuu sekä arvomaailma. Ystäviä on jäänyt näiden vuoksi. Yksipuoleinen yhteydenpito on myös yksi syy, minkä olen huomannut ystävyyssuhteiden hiipumiseen. Jopa eräs lapsuudenystävä jäi. Huomautinkin hälle nätisti, että ymmärtääkö hän, kuinka tylsää on jos ei saa vastakaikua. Ei tämä kuitenkaan ole mitään dramaatista, avioerojakin tulee. Miksi ystävyyssuhteiden pitäisi olla vielä vahvempia.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

"Ajattelen, että ystävän kanssa ollaan iloissa ja suruissa, eikä toista hylätä silloin, jos ystävällä on vaikka vaikeaa ja hän kaipaisi tukea. Hyvässä ystävyydessä puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut, molempien tunteille ja elämäntilanteille on tilaa."

Oletko ap tullut ollenkaan ajatelleeksi, että sen ystävän hylkääkin se, joka on tukenut, ollut läsnä, venynyt, antanut anteeksi, ymmärtänyt ihan loputtomiin...? Mutta joskus se kamelin selkä sitten katkeaa, jos tilanne ei ole molemminpuolinen. 

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että roskasaaviksi jäänyt ystävä ei jaksa loputtomiin?

Minulta meni tällainen todella pitkäaikainen ystävyys muutama kuukausi sitten nurin, kun häntä ei kertakaikkiaan kiinnostanut enää elämäni. Hän ei enää kysynyt kuulumisiani, ei edes yrittänyt enää teeskennellä, että olisin hänelle tärkeä muuta kuin hänen kuuntelijanaan. Ei, kaikki pyöri vain häne

Samaa mieltä. Joskus voi käydä myös niin, ettei sen toisen elämässä enää tapahdu mitään iloista asiaa. Tai ainakaan hän ei enää osaa iloita yhtään mistään vaan näkee elämässään aina vain ne kurjat ja nurjat puolet. Mä ymmärrän ihan hyvin, että joskus voi käydä näin. Tällaisesta valitettavasti sitten seuraa, ettei omiakaan iloisia asioita viitsi enää kertoa, koska sehän olisi käytännössä sama kuin nk heittäisi suolaa toisen haavoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

"Ajattelen, että ystävän kanssa ollaan iloissa ja suruissa, eikä toista hylätä silloin, jos ystävällä on vaikka vaikeaa ja hän kaipaisi tukea. Hyvässä ystävyydessä puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut, molempien tunteille ja elämäntilanteille on tilaa."

Oletko ap tullut ollenkaan ajatelleeksi, että sen ystävän hylkääkin se, joka on tukenut, ollut läsnä, venynyt, antanut anteeksi, ymmärtänyt ihan loputtomiin...? Mutta joskus se kamelin selkä sitten katkeaa, jos tilanne ei ole molemminpuolinen. 

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että roskasaaviksi jäänyt ystävä ei jaksa loputtomiin?

Minulta meni tällainen todella pitkäaikainen ystävyys muutama kuukausi sitten nurin, kun häntä ei kertakaikkiaan kiinnostanut enää elämäni. Hän ei enää kysynyt kuulumisiani, ei edes yrittänyt enää teeskennellä, että olisin hänelle tärkeä muuta kuin hänen kuuntelijanaan. Ei, kaikki pyöri vain häne

Ihmiset myös antaa ja tarvitsee tukea todella eri tavalla. Mulla on 2 ystävää, joille jaan elämäni syvistä ja suurista vaikeuksista, mutta huomattavan moni kaveri valittaa mulle omista asoistaan. Joidenkin niiden kanssa valitan vastaavasti niistä pienemmistä. 

Joskus kun on vaikeuksia, tärkeimmät ihmiset on niitä mukavia pinnallisia kavereita, joiden kanssa tulee parempi mieli ja omat murheet voi hetkeksi siirtää sivuun. 

Nro 127: "Kiitos, tässäpä tulikin hyvää vertaistukea. Juuri tällaisten keskustelujen takia rakastan tätä palstaa. "

Ollos hyvä vaan :)  Koko sen puolentoista vuoden ajan, kun mun äitini eli muistisairautensa kanssa, tällä palstalla oli ketjuja iäkkäistä vanhemmista ja millaista se on omaiselle. Monia hyviä keskusteluja ja näkökulmia asiaan. Ei mun tarvinnut ystävieni kanssa puhua asiasta, koska täällä palstalla oli muitakin saman kokeneita ja/tai juuri sillä hetkellä samassa elämäntilanteessa eläviä. Omista sairauksistanikin haen vertaistukea mieluummin erilaisista vertaistukiryhmistä kuin ystäviltäni, joilla itsellään ei ole omakohtaista kokemusta.  Jos tarvitsen pelkkää kuuntelijaa, voin puhua kissalleni tai koiralleni. Ammattilaisten neuvoja varten varaan sitten ajan ammattilaiselle. 

miksi pitää olla ystäviä tai itse ystävystyä tulen mainiosti toimeen ilmankin  tuttavatkin ovat välillä rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

miksi pitää olla ystäviä tai itse ystävystyä tulen mainiosti toimeen ilmankin  tuttavatkin ovat välillä rasittavia.

Ei pidä olla. Ei todellakaan ole pakko.

Ystävät ovat vain oman kehittymisen tiellä. Yksin tänne on tultu ja yksin täältä lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

miksi pitää olla ystäviä tai itse ystävystyä tulen mainiosti toimeen ilmankin  tuttavatkin ovat välillä rasittavia.

Ei olekaan mikään pakko.

Mun välit parhaaseen ystävään on väljähtynyt lähivuosina. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä. Ollaan oltu teini-iästä asti parhaita kavereita yli kolkyt vuotta ja ystävyys on kestänyt, vaikka elämäntilanteet on suurin piirtein koko aikuisen elämämme olleet erilaiset, toinen sinkku ja toinen perheellinen. Pikku hiljaa ystäväni on kuitenkin alkanut viihtyä eri kaveriporukassa ja julistaa ihanaa ystävyyttään heidän kanssa somessa yms. Eikä siinä mitään, kyllä muitakin kavereita saa ja pitääkin olla. Mutta pikku hiljaa mukaan tuli pienet hätävalheet ja kertomatta jättämiset yms. Näistä loukkaannuin todella. Pari vuotta jaksoin uskotella itselleni, että meidän ystävyys on silti vahva ja kestää aina. Mutta kyllä se nyt on todettava, että olen hänet menettänyt toisille. Aloin tuntemaan itseni ihan idiootiksi, kun kuvittelin, että hän on edelleenkin paras ystäväni, vaikka todellisuudessa hän viettää aikaa muiden kanssa paljon enemmän ja tapaa heitä monta kertaa viikossa ja matkustelee ja juhlii jne jne. 

Mitä sitten olen tehnyt. Valitettavasti olen sulkeutunut enkä osaa oikein kertoa hänelle mitään nykyään. Näemme ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, vaikka välimatkaa ei kilometreissä montaa ole. Olen päätellyt, että tämä on nyt se ystävyyden taso, jollaisen hän minun kanssani haluaa. On ollut kyllä todella vaikea asia käsitellä ja hyväksyä.  

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat vain oman kehittymisen tiellä. Yksin tänne on tultu ja yksin täältä lähdetään.

Yksin ei kuitenkaan tarvitse elää. Omien ystävieni kanssa tuemme toisiamme tavoitteissamme ja kehittymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sitoutumisesta jauhava tuntuu olevan aika tiukkapipoinen tapaus. Ystävyys ei ole ystävyyttä, jollei se täytä hänen asettamiaan vaatimuksia. 

Tämä. Tunsin tällaisen ihmisen ja aloin todellaa uupumaan hänen käytökseensä. Sairastuin vakavasti ja elämässäni oli paljon muutakin meneillään. Hän ei kuuntele tai yritä ymmärtää muita, mutta vaatii loputonta huomiota. Hänen mielestään ystävyys sitoo siihen, että on oltava aina tavoitettavissa. Hänen mielestään ystävyyteen kuuluu tavata joka viikko mieluiten useammin, tai se ei ole oikeaa ystävyyttä. Viis siitä, mitä toisella on meneillään. Jos ilmaisee, että nyt ei ole voimavaroja niin syyttää siitä, ettei toinen ole sitoutunut häneen. Lopulta oli pakko sanoa, että nyt en enää jaksa näitä vaatimuksiasi. Sain lapselliset uhriutumiset ja kiukut päälle, mutta itseä helpotti vapaus jatkuvasta syyllistämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun välit parhaaseen ystävään on väljähtynyt lähivuosina. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä. Ollaan oltu teini-iästä asti parhaita kavereita yli kolkyt vuotta ja ystävyys on kestänyt, vaikka elämäntilanteet on suurin piirtein koko aikuisen elämämme olleet erilaiset, toinen sinkku ja toinen perheellinen. Pikku hiljaa ystäväni on kuitenkin alkanut viihtyä eri kaveriporukassa ja julistaa ihanaa ystävyyttään heidän kanssa somessa yms. Eikä siinä mitään, kyllä muitakin kavereita saa ja pitääkin olla. Mutta pikku hiljaa mukaan tuli pienet hätävalheet ja kertomatta jättämiset yms. Näistä loukkaannuin todella. Pari vuotta jaksoin uskotella itselleni, että meidän ystävyys on silti vahva ja kestää aina. Mutta kyllä se nyt on todettava, että olen hänet menettänyt toisille. Aloin tuntemaan itseni ihan idiootiksi, kun kuvittelin, että hän on edelleenkin paras ystäväni, vaikka todellisuudessa hän viettää aikaa muiden kanssa paljon

Mä ymmärrän sun pointin, mutta mun mielestä tässä ilmenee just se "sitoutuminen". Mä en luokittele ystäviäni parhaaksi, toiseksi parhaaksi jne. Voin viettää jonkun ystäväni kanssa enemmän aikaa kuin jonkun toisen - varsinkin, jos toisella ystävälläni ei oman elämäntilanteensa takia ole mahdollisuutta enempään - enkä koe velvollisuudekseni alkaa viettää hänen kanssaan enemmän aikaa (ja muiden kanssa vähemmän) taas sitten, kun hänelle sopii. Tuli tuosta sun kirjoituksestasi mieleen, että onkohan hän kertonut niitä hätävalheita sen vuoksi, että sinä olisit pahoittanut mielesi, jos hän olisi kertonut totuuden? Tarkoitan siis sitä, että ilman hätävalheita sulle olisi selvinnyt jo paljon aikaisemmin, että ette te ole enää parhaita ystäviä keskenänne? Mun mielestä hätävalheet on tyhmiä, koska ne tosiaan loukkaa  ja totuus tulee jokatapauksessa jossain vaiheessa esille. 

Vierailija kirjoitti:

Mun välit parhaaseen ystävään on väljähtynyt lähivuosina. En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä. Ollaan oltu teini-iästä asti parhaita kavereita yli kolkyt vuotta ja ystävyys on kestänyt, vaikka elämäntilanteet on suurin piirtein koko aikuisen elämämme olleet erilaiset, toinen sinkku ja toinen perheellinen. Pikku hiljaa ystäväni on kuitenkin alkanut viihtyä eri kaveriporukassa ja julistaa ihanaa ystävyyttään heidän kanssa somessa yms. Eikä siinä mitään, kyllä muitakin kavereita saa ja pitääkin olla. Mutta pikku hiljaa mukaan tuli pienet hätävalheet ja kertomatta jättämiset yms. Näistä loukkaannuin todella. Pari vuotta jaksoin uskotella itselleni, että meidän ystävyys on silti vahva ja kestää aina. Mutta kyllä se nyt on todettava, että olen hänet menettänyt toisille. Aloin tuntemaan itseni ihan idiootiksi, kun kuvittelin, että hän on edelleenkin paras ystäväni, vaikka todellisuudessa hän viettää aikaa muiden kanssa paljon

Ystävälläsi saa olla muitakin kavereita,  mutta kukaan ei saa olla hänelle tärkeämpi kuin sinä? Haluat siis säilyttää ykköspaikan hänen elämässään hautaan asti. Loukkaannut verisesti,  kun et olekaan.  Eikö tuo oo aika itsekästä ja teinimeininkiä?

Sitouttamaan pyrkivä kaveri vaikuttaa näin aikuisen näkökulmasta aika hemmetin naiivilta, keskenkasvuiselta, jopa kehitysvammaiselta. Oletko jonkun laitoksen asukki?