Lue keskustelun säännöt.
"Ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, ystävyyden voi lopettaa elämäntilanteen muuttuessa" - mitä ihmettä?!
08.12.2024 |
Olen seurannut aivan hämilläni erästä keskustelua, jossa on noussut useampikin otsikon kaltainen kommentti. Ihmiset toteavat, että ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, vaan lähinnä määräaikaisia. Ystävyys on ok niin kauan, kun ystävyydestä tulee hyvä mieli ja ystävyys ei millään tavalla kuormita. Jos ystävä jossain pikkuasiassa ärsyttää/hän on jonkin aikaa raskasta seuraa tms, on täysin ok lopettaa ystävyys sen takia. On myös täysin ok lopettaa ystävyys, jos ystävien elämäntilanne muuttuu.
Olen tästä aivan ihmeissäni. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti sitä, että toivoisin aikuisena solmitun ystävyyden kestävän eliniän. Aikuisena sitä kuitenkin jo tietää, millainen ihminen ja persoona on eikä ole samanlaista suurta muutosta kuin lapsena/teininä. Ajattelen, että ystävän kanssa ollaan iloissa ja suruissa, eikä toista hylätä silloin, jos ystävällä on vaikka vaikeaa ja hän kaipaisi tukea. Hyvässä ystävyydessä puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut, molempien tunteille ja elämäntilanteille on tilaa.
En myöskään ymmärrä, miksi ystävästä pitäisi luopua elämäntilanteen muuttuessa. Mihin ne hyvät keskinäiset välit häviää, jos vauvavapaalta palataan työelämään/työelämästä siirrytään eläkkeelle tms? Eikä hyvät välit ole nyt synonyymi usein näkemiselle. Monilla on ystäviä, joita näkee harvoin, mutta juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Minulla on ystäviä, jotka ovat hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä itse ja ei se millään lailla ole este ystävyydelle. Päinvastoin on hyvin virkistävää, kun toisella on ihan eri-ikäiset lapset tai muuten erilainen elämäntilanne.
Missä vaiheessa ystävyydestä on tullut tällaista itsekeskeistä kauppatavaraa, jossa ystävyys kuopataan milloin minkäkin syyn takia?
Kommentit (482)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Sinun kannattaa ihan oikeasti elää vain yksin. Olet jotenkin epämiellyttävän ja häiriintyneen oloinen. Sosiaalisesti ameeba.
Päin vastoin. Mulle ainakin kelpaa ystäväksi ihminen, joka ei takerru eikä valita koko ajan jostakin vaan jonka kanssa voi joskus lähteä vaikka taidenäyttelyyn.
Minulle tuollaiset ovat tuttavia/kavereita.
Onko ystäväsi puolison kaltainen kumppani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä olen tyytyväinen miesten ystävyyteen, joka tyypillisesti on sitä ettei tarvitse mietiskellä ollaanko vielä ystäviä, onko ystävyyden eräpäivä tullut vastaan ja jaetaanko edelleen samat arvot ja näkemykset. Ei tarvitse jatkuvaa yhteydenpitoa ja ystävyyden uusimista, kuten monilla naisilla tuntuu olevan tapana. Sensijaan ei välttämättä nähdä tai pidetä yhteyttä vuosikausiin ja sitten kun tavataan, niin jatketaan normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei ole niinkään väliä mitä kaveri edusti ennen ja mitä nyt tai onko jotain oleellisesti muuttunut.