"Ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, ystävyyden voi lopettaa elämäntilanteen muuttuessa" - mitä ihmettä?!

Vierailija kirjoitti:

406. Ghostaamuseksi leimaaminen on yksi tapa syyllistää sitä joka ei enää halua niin aktiivisesti pitää yhteyksiä. 

 

Eikä välien muuttumiseen tuttavuudeksi tarvita mitään ristiriitaa vaan sekin riittää että toteaa kuten itsekin teet: toinen ei ollut sellainen kuin luulit.

Kissan sanominen kissaksi on leimaamista. Ennen se oli tosiasia. Jokin sana tarkoittaa asiaa x, mutta sanan merkitys halutaan häivyttää, silloin otetaan mukaan leimasin. Piirre jota en nykyajasta haluaisi, enkä arvosta vähääkään.

Miksi ystävyyden pitää olla elinikäistä, mutta parisuhteen ei, vaikka se on tärkeämpi ihmissuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minä mieluummin kuulen valkoisia valheita kiireisyydestä kuin kuulen olevani tylsää seuraa tms."

Samoin ja olen varmaan kuullutkin. 

Monet ketjun ihmisistä (ap ekana) koettavat luoda sääntöjä, joiden mukaan muka pitäisi toimia. Miettimättä yhtään sitä, että on muita, joiden mielestä ne eivät olekaan yleispäteviä kuten se, että muka pitäisi jokainen ystävyyssuhde ruotia ennen kun sen jättää taakseen. Tuskinpa kukaan haluaa kuulla olevansa rasittava idiootti tai hömelö takertuja, ei ne syyt mitään kivoja ole koskaan. 

Tulee yksi pariskunta mieleen, jonka ystävä olisin halunnut olla. Mutta jälkikäteen ymmärrän mikseivät halunneet. Mulla oli tapana muuttua itkuiseksi pienessä humalassa, mikä oli outoa, kun emme vielä kovin hyvin tunteneet. Ajattelivat saavansa minusta ikuisen riesan, mutta hyvä etteivät antaneet syytä miksi tuttavuus hiipui :)

 

Totta, silloin kun toinen on tuollainen. Aina vain ei ole, vaan sillä hivuttajalla on ihan muut syyt, siitä ystävästä riippumattomat syyt miksi hän ei halua enää olla yhteyksissä. Hyvin tässä on esiin tuotukin mm. kateellisuus, ja muuttunut elämänasenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aikuisiältä kokemusta sekä jättäjän roolista, jätetyn roolista että hiljaa hiipuneesta ystävyydestä:

1. Hiljaa hiipunut ystävyys sujui hyvin, kun se oli kummankin toive. Olimme tutustuneet pitkien parisuhteiden jälkeen sinkuiksi jäädessämme. Ystävyys oli sitä, että juhlimme ja vietimme ns. sinkkujen elämää. Molemmat löysivät suunnilleen samoihin aikoihin uudet kumppanit. Ystävä jatkoi aiempaa juhlimista, minä en. Näkeminen hiipui hiljalleen, eikä kumpikaan palannut asiaan. Ystävyydestä jäi kivat muistot, kun hiipuminen oli molemmin puolinen toive eikä mitään ongelmia keskinäisessä kemiassa ollut. Elämäntilanne vain molemmilla muuttui. En usko, että koskaan tulemme enää olemaan tekemisissä (ei ole mitään yhteistä enää), mutta yhteisestä ajasta jäi hyvä fiilis ja ystävyys loppui kauniisti ilman mitään riitaa.<

 

Mulla meni todella pitkään ymmärtää se että on hirveän paljon ihmisiä jotka eivät kykene muutoksissa olemaan enää kaverina. Että jomman kumman ero, lapsen saanti, työpaikan vaihto, mikä tahansa normaaliin elämään kuuluva asia on sellainen että jotkut eivät kykene eivätkä pysty. Minulla tuota oominaisuutta kun ei ole , vaan olen ystävä IHMISELLE, ihmisenä, en ulkoisille seikoille tai vaativille tai helpoille elämänvaiheille, niin meni tosi pitkään tajuta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä tässä asiassa. Luulin sen olevan täysin selvä asia että ihmiset ovat ystäviä/läheisiä toistensa kanssa huolimatta ulkoisisa tekijöistä, mutta näin asia ei ole. Helpotti paljon kun pystyin ymmärtämään että minun kanssani ei haluttu enää olla kaveri exkaverin persoonasta johtuen, eikä sillä ollutkaan mitään tekemistä kanssani. Onneksi minulla on myös hyviä ystäviä, pitkäaikaisia sellaisia, jotka ovat ystävyydessään samanlaisia kuin minäkin, joten on menty opiskelut, työttömyydet, sairaudet, erot, lapsen saannit,  työpaikanvaihdot, kaupungista toiseen muuttamiset, kuolemat jne. ystävänä toista tukien ja toisen kanssa riemuitten läpi. Tämä ei tosiaankaan ole hyvin ison osan kanssa mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu haluavan tietää syyn,  miksi ihmissuhde hiipuu tai päättyy.  Miksi? Onko heillä todellakin tarkoitus alkaa käyttäytyä muissa ihmissuhteissaan toisella tavalla? Vai haluavatko vain tietää,  kumpi on syyllinen ja kumpi syytön? Mä lainailin aiemmin ystävälleni rahaa.  Kymppi silloin,  kymppi tällöin.  Maksoi aina takaisin.  Summat alkoivat kasvaa ja sovitut takaisinmaksut viivästyä. Pyyntöjä saada maksaa pienemmissä osissa.  Lopulta kyllästyin enkä lainannut enää.  Välimme viilenivät ja yhteiseltä tutulta kuulin,  että nyt lainailee häneltä kympin silloin,  kympin tällöin.  Kumpi meistä on syyllinen? Mä,  koska lakkasin lainaamasta? Vai hän,  joka ei lopettanut pummailuaan? Olen aika varma,  että meillä on hänen kanssaan ihan päinvastainen näkemys syyllisestä.

Mua ei se syy sinänsä kiinnosta, kosk enhän voi sille mitään että ystävä haluaa päättää ystävyyden, oli se syy sitten ihan mikä tahansa. Se minkä olisin halunnut tietää oli se että ystävyys loppuu nyt. Aivan turhaan mietin miten voisin ystävää auttaa, ja keksin meille niitä samoja kivoja ajanvietteitä joista hän ennen aina oli innoissaan, ja hukkasin tunteistani häneen yli vuoden hänen hivutusoperaationsa aikana. En voi pakottaa ketään ystäväkseni, mutta on ilkeää olla kertomatta ystävyyden loppumisesta, ja jättää toinen tilanteeseen jossa yrittää piristää, ja olla hyvä ystävä, mutta se ei olekaan yhtäkkiä enää suotavaa.

Nro 424; "Mulla meni todella pitkään ymmärtää se että on hirveän paljon ihmisiä jotka eivät kykene muutoksissa olemaan enää kaverina. Että jomman kumman ero, lapsen saanti, työpaikan vaihto, mikä tahansa normaaliin elämään kuuluva asia on sellainen että jotkut eivät kykene eivätkä pysty. Minulla tuota oominaisuutta kun ei ole , vaan olen ystävä IHMISELLE, ihmisenä, en ulkoisille seikoille tai vaativille tai helpoille elämänvaiheille, niin meni tosi pitkään tajuta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä tässä asiassa. Luulin sen olevan täysin selvä asia että ihmiset ovat ystäviä/läheisiä toistensa kanssa huolimatta ulkoisisa tekijöistä, mutta näin asia ei ole. Helpotti paljon kun pystyin ymmärtämään että minun kanssani ei haluttu enää olla kaveri exkaverin persoonasta johtuen, eikä sillä ollutkaan mitään tekemistä kanssani. Onneksi minulla on myös hyviä ystäviä, pitkäaikaisia sellaisia, jotka ovat ystävyydessään samanlaisia kuin minäkin, joten on menty opiskelut, työttömyydet, sairaudet, erot, lapsen saannit,  työpaikanvaihdot, kaupungista toiseen muuttamiset, kuolemat jne. ystävänä toista tukien ja toisen kanssa riemuitten läpi. Tämä ei tosiaankaan ole hyvin ison osan kanssa mahdollista. "

Sulla on ystäviesi kanssa mitä ilmeisimmin samanlaiset odotukset ystävyydeltä. Ja niin sen pitäisi ollakin, koska silloin ystävyys kestää. Jos toisen odotukset muuttuu tai toinen ei kykenekään enää vastaamaan toisen odotuksiin, tilanne mutkistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu haluavan tietää syyn,  miksi ihmissuhde hiipuu tai päättyy.  Miksi? Onko heillä todellakin tarkoitus alkaa käyttäytyä muissa ihmissuhteissaan toisella tavalla? Vai haluavatko vain tietää,  kumpi on syyllinen ja kumpi syytön? Mä lainailin aiemmin ystävälleni rahaa.  Kymppi silloin,  kymppi tällöin.  Maksoi aina takaisin.  Summat alkoivat kasvaa ja sovitut takaisinmaksut viivästyä. Pyyntöjä saada maksaa pienemmissä osissa.  Lopulta kyllästyin enkä lainannut enää.  Välimme viilenivät ja yhteiseltä tutulta kuulin,  että nyt lainailee häneltä kympin silloin,  kympin tällöin.  Kumpi meistä on syyllinen? Mä,  koska lakkasin lainaamasta? Vai hän,  joka ei lopettanut pummailuaan? Olen aika varma,  että meillä on hänen kanssaan ihan päinvastainen näkemys syyllisestä.

 

Minä

Voi olla vaikea kertoa kaverille etten enää halua olla kaverisi koska sinä laihduit ja olet nyt noin kaunis, enkä koe enää olevani kauniimpi kuin sinä. Tai että en halua olla enää kaverisi kun pääsit minua ylemmälle tasolle töihin, enkä enää ole meistä se paremmissa töissä oleva. Tai että en halua enää olla kaveria kun löysit noin ihanan miehen ja rakastatte toisianne palavasti, enkä minä olekaan enää se kuka voi päteä parisuhteella ja säälitellä siinua kun olet yksin, ja lisäksi en ole enää edes onnellinen suhteessani, josta sinäkin ikäväkseni tiedät, kun menini siitä sinulle ystävyyspäissäni kerran puhumaan. Silloin on helpompi yrittää päästä tilanteesta voittajana ulos antamalla niin sanotusti ähäkutit kaverille häivyttämällä hänet. Siitä voi saada ihan mielihyvääkin, sekin on nähty.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 424; "Mulla meni todella pitkään ymmärtää se että on hirveän paljon ihmisiä jotka eivät kykene muutoksissa olemaan enää kaverina. Että jomman kumman ero, lapsen saanti, työpaikan vaihto, mikä tahansa normaaliin elämään kuuluva asia on sellainen että jotkut eivät kykene eivätkä pysty. Minulla tuota oominaisuutta kun ei ole , vaan olen ystävä IHMISELLE, ihmisenä, en ulkoisille seikoille tai vaativille tai helpoille elämänvaiheille, niin meni tosi pitkään tajuta että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä tässä asiassa. Luulin sen olevan täysin selvä asia että ihmiset ovat ystäviä/läheisiä toistensa kanssa huolimatta ulkoisisa tekijöistä, mutta näin asia ei ole. Helpotti paljon kun pystyin ymmärtämään että minun kanssani ei haluttu enää olla kaveri exkaverin persoonasta johtuen, eikä sillä ollutkaan mitään tekemistä kanssani. Onneksi minulla on myös hyviä ystäviä, pitkäaikaisia sellaisia, jotka ovat ystävyydessään s

Nykyään näin on. Heti kun ymmärsin että muut eivät näe ystävyyttä samanlaisena kuin minä. Itse pidän kaveruutena ja tuttavuutena muunlaisia ihmissuhteita kohdallani, joku muu saattaa sanoa niitä ystävyyksiksi, mutta minulle ne toisaan ovat vain tuttavuuksia ja kaveruuksia. Ystävyys on ihan eri tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Monille on iskenyt ystävyyssuhteissa hyötyajattelu. Toisen kanssa ollaan niin kauan, kun toisesta voi hyötyä jotenkin. On se sitten se, että toinen auttaa/kuuntelee/on hauska tms. Jos toinen ei enää täytä tuota tehtävää (tai pahimmillaan alkaa vaatia itselleen jotain, esimerkiksi lohdutusta raskaassa elämäntilanteessa), niin irti päästetään nopeasti. Pahimmillaan vielä syyllistetään sitä jätettyä, että mitäs muutuit tylsäksi/tarvitsevaksi tms.

Tapaatko itse mielelläsi ihmisiä, joiden jälkeen on omat voimavarasi ihan nollassa? 

Tavattiin työpaikan pikkujouluissa tuttavapariskunta vuosien takaa. Jostain syystä he liimautuivat seuraamme, niin että muiden tuttujen kanssa jutustelu jäi lähes nolliin.

Aikuisten lasten elämäntilanteet käytiin yksityiskohtaisesti läpi, itse en lapsistani juuri puhu  joku yksityisyys sentään heilläkin on. Pariskunnan mies humaltui ja pariskunta piikitteli toisiaan. Häivyimme hyvissä ajoin kotiin, kun ei jaksanut kuunnella sitä vääntöä. 

Ihmisiä tulee ja menee. Muutama hyvä ystävä löytyy, monta on jäänyt matkan varrelle. Joskus etääntymistä tapahtuu puolin ja toisin, mutta joskus ystävä feidaa tai ghostaa ja se yllättää lähes aina. Enää en ota sitä henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu haluavan tietää syyn,  miksi ihmissuhde hiipuu tai päättyy.  Miksi? Onko heillä todellakin tarkoitus alkaa käyttäytyä muissa ihmissuhteissaan toisella tavalla? Vai haluavatko vain tietää,  kumpi on syyllinen ja kumpi syytön? Mä lainailin aiemmin ystävälleni rahaa.  Kymppi silloin,  kymppi tällöin.  Maksoi aina takaisin.  Summat alkoivat kasvaa ja sovitut takaisinmaksut viivästyä. Pyyntöjä saada maksaa pienemmissä osissa.  Lopulta kyllästyin enkä lainannut enää.  Välimme viilenivät ja yhteiseltä tutulta kuulin,  että nyt lainailee häneltä kympin silloin,  kympin tällöin.  Kumpi meistä on syyllinen? Mä,  koska lakkasin lainaamasta? Vai hän,  joka ei lopettanut pummailuaan? Olen aika varma,  että meillä on hänen kanssaan ihan päinvastainen näkemys syyllisest

Onko ystävyys joku kilpailu? Tai pankkitoiminto? En tunnista tuollaista ystävyyttä..

Vierailija kirjoitti:

Miksi ystävyyden pitää olla elinikäistä, mutta parisuhteen ei, vaikka se on tärkeämpi ihmissuhde?

Täälläkin pyörii paljon ihmisiä, joilla puolisot vaihtuvat, mutta ystävät pysyvät. Ystävistä on tullut jonkinlaisia puolison korvikkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu haluavan tietää syyn,  miksi ihmissuhde hiipuu tai päättyy.  Miksi? Onko heillä todellakin tarkoitus alkaa käyttäytyä muissa ihmissuhteissaan toisella tavalla? Vai haluavatko vain tietää,  kumpi on syyllinen ja kumpi syytön? Mä lainailin aiemmin ystävälleni rahaa.  Kymppi silloin,  kymppi tällöin.  Maksoi aina takaisin.  Summat alkoivat kasvaa ja sovitut takaisinmaksut viivästyä. Pyyntöjä saada maksaa pienemmissä osissa.  Lopulta kyllästyin enkä lainannut enää.  Välimme viilenivät ja yhteiseltä tutulta kuulin,  että nyt lainailee häneltä kympin silloin,  kympin tällöin.  Kumpi meistä on syyllinen? Mä,  koska lakkasin lainaamasta? Vai hän,  joka ei lopettanut pummailuaan? Olen aika varma,  että meillä on hänen kanssaan ihan päinvastainen näkemys syyllisestä.

Mua ei se syy sinänsä

Tämä! Minulla meni valtavasti energiaa, kun yritin piristää ja ilahduttaa ystävää ja hänen pieniä lapsiaan. Ihmettelin, kun lakkasi kiittämästä. Ei halunnut enää kertoa pienten lastensa kuulumisiakaan. Nyt jälkikäteen tajuan, että ystävä yritti erkaantua pari vuotta. Vikalla kerralla kysyin, tuliko onnittelukortti perille ja kysyin samalla kuulumisia, niin totesi kortin tulleen perille ja sanoi, että ei halua enää olla tekemisissä.

Olisipa hän sanonut jo varhain, että tämä oli tässä. Meni ihan hukkaan tuo aika, jonka yritin käyttää hänen ja lasten piristämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu haluavan tietää syyn,  miksi ihmissuhde hiipuu tai päättyy.  Miksi? Onko heillä todellakin tarkoitus alkaa käyttäytyä muissa ihmissuhteissaan toisella tavalla? Vai haluavatko vain tietää,  kumpi on syyllinen ja kumpi syytön? Mä lainailin aiemmin ystävälleni rahaa.  Kymppi silloin,  kymppi tällöin.  Maksoi aina takaisin.  Summat alkoivat kasvaa ja sovitut takaisinmaksut viivästyä. Pyyntöjä saada maksaa pienemmissä osissa.  Lopulta kyllästyin enkä lainannut enää.  Välimme viilenivät ja yhteiseltä tutulta kuulin,  että nyt lainailee häneltä kympin silloin,  kympin tällöin.  Kumpi meistä on syyllinen? Mä,  koska lakkasin lainaamasta? Vai hän,  joka ei lopettanut pummailuaan? Olen aika varma,  että meillä on hänen kanssaan ihan päinvastainen näkemys syyllisest

En ikinä sanoisi tätä ääneen, mutta epäilen tämän olevan syy siihen, miksi pitkäaikainen ystäväni jätti minut:

Minulla oli ystävän kanssa tavatessa kurja tilanne, olin tullut mieheni pettämäksi ja mies oli lähtenyt toisen naisen matkaan. Ystävällä oli tuolloin ydinperhe ja lapset. Minä elin vuosikaudet yksin. Ajattelin jo jääväni lapsettomaksi ja yksin. Minä löysin lopulta rinnalleni hyvän, kunnollisen miehen, jolla on lämmin sydän. Mies ei ollut ulkoisesti muiden mielestä mikään saalis, mutta minulle juuri sopiva ulkoisesti ja sisäisesti. Saimme miehen kanssa toivotun lapsen. Menimme naimisiin ja pian häiden jälkeen sairastuin vakavasti. Mies ei lähtenyt mihinkään, vaan oli upeasti tukena sekä otti huolehtiakseen lapsen ja kodin. Samaan aikaan kipuillessani sairastumiseni kanssa ystävä omasta aloitteestaan erosi ja jäi yksinhuoltajaksi. Ystävä oli aloittanut ennen avioeroaan suhteen naimisissa olevan miehen kanssa. Ystävä jatkoi vuosia tuota salasuhdetta, mutta mies ei eronnut vaimostaan. Ystävä vain jaksoi hokea, että kyllä mies sen eron vielä vaimostaan ottaa. Ei ottanut. Viimeksi kun ystävästä kuulin, oli taas eronnut tuosta miehestä (suhde oli on-off monta kertaa). Minulla on sairastumisesta huolimatta asiat hyvin: mies on osoittautunut vieläkin ihanammaksi ja vastuullisemmaksi puolisoksi kuin kuvittelin. Hän on vastuullisesti hoitanut paljon perheemme asioita, vaikka on ollut raskasta. Moni muu olisi ottanut ja lähtenyt, kun vaimo sairastuu ja kotona on pieni lapsi. Mieheni ei tehnyt niin. Olen ääneen lyhyesti sanonut läheisilleni, että minulla on todella ihana mies.

Epäilen, että kateus hyvästä miehestä on syy sille, miksi ystävä ei halunnut enää olla tekemisissä. Ystävä ei toki käsitä, että minullakin on omat murheeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet nuoremmat ihmiset on kasvatettu miettimään omia tuntemuksiaan jatkuvasti. Kun tällainen " minustatuntuu-tyyppi" sitten ei pidä jostain asiasta ihmissuhteessa, se on helppo vierittää niin, että siinä toisessa ihmisessä on joku vika. Se on helpompaa kuin hyväksyä fakta, että myös hyvissä suhteissa on huonoja puolia.

Itseäni on mietityttänyt myös nk.suvaitsevaisten ihmisten suvaitsemattomat mielipiteet. On trendikästä hyväksyä erilaisia marginaaliryhmiä, mutta ystävän eriävät poliittiset mielipiteet ovat ylitsepääsemättömiä.

Minusta on oikein, että oppii tunnistamaan tunteet ja ottamaan ne vakavasti jo lapsena. Se ettei viihdy jonkun seurassa ei tarkoita, että hänessä olisi vikaa, mutta se tarkoittaa, ettei kannata olla hänen kanssaan ystävä eikä välttämättä edes tuttava.

Hyvissä suhteissa ei myöskään kuulu olla huonoja puolia, kyllä yst

Et ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Tottakai joka ihmissuhteessa on ikäviäkin puolia. Pitää osata arvostaa niitä hyviä puolia ja osata myös suvaita negatiivisia asioita. Sinä olet varmaan nuori?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

406. Ghostaamuseksi leimaaminen on yksi tapa syyllistää sitä joka ei enää halua niin aktiivisesti pitää yhteyksiä. 

 

Eikä välien muuttumiseen tuttavuudeksi tarvita mitään ristiriitaa vaan sekin riittää että toteaa kuten itsekin teet: toinen ei ollut sellainen kuin luulit.

Kissan sanominen kissaksi on leimaamista. Ennen se oli tosiasia. Jokin sana tarkoittaa asiaa x, mutta sanan merkitys halutaan häivyttää, silloin otetaan mukaan leimasin. Piirre jota en nykyajasta haluaisi, enkä arvosta vähääkään.

Ghostaaminen on uudissana, ei mikään normaali sana kuten kissa. Kuulin sanan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten eikä se tarkoita samaa kuin välien viileneminen, joka on täysin normaali ja tavanomainen asia ihmiselämässä, ihmisiä tulee ja menee. 

 

Mutta tämä keskustelu riitti nyt itselleni. Oli hyvä keskustelu kuitenkin.

Nro 436:"Et ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Tottakai joka ihmissuhteessa on ikäviäkin puolia. Pitää osata arvostaa niitä hyviä puolia ja osata myös suvaita negatiivisia asioita. Sinä olet varmaan nuori?"

Ohis...Joskus vaan niitä ikäviä puolia on kymmenen kerraa enemmän kuin hyviä puolia. Ja mä olen jo 63 v eli en nuori. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siedän ystävyyssuhteiltani negatiivisia asioita.Varsinkaan mitään turhaa ruikutusta.  Ihan vaan siksi, että joudun sietämään kaikenlaista negatiivista  jo pelkästään suvultani

Kannattaa muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, On hienoa, jos sinä jaksat kuunnella kymmenien ihmisten negatiivisia asioita kuormittumatta siitä lainkaan. Kuuntelet kaiken ryönän ja sen jälkee iliosesti tanssit tico-tico ja välittömästi unohdat kaiken kuulemasi. 

Välillä näissä keskusteluissa musta tuntuu, että moni kuvittelee olevansa ystävänsä ainoa ystävä. Tai ainakin se ainoa, jonka elämässä on meneillään jokin kriisi. Ei ajatella lainkaan, että sen ystävän elkämässä voi olla muitakin ystäviä', joilla on menossa kriisi. Tai että sillä ysatävällä voi olla omassakin elämässän menossa kriisi, mutta se ei kerro siitä, koska ei halua rasittaa kriisissä olevaa ystäväänsä vielä omillakin murheillaan. 

"Et ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Tottakai joka ihmissuhteessa on ikäviäkin puolia. Pitää osata arvostaa niitä hyviä puolia ja osata myös suvaita negatiivisia asioita. Sinä olet varmaan nuori?"

Olen lähes kuusikymppinen. Minulla ei ole ystävyyssuhteita, joissa olisi ikäviä puolia. En ymmärrä sellaista lainkaan, en myöskään parisuhteessa. Mutta me ihmiset olemme näissä varmaan hyvin erilaisia. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 436:"Et ymmärtänyt pointtia ollenkaan. Tottakai joka ihmissuhteessa on ikäviäkin puolia. Pitää osata arvostaa niitä hyviä puolia ja osata myös suvaita negatiivisia asioita. Sinä olet varmaan nuori?"

Ohis...Joskus vaan niitä ikäviä puolia on kymmenen kerraa enemmän kuin hyviä puolia. Ja mä olen jo 63 v eli en nuori. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siedän ystävyyssuhteiltani negatiivisia asioita.Varsinkaan mitään turhaa ruikutusta.  Ihan vaan siksi, että joudun sietämään kaikenlaista negatiivista  jo pelkästään suvultani

Kannattaa muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, On hienoa, jos sinä jaksat kuunnella kymmenien ihmisten negatiivisia asioita kuormittumatta siitä lainkaan. Kuuntelet kaiken ryönän ja sen jälkee iliosesti tanssit tico-tico ja välittömästi unohdat kaiken kuulemasi. 

Välillä näissä keskusteluissa musta tuntuu, että moni kuvittelee olevansa ystävänsä ainoa ystävä. Tai

Aivan samoin on käynyt minullekin ja olemme melkein samanikäisiäkin. Eli nuorempana (reilusti alle viisikymppisenä) oli muutamia ystävyyksiä, jotka tuntuivat raskailta ja kuormittavilta, mutta nykyisin en jaksa sellaista yhtään. Itsensä ehkä vanhemmiten tuntee paremmin ja osaa välttää haitallisen erilaisuuden ystävyyksissä paremmin (sitä hyödyllistä erilaisuutta kyllä tarvitaan, sitä, joka ei kuormita, vaan antaa uusia näkökulmia).