Lue keskustelun säännöt.
"Ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, ystävyyden voi lopettaa elämäntilanteen muuttuessa" - mitä ihmettä?!
08.12.2024 |
Olen seurannut aivan hämilläni erästä keskustelua, jossa on noussut useampikin otsikon kaltainen kommentti. Ihmiset toteavat, että ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, vaan lähinnä määräaikaisia. Ystävyys on ok niin kauan, kun ystävyydestä tulee hyvä mieli ja ystävyys ei millään tavalla kuormita. Jos ystävä jossain pikkuasiassa ärsyttää/hän on jonkin aikaa raskasta seuraa tms, on täysin ok lopettaa ystävyys sen takia. On myös täysin ok lopettaa ystävyys, jos ystävien elämäntilanne muuttuu.
Olen tästä aivan ihmeissäni. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti sitä, että toivoisin aikuisena solmitun ystävyyden kestävän eliniän. Aikuisena sitä kuitenkin jo tietää, millainen ihminen ja persoona on eikä ole samanlaista suurta muutosta kuin lapsena/teininä. Ajattelen, että ystävän kanssa ollaan iloissa ja suruissa, eikä toista hylätä silloin, jos ystävällä on vaikka vaikeaa ja hän kaipaisi tukea. Hyvässä ystävyydessä puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut, molempien tunteille ja elämäntilanteille on tilaa.
En myöskään ymmärrä, miksi ystävästä pitäisi luopua elämäntilanteen muuttuessa. Mihin ne hyvät keskinäiset välit häviää, jos vauvavapaalta palataan työelämään/työelämästä siirrytään eläkkeelle tms? Eikä hyvät välit ole nyt synonyymi usein näkemiselle. Monilla on ystäviä, joita näkee harvoin, mutta juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Minulla on ystäviä, jotka ovat hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä itse ja ei se millään lailla ole este ystävyydelle. Päinvastoin on hyvin virkistävää, kun toisella on ihan eri-ikäiset lapset tai muuten erilainen elämäntilanne.
Missä vaiheessa ystävyydestä on tullut tällaista itsekeskeistä kauppatavaraa, jossa ystävyys kuopataan milloin minkäkin syyn takia?
Kommentit (478)
Ainakin silloin jos ystävyydessä mättää jokin pahasti.
Yksi ystävä käyttäytyy omituisesti ja meno on pahentunut vuosien mittaan. Esim. kysyi monta vuotta sitten oliko minulla häneltä lainassa ollut tavara. Olin siis palauttanut sen hänelle vuosia aiemmin siitä kun alkoi kysellä ja oli sen jälkeenkin lainannut sitä muille....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuitenkin tutkittu tosiasia, ettei suurin osa ystävyyksistä säily koko eliniän, vaan on sidoksissa johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen. Olen sataprosenttisen varma, että myös ap:lla on takanaan ystävyyksiä, jotka ovat päättyneet, hän ei vain muista niitä.
Ystävyyden määritelmä on se, että ne ovat vastavuoroisia. Jos ne eivät ole sitä, ystävyys päättyy ja toinen osapuoli kokee helpotusta, toinen pahoittaa mielensä ja vetoaa siihen, että "ystävyydenhän pitäisi olla ikuista". Hyvin usein ihmiset, joilla on huonot ystävyystaidot käyttävät kyseistä argumenttia. Eli yrittävät pakottaa ja velvoittaa ystävyyteen, jota toinen osapuoli ei koe hyvänä.
Ystävyys säilyy vain harvojen kanssa läpi elämän. Itselläni on yksi tällainen ystävä, jonka olen tuntenut ala-asteelta. Nyt olemme eläkeiässä ja uskon, että ystävyytemme kestää kuolemaan asti. Jos niin ei käy, olemme joka tapauksessa saaneet toisiltamme valtavasti. Kaikki päättyneetkin ystävyydet ovat arvokkaita. Elämät kohtaavat ja sitten erkanevat eikä siihen tarvitse liittyä mitään dramatiikkaa, elämä vain kulkee eri suuntiin.
Ystävyyteen ja elämään voi suhtautua myös uteliaasti: saas nähdä mitkä ihmissuhteistani säilyy läpi elämän. Ainakin itse olen saanut matkan varrella yllättyä ketkä ystävistäni ovat jääneet elämääni ja mitkä ystävyydet ovat päättyneet. Elämään kuuluu muutos, itsessä ja muissa, halusit tai et. Se vaikuttaa myös ihmissuhteisiin, eikä asiaan tarvitse etsiä syyllisiä.
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
No mikä niistä ystävistä tekee erilaisen kuin vaikkapa parisuhdekumppanista? Jostain syystä sen ystävän kanssa pitää kitua loppuelämä mutta kumppani voidaan kyllä hyvin luvin heittää mäkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Solmin avioliiton eliniäksi. Siinä olen valmistautunut sietämään suurtakin epätäydellisyyttä. Rakastumisen alkuhuumankin mentyä olen sitoutunut jakamaan elämäni tämän valitsemani ihmisen kanssa.
Ystävyyssuhteet perustuu yhteisiin mieltymyksiin, harrastuksiin yms. ja yhdessä viihtymiseen. Jos edellä mainutut loppuu, niin mitä sellaisen ihmisen kanssa sitten enää tekee?
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Sinun kannattaa ihan oikeasti elää vain yksin. Olet jotenkin epämiellyttävän ja häiriintyneen oloinen. Sosiaalisesti ameeba.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Minulla ei ole lähtökohtaisesti mitään mielenkiintoa alkaa terapioimaan ketään tai kuuntelemaan kuukaudesta toiseen samoja loruja. Esimerkiksi yhden ns. nettikaverin (joka alkoi flirttailemaan jossain vaiheessa 🤢 miespuolinen siis) kanssa viestittely oli sitä iänikuista sairaudesta selittämistä. Oli kuulemma ravannut vaikka ja kuinka monella lääkärillä eikä KUKAAN tiennyt mikä häntä vaivaa. No hän on ulkomaalainen, mutta kyllä siellä hänen maassaan on ihan päteviäkin lääkäreitä, vaikka maa on mitä on. No en lähde arvioimaan asiaa, mutta se alkoi vain olemaan tylsää ja koin, että minun pitää koko ajan keksiä hänelle jotain rohkaisevia sanoja, joista ei loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä. Vikatikki oli se flirttailu. Alkoi ällöttämään, hän oli muutenkin ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Sinun kannattaa ihan oikeasti elää vain yksin. Olet jotenkin epämiellyttävän ja häiriintyneen oloinen. Sosiaalisesti ameeba.
:DDDDDDDDDDD
Harmi ettet osaa itse vetää rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sanoutunut irti oikeastaan kaikista ihnissuhteistani, mutta muistelen heitä kyllä, ja he ovat joka päivä rukouksissani. Nämä suhteet eivät millään tasolla enää palvellut minua, enkä minä kokenut osaavani palvella muita niissä.
Minulla katkesi siihen kun jo pitkään olin vähän vastentahtoisesti joutunut osallistumaan ystävän illanistujaispyyntöihin ja lopulta hän sitten viimeisimpänä kertana alkoi minulle humalassa huutamaan siitä. Itsellä muutenkin jo tarpeeksi hankalaa elämässä enkä tarvinnut sellaista draamaa enempiä päälle. Totesin että se oli sitten siinä eikä tätä sirkusta ole enää mitään aihetta jatkaa kun ei kerran intressit kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Sinun kannattaa ihan oikeasti elää vain yksin. Olet jotenkin epämiellyttävän ja häiriintyneen oloinen. Sosiaalisesti ameeba.
Päin vastoin. Mulle ainakin kelpaa ystäväksi ihminen, joka ei takerru eikä valita koko ajan jostakin vaan jonka kanssa voi joskus lähteä vaikka taidenäyttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Sinun kannattaa ihan oikeasti elää vain yksin. Olet jotenkin epämiellyttävän ja häiriintyneen oloinen. Sosiaalisesti ameeba.
Päin vastoin. Mulle ainakin kelpaa ystäväksi ihminen, joka ei takerru eikä valita koko ajan jostakin vaan jonka kanssa voi joskus lähteä vaikka taidenäyttelyyn.
Minulle tuollaiset ovat tuttavia/kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean rasittavan ripustautuvalta kuulostaa tuollainen meininki, "minuahan et jätä koskaan kun kerran kaveriks aletaan!" ja yllättäen narskut ketjussa syyllistämässä niitä jotka ei enää kestä heidän kanssaan.
Kyllähän ystävyys voi kestää kuolemaan asti, mutta voi olla kestämättäkin. Joskus tulee ystävystyttyä aivan väärien ihmisten kanssa, ja heistä on hyvä päästä eroon.
Jouduin jäädyttmään erään ystävyyden. Kokoajan oli muutama arvomaailmaero, joista en ryhtynyt väittelemään. Meitä yhdisti luonnossa retkeily, jota harrastimme yhdessä.
Minulle tapahtui siinä sitten kaikenlaista, rakastuin, menin naimisiin, mieheni kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen, sain mieheni lapset huollettavikseni, sain hallintaoikeuden vanhaan tönöön, jota ryhdyin omin varoin kunnostamaan.
Ystäväni ei pysynyt oikein tässä kyydissä, ei juuri tarjonnut apua vaan valitti että en ole samanlainen kuin ennen. Arvomaailmaristiriita, joka oli ollut ennenkin, voimistui myös. Ihan se että olen lihansyöjä ja maatalousalalla, hän kasvissyöjä ja ns. vanhapiika joka harrasti kyllä suhteita ukkomiesten kanssa. Oli ihan helpottavaa kun sitten vaan poistin hänet elämästäni, lukuunottamatta ystävällistä tervehtimistä satunnaisissa kohtaamisissa asuinpaikkakunnallamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan ystävyydeltä (jos sellaiseen ylipäätään edes lähden, en ole ihmisrakas) mukavaa ja kevyttä yhdessäoloa silloin tällöin. Välillä kaipaan myös ihmissuhdehuolien jakamista.
EN kaipaa ylimääräistä vaivaa ja draamaa. En rakenna elämääni ystävän kanssa, sitä varten on romanttinen suhde, ja siinä taas siedän enemmän myös epämukavuutta, koska se kuuluu valitettavasti asiaan.
Sinun kannattaa ihan oikeasti elää vain yksin. Olet jotenkin epämiellyttävän ja häiriintyneen oloinen. Sosiaalisesti ameeba.
Jostain syystä osa sinkuista asennoituu ystäviinsä kuin puoliisoihinsa. Ovat jopa mustasukkaisia. Itselleni ystävyys on huomattavasti kevyempi sidos kuin parisuhde.
-ohis
Uskon että välillä ihmiset ghostaa koska syy ei kestä päivänvaloa. Syy voikin olla ghostaajassa itsessään. Hän on esim. kateellinen eikä vältämättä tiedosta sitä itsekään. Ystävän kanssa ei vaan ole enää mukava olla sen takia.