Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, ystävyyden voi lopettaa elämäntilanteen muuttuessa" - mitä ihmettä?!
08.12.2024 |
Olen seurannut aivan hämilläni erästä keskustelua, jossa on noussut useampikin otsikon kaltainen kommentti. Ihmiset toteavat, että ystävyyssuhteet eivät ole elinikäisiä, vaan lähinnä määräaikaisia. Ystävyys on ok niin kauan, kun ystävyydestä tulee hyvä mieli ja ystävyys ei millään tavalla kuormita. Jos ystävä jossain pikkuasiassa ärsyttää/hän on jonkin aikaa raskasta seuraa tms, on täysin ok lopettaa ystävyys sen takia. On myös täysin ok lopettaa ystävyys, jos ystävien elämäntilanne muuttuu.
Olen tästä aivan ihmeissäni. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti sitä, että toivoisin aikuisena solmitun ystävyyden kestävän eliniän. Aikuisena sitä kuitenkin jo tietää, millainen ihminen ja persoona on eikä ole samanlaista suurta muutosta kuin lapsena/teininä. Ajattelen, että ystävän kanssa ollaan iloissa ja suruissa, eikä toista hylätä silloin, jos ystävällä on vaikka vaikeaa ja hän kaipaisi tukea. Hyvässä ystävyydessä puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut, molempien tunteille ja elämäntilanteille on tilaa.
En myöskään ymmärrä, miksi ystävästä pitäisi luopua elämäntilanteen muuttuessa. Mihin ne hyvät keskinäiset välit häviää, jos vauvavapaalta palataan työelämään/työelämästä siirrytään eläkkeelle tms? Eikä hyvät välit ole nyt synonyymi usein näkemiselle. Monilla on ystäviä, joita näkee harvoin, mutta juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Minulla on ystäviä, jotka ovat hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä itse ja ei se millään lailla ole este ystävyydelle. Päinvastoin on hyvin virkistävää, kun toisella on ihan eri-ikäiset lapset tai muuten erilainen elämäntilanne.
Missä vaiheessa ystävyydestä on tullut tällaista itsekeskeistä kauppatavaraa, jossa ystävyys kuopataan milloin minkäkin syyn takia?
Kommentit (478)
Lapselliset ihmiset luulevat, että pitää olla joku vtun bestis (pardonnez-moi mon français).
Mua ei kiinnosta kenenkään yksityisasiat. Enkä kerro omiakaan asioitani muille. Juoruilijoiden seuraa en kaipaa.
Jos ystävä käy rasittavaksi, vaiennan sen puhelimesta kunnes se rauhoittuu. Vastailen kyllä, ei tai jaa, tai en vastaa. Asetan rajat.
Olen eläkkeellä ja lähden kohta viikottaiselle lounaalle ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset luulevat, että pitää olla joku vtun bestis (pardonnez-moi mon français).
Mua ei kiinnosta kenenkään yksityisasiat. Enkä kerro omiakaan asioitani muille. Juoruilijoiden seuraa en kaipaa.
Jos ystävä käy rasittavaksi, vaiennan sen puhelimesta kunnes se rauhoittuu. Vastailen kyllä, ei tai jaa, tai en vastaa. Asetan rajat.
Olen eläkkeellä ja lähden kohta viikottaiselle lounaalle ystävieni kanssa.
Kun sota alkaa, tarvitse sinäkin ihmisiä jotka ovat lojaaleja. Tuollaisella mentaliteetilla niitä ei ole eikä tule. Ja kohta on sota.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän mielestä oli niin hassunhauskaa pienessä sievässä istua toisella ystävällä kylässä ja kailottaa lasten kuullen emännän nuoruuden toilailuja ja ihan oikeasti jopa salaisuuksia täyteen ääneen. Niin kyllähän tuollaisesta vähän riitaa tulee jos se juorujen kohde ei ole yhtä avoin
Hei muuten, mun entinen ystävä teki samalla tavalla. Siitä alkoi prosessi, joka päätyi täydelliseen välirikkoon. Tokihan minä olen syyllinen kaikkeen ja paska ystävä, joka hylkäsi vaikeassa elämäntilanteessa (= mies otti eron, kun ryhtyi juomaan päivittäin).
Ehkä masentuneena huomaa paremmin, ketkä ovat sellaisia oikeita ystäviä, joita ei koe rasittavaksi.
Joten kun burn out iskee ,alkaa oman elämänsä puhdistaminen kaikesta painolastista.
En näe siinä mitään väärää, ettei pidetä väkisin jotain ns ystävyyttä voimassa, jos siihen ei ole molemminpuolista tahtoa.
Ystävyyden pitää olla helppoa ja hauskaa.Sen ei kuulu rasittaa.
Kuitenkin jokaisen kuuluu itse huolehtia omasta hyvinvoinnistaan .
Terveys edellä.Enen kaikkea mielenterveys.
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset luulevat, että pitää olla joku vtun bestis (pardonnez-moi mon français).
Mua ei kiinnosta kenenkään yksityisasiat. Enkä kerro omiakaan asioitani muille. Juoruilijoiden seuraa en kaipaa.
Jos ystävä käy rasittavaksi, vaiennan sen puhelimesta kunnes se rauhoittuu. Vastailen kyllä, ei tai jaa, tai en vastaa. Asetan rajat.
Olen eläkkeellä ja lähden kohta viikottaiselle lounaalle ystävieni kanssa.
Ei siinä ole minusta mitään lapsellista, minä vain en koe tuollaisia ihmissuhteita ystävyyksiksi. Ovat lähinnä kavereita ja tuttuja. Näen minä puutyöpiirin patujakin joka vko, en koe heidän silti olevan edes kavereitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ero on tuppautujalla ja aloitteellisella ihmisellä? Sen tajuan, että joka päivä viidesti ystävälleen soitteleva ihminen on monien mielestä liian aktiivinen, mutta onko liikaa kysellä esimerkiksi kuukauden välein ystävän vointia? Tai ystävän näkeminen pari kertaa vuodessa? Nimimerkillä sain kuulla vaativani liikaa, kun kyselin kuukauden välein vointia ja olisin halunnut nähdä useammin kuin pari kertaa vuodessa.
Minä taisin kirjoittaa tuppautujista, joten vastaan tähän. Kysymyksesi osoittaa, että et ole ymmärtänyt ystävyyden luonnetta sikäli, että pitäisi koettaa hakea sitä mitä sinun ystäväsi ystävyydeltä toivoo. Ja aika usein sen voi arvata hänen käytöksensä perusteella. Jos hän soittaa ja kyläilee silloin tällöin, toimi sinä samaan tyyliin. Odotukset ystävyydeltä pitää olla samansuuntaiset, että suhde onnistuu. Jos toivot tiivistä kanssakäymistä, etsi ystävä, joka toivoo samanlaista äläkä omalla käytökselläsi painosta toista antamaan enemmän. Siihen nimittäin voi lopahtaa hyväkin ihmissuhde, että tuppautuu liikaa.
Omalla kohdalla on jo ollut lähellä, kun ystäväni itse tykkää siitä, että on talo täynnä vieraita, jotka viipyvät kauan, hän oikein ylistää sitä piirrettä itsestään, että ovet ovat auki aina ja aina voi tulla, niin itselleni on alkanut tulla tunne, että olen jotenkin kohtuuton, kun olen introvertti, jolta pitää anella vierailua (hän varmaan ajattelee noin). Olen suoraan sanonut, että en jaksa ottaa vieraita vastaan eikä voi viipyä kuin max. kaksi yötä, mutta tuollaisia on tosi ikävä sanoa, kun ei tunnu menevän jakeluun, vaan joutuu sanomaan, että nyt sinun pitää lähteä.
Samanlaista voi olla, jos joku soittelee koko ajan. Sitä en kyllä kestäisi lainkaan, en muutenkaan tykkää puhua puhelimessa. Kerran kuussa olisi minulle liikaa puheluita.
Eli mitään yleistä sääntöä on turha hakea, pitäisi vain oppia miettimään asioita myös sen ystävän käytöksen ja luonteen pohjalta. Lopputulos voi hyvin olla se, että ystävyys päättyy, koska ollaan liian erilaisia. Jos alkaa tulla sellainen olo, että toinen ei hyväksy introverttiyttäni, niin on parempi lopettaa siihen koko ystävyys.
Eiköhän siinä ystävyydessä ole jo tovin joku nakertanut ja se etääntymiseen johtava tapaus on sitten vain se viimeinen katkeava tikku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 211: "Kannattaa ihan tosissaan sanoa ääneen, jos toisen kysymykset ja keskustelut niistä vastoinkäymisistä väsyttää. Hän ei ole ajatusten lukija eikä tiedä, että et kaipaa sellaista. Samoin myös se syvempiä keskusteluja kaipaava voi ihan suoraan sanoa, että hei kaipaisin syvempää keskustelua (ainakin omista asioistani, jos toinen ei halua puhua syvempiä asioita)."
Mun ystävistäni kaikki tietävät, että en ole kiinnostunut jauhamaan omista ongelmistani ystävieni kanssa. He ehtivät huomata asian jo niiden vuosien aikana, kun ollaan vasta tutustumassa eikä olla vielä ystäviä. Samoin sen, että olen aika ratkaisukeskeinen ihminen ja asiat, joita ei ole mahdollista ratkaista, hyväksyn ja jatkan elämääni eteenpäin. Tietävät, että jos haluan puhua jostain omista asioistani, osaan kyllä ottaa asian ihan itsekin puheeksi. Ja jos en ota, en halua puhua asiasta. Tietävät myös, että en sovi tapaamisia, jos en jaksa tai halua tavata. Ts jos haluan olla yksin ja omassa rauhassani. Ei tämä ole koskaan ollut mulle eikä ystävilleni mikään ongelma, mutta ei mun ystävikseni päädykään sellaiset, joille tämä olisi ongelma. Ne ihmissuhteet joko päättyvät jo hyvissä ajoin tai jäävät vain tuttavuus- tai kaveriasteelle.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka voivat olla millaisia tahansa ja heidän kanssaan ollaan ystäviä. He saavat vaikka minkälaista käytöstä anteeksi. Sitten on ihmisiä, jotka yrittävät ystävyyden eteen paljon: ovat huomaavaisia, kilttejä eivätkä kohtele ystävää ikävästi. Tällainen ihminen voidaan laittaa mäkeen, kun ystävää ei enää syystä x nappaa. Päälle vielä syyllistetään siitä, että kun tuo kiltti ja huomaavainen ihminen oli niin kuormittava.
Tasan ei mene nallekarkit ja ystävyyssuhteet.
Ihanaa kun joku muukin on tätä mieltä!
Mä en jaksanut enää tätä ja samasta kaveriporukasta samanlainen kiltti ja huomaavainen kadottiin ja nyt ollaan toistemme parhaat kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan useassa viestissä, että ystävä hylkää antamatta selitystä. Mutta mitä kun sitä selitystä ei kertakaikkiaan voi antaa. Vuosikausia mietin kuumeisesti, miten voin päästä ystävyydestä, joka oli alkanut herättää lähinnä suurta turhautumista, kiukkua ja joskus jopa raivoa (ystävä täysin itsekäs, muita ihmisiä apunaan käyttävä vanhempiensa pilalle hemmoteltu prinsessa, jonka kanssa ennen sentään oli paljonkin puheenaiheita ja yhteistä tekemistä, matkojakin ym, mutta joka avioeronsa myötä muuttui katkeraksi ja mustaa myrkkyä sylkeväksi egomaanikoksi), niin miten tällaista voi antaa selitykseksi? En vain jaksanut ja aloin voida pahoin pelkästä hänen ajattelemisestaan. Nyt kun kirjoitan tätä, kämmeni jo kostuvat niistä muistoista, kun piti vain venyä ja venyä, vaikkei voimia ollut enää muruakaan. Ja kirsikkana kakun päällä hänen totaalinen elämänhallinnan kaaoksensa, joka johti sitten vaikka mihin sotkuihin, joita häne
Ei mun mielestä enää tuossa vaiheessa voikaan sanoa ns suoraan. Se sanominen olisi pitänyt tehdä jo silloin kun aihetta ilmeni, eikä kerätä kiukkua varastoon ja sitten häipyä mitään sanomatta.
Vierailija kirjoitti:
Riiteleekö jotkut oikeasti ystäviensä kanssa? Millaisista asioista? Tajuan, että parisuhteessa voi tulla riitaa rahasta, kodin siisteydestä, lastenhoidosta yms, mutta mistä ihmeestä saatte riitaa aikaiseksi ystävienne kanssa?
En riitele koskaan ystävien kanssa. Olemme sen laatuisia että olemme pääpiirteittäin samaa mieltä toistemme kanssa joten ristiriitoja harvemmin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Jokainen tavallaan. Ehkä hyvät ystävät tai tutut voivat olla. Tai taukoja. Mutta voi tietysti olla että osa sitten eroaa, jotkut syyt, selvittämättömiä asioita tai elämäntilanne hankala. Toimiiko kommunikaatio, onko aikaa ja tapa ottaa yhteyttä kummallekin? Ei syyllistävä kaveri. Jos toisella on vastakkaisia mielipiteitä ja toinen elää toisessa todellisuudessa, ehkä jokin muu resonoi. Mutta saa olla aina ystävä jos haluaa. On silti mahdollista pitää huolta muista, vaikkei ole kaveri, muiden ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka haluaa nähdä, mutta joka kerta peruu vaikka itse päättää päivät. Silti hokee minulle kuinka yksinäinen on ja aina kotona. Mutta somesta näkee, kun muiden kavereiden kanssa kyllä hengailee.
Haluaisin pysyä kaverina, mutta on tämä rankkaa silti.
Jos ei halua olla kanssani, miksei sano suoraan? Tuntuu, että odottaa, että minä sanoisin päätöksen sanan.
Monesti kysynyt onko välimme ihan ok, hän sanoo että on. Mutta ei se siltä tunnu.
Heh, mullakin on tuollainen kamu. Annan vedellä showtaan, ja jos kyselee seuraksi niin ympäripyöreästi mulla on aina silloin jotain muuta. En ole enää pariin vuoteen sopinut hänen kanssaan mitään enkä kutsunut mihinkään juhliin tms, sillä hän tekee aina saapumattajättämisestään spektaakkelin, ja sellaista en tarvitse elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se pitää ymmärtää, että osa ystävistä on elinikäisiä ja osa auttaa sinut yli sellaisista ajoista joista et yksin pärjäisi.
Tän kun ymmärsi, tajusi miksi osa ystävistä ei enää tunnu oikealta.
Ja sitten ne jotka auttelivat sinua yli vaikeista ajoista ajattelevat noin sinusta 🤷
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siinä ystävyydessä ole jo tovin joku nakertanut ja se etääntymiseen johtava tapaus on sitten vain se viimeinen katkeava tikku.
Kyllä. Ei kumppania/ystävää saa pitää itsestäänselvyytenä. Silloin suhde ei lopu yhteen ongelmaan, vaan "tuhanteen paperiviiltoon" (kuten mies alla videolla kertoo). Jos vain satutat sun kumppania 999 kertaa, etkä lopeta, et opi, et muuta tapojasi, et tajua, et vaan niin millään tajua, et kuuntele,... niin lopulta kun on takana 1000 paperiviiltoa niin mitäpä muutakaan se kumppani voi tehdä kuin vain poistua. Etkä sä vielä silloinkaan tajua, että miksi se poistui. Et tule ikinä tajuamaan. Jos et ole kymmeneen vuoteen kuunnellut ystävääsi etkä ole suostunut uskomaan häntä... niin aivan turhaan hän sanoisi sulle tuhat kertaa "hyvästi" koska et sä kuitenkaan kuuntele, et sä kuitenkaan usko että se lähtee, et vaan usko. Joten kun ystävä lähtee niin se tulee sulle yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Riitely ja riidanhaluisuus on myös hyvä syy päättää ystävyys.
Miksiköhän joku ystävä alkaa vaikuttaa riidanhaluiselta? Johtuisiko siitä, että itse olet muuttunut typeräksi ylvästelijäksi, alkoholistiksi, pätijäksi, vähättelijäksi tms.? Yleensä toisen ihmisen riidanhalu on juuri sitä, että ei kehtaa suoraan sanoa, että olet muuten aivan törppö, joten piikittelen sitten vähän peitellymmin, kun olet kuitenkin ollut hyvä ystävä vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka voivat olla millaisia tahansa ja heidän kanssaan ollaan ystäviä. He saavat vaikka minkälaista käytöstä anteeksi. Sitten on ihmisiä, jotka yrittävät ystävyyden eteen paljon: ovat huomaavaisia, kilttejä eivätkä kohtele ystävää ikävästi. Tällainen ihminen voidaan laittaa mäkeen, kun ystävää ei enää syystä x nappaa. Päälle vielä syyllistetään siitä, että kun tuo kiltti ja huomaavainen ihminen oli niin kuormittava.
Tasan ei mene nallekarkit ja ystävyyssuhteet.
Ihanaa kun joku muukin on tätä mieltä!
Mä en jaksanut enää tätä ja samasta kaveriporukasta samanlainen kiltti ja huomaavainen kadottiin ja nyt ollaan toistemme parhaat kaverit.
Sori mutta tästä saa sen käsityksen, että kaikki ystäväsi olivat ilkeitä ja epäkohteliaita, kun taas sinä olet se ainoa hyveellinen ja mahtava tyyppi, joka löysi samanlainsen... kunnes se uusikin ystävä paljastuu ilkeäksi ja epäkohteliaaksi?
Minusta se on ihan oikeasti ystävyystaidoissa tärkeintä, että kykenee asettumaan muidenkin kuin itsensä asemaan eikä leimaa muita ihmisiä ilkeiksi, jos he haluavat erilaista ystävyyttä tai jos ei eivät edes halua muuta kuin tuttavuutta. Ei se tee kenestäkään kusipäätä, ettei halua olla läheisempi ystävä jonkun kanssa.
Itse vältän ihmisiä, joilla on hyvin korkea käsitys itsestään, mutta kuitenkin ihmissuhteissa on ollut ongelmia (jotka ovat sen toisen osapuolen vika). Jopa ne liian kiltit joita kyykytetään joutuvat menemään itseensä, jos jonakin päivänä ymmärtävät oman osuutensa siinä miksi heitä kyykytetään. Itsekin entisenä liian kilttinä olen tuon käynyt läpi ja tänä päivänä kuulun varmaan jo liiankin tiukkoja rajoja pitäviin.
Monien kuvaukset ystävyydestä luovat aika kevyen kuvan heidän ystävyyksistään. Sellaisessakin on varmasti puolensa, mutta olen hyväksynyt ettei minusta ole oikein ylläpitämään sellaisia suhteita. Ehkä sen takia perusteeni ystävyyden lopettamiselle ovat erilaiset, kun ystävyyskin on.
No kyllä mieluusti jätin pitkä aikaisen ystävyyden henkilön kanssa, joka alkoi käyttäytymään näin:
- alkoi lainaamaan rahaa, eikä ikinä maksanut takaisin. Käytti myös pankkikorttianikin ilman lupaa kerran.
- soitteli useita kertoja viikossa YÖLLÄ kuinka haluaa tappaa itsensä ja haluaa viiltää ja minun pitäisi hänen luokseen ostaa taksi ja tulla pitämään seuraa. Sitten tulen, koska olen huolissani ja hänellä HETI kaikki hyvin ja kysyy jos mentäisiin baariin.
- Paneskeli varattuja miehiä ja naisia ja tästä ylpeili ja sai jonkunlaisia kiksejä.
- Yritti parantaa elämäänsä aloittamalla opiskelut, mutta eihän siellä kauaa pystynyt opiskelemaan, tuli liikaa poissaoloja ja takaisin työttömäksi.
- käytti huumeita ainakin useita kertoja viikossa, mutta uskon että oli varmaan riippuvainen yhdestä huumeesta koska tätä näytti käyttävän joka päivä?
- Miesystävät vaihtuivat oikeasti parin viikon tai kuukausien välein. Petti jokaista ja valehteli ehkäisypillereiden käytöstä jokaiselle. Ei käyttänyt kondoomia tai muutakaan satunnaisten panojenkaan kanssa.
Yritin tukea häntä ja nähdä hänen hyvät puolensa, mutta juuh.. sai riittää tämä meno. Ei kai nyt ystävän kanssa tarvitse olla jos meno alkaa mennä tälläiseksi? Ja tätä menoa kestin jonkun vuoden. Hänellä oli aina jonkunlaista ongelmaa joihin kuitenkin annoin tukea, mutta ystävyyden lopussa alkoi menemään jo liian pitkälle ja ystävästäni paljastui paska ihminen (esim tuo varattujen kanssa paneskelu).
Alue: Aihe vapaa
AP, onnea, sinulla on tavanomaista korkeampi tunneäly ja paremmat sosiaaliset taidot kuin valtavirralla.
Seuraava vaihe on ymmärtää, että niillä joilla on enemmän annettavaa saavat aina uusiakin ystäviä. Suuri osa ihmisistä hylkää henkisen kehityksen saadakseen oman tahtonsa läpi.