Vuoroviikkoäidin kumppanina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuollaisen kanssa jos et saa sellaista mitä haluaisit? Kannattaa valita viisaammin.

Kyllä minä saan mitä haluan. Ainakin joka toinen viikko. Toisaalta on tässä se hyväkin puoli, sillä omaa aikaa on rìittävästi. Mietityttää vaan, että koska salailu lasten suuntaan loppuu. Kyseessä kuitenkin jo lukioikäiset teinit, eivätkä mitkään leikki-ikäiset.

Itse tapasin miesystäväni lapset eka kerran reilun vuoden seurustelun jälkeen. 

En oikeastaan olisi vielä tuossa vaiheessa halunnut kiirehtiä tutustumaan lapsiin, vaan odottanut vielä jonkun vuoden. Oltaisiin voitu tavata miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toisen viikon hän olisi saanut rauhassa hoitaa lapsiarkensa. Ja itse olisin lapsiviikkoina saanut hoitaa omat kuvioni.

En kuitenkaan millään kehdannut sanoa ettei minu

Lapseton panopiika siis. Mikä pitää olla ihmisessä vialla, että suostuu tällaiseen kohteluun? Suoraan handmaids talesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä apn vikana on kun tuohan on just parasta että saa paneskella joka toinen viikko eikä tarvi kattoa niitä lapsia missää vaiheessa.

No, itselle on tullut ero useammasta miehestä, jotka alussa myös väittivät haluavansa (vuoroviikkovanhempia kuten minäkin) joka toinen viikko parisuhde-elämää ja joka toinen viikko omistautua lapsilleen, mutta lopulta miehet olisivat silti halunneet uusioperheviritelmän. Ei kiitos uusioperheilyille!

Kyllä se uusioperheily aina naisen alotteesta lähtee. 

Ei ainakaan lapsettoman naisen aloitteesta :-D  

No just lapsettoman naisen alotteesta edellinen lähti ja siihen se sitte kaatukin kun olis halunnu ydinperhe elämää ja yhteisiäkin lapsia. Ite halusin vapaata rietastelua lapsettomilla viikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävättäreni aikanaan kertoi, miten "karkotti" hyvän miehen kun piti tätä liian pitkään liian etäisenä, vaikka lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä. Ensin lähti mies, jokaei enää jaksanut olla aina varasijalla ja sitten lähtivät lapset opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Ystävälläni meni sen jälkeen viisi vuotta uutta, kelvollista kumppania etsiessä. Hän on sanonut, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toimia toisin.

Uusi kumppani on aina "varasijalla" lapsiin verrattuna. Esitteli heitä tai ei. Hyvä kun kaverisi kumppani häipyi, ei ollut sopiva uusioperheeseen. 

Huvittavaa kun suomalaiset ovat kuin lintuja, jotka tekevät pesueen toisensa jälkeen ja etsivät uuden kumppanin uutta pesuetta varten. Ei ihme, että islam herättää niin paljon tunteita, kun kognitio on suunni

Suomalaisilla on yleisimmin 1-2 lasta, joten miten tähän lukuun mahtuu useampi pesua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuollaisen kanssa jos et saa sellaista mitä haluaisit? Kannattaa valita viisaammin.

Kyllä minä saan mitä haluan. Ainakin joka toinen viikko. Toisaalta on tässä se hyväkin puoli, sillä omaa aikaa on rìittävästi. Mietityttää vaan, että koska salailu lasten suuntaan loppuu. Kyseessä kuitenkin jo lukioikäiset teinit, eivätkä mitkään leikki-ikäiset.

Itse tapasin miesystäväni lapset eka kerran reilun vuoden seurustelun jälkeen. 

En oikeastaan olisi vielä tuossa vaiheessa halunnut kiirehtiä tutustumaan lapsiin, vaan odottanut vielä jonkun vuoden. Oltaisiin voitu tavata miehen kanssa joka toinen viikko ja joka toisen viikon hän olisi saanut rauhassa hoitaa lapsiarkensa. Ja itse olisin lapsiviikkoina saanut hoitaa omat kuvioni.

<

Lapseton panopiika siis. Mikä pitää olla ihmisessä vialla, että suostuu tällaiseen kohteluun? Suoraan handmaids talesta

Et siis oo lukenu koko kirjaa ikinä

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettäväähän tämä on, mutta tajuaako arvon polygamisti, että laittaa "uuden kumppanin" kakkosvaimon ja salashuteen asemaan? Pitää tätä ihan normaalina? Ovatko kaikki perheellistyneet näin kajahtaneita ja empatiakyvyttömiä?

Siis millä lailla kakkosvaimon ja salasuhteen? Niin ja itse olen siis heteronainen, eli minulla ei ole mitään ykkös- tai kakksovaimoja. Mikä siinä on, että just lapsille pitäisi esitellä muutaman kuukauden jälkeen? Tätä en tajua ollenkaan. Eihän se ole salasuhde, jos on esitelty vaikka ystäville. Ja toisaalta olisiko niin paha, vaikka ei ihan heti esiteltäisi heillekään?

Vuoroviikkoäidit sopivat hyvin kassien tyhjentämiseen joka toinen viikko. Juuri muuta käyttöä näillä naisilla ei ole, ei ainakaan vakassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän että ottaa rauhallisesti esittelyjen kanssa mutta täydellinen salailu kertoo sitten taas puolestaan aika sairaasta dynamiikasta äidin ja lasten välillä. 

Ehkä, mutta tätä johtopäätöstä ei voi vetää vielä 6 kk:n jälkeen. Siinä vaiheessa suhde on vielä kohtalaisen tuore. Sairaasta dynamiikasta voidaan puhua, jos tilanne jatkuu vuosia. Hyvä nyrkkisääntö on, että tapailuvaiheessa ei esitellä lapsille KOSKAAN, ja sitten seurusteluvaiheessa kannattaa se tehdä siinä vaiheessa, kun suhde on oikesti vakiintumaan päin ja tuntuu pysyvältä. Mutta vaikka 6 kk:n aikana itsestä tuntuisi siltä, on vain järkevää pitää jäitä hatussa. Ehkä se n. vuosi voisi olla hyvä lähtökohta - voihan siitä joustaa vähän, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän että ottaa rauhallisesti esittelyjen kanssa mutta täydellinen salailu kertoo sitten taas puolestaan aika sairaasta dynamiikasta äidin ja lasten välillä. 

Ehkä, mutta tätä johtopäätöstä ei voi vetää vielä 6 kk:n jälkeen. Siinä vaiheessa suhde on vielä kohtalaisen tuore. Sairaasta dynamiikasta voidaan puhua, jos tilanne jatkuu vuosia. Hyvä nyrkkisääntö on, että tapailuvaiheessa ei esitellä lapsille KOSKAAN, ja sitten seurusteluvaiheessa kannattaa se tehdä siinä vaiheessa, kun suhde on oikesti vakiintumaan päin ja tuntuu pysyvältä. Mutta vaikka 6 kk:n aikana itsestä tuntuisi siltä, on vain järkevää pitää jäitä hatussa. Ehkä se n. vuosi voisi olla hyvä lähtökohta - voihan siitä joustaa vähän, jos siltä tuntuu.

Höpöhöpö

Hyvä hetki esitellä on siinä 20 vuoden jälkeen kun oma lapsi tulee lastenlasten kanssa yllätysvierailulle ja ootte eteisen lattialla täydessä toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuollaisen kanssa jos et saa sellaista mitä haluaisit? Kannattaa valita viisaammin.

Kyllä minä saan mitä haluan. Ainakin joka toinen viikko. Toisaalta on tässä se hyväkin puoli, sillä omaa aikaa on rìittävästi. Mietityttää vaan, että koska salailu lasten suuntaan loppuu. Kyseessä kuitenkin jo lukioikäiset teinit, eivätkä mitkään leikki-ikäiset.

Voi ei, tuo nainenhan tekee just viisaasti! Itselläni on myös lapsia, ja vaikka olisin itse ihan varma uudesta suhteesta, en kuitenkaan esittelisi kumppania lapsille ennen kuin suhde on oikesti syventynyt ja tietyllä tavalla vakiintunut, ja kun se on kestänyt riittävän kauan. Sanoisin, että alle vuoden kestänyttä suhdetta en esittelisi lapsille. On oikeasti melkoinen red flag, jos esittelee lapsille kovin tuoreen kumppanin - sellainen yleensä kertoo

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Meillä oli molemmilla jo lapsia, kun tapasimme. Lapset tapasivat uuden kumppanini aika nopeasti tapaamisen jälkeen käytännön syistä (oli kesälomaa ja lapset minulla pitkät ajat, emmekä olisi nähneet ollenkaan, jos tapaamista olisi pitänyt välttää). Kuitenkin tein lapsille selväksi, että kyseessä ei ole mikään uusi isäpuoli, vaan äidin uusi ystävä. Lapset myös sen verran pieniä, ettei heidän mielestäni ollut tarpeen ymmärtää meidän suhteesta sen enempää.

Minä en tavannut miehen lapsia n. vuoteen, koska saimme aina järjestettyä tapaamiset ilman lapsia. Tavoite siis oli, ettei lapsia sotketa kuvioon mukaan enempää kuin on tarvis. Ei meidän suhde ole lapsia varten, vaan meitä itseämme varten. Lapsilla on jo kaksi vanhempaa.

Ei kyseessä ollut mikään salasuhde, vaan kyllä sukulaiset ja ystävät meistä tiesivät ja oltiin tavattu heitä puolin ja toisin. Vain lapset pidettiin tästä ulkopuolella.

Nyt, kun olemme olleet 2v yhdessä, lapset tietävät, että suhde on, mutta molemmin puolin olemme enemmänkin vain aikuisia kavereita kumppanin lapsille. Yhteenmuutosta emme haaveile niin kauan, kun lapset asuu kotona.

Mielestäni on vain vastuullista, ettei uusia puolisoita liikaa tuoda lasten elämään. Jos suhde kaatuukin tms., niin olisi aika noloa jos miehiä/naisia vain tulisi puolen vuoden välein uusia lasten elämään.

Puolessa vuodessa ei ole tarvetta sotkea lapsia kuvioon. Suhde voi silti voida oikein hyvin, ja siihen voidaan olla hyvinkin sitoutuneita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Miksi kuitenkaan pitäisi lukiolaisillekaan esitellä uusi kumppani jo tapailuvaiheessa? Monihan ei siinä vaiheessa esittele ystävillekään. Koska ap on nyt ollut tuossa suhteessa 6 kk ja asia on vaivannut, se tarkoittaa sitä, että hän olisi ilmeisesti toivonut esittelyä lapsille jo muutaman kuukauden jälkeen - mutta MIKSI? Mikä siinä olisi se pointti, ja kenen tarpeita se esittely siis palvelisi? Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mikä ongelma olisi siinä, jos esitellään lapsille vaikka sitten kun suhde on jatkunut esim. 10 kk tai vuoden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Miksi kuitenkaan pitäisi lukiolaisillekaan esitellä uusi kumppani jo tapailuvaiheessa? Monihan ei siinä vaiheessa esittele ystävillekään. Koska ap on nyt ollut tuossa suhteessa 6 kk ja asia on vaivannut, se tarkoittaa sitä, että hän olisi ilmeisesti toivonut esittelyä lapsille jo muutaman kuukauden jälkeen - mutta MIKSI? Mikä siinä olisi se pointti, ja kenen tarpeita se esittely siis palvelisi? Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mikä ongelma olisi siinä, jos esitellään lapsille vaikka sitten kun suhde on jatkunut esim. 10 kk tai vuoden?

Onko joku puhunut esittelystä? Asiastahan voi mainita lapsille myös ilman mitään virallisia sunnuntaipäivällisiä. Esim minä kerroin omalle 19v tyttärelleni, että iskä lähtee yhden naisen kanssa viikoksi Teneriffalle. Voitko hoitaa koiraa sillä välin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Miksi kuitenkaan pitäisi lukiolaisillekaan esitellä uusi kumppani jo tapailuvaiheessa? Monihan ei siinä vaiheessa esittele ystävillekään. Koska ap on nyt ollut tuossa suhteessa 6 kk ja asia on vaivannut, se tarkoittaa sitä, että hän olisi ilmeisesti toivonut esittelyä lapsille jo muutaman kuukauden jälkeen - mutta MIKSI? Mikä siinä olisi se pointti, ja kenen tarpeita se esittely siis palvelisi? Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mikä ongelma olisi siinä, jos esitellään lapsille vaikka sitten kun suhde on jatkunut esim. 10 kk tai vuoden?

Eli 6kk on ehdoton no-no, mutta 10 tai 12 kk on yes-yes, koska absoluuttinen varmuus suhteesta syntyy 10-12kk kohdalla. Selkee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Miksi kuitenkaan pitäisi lukiolaisillekaan esitellä uusi kumppani jo tapailuvaiheessa? Monihan ei siinä vaiheessa esittele ystävillekään. Koska ap on nyt ollut tuossa suhteessa 6 kk ja asia on vaivannut, se tarkoittaa sitä, että hän olisi ilmeisesti toivonut esittelyä lapsille jo muutaman kuukauden jälkeen - mutta MIKSI? Mikä siinä olisi se pointti, ja kenen tarpeita se esittely siis palvelisi? Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mikä ongelma olisi siinä, jos esitellään lapsille vaikka sitten kun suhde on jatkunut esim. 10 kk tai vuoden?

Eli 6kk on ehdoton no-no, mutta 10 tai 12 kk on y

Jokaisen on ne itse päätettävä. Pointti lähinnä oli se, että fiksumpaa, ettei lapsille esitellä alkuvaiheessa, mutta sitten kun suhde on syventynyt ja kestänyt jonkin aikaa. Jos henkilö kokee itselleen miellyttävämmäksi odottaa, että suhde on vähän vakiintunut, niin tätä toivetta voisi kunnioittaa. Minun on vaikea uskoa, että oikeasti kenellekään olisi ehdottoman tärkeää, että kumppani kertoo suhteesta juuri lapsilleen - kuulostaa jotenkin vinksahtaneelta, jos tämä nousee kovasti keskiöön. Ja vielä suhteen alkuvaiheessa!

Lähemmäs 10v yksinhuoltajuuden jälkeen itselle oli jälkikäteen ajatellen vaikeinta myöntää, että 46v on vielä NAINEN, jolla on elämässään vielä tässä iässä muitakin tarpeita ja haluja kuin teinien kuskaus ja ruokkiminen sekä harrastusten sponsorointi. Varmaan se voi tuntua 16-vuotiaalta käsittämättömältä, että mutsi panee vaikka on jo toinen jalka haudassa, mutta ei alle 5-kymppinen ole vielä ihan ikäloppu sukankutoja kiikkustuolissaan.

Ja ullatus, ullatus, ei siinä ollut lapselle mitään ongelmaa, että äigi seurustelee.  Varsinkaan kun mies ei muuttanut meille, vaan pidettiin omat kodit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Miksi kuitenkaan pitäisi lukiolaisillekaan esitellä uusi kumppani jo tapailuvaiheessa? Monihan ei siinä vaiheessa esittele ystävillekään. Koska ap on nyt ollut tuossa suhteessa 6 kk ja asia on vaivannut, se tarkoittaa sitä, että hän olisi ilmeisesti toivonut esittelyä lapsille jo muutaman kuukauden jälkeen - mutta MIKSI? Mikä siinä olisi se pointti, ja kenen tarpeita se esittely siis palvelisi? Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mikä ongelma olisi siinä, jos esitellään lapsille vaikka sitten kun suhde on jatkunut esim. 10 kk tai vuoden?

Onko joku puhunut esittelystä? Asiastahan voi ma

Joo, ja esim meillä asia paljastui kun kerroin meneväni elokuviin. Kenen kaa? kysyivät teinit. Yhden Jannen, vastasin heille. Ja Jannen he tapasivat ensimmäist kertaa joskus kun satuimme tulemaan kaupassa vastaan. Ei sen isompaa dramatiikkaa.

Aikoinaan lapset olivat viikonloppuna ja minä kutsuin miesystäväni kotiini. Oltiin oltu romanttisissa ja intiimeissä tunnelmissa, kun näin ikkunasta silloin 17v tyttäreni kävelevän pihatietä talolle päin. Patistin ukon boksereissaan saunaan ja potkin loput vaatteensa sängyn alle. Tyttö tuli hakemaan unohtuneita kuulokkeitaan, mutta jäi sitten syömään ja kahville ennen kuin lähti taas isälleen. Miesparka kyhjötti kolme varttia saunassa ja odotti, että tulen päästämään hänet pois.

En minäkään ymmärrä alkuperäisen valitusta. Eli kaipaisitko esim. yhteenmuuttoa ja uusperhekuviota tuossa, vai mitä? Naisena (ja vuoroviikkovanhempana) voin sanoa semmoinen olisi itselleni ihan kauhistus. Käytännössä yksi huollettava tulisi lisää, kun lienee turha kuvitella että uusi mies hoitaisi lapsiviikkojen arkea jotenkin täysivaltaisena hahmona. Siinä jäisi naisen kuvioksi sekä hoitaa lapset että mies ja luovia vielä jotenkin siinä välissä. 

Vai haluatko ap ihan muuten vain tutustua naisen lapsiin ja viettää heidän kanssaan aikaa jostain syystä?

Näissä keskusteluissa joillakin se luulo että eronneet vanhemmat ovat jotain viikonloppupanoja esittelemässä lapsille. 

Ei ne lapset siitä rikki mene jos esittelee pitkäaikaisen kumppanin heille. Tottakai lapsille pitää antaa aikaa erosta ettei heti olla tuomassa uutta heilaa. Mielestäni heille on hyvä näyttää että uudelleen rakastuminen ja onnellisuus on mahdollista. Ja myös se että erot eivät ole maailmanloppuja. Se on elämää ja eroja tapahtuu.

Onhan niitä, etenkin naisia jotka marttyyreina väkisin pinnistelevät sinkkuina lapsien aikuisuuteen asti ja katkerina taputellaan omaa olkapäätä että olinpa hyvä äiti vaikka ehkä kaipasinkin rakkautta ja toista ihmistä vierelle. 

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa joillakin se luulo että eronneet vanhemmat ovat jotain viikonloppupanoja esittelemässä lapsille. 

Ei ne lapset siitä rikki mene jos esittelee pitkäaikaisen kumppanin heille. Tottakai lapsille pitää antaa aikaa erosta ettei heti olla tuomassa uutta heilaa. Mielestäni heille on hyvä näyttää että uudelleen rakastuminen ja onnellisuus on mahdollista. Ja myös se että erot eivät ole maailmanloppuja. Se on elämää ja eroja tapahtuu.

Onhan niitä, etenkin naisia jotka marttyyreina väkisin pinnistelevät sinkkuina lapsien aikuisuuteen asti ja katkerina taputellaan omaa olkapäätä että olinpa hyvä äiti vaikka ehkä kaipasinkin rakkautta ja toista ihmistä vierelle. 

No onhan näitäkin jotka somea myöten esittelevät lennosta vaihdettuja panojaan. Ja kuinka on rohkeaa ja kannustettavaa kaikille pettää raskaana olevaa puolisoaan ja hypätä lennosta seuraavaan.

Ja sitten uhirutuvat ihmisten edessä kun tuleekin kritiikkiä.