Vuoroviikkoäidin kumppanina

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa joillakin se luulo että eronneet vanhemmat ovat jotain viikonloppupanoja esittelemässä lapsille. 

Ei ne lapset siitä rikki mene jos esittelee pitkäaikaisen kumppanin heille. Tottakai lapsille pitää antaa aikaa erosta ettei heti olla tuomassa uutta heilaa. Mielestäni heille on hyvä näyttää että uudelleen rakastuminen ja onnellisuus on mahdollista. Ja myös se että erot eivät ole maailmanloppuja. Se on elämää ja eroja tapahtuu.

Onhan niitä, etenkin naisia jotka marttyyreina väkisin pinnistelevät sinkkuina lapsien aikuisuuteen asti ja katkerina taputellaan omaa olkapäätä että olinpa hyvä äiti vaikka ehkä kaipasinkin rakkautta ja toista ihmistä vierelle. 

Lennosta vaihtaminen on siis sinusta ok? Koska pitäähän sensuroimatonta huumaa olla?

Minulle miehenä tulee mieleen kaksi asiaan.

1) Inhoan kaikenlaista salailua ja säätöä. Tulee mieleen, että tässä tehdään jotain väärää, jos minua on pidettävä kaapissa muiden luurankojen kanssa.

2) Koen, ettei nainen ole tosissaan, jos ei aikuisuuden kynnyksellä oleville lapsilleen pysty esittelemään miespuolista ystäväänsä puolen vuoden jälkeen.

Viisikymppisten suhteissa ei läheskään aina haluta mitään uusperhearkea, vaan esim. seurustelukumppania vapaa-ajalle, kaveria ulkoilemaan ja kainalokaveria vapaille viikonlopuille.

Vierailija kirjoitti:

Aijjaa. Me ollaan seurusteltu kohta kaksi vuotta, eikä mun lapset tiedä asiasta. Ovat kyllä kerran tavanneet miehen ohimennen. 

 

Minulle on ollut aina selvää, että heppoisin perustein en lasten elämään uutta mies tuo. Nykyistä miestä ennen minulla oli 5 eri tapailukumppania, suhteet kesti parista kuukaudesta reilu puoleen vuoteen. Suoraan sanottuna kokisin olevani maailman p*skin äiti, jos olisin ne kaikki ukot vuorotellen tänne lasten vaivoiksi raahannut. 

 

Nykyisen mieheni olisin ehkä jo valmis esittelemään lapsille, mutta siitä puuttuu vielä se miehen oma VAHVA aloitteellisuus. Hän ei ole oma-aloitteisesti esittänyt, että haluaa tutustua lapsiin ja on valmis elämään ainakin osittain lasten arjessa tulevaisuudessa. Minä en ala väkisin tuputtamaan uusperhe-elämää kenellekkään, siihen pitää olla oma halu ja etenkin silloin, jos vastapeluri on itse lapseton (niinkuin mieheni on) tai hänen lapset

Tässä menee mielestäni vähän sekaisin asiat. En sanoisi miestä, jota näkee vain lapsivapailla nykyiseksi miehekseni. Kyllä mies jota nähdään vain lapsivapailla on rakastaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vastauksissa menee nyt lapset ja "lapset" sekaisin. Jos puhutaan 16-18v lukiolaisista, niin etväthän ne mitään lapsiia enää ole. Itsekin sain omat lapseni 20- ja 22-vuotiaana.

Miksi kuitenkaan pitäisi lukiolaisillekaan esitellä uusi kumppani jo tapailuvaiheessa? Monihan ei siinä vaiheessa esittele ystävillekään. Koska ap on nyt ollut tuossa suhteessa 6 kk ja asia on vaivannut, se tarkoittaa sitä, että hän olisi ilmeisesti toivonut esittelyä lapsille jo muutaman kuukauden jälkeen - mutta MIKSI? Mikä siinä olisi se pointti, ja kenen tarpeita se esittely siis palvelisi? Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä olisi kenellekään? Mikä ongelma olisi siinä, jos esitellään lapsille vaikka sitten kun suhde on jatkunut esim. 10 kk tai vuoden?

Jos uudessa suhteessa ei ole tarkoituskaan muuttaa saman katon alle, niin koska "tapailuvaihe" katsotaan päättyneeksi? Vai onko niin, ettei se päätykään, ja koskaan ei siis tule sitä oikeaa aikaa kertoa, missä äiti tai isä on silloin kun ei esim tule yöksi kotiin?

Ketjusta huomaa hyvin kuinka hankalaa elämästä tulee kun eroaa heppoisin perustein.

Ketjun avauksen mukaiset suhteet eivät perustu rakkauteen vaan riippuvuuteen. Siksi ne kaatuvat eivätkä toimi alkuhuuman jälkeen. Koska ei ole rakkautta vaan silkkaa hormoniriippuvuutta:

Hormoniriippuvaiselle uudet rakkausihmiset aina muutaman vuoden välein kuin aikuisen tutti johon riippuvuudessaa takertuu.

Vierailija kirjoitti:

"Lapseton panopiika siis. Mikä pitää olla ihmisessä vialla, että suostuu tällaiseen kohteluun? Suoraan handmaids talesta"

Kylläpäs oli taas mielikuvitus jollakin laukalla. Pitäisköhän jättää elokuvien katseleminen vähän vähemmälle joksikin aikaa ja välillä käydä oikeiden ihmistenkin parissa, niin ei tunnu maailma niin pelottavalta 🤣

-eri

Onko taustalla ollut vaikea ero? Ymmärrän ettei uutta kumppania haluta ihan heti esitellä lapsille, joten noin se aluksi menee. Ja voi olla että joudut muutoksta odottamaan siihen saakka klun lapset muuttaa kotoa pois. Hyvä äiti, jos asettaa lapset etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Onko taustalla ollut vaikea ero? Ymmärrän ettei uutta kumppania haluta ihan heti esitellä lapsille, joten noin se aluksi menee. Ja voi olla että joudut muutoksta odottamaan siihen saakka klun lapset muuttaa kotoa pois. Hyvä äiti, jos asettaa lapset etusijalle.

Aika tavanomainen lähestymistapa asioihin nornaalien ihmisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko taustalla ollut vaikea ero? Ymmärrän ettei uutta kumppania haluta ihan heti esitellä lapsille, joten noin se aluksi menee. Ja voi olla että joudut muutoksta odottamaan siihen saakka klun lapset muuttaa kotoa pois. Hyvä äiti, jos asettaa lapset etusijalle.

Jospa onkin niin että tuo apn kuvaaman naisen lasten isä on henkisesti väkivaltainen sarjapettäjä. Siksi on varovainen.

Puoli vuotta ei ole vielä mikään pitkä suhde, vaan vasta tutustumisvaihetta. Miksi kypsällä aikuisella on niin kiire rynnätä (isojenkaan) lasten elämään?

Vierailija kirjoitti:

Tässä menee mielestäni vähän sekaisin asiat. En sanoisi miestä, jota näkee vain lapsivapailla nykyiseksi miehekseni. Kyllä mies jota nähdään vain lapsivapailla on rakastaja. 

Niin oli ehkä vielä 50-luvula, mutta nykyään yhä useammat eroaa, jolloin on myös tarvetta uusiin ja viisaampiin suhdekuvioihin. Eihän se entinenkään liitto kestänyt, vaikka kuinka asuttiin saman katon alla ja lapsetkin yhteisiä.

Miksi toistaa samoja virheitä, uusilla haasteilla höystettynä, jos voi löytää kaikille osapuolille paremman ratkaisun. 

Ja kuinka monen mies muuten pysyy ihanana rakastajana, jonka kainaloon on kaipuu alkuvuosien jälkeenkin  ;-)

Otat sille toiselle viikolle sivusuhteen.

Ei ole keltään pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulle miehenä tulee mieleen kaksi asiaan.

1) Inhoan kaikenlaista salailua ja säätöä. Tulee mieleen, että tässä tehdään jotain väärää, jos minua on pidettävä kaapissa muiden luurankojen kanssa.

2) Koen, ettei nainen ole tosissaan, jos ei aikuisuuden kynnyksellä oleville lapsilleen pysty esittelemään miespuolista ystäväänsä puolen vuoden jälkeen.

Viisikymppisten suhteissa ei läheskään aina haluta mitään uusperhearkea, vaan esim. seurustelukumppania vapaa-ajalle, kaveria ulkoilemaan ja kainalokaveria vapaille viikonlopuille.

Eihän lähes aikuisille lapsilleen välttämättä tule esiteltyä oikein ketään muitakaan ihmisiä, joita tapaa. En minä esimerkiksi tunne oikein edes äitini ystäviä (vanhempani ovat kyllä edelleen yhdessä). Tarkoitan vain, ettei sellainen virallinen esittely välttämättä ole tarpeellinen, jos ei muutenkaan lapset tunne ihmisiä, joita vanhempansa tapaavat.

Voi olla, että lapset tapaavat vanhempiaan lähinnä kahden kesken tai sukulaisia tavatessa, mutta vanhempien muut suhteet eivät ole lapselle niin merkityksellinen asia. Tällöin uusi suhde ehkä olisi aiheellista ilmoittaa, jos suunnittelee yhteenmuuttoa tai muuta, mikä näkyisi lapsellekin.

Eikä puolen vuoden tapailu todellakaan ole mikään pitkä aika. Monissa tapauksissa silloin olisi aivan liian aikaista sotkea lapsia kuvioon. Itse ainakin esittelin uuden miesystäväni ensin vanhemmilleni ja ystävilleni, ja lapsille vasta paljon myöhemmin.

Ei siinä suhteessa välttämättä ole mitään väärää, mutta esim. jos vanhempien ero on ollut lapsille rankkaa, voi olla, että suhtautuminen uuteen puolisoon voi olla nihkeä, joten ei kannata käydä sitä läpi, ellei suhde ole jo hyvin vakiintunut (mitä se ei puolessa vuodessa vielä useinkaan ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa joillakin se luulo että eronneet vanhemmat ovat jotain viikonloppupanoja esittelemässä lapsille. 

Ei ne lapset siitä rikki mene jos esittelee pitkäaikaisen kumppanin heille. Tottakai lapsille pitää antaa aikaa erosta ettei heti olla tuomassa uutta heilaa. Mielestäni heille on hyvä näyttää että uudelleen rakastuminen ja onnellisuus on mahdollista. Ja myös se että erot eivät ole maailmanloppuja. Se on elämää ja eroja tapahtuu.

Onhan niitä, etenkin naisia jotka marttyyreina väkisin pinnistelevät sinkkuina lapsien aikuisuuteen asti ja katkerina taputellaan omaa olkapäätä että olinpa hyvä äiti vaikka ehkä kaipasinkin rakkautta ja toista ihmistä vierelle. 

Lennosta vaihtaminen on siis sinusta ok? Koska pitäähän sensuroimatonta huumaa olla?

Mistä nämä ylilyönnit tulee? Miksi on tarve niin mustavalkoiseen ajattelun? Täällähän pitäsi voida keskustella asioista aikuisten kesken, ilman että heti menee överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta ei ole vielä mikään pitkä suhde, vaan vasta tutustumisvaihetta. Miksi kypsällä aikuisella on niin kiire rynnätä (isojenkaan) lasten elämään?

Onko se lasten elämään ryntäämistä, jos lapset tietävät vaikkapa etunimen vanhemman uudesta kumppanista? Minusta olisi ahdistavaa, jos lähtisin vaikkapa uuden (tavattiin syyskuussa) miesystäväni mökille viikonlopuksi, enkä voisi edes kertoa sitä omille teineilleni. Mutta kukin tavallaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta ei ole vielä mikään pitkä suhde, vaan vasta tutustumisvaihetta. Miksi kypsällä aikuisella on niin kiire rynnätä (isojenkaan) lasten elämään?

Onko se lasten elämään ryntäämistä, jos lapset tietävät vaikkapa etunimen vanhemman uudesta kumppanista? Minusta olisi ahdistavaa, jos lähtisin vaikkapa uuden (tavattiin syyskuussa) miesystäväni mökille viikonlopuksi, enkä voisi edes kertoa sitä omille teineilleni. Mutta kukin tavallaan...

Ei kannata antaa huonoa mallia lapsille vaihtuvista suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta ei ole vielä mikään pitkä suhde, vaan vasta tutustumisvaihetta. Miksi kypsällä aikuisella on niin kiire rynnätä (isojenkaan) lasten elämään?

Onko se lasten elämään ryntäämistä, jos lapset tietävät vaikkapa etunimen vanhemman uudesta kumppanista? Minusta olisi ahdistavaa, jos lähtisin vaikkapa uuden (tavattiin syyskuussa) miesystäväni mökille viikonlopuksi, enkä voisi edes kertoa sitä omille teineilleni. Mutta kukin tavallaan...

Ei kannata antaa huonoa mallia lapsille vaihtuvista suhteista.

Ei niin. Kannattaa antaa sellainen malli, että äiti ja isä ovat hautaan asti yhdessä vaikka kumpaakin vi tut taa niin että otsasuoni meinaa päivittäin räjähtää. Koska niinhän se on, että kärsivä saa sen kirkkaimman kruunun joskus jossain. Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle miehenä tulee mieleen kaksi asiaan.

1) Inhoan kaikenlaista salailua ja säätöä. Tulee mieleen, että tässä tehdään jotain väärää, jos minua on pidettävä kaapissa muiden luurankojen kanssa.

2) Koen, ettei nainen ole tosissaan, jos ei aikuisuuden kynnyksellä oleville lapsilleen pysty esittelemään miespuolista ystäväänsä puolen vuoden jälkeen.

Viisikymppisten suhteissa ei läheskään aina haluta mitään uusperhearkea, vaan esim. seurustelukumppania vapaa-ajalle, kaveria ulkoilemaan ja kainalokaveria vapaille viikonlopuille.

Ymmärrän ajattelutapasi ja huolesi. Sinusta puoli vuotta on tarpeeksi pitkä aika, joten mietit syitä siihen miksei sinua ei ole esitelty.

Toisaalta johtopäätöksesi eivät ehkä ole oikeita tähän tilanteeseen?

Jos seurustelukumppanisi olisi lapseton, niin silloin minustakin voisi kyseenalaistaa tarkoitusperiä, miksttee tapaa hänen läheisiään, ystäviään.

Kumppanilla jolla on lapsia, voi taas olla monia ajatuksia esittelyn oikeasta ajankohdasta. Esim oletko tosissasi? Miten lapset tulevat suhtautumaan? Miten teidän suhteenne tulee muuttumaan? Haluatko muuttaa yhteen tämän jälkeen? Miten lapset suhtautuvat jos eroatte?

Tutustuminen aikuisuuden kynnyksellä oleviin lapsiin voi olla vaikeampaa kuin pieniin lapsiin, ja uuden tulokkaan hyväksyminenkin voi olla tiukemmassa. 

Ehkä kumppanisi vain tarvitsee enemmän aikaa. Sinuna ottaisin asian puheeksi vaikka yleisellä tasolla, mitä hän ajatteli erotessaan, onko hänellä erityisiä huolia lapsistaan. Sieltä voi samalla tulla mutakin tietoa. Ja voithan tietysti kysyä suoraankin, onko hän ajatellut asiaa, ja millä aikataululla.

Lykkyä tykö,

N49, lapseton uusperheessä