Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkoäidin kumppanina
08.12.2024 |
Tiesin kyllä, että lapset ovat naiselle elämän tärkeimmät ihmiset, mutta en arvannut, miten koville se minulla ottaa huomata, että olen naisen prioriteettilistalla aika kaukana kärjestä. Lapsiviikoilla en juuri koskaan näe naista ja yhteydenpitokin hoidetaan viestein. Kohta puoli vuotta tapailtu, mutta lapset eivät edes tiedä, että äidillään on miesystävä. Välillä tuntuu kuin olisi salasuhteessa. Silloin kun lapset ovat isällään, suhteemme tuntuu ihan hyvältä.
Onko muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia?
T. Kakkosviulun soittaja
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärtäisit jos sinulla olisi omia lapsia, tuskin silloinkaan. Hyvä ettei sinulla ole.
Mutta mieti omaa lapsuuttasi. Kaikki erovanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan uusille, mahdollisesti vaihtuville kumppaneille.
Olipa typerä kommentti.
Se ettei ole tyytyväinen suhteessa yyhoomamman heittelemiin pullanmuruihin ei tarkoita etteikö olisi sopiva isäksi.
Vaikuttaa vähän siltä, että ex on ne omat aikuiset lapset hoitanut, eivätkä he ole ne maailman tärkeimmät ihmiset aplle, aplle se tuntuu olevan hän itse.
Onko naisystävä kertonut etteivät lapset tiedä? Kuinka kauan naisystävän erosta on? Elämän tärkeinpien ihmisten kanssa haluaa viettää kaikki sen ajan jonka voi, varsinkin kun on joutunut hajoittamaan heidän perheensä. Kyllä se menee 
Kyllä lapset yleensä tietävät paljon enemmän kuin vanhempansa edes tajuavatkaan. Jotain ala-asteikäisiä ehkä pystyy pitämään pimennossa, mutta ei enää teinejä ja aikuisista lapsista puhumattakaan. Ei tarvita kuin ahkeraa viestien naputtelua tyytyväinen hymy kasvoilla, niin siitä voi jo vetää omat johtopäätöksensä. Huomaahan sen töissäkin, jos läheinen työkaveri on rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärtäisit jos sinulla olisi omia lapsia, tuskin silloinkaan. Hyvä ettei sinulla ole.
Mutta mieti omaa lapsuuttasi. Kaikki erovanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan uusille, mahdollisesti vaihtuville kumppaneille.
Olipa typerä kommentti.
Se ettei ole tyytyväinen suhteessa yyhoomamman heittelemiin pullanmuruihin ei tarkoita etteikö olisi sopiva isäksi.
Vaikuttaa vähän siltä, että ex on ne omat aikuiset lapset hoitanut, eivätkä he ole ne maailman tärkeimmät ihmiset aplle, aplle se tuntuu olevan hän itse.
Onko naisystävä kertonut etteivät lapset tiedä? Kuinka kauan naisystävän erosta on? Elämän tärkeinpien ihmisten kanssa haluaa viettää kaikki sen ajan jonka voi, varsinkin kun on joutunut h
Moni sarjaeroaja ja sarjapettäjä vetoaa aina lapsiin kuinka ne muka tietävät sitä. Tai tätä.
Eräs ystävättäreni aikanaan kertoi, miten "karkotti" hyvän miehen kun piti tätä liian pitkään liian etäisenä, vaikka lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä. Ensin lähti mies, jokaei enää jaksanut olla aina varasijalla ja sitten lähtivät lapset opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Ystävälläni meni sen jälkeen viisi vuotta uutta, kelvollista kumppania etsiessä. Hän on sanonut, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystävättäreni aikanaan kertoi, miten "karkotti" hyvän miehen kun piti tätä liian pitkään liian etäisenä, vaikka lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä. Ensin lähti mies, jokaei enää jaksanut olla aina varasijalla ja sitten lähtivät lapset opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Ystävälläni meni sen jälkeen viisi vuotta uutta, kelvollista kumppania etsiessä. Hän on sanonut, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toimia toisin.
Uusi kumppani on aina "varasijalla" lapsiin verrattuna. Esitteli heitä tai ei. Hyvä kun kaverisi kumppani häipyi, ei ollut sopiva uusioperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystävättäreni aikanaan kertoi, miten "karkotti" hyvän miehen kun piti tätä liian pitkään liian etäisenä, vaikka lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä. Ensin lähti mies, jokaei enää jaksanut olla aina varasijalla ja sitten lähtivät lapset opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Ystävälläni meni sen jälkeen viisi vuotta uutta, kelvollista kumppania etsiessä. Hän on sanonut, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toimia toisin.
Uusi kumppani on aina "varasijalla" lapsiin verrattuna. Esitteli heitä tai ei. Hyvä kun kaverisi kumppani häipyi, ei ollut sopiva uusioperheeseen.
Mikä uusioperhe se on, jos lapset asuvat omillaan opiskelupaikkakunnalla ja äiti on yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystävättäreni aikanaan kertoi, miten "karkotti" hyvän miehen kun piti tätä liian pitkään liian etäisenä, vaikka lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä. Ensin lähti mies, jokaei enää jaksanut olla aina varasijalla ja sitten lähtivät lapset opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Ystävälläni meni sen jälkeen viisi vuotta uutta, kelvollista kumppania etsiessä. Hän on sanonut, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt toimia toisin.
Uusi kumppani on aina "varasijalla" lapsiin verrattuna. Esitteli heitä tai ei. Hyvä kun kaverisi kumppani häipyi, ei ollut sopiva uusioperheeseen.
Ensimmäisestä asiasta olen samaa mieltä. Totta kai omat lapset ovat ja tulevat aina olemaan äidin (tai isän) tärkeimmät ihmiset. Mutta se ei silti tarkoita, että uusi varteenotettava elämänkumppani pitää jättää pahasti paitsioon. Molemmat voi pitää lähellään kun ymmärtää, miten toimitaan oikein. Paljon kummunikointia se saattaa kyllä vaatia sen kumppanin suuntaan.
Ihmiset, puhukaa toisillenne.
Anna aikaa, itse olin vastaavassa tilanteessa 1,5v ja ei mullakaan mikään kiire ollut. Nyt naimissa oltu 12v ja onnellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä pysty luomaan enää mitään suhdetta siihen vanhemman kumppaniin, jos se salataan vuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä pysty luomaan enää mitään suhdetta siihen vanhemman kumppaniin, jos se salataan vuosiksi.
Kyllä lapset tulevat tasapainoisiksi ja psyykkiestä vakaiksi kun näkevät lapsuusaikanaan mahdollisimman monta vanhemman eroa ja pettämisdraamaa. Nih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisen kanssa jos et saa sellaista mitä haluaisit? Kannattaa valita viisaammin.
Kyllä minä saan mitä haluan. Ainakin joka toinen viikko. Toisaalta on tässä se hyväkin puoli, sillä omaa aikaa on rìittävästi. Mietityttää vaan, että koska salailu lasten suuntaan loppuu. Kyseessä kuitenkin jo lukioikäiset teinit, eivätkä mitkään leikki-ikäiset.
Minä olin ex miesystävän kanssa 8 v, eikä hän koskaan esitellyt aikuista tytärtään, vaikka olisi ollut mahdollista, koska asuvat lähekkäin. Esim. synttäreillä kävin eri päivänä hänellä kuin tytär ja muut läheiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä pysty luomaan enää mitään suhdetta siihen vanhemman kumppaniin, jos se salataan vuosiksi.
Kyllä lapset tulevat tasapainoisiksi j
Mutta eivät ne siitä rikki mene jos näkevät äidin ja/tai isän olevan uudessa parisuhteessa. Kaikkien elämä ei ole samanlaista jatkuvaa draamaa kuin sinulla.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei viestissään sitä avaa, mutta voihan siellä olla lapsilla myös jotain erityisherkkyyttä tai nepsy-juttuja, joiden vuoksi lapset vaativat erityiskohtelua.
Minulla on kaksiystävää, joilla on tällainen tilanne. Toisella on 21v poika, joka on lievästi kehitysvammainen, eikä varmaan koskaan kykene normaaliin työelämään tai parisuhteeseen. Toisella on kaksi lukiolaista, joista tyttö on sellainen kotona kyhjöttäjä, jolla ei ole paljoa kavereita tai harrastuksia. Usein lapset sitten viikonloppuna ovat äitinsä tai isänsä kanssa, eikä ulkona kavereiden kanssa tai harrastuksissa, kuten minun nuoruudessani 80-luvun lopulla oltiin. Sitten on vielä nämä tietokoneet ja verkkopelit, jotka mahdollistavat yhteydenpidon muutenkin kuin face to face.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä pysty luomaan enää mitään suhdetta siihen vanhemman kumppaniin, jos se salataan vuosiksi.
Kyllä nyt kaikkien lasten pitää nähdä täysi-ikäisyyteen mennessä vanhemmalla vähintään 5 uutta eroon päättynyttä parisuhdetta. Ydinperhe pitää laittaa romukoppaan. Tilalle sensuroimattomat intohimosuhteet. Siinä lapset oppivat ainoan oikean mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä pysty luomaan enää mitään suhdetta siihen vanhemma
Ja läheisriippuvaisten vanhempien alkoholinhuuruisten sekoilujen ei pidä olla myöskään mikään syy erolle, koska ydinperheen malli. Kun on kerran papin edessä luvattu, niin yhdessä ollaan aina katkeraan loppuun saakka. Amen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä py
Missä niin on sanottu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kieltämättä hieman erikoista ,jos kyse on melkein aikuisista lapsista...niitä ei edes varmaan ihan kauheesti kiinnosta eikä ne mene rikki siitä vaikka teidän juttu loppuisi. Eri juttu on pienet lapset. Teinit tietää jo seurusteluun liittyvät riskit.
Jos kyse tosiaan olisi pikku lapsista,niin tuollainen hidas eteneminen on järkevää. Toki siinäkin joku raja. Jossain kohtaa se on pakko esitellä toinen ,jos haluaa normaalin suhteen. Ihmettelen suuresti niitä, jotka pitää suhteen salassa vuosia ja sitten jostain pöllähtää joku Pena, kun lapset on jo melkein aikuisia. Sillon kerrotaan, että olenhan mä tätä Penaa tavannu jo 15v.
Henkilökohtaisesti itellä olis mennyt herne nenään lapsena salailusta. Eihän siinä pysty luomaan enää mitään suhdetta siihen vanhemma
Monille riittää eron jälkeen vaikka ihan yksikin parisuhde. Sinä tykkäät sarjaseurustelusta ja sekin on kyllä ok, mutta ehkä jokaista ei kannata esitellä lapsille.
Aina pitää erota jos ei ole joka hetki kuplivaa tunnetta ja intohimoa. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kun mies on yh tai vuoroviikkovanhempi? Kuinka red flag se on kumppania etsiville naisille?
Äitinä ymmärytäisin hyvin, että lapsien kanssa pitää viettää aikaa, eikä sitä yhteistä aikaa niin hirveästi ole koulun, työn ja lasten harrastusten lisäksi.
Toisaalta tasapaino tässäkin. Itse olen eronnut, kun toisella ei kertakaikkiaan ollut suhteelle aikaa ja tilaa.
Äitinä ymmärytäisin hyvin, että lapsien kanssa pitää viettää aikaa, eikä sitä yhteistä aikaa niin hirveästi ole koulun, työn ja lasten harrastusten lisäksi.