Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkoäidin kumppanina
08.12.2024 |
Tiesin kyllä, että lapset ovat naiselle elämän tärkeimmät ihmiset, mutta en arvannut, miten koville se minulla ottaa huomata, että olen naisen prioriteettilistalla aika kaukana kärjestä. Lapsiviikoilla en juuri koskaan näe naista ja yhteydenpitokin hoidetaan viestein. Kohta puoli vuotta tapailtu, mutta lapset eivät edes tiedä, että äidillään on miesystävä. Välillä tuntuu kuin olisi salasuhteessa. Silloin kun lapset ovat isällään, suhteemme tuntuu ihan hyvältä.
Onko muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia?
T. Kakkosviulun soittaja
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärtäisit jos sinulla olisi omia lapsia, tuskin silloinkaan. Hyvä ettei sinulla ole.
Mutta mieti omaa lapsuuttasi. Kaikki erovanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan uusille, mahdollisesti vaihtuville kumppaneille.
Olipa typerä kommentti.
Se ettei ole tyytyväinen suhteessa yyhoomamman heittelemiin pullanmuruihin ei tarkoita etteikö olisi sopiva isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi se reilua miestäkin kohtaan, ilmaista selkeästi jos on hommassa tosissaan, eikä pudotella niitä pullanmuruja joka toinen viikko. Jos lapset vaikka ovat jo siinä iässä, että alkaa heilläkin olla jo tyttö-/poikaystäviä, niin varmaan ymmärtävät myös jo elämän realiteetteja. Ja kai sitä äidilläkin voi olla kavereita, myös miespuolisia?
Tietenkään jokaista "baaripanoa" ei kannata raahata kotiin yökylään, mikäli sellaisia sattuu harrastamaan ja jos jälkikasvu on paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärtäisit jos sinulla olisi omia lapsia, tuskin silloinkaan. Hyvä ettei sinulla ole.
Mutta mieti omaa lapsuuttasi. Kaikki erovanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan uusille, mahdollisesti vaihtuville kumppaneille.
Olipa typerä kommentti.
Se ettei ole tyytyväinen suhteessa yyhoomamman heittelemiin pullanmuruihin ei tarkoita etteikö olisi sopiva isäksi.
Näin tuoreessa "tapailusuhteessa" olevana viisikymppisenä miehenä on pakko heittää muutama omakin ajatus ketjuun. Ensinnäkin naisen lukioikäiset lapset tuskin tarvitsevat varaisää, kun heillä on oma isänsä läsnä elämässään joka toinen viikko. Toiseksi en ole muuttamassa yhteen naiseni kanssa, en ainakaan ennen kuin teinit ovat muuttaneet omilleen. Kolmanneksi ap:n kuvaamassa tilanteessa on ainakin minun mielestäni sellainen positiivinen puoli, että suhteessa säilyy tietty raikkaus, kun välillä saa olla ihan rauhassa "omissa oloissaan". Alkuun tämä tuntui raskaalta, kun pessimistiminäni ajatteli, että homma ei ole naiselle tarpeeksi intensiivistä ja hän ajattelee, etten ole tosissani parisuhteen kanssa. Mutta kun myönnettiin kumpikin homman olevan vakavaa, niin sekin epäilys hälveni ja tämä sopii kummallekin hyvin. Joka päivä viestitään tai soitellaan toisillemme useita kertoja, kerrotaan kuulumiset ja tunteistamme. Ja aika lähekkäin viihdytään aina kun edellisestä tapaamisesta on kulunut vaikka viikon verran. Olen näyttänyt, että myös suomalainen mies osaa puhua ja pussata.
Entä kun mies on yh tai vuoroviikkovanhempi? Kuinka red flag se on kumppania etsiville naisille?
Vierailija kirjoitti:
Entä kun mies on yh tai vuoroviikkovanhempi? Kuinka red flag se on kumppania etsiville naisille?
Ylitsepääsemätön.
Tosin olen vela. Joutuisin varmaan tinkimään asiasta jos olisin itsekin lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisen kanssa jos et saa sellaista mitä haluaisit? Kannattaa valita viisaammin.
Kyllä minä saan mitä haluan. Ainakin joka toinen viikko. Toisaalta on tässä se hyväkin puoli, sillä omaa aikaa on rìittävästi. Mietityttää vaan, että koska salailu lasten suuntaan loppuu. Kyseessä kuitenkin jo lukioikäiset teinit, eivätkä mitkään leikki-ikäiset.
Mulla vastaavassa tilanteessa kesti 2 vuotta ennenkun esittelin uuden miesystävän lapsille, samanikäisiä olivat. Toki kerroin jo aikaisemmin hänestä. Osittain vaikutti se myös että (lapseton) mies oli alkuun itsekin varovainen kovasta molemminpuolisesta ihastuksesta huolimatta. Oli ihan avoin sen suhteen että lähtökohtaisesti olisi toivonut toista lapsetonta elämänkumppaniksi. Jossain kohtaa sitten todettiin että ei tässä ole mitään tehtävissä. Nyt sitten kolme vuotta oltu edelleen onnellisena yhdessä ja niin että välillä miesystävä osallistuu meidän kanssa tekemisiin tai mennään yhdessä juhliin, kylään tms. Sen kummemmin ei ole tarkoitus yhdistää elämiä ennenkun lapset muuttaa pois. Mielestäni tää malli ja tuo mitä naisystäväsi tekee on se ainut lapsia huomioiva ja järkevä epäitsekäs tapa. Anna asioiden mennä omalla painollaan ja nauti siitä teidän yhteisestä ajasta!
Kyllä teini-ikäiset lapseni tietävät, etten heidän isästään eron jälkeen ole ollut koko aikaa ilman parisuhdetta, mutten ole kertonut keiden kanssa ja milloin parisuhteita on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa viisas nainen!
Puoli vuotta on lyhyt aika seurustella, ei yksikään täysjärkinen vanhempi vielä tuossa vaiheessa esittele kumppania lapsilleen. Aloituksen tekijä vaikuttaa jokseenkin epäkypsältä, miten arvelet teidän yhteiselon sujuvan sitten uusperheenä kun lasten tarpeet tulevat äidille aina ensin? Ehkä sinulle sopisi paremmin lapseton kumppani, saat sitten jakamattoman huomion.
Niin. Jälleen nähdään kuinka erolapset joutuvat kokemaan epämääräisyyttä ja epävakautta. Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa viisas nainen!
Puoli vuotta on lyhyt aika seurustella, ei yksikään täysjärkinen vanhempi vielä tuossa vaiheessa esittele kumppania lapsilleen. Aloituksen tekijä vaikuttaa jokseenkin epäkypsältä, miten arvelet teidän yhteiselon sujuvan sitten uusperheenä kun lasten tarpeet tulevat äidille aina ensin? Ehkä sinulle sopisi paremmin lapseton kumppani, saat sitten jakamattoman huomion.
Juuri näin. Ap on huomioaddikti. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Olisi se reilua miestäkin kohtaan, ilmaista selkeästi jos on hommassa tosissaan, eikä pudotella niitä pullanmuruja joka toinen viikko. Jos lapset vaikka ovat jo siinä iässä, että alkaa heilläkin olla jo tyttö-/poikaystäviä, niin varmaan ymmärtävät myös jo elämän realiteetteja. Ja kai sitä äidilläkin voi olla kavereita, myös miespuolisia?
Tietenkään jokaista "baaripanoa" ei kannata raahata kotiin yökylään, mikäli sellaisia sattuu harrastamaan ja jos jälkikasvu on paikalla.
Miksi pitäisi ilmaista selkeästi? Kyllä toisen pitää ymmärtää sanomattakin. Jos ei ymmärrä niin ei ole sielunkumppanuutta, tuota maagista tunneyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi aina jomman kumman pitää olla aloitteellinen.
Niin, oikea vastaushan on, että suhteessa kummankin on oltava aloitteellisia. Liikaa on niitä suhteita, joissa toinen kantaa kaiken vastuun ja aloitteellisuuden ja toinen on kuin tuulen nu*sima pulkannaru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persut on just tollasia!
Huomenta Pietariin
Vierailija kirjoitti:
Persut on just tollasia!
#havaintojapersuhullusta
En minäkään esittelisi uutta kumppania lapsille ennen kuin olen varma, että suhde on pysyvää laatua. Ihan järkevää toimintaa minusta, ettei muutaman kuukauden seurustelun jälkeen vielä ole sotkettu lapsia mukaan.
Eihän sitä tarvitse joka viikko panna?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään esittelisi uutta kumppania lapsille ennen kuin olen varma, että suhde on pysyvää laatua. Ihan järkevää toimintaa minusta, ettei muutaman kuukauden seurustelun jälkeen vielä ole sotkettu lapsia mukaan.
Todellakin näin. Olen joskus miettinyt ovatko lennosta vaihtajat ihan soveliaita vanhemmaksi lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärtäisit jos sinulla olisi omia lapsia, tuskin silloinkaan. Hyvä ettei sinulla ole.
Mutta mieti omaa lapsuuttasi. Kaikki erovanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan uusille, mahdollisesti vaihtuville kumppaneille.
Olipa typerä kommentti.
Se ettei ole tyytyväinen suhteessa yyhoomamman heittelemiin pullanmuruihin ei tarkoita etteikö olisi sopiva isäksi.
Vaikuttaa vähän siltä, että ex on ne omat aikuiset lapset hoitanut, eivätkä he ole ne maailman tärkeimmät ihmiset aplle, aplle se tuntuu olevan hän itse.
Onko naisystävä kertonut etteivät lapset tiedä? Kuinka kauan naisystävän erosta on? Elämän tärkeinpien ihmisten kanssa haluaa viettää kaikki sen ajan jonka voi, varsinkin kun on joutunut hajoittamaan heidän perheensä. Kyllä se menee puolen vuoden tuttavuuden edelle, fiksu nainen.
Minä en ymmärrä, miksi aina jomman kumman pitää olla aloitteellinen.