Jos tunnet itsemurhan tehneitä, niin ymmärrätkö heistä kenenkään päätöstä?
Millainen tilanne oli ja näkikö hänestä, että päätyisi siihen ratkaisuun?
Kommentit (159)
Tunnen yhden.
Mutta yleisesti, uskon että jokaisella joka päätyy itsemurhaan on pään sisäisiä ongelmia. Työttömyys, ero ynnä muut syyt ilman henkisiä ongelmia ei johda itsemurhaan. Kaikkea ei vain näe ulospäin.
Mutta tahdon uskoa ettei kukaan mieleltään terve näe elämää niin synkkänä vaikeinakaan hetkinä, että itsensä tappaisi.
Me emme puhu. Me teemme. Häpeä.
Juttelin taannoin itsemurhanneen kaverini kanssa. Kyllä minä tavallaan ymmärrän, miksi hän tekoonsa päätyi, mutta en silti ole yhtä mieltä siitä, että se on oikea tai tarpeellinen ratkaisu. Vainajan kokemus toivottomuudesta tai lohduttomuudesta, jonkinlainen loppuunkulumisen ja merkityksettömyyden tunne on kai niin täyttävä. Perspektiivittömyyteen johtaa yleensä kasa ulkoisia sattumuksia, mutta varsinkin sisäinen epätasapaino. Asiat eivät ole mittakaavassa ja ongelmat ruokkivat toinen toisiaan.
Ei sitä voi tietää päältä päin, milloin joku kokee vastoinkäymiset tai omien sairauksiensa tuomat olot niin vakavasti ja lohduttomasti, kun moni muu samanlaisessa tai pahemmassa tilanteessa oleva silti taistelee ja jopa selviytyy vaikeuksista. Ihmisten ajattelua ei oikein ulos päin näe. Vain seuraukset. Jos pelataan vaikkapa haluatko miljonääri-peliä, niin koska tahansa eri tilanteissa voi aina päättää ottaa riskiä ja jatkaa tai kerätä voitot ja luovuttaa. Ihan samassa tilanteessa eri pelaajat päätyvät eri ratkaisuihin. Sama pätee itsetuhoisuudessakin.
Ymmärrän täysin vaikka surullista.
Kaverini lapsi, nuori aikuinen, päätyi tuohon ratkaisuun ja vielä hyvin brutaalilla tavalla. Hänellä oli vuosikausia mielenterveysongelmia, jotka olivat sellaisia, etten voi edes teeskennellä ymmärtäväni niitä. Apua hänelle haettiin ja sitä hän sai, mutta se ei kuitenkaan onnistunut auttamaan häntä niin, että hän olisi tuntenut elämän kutsuvampana vaihtoehtona kuin kuoleman.
Ymmärrän oikein hyvin. Joulu tulossa, 4 alaikäistä lasta, työpaikka mennyt huumeiden takia, mutta on salannut potkujen todellisen syyn kaikilta sukulaisiltaan ja ystäviltään. Umpikuja, josta pääseminen olisi vaatinut nöyryyttä.
Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin. Joulu tulossa, 4 alaikäistä lasta, työpaikka mennyt huumeiden takia, mutta on salannut potkujen todellisen syyn kaikilta sukulaisiltaan ja ystäviltään. Umpikuja, josta pääseminen olisi vaatinut nöyryyttä.
Ymmärrät hyvin ihmistä, joka jätti itsekkäästi jälkeensä neljä lasta? Ok...
Vierailija kirjoitti:
Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata.
Missä sun empatiasi on?
M23 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata.
Missä sun empatiasi on?
Suosittelen lukemaan viestin, jotta ei tarvitse kysellä tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin. Joulu tulossa, 4 alaikäistä lasta, työpaikka mennyt huumeiden takia, mutta on salannut potkujen todellisen syyn kaikilta sukulaisiltaan ja ystäviltään. Umpikuja, josta pääseminen olisi vaatinut nöyryyttä.
Ymmärrät hyvin ihmistä, joka jätti itsekkäästi jälkeensä neljä lasta? Ok...
Päihteet tuhoavat persoonallisuuden ja moraalin. Päihderiippuvuudet ovat äärimmäisen itsekeskeisiä sairauksia. Ei siinä muita ajatella, kun pitää saada kamaa tai viinaa.
Tunsin erään miehen, joka sanoi, että hän ei ymmärrä itsemurhan tekijöitä, koska he ovat itsekkäitä ja aiheuttavat niin paljon kärsimystä läheisilleen. Noin puolen vuoden kuluttua tästä keskustelusta hän hirtti itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin. Joulu tulossa, 4 alaikäistä lasta, työpaikka mennyt huumeiden takia, mutta on salannut potkujen todellisen syyn kaikilta sukulaisiltaan ja ystäviltään. Umpikuja, josta pääseminen olisi vaatinut nöyryyttä.
Ymmärrät hyvin ihmistä, joka jätti itsekkäästi jälkeensä neljä lasta? Ok...
Päihteet tuhoavat persoonallisuuden ja moraalin. Päihderiippuvuudet ovat äärimmäisen itsekeskeisiä sairauksia. Ei siinä muita ajatella, kun pitää saada kamaa tai viinaa.
Toki, eikä sitä pidä "ymmärtää hyvin".
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Oma tyttäreni teki itsemurhan. Ymmärrän ja hyväksyn.
Olen pahoillani puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin erään miehen, joka sanoi, että hän ei ymmärrä itsemurhan tekijöitä, koska he ovat itsekkäitä ja aiheuttavat niin paljon kärsimystä läheisilleen. Noin puolen vuoden kuluttua tästä keskustelusta hän hirtti itsensä.
Hyvä esimerkki siitä, että itsemurhan tekijät ovat itsekkäitä ja selkärangattomia kusipäitä. Kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä itsemurha on hyvä asia koska silloin pääsee pois täältä. Tiedämme kaikki että tämä yhteiskunta ei ole hyvä paikka kaikille ihmisille, niille joilla on hyvät tulot, heille joilla on paljon tukiverkkoja ja heille joilla on vaikutusvaltaa määrittää omaa elämäänsä. On paljon ihmisiä joille tämä elämä täällä on yhtä tuskaa, pienestä palkasta maksat veroja, työ ei ole todellakaan palkkansa vertaista koska työ on kakkaa ja ihmiset saa rennoista istumatöistä enemmän palkkaa.
Minä ymmärrän ja hyväksyn itsemurhat täysin ja joskus itse myös harkitsen sitä mutta rohkeutta en ole vielä löytänyt sen tekemiseen koska olen nössö. No kärsitään nyt täällä sitten ja maksellaan veroja jotta muut saavat rahaa.
Älä kiltti tee sitä. Varmasti on ihmisiä, jotka surisivat poismenoasi. Jollekin voi jäädä suru ja ahdistus loppuiäksi. Toivon, että elämällesi löytyy tarkoitus ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata.
Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. Olen menettänyt teininä toisen vanhemmista itse#urhalle. Enkä ole masentunut tai ahdistunut (enää) Tiedän, että vanhempani ajatteli, että lapsille on parempi, jos häntä ei olisi, vaikka kieroutuneelta se kuulostaakin.
Voisin sanoa että hyväksyn sen, sillä ajattelen niin että henkilö on tehnyt sen harkintansa mukaan ja kokenut elämänsä niin vaikeaksi että ei ole enää mielekästä jatkaa. En siis kyseenalaista sitä vaan kunnioitan ratkaisua, niin kovin ikävää kuin se onkin, varsinkin omaisille.
Ei oma elämäni tulevaisuus hääviltä näytä,
koko 50 v elämäni olen kokenut jo erilaisuutta ja yksinäisyyttä,
tiedossa vain lisää luonnollisia kuolemia vähäisimmistäkin tutuista.
Kaikki muut lähtee luultavasti ensin jos ikään katsominen.
Sukulaisistakin olen nuorin tänne jäävä.