Lue keskustelun säännöt.
Jäi vaivaamaan myöhemmin. Yritin itsem**** ja isä kertoi aavistaneen mutta ei tehnyt asialle mitään.
07.12.2024 |
Oli paha masennuskausi. En ollut aiemmin puhunut itsemurhasta sillä tavoin perheenjäsenille. Yksi ilta päätin että teen sen. Laitoin kaikille heille viestin jossa kerroin rakastavani tms. Sitten tein tekoni ja heräsin valitettavasti aamulla.
Myöhemmin isä kertoi että aavisti kyllä viestin sävystä että mitä olen tekemässä. Ei edes reagoinut juuri mitenkään kun kerroin yrittäneeni. Kun laitoin viestin ja oli sen lukenut niin ei yrittänyt edes soittaa, ei tehnyt mitään.
Luulin, että olimme hyvissä väleissä jne. Ei kai sitten vain kiinnostanut tarpeeksi.
Kommentit (86)
Normaali reaktio olisi soittaa ambulanssi. Oli sitten kyseessä oma lapsi tai hyvänpäivän tuttu. Olen pahoillani ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkös, ap, että jos lapsi on pahasti masentunut, muuten vaikeasti sairas, päihderiippuvainen tai muuta vastaavaa, niin vanhempi saattaa jo toivoakin, että saat vihdoin mitä haluat ja että pääset kärsimyksistäsi.
Ja kun kerran laitoit tuollaisen viestin läheisillesi ennen taloasi, taisit kyllä vain kerjätä huomiota.
Kun ihminen suorastaan kerjää huomiota, niin mitäpä luulet että se elämä on ihmiselle ennen sitä huomionkerjäämistä antanut? Voisitko joskus koittaa hallita vihaasi ja työstää omia traumojasi sen verran että kykenet olemaan hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa? Et tiedä aloittajan elämästä kuin hitusen, silti olit heti valmis kivittämään eikä sellainenkaan ole mitään tervettä toimintaa.
Lapset yliarvioivat rakkauden määrän, mitä vanhemmat heitä kohtaan kokevat. Lapsi rakastaa vanhempaansa, mutta vanhempi saattaa pahoinpidellä, hyväksikäyttää, r aiskata lastaan. Tai myydä toisten r aiskattavaksi ja pahoinpideltäväksi, kuten suomalaiset myyvät lääketeollisuudelle. Isät erottavat lapset äideistään ja myyvät toisille naisille saadakseen itse huomiota, jne. Surullinen on suomalainen yhteiskunta
Vierailija kirjoitti:
Kun mun isä löysi pikkuveljeni itsemurhaa yrittäneenä niin ensin kävi tupakalla ja sitte vasta soitti ambulanssin. Kun yritti toista kertaa niin ensin äiti siivosi oksennukset ja sitten vasta menivät elvyttämään ja soittivat ambulanssin. Isäni sanoi mulle että älä sää vaan yritä tappaa ittees, mitähän sukulaiset siihen sanoisivat. Rakastavat vanhemmat...
Nimenomaan. Ehkä sille on syynsä että päädyit yrittämään itsemurhaa. Minua nuorena aikuisena kun vanhemmat kohtelivat samalla lailla kylmäkiskoisesti eräässä elintärkeässä kohdassa, niin katkaisin välit 15 vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mun isä löysi pikkuveljeni itsemurhaa yrittäneenä niin ensin kävi tupakalla ja sitte vasta soitti ambulanssin. Kun yritti toista kertaa niin ensin äiti siivosi oksennukset ja sitten vasta menivät elvyttämään ja soittivat ambulanssin. Isäni sanoi mulle että älä sää vaan yritä tappaa ittees, mitähän sukulaiset siihen sanoisivat. Rakastavat vanhemmat...
Hyvin kyllä kuvaa suomalaista yhteiskuntaa. Pelkkää sadismia ja vihaa, jopa omia lapsia kohtaan
Olen pahoillani puolestasi. Sinulla on paskat vanhemmat ja nyt olet todistanut että sinun on pärjättävä ilman heitä.
Minun lapseni teki itsemurhan eikä jättänyt viestiä.
Me kaikki olemme syyllisiä itsemurhaan: me jotka emme osaa auttaa, me jotka yritämme auttaa, me jotka emme välitä.
Syyllisyys on meidän kaikkien, ja sitä me kannamme mukanamme niin kauan kuin elämme. Se on itsemurhasurun ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teet ap päätökset elämästäsi ja kuolemastasi. En kuitenkaan antaisi tuollaiselle kusipääperheelle liikaa painoarvoa päätöksiä tehdessä.
Olen ollut samassa tilanteessa ja selvisin ihan ok elämään. En ole huippuonnellinen, mutta ihan tyytyväinen suurimman osan ajasta. Perheelleni näytin keskisormea ja etsin apua kaikin keinoin mitä keksin. Uskon että edessä on vielä parhaimmat päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs säälinhakija sinä ap olet? Jos olet vakaasi päättänyt päättää päiväsi (siinä kuitenkaan onnistumatta), niin miksi kenenkään pitäisi tai olisi pitänyt tehdä yhtään mitään?
Ei olisikaan periaatteessa mutta että en mitään tunnereaktiota oikein herätä edes vanhemmillani tässä asiassa. Eivät he kyllä koskaan olekaan osanneet tukea kun ovat itsekin olleet niin hukassa ja maassa.
Ap
Minunkin äitini uhkasi itsemurhalla, minä yritin sitä ja salasin asian äidiltä. Vuosia myöhemmin kun minut r aiskattiin pahasti kerroin siitä ja itsetuhoisuudestani, äiti raivosi minulle sitä miten paha mieli hänelle oli tullut. Se on narsismia. Jouduin käsittelemään todella vakavaa oikeuksieni riistoa ja väkivaltaa yksin, kaikki läheiset hokivat vain itsestään ja siitä miten heille tulee paha olo siitä, kun minua satutettiin, jokainen heistä pahoinpidellen minua vähintään verbaalisesti. Suomi on sairas, paha, paha yhteiskunta. Yhtäkään lasta ei kannata tänne synnyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika paljon vaadittu että vanhemmilla 24/7 vastuu lapsen tekemisistä vuosikymmenien ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aika paljon vaadittu että vanhemmilla 24/7 vastuu lapsen tekemisistä vuosikymmenien ajan
Jos alat vanhemmaksi, ei ole kovin paljon vaadittu soittaa ambulanssi aikuiselle lapselle, jonka epäilet tekevän itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Huomiohu@ra ap.
Ime munaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomiohu@ra ap.
🖕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aika paljon vaadittu että vanhemmilla 24/7 vastuu lapsen tekemisistä vuosikymmenien ajan
Jos alat vanhemmaksi, ei ole kovin paljon vaadittu soittaa ambulanssi aikuiselle lapselle, jonka epäilet tekevän itsemurhaa.
No meneekö ambulanssi paikalle, jos aikuinen lapsi lähettää viestin, jossa kertoo rakastavansa vanhempiaan?
Vierailija kirjoitti:
Kun mun isä löysi pikkuveljeni itsemurhaa yrittäneenä niin ensin kävi tupakalla ja sitte vasta soitti ambulanssin. Kun yritti toista kertaa niin ensin äiti siivosi oksennukset ja sitten vasta menivät elvyttämään ja soittivat ambulanssin. Isäni sanoi mulle että älä sää vaan yritä tappaa ittees, mitähän sukulaiset siihen sanoisivat. Rakastavat vanhemmat...
Shokissa oleva ihminen ei oloe looginen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aika paljon vaadittu että vanhemmilla 24/7 vastuu lapsen tekemisistä vuosikymmenien ajan
Jos alat vanhemmaksi, ei ole kovin paljon vaadittu soittaa ambulanssi aikuiselle lapselle, jonka epäilet tekevän itsemurhaa.
No meneekö ambulanssi paikalle, jos aikuinen lapsi lähettää viestin, jossa kertoo rakastavansa vanhempiaan?
No mitä hittoa? Sanot sinne puhelimeen että epäilet itsemurhayritystä. Jos tosissaan epäilet ja oma lapsi niin vaikka valehtelet sinne puhelimeen jotain, jotta saat avun nopeasti paikalle. Järki ja valot päälle.
Kai nyt jokainen haluaa että joku ihminen välittää, se on ihan normaalia! Eli ymmärrän APn pettymyksen. Etenkin omalta isältä vielä , ihan kamalaa. Varmasti tuollainen elämäntilanne johtanutkin tuohon, jos on tunne, että kukaan ei välitä. Kai täällä jokainen toivoo, että joku itselle tärkeä ihminen edes joskus kysyy, että mitä sulle kuuluu? Ja kuuntelee vastauksen. Tai sekin jo auttaa että hei, toi kaveri edes kysyi multa asiaa.
Et elä vanhempiasi varten, joten ei kannata myöskään päättää elämäänsä heidän takiaan. Olin itse nuorena tosi masentunut ja olisin tarvinnut apua, mutta onneksi en tehnyt mitään lopullista. Toivottavasti löydät elämääsi jotain sellaista, jonka ansiosta kannattaa elää. Ota se vaikka tavoitteeksi ja ole utelias. Elämä on joskus surullista, mutta myös hyviä asioita tapahtuu, myös sinulle. Usko pois. Tsemppiä ap!
Ottaisivatpa vanhemmatkin vastuun ehkäisystä.