Lue keskustelun säännöt.
Jäi vaivaamaan myöhemmin. Yritin itsem**** ja isä kertoi aavistaneen mutta ei tehnyt asialle mitään.
07.12.2024 |
Oli paha masennuskausi. En ollut aiemmin puhunut itsemurhasta sillä tavoin perheenjäsenille. Yksi ilta päätin että teen sen. Laitoin kaikille heille viestin jossa kerroin rakastavani tms. Sitten tein tekoni ja heräsin valitettavasti aamulla.
Myöhemmin isä kertoi että aavisti kyllä viestin sävystä että mitä olen tekemässä. Ei edes reagoinut juuri mitenkään kun kerroin yrittäneeni. Kun laitoin viestin ja oli sen lukenut niin ei yrittänyt edes soittaa, ei tehnyt mitään.
Luulin, että olimme hyvissä väleissä jne. Ei kai sitten vain kiinnostanut tarpeeksi.
Kommentit (86)
Kaikki me tehdään parhaamme vanhempina ja myös lapsina.
Koettakaa päästä katkeruudesta eroon. Se on tie parempaan vointiin.. Olkaa rohkeasti pieniä ja heikkoja. Itkekää, jos itkettää.
Kukaan ei pikkulapsena päätä sössiä aikuisena kaikkea, mihin ryhtyy.
Jos kaikki olisi vain omasta tahdosta kiinni me kaikki olisimme hoikkia, raittiita, ahkeria ja menestyneitä. Puhuisimme aina kauniisti muille ja tekisimme kaiken oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun isä löysi pikkuveljeni itsemurhaa yrittäneenä niin ensin kävi tupakalla ja sitte vasta soitti ambulanssin. Kun yritti toista kertaa niin ensin äiti siivosi oksennukset ja sitten vasta menivät elvyttämään ja soittivat ambulanssin. Isäni sanoi mulle että älä sää vaan yritä tappaa ittees, mitähän sukulaiset siihen sanoisivat. Rakastavat vanhemmat...
Mitäs itse teit?
Olin lapsi, jähmetyin paikalleni.
Vierailija kirjoitti:
En minä vanhempien vuoksi itseäni tietenkään pois. Eivät he mitään pahoja olleet. Tuo vain muistui mieleen että kun sekin asia painettiin aikalailla villasella. Meillä on ollut valitettavasti perheessä sellainen tilanne ainakin vanhempieni mielestä ettei millään ole mitään väliä loppuen lopuksi. Ihan sama ryyppääkö itsensä hautaan, onko kotona väkivaltaa, onko lapsiaan kohtaan seksuaalista hyväksikäyttöä, onko jotain muuta tapahtunut niin ei väliä. Siis ollaan vain hiljaa ja eteenpäin. Sitten vain syyttelevät toisiaan ja juovat lisää.
Minä taas en heidän takiaan itselle mitään tee mutta yksinkertaisesti en tunne minkäänlaista arvon tunnetta itseäni kohtaan. Suorastaan inhoan itseäni enkä pärjää missään. Elämässä ei ole minulle mitään annettavaa tai minulla ei ole elämälle annettavaa. En vain halua olla täällä. Ja se miten tämä arvottomuus näkyy arjessani niin en jaksa kirjoittaa. Ei kovin hyvältä näytä ku
No kyllä se on pahuutta, että katsoo vierestä oman lapsensa tappavan itsensä. Rakkaudellisissa ympäristöissä ei tuollaista tapahdu, eivätkä lapset ylipäätään masennu tai kärsi, missään vaiheessa elämäänsä
Suomessa on perimää, missä lapsia on käytetty lapsityövoimana ja toisaalta osa sukujuurista tulee Siperiasta, missä mm. tyttölapsia tapetaan jos joutuvat r aiskatuiksi, mikä ei tietenkään ole heidän vikansa. Jopa eläimet tuntuvat toisinaan suomalaisia inhimillisemmiltä
Itsemurhalla sääliä vonkaavat: kuraa.
Isäsi toimi aivan oikein. Jos olisi juossut tuhatta ja sataa avuksesi, olisit vaan "oppinut" miten saat aina seuraa kun on vähän tylsää.
Jos läheinen uhkaa itsemurhalla, voi korkeintaan soittaa 112 niin sinne menee poliisit ja pelastushenkilöy hakemaan pakkohoitoon. Itse ei kannata sotkeutua vaikka miten läheinen olisi.
Kannattaa googlata jos ei itse osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me tehdään parhaamme vanhempina ja myös lapsina.
Koettakaa päästä katkeruudesta eroon. Se on tie parempaan vointiin.. Olkaa rohkeasti pieniä ja heikkoja. Itkekää, jos itkettää.
Kukaan ei pikkulapsena päätä sössiä aikuisena kaikkea, mihin ryhtyy.
Jos kaikki olisi vain omasta tahdosta kiinni me kaikki olisimme hoikkia, raittiita, ahkeria ja menestyneitä. Puhuisimme aina kauniisti muille ja tekisimme kaiken oikein.
No ei todellakaan kaikki tehdä parastamme. :D Aika moni ihminen on aika perseestä.
Minulla ollut erittäin paljon surua vaikeuksia aiheuttaneet mielestäni rakkaudettomat vanhemmat, koin lapsena ja nuorena etteivät välitä tippaakaan, mietin mitä järkeä jos omat vanhemmatkaan ei rakasta itsemurha kävi mielessä vähän kuin kostoksi kunnes tajusin että eihän se hetkauttaisi heitä ! Jos olin niin ärsyttävä saisivat vaan sen mitä halusivat, hetken aikaa olisi "suruaika" ja sitten kohauttaisivat olkiaan, mutta minä olisin ollut se joka olisi menettänyt elämänsä p*skojen takia? Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläneenä yli 10 vuotta kaikkein tärkeimmän ihmisen itsemurhan pelossa totean vain, että saa siinä odottaa normaalia käytöstä ja reagointia asioihin, kun toinen elää kuin mustan aukon vetovoimapiirissä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joutuu jatkuvasti pelkäämään että läheinen ihminen kuolee, niin tottakai se vaikuttaa siihen pelkääjäänkin, eihän tässä sentään robotteja olla.
Saattaa joillakin selittää poikkeavaa käytöstä.
V
Aika hurjia perheitä monilla! Ap isäsi varmaan tarkoitti että aavisti viestistä ettei kaikki ole kohdallaan, siitä on vielä matkaa siihen että soitellaan 112 ja panikoidaan, ilmeisesti viesti oli kuitenkin hänelle merkityksellinen koska jäi mieleen. Eiköhän perusperhe kuitenkin ole pari aikuista ja muutama muksu joita rakastetaan, useimmille lapsille luetaan iltasatuja, mahdollisestetaan harrastuksia, eletään elämää yhdessä, rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläneenä yli 10 vuotta kaikkein tärkeimmän ihmisen itsemurhan pelossa totean vain, että saa siinä odottaa normaalia käytöstä ja reagointia asioihin, kun toinen elää kuin mustan aukon vetovoimapiirissä koko ajan.
Ja jos miehenä raportoi asiasta niin kerjää vaan verta nenästään. Raportoin miehenä feministisossulle, että nyt teidän tekeminen lisää lapsen itsetuhoisuutta. Lapsen itsemurhayrityksen jälkeen kyseinen sossu maalitti ankarasti ja teki rikosilmoituksen minusta. Hyökkäys on varmaan paras puolustus ettei jää kiinni. Lapsen asiat hoidettiin ensiluokkaisesti vai hoidettiinkohan vain sossun omaa oikeusturvaa vieraannutuksessa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläneenä yli 10 vuotta kaikkein tärkeimmän ihmisen itsemurhan pelossa totean vain, että saa siinä odottaa normaalia käytöstä ja reagointia asioihin, kun toinen elää kuin mustan aukon vetovoimapiirissä koko ajan.
Ja jos miehenä raportoi asiasta niin kerjää vaan verta nenästään. Raportoin miehenä feministisossulle, että nyt teidän tekeminen lisää lapsen itsetuhoisuutta. Lapsen itsemurhayrityksen jälkeen kyseinen sossu maalitti ankarasti ja teki rikosilmoituksen minusta. Hyökkäys on varmaan paras puolustus ettei jää kiinni. Lapsen asiat hoidettiin ensiluokkaisesti vai hoidettiinkohan vain sossun omaa oikeusturvaa vieraannutuksessa ;)
Mun tapauksessa aikuinen lapsi joka kyllä kävi terapiassa ja oli lääkkeet ja olin niin paljon "puolellaan" kuin ihminen voi, mutta ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläneenä yli 10 vuotta kaikkein tärkeimmän ihmisen itsemurhan pelossa totean vain, että saa siinä odottaa normaalia käytöstä ja reagointia asioihin, kun toinen elää kuin mustan aukon vetovoimapiirissä koko ajan.
Sainkohan alapeukkua siitä että pelkäsin läheiseni kuolevan, vai siitä että se pelossa eläminen vaikutti minuun?
Käyttäjä2448 kirjoitti:
Aika hurjia perheitä monilla! Ap isäsi varmaan tarkoitti että aavisti viestistä ettei kaikki ole kohdallaan, siitä on vielä matkaa siihen että soitellaan 112 ja panikoidaan, ilmeisesti viesti oli kuitenkin hänelle merkityksellinen koska jäi mieleen. Eiköhän perusperhe kuitenkin ole pari aikuista ja muutama muksu joita rakastetaan, useimmille lapsille luetaan iltasatuja, mahdollisestetaan harrastuksia, eletään elämää yhdessä, rakastetaan.
Ei vakavaan masennukseen tarvita "hurjaa perhettä" eikä rakastaminen siltä suojaa, iltasatuineenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Sinulla on paskat vanhemmat ja nyt olet todistanut että sinun on pärjättävä ilman heitä.
Minun lapseni teki itsemurhan eikä jättänyt viestiä.
Me kaikki olemme syyllisiä itsemurhaan: me jotka emme osaa auttaa, me jotka yritämme auttaa, me jotka emme välitä.
Syyllisyys on meidän kaikkien, ja sitä me kannamme mukanamme niin kauan kuin elämme. Se on itsemurhasurun ydin.
Älä viitsi lässyttää ja uhriutua. Jokainen on vastuussa vain itsestään. Jos joku haluaa kuolla, ei sille muut voi yhtään mitään. Masentunutta ylipäätään on vaikea auttaa, jos masentunut itse ei ota vastuuta paranemisestaan.
AP nyt vain on huomioh.uora
Vierailija kirjoitti:
En minä vanhempien vuoksi itseäni tietenkään pois. Eivät he mitään pahoja olleet. Tuo vain muistui mieleen että kun sekin asia painettiin aikalailla villasella. Meillä on ollut valitettavasti perheessä sellainen tilanne ainakin vanhempieni mielestä ettei millään ole mitään väliä loppuen lopuksi. Ihan sama ryyppääkö itsensä hautaan, onko kotona väkivaltaa, onko lapsiaan kohtaan seksuaalista hyväksikäyttöä, onko jotain muuta tapahtunut niin ei väliä. Siis ollaan vain hiljaa ja eteenpäin. Sitten vain syyttelevät toisiaan ja juovat lisää.
Minä taas en heidän takiaan itselle mitään tee mutta yksinkertaisesti en tunne minkäänlaista arvon tunnetta itseäni kohtaan. Suorastaan inhoan itseäni enkä pärjää missään. Elämässä ei ole minulle mitään annettavaa tai minulla ei ole elämälle annettavaa. En vain halua olla täällä. Ja se miten tämä arvottomuus näkyy arjessani niin en jaksa kirjoittaa. Ei kovin hyvältä näytä ku
Kokoajanhan sinä ryvet siinä itsesäälissä lisää ja lisää, kuten aloituksesikin osoittaa. Vain sinä itse voit muuttaa ajatustesi suuntaa, ottaa vastuu omista tunteistasi ja elämästäsi. Nyt vain haet uhrin roolia ja säälit itseäsi, ja jäät vain syvemmälle omaan surkeuteesi.
Lakkaa syyttelemästä muita. Lisäksi masentuneen ajatusmaailma vääristyy, en usko hetkeäkään, että totuus on, kuten kerroit
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa syyttelemästä muita. Lisäksi masentuneen ajatusmaailma vääristyy, en usko hetkeäkään, että totuus on, kuten kerroit
Itsemurhan tehneitä tai sillä läheisiään uhkailevia ei syyllistetä TARPEEKSI. Vittukun tajuaisivat millaista BYROKRATIAPASKAA kylvävät läheistensä niskaan. Kuka haluaa sun asunnon irtosanoa, siivota sun viimeiset paskat vessanpöntöstä, vuokrata pakun ja viedä sun tavarat kaatopaikalle koska kukaan ei niillä mitään tee. Tekisit edes sitten kunnollisesti ja siivoaisit asuntosi ja irtosanoisit pankkitilisi ja nostaisit käteiset pankista ja lopettaisit sen vitunäsetukortin jonka irtisanominen kestää TÄYDEN KALENTERIVUODEN. Kalenterivuosi + jo alkanut vuosi odottelua ennen kuin voit lopettaa velkaisen pankkitilin ja lopettaa kuolinpesän.
Lisäksi uutisia: KUKAAN EI KELAA ETTÄ OLISI VOINUT PELASTAA SUT TAI OLEMALLA SULLE KIVA ET OLISI TEHNYT MITÄÄN. Ihan vaan sua yksin pidetään kuspäänä.
t: itsemurha lähipiirissä. Nollasympatiat luovuttajille.
Olen pahoillani että epäonnistuit 😔 olisi ollut sinulle varmasti hyväksi, että olisit saanut tuntea kerran olevasi hyvä jossakin. Älä kuitenkaan masennu ja anna periksi vaan yritä uudelleen. Silloin isäsikin voi olla ylpeä sinusta.
En minä vanhempien vuoksi itseäni tietenkään pois. Eivät he mitään pahoja olleet. Tuo vain muistui mieleen että kun sekin asia painettiin aikalailla villasella. Meillä on ollut valitettavasti perheessä sellainen tilanne ainakin vanhempieni mielestä ettei millään ole mitään väliä loppuen lopuksi. Ihan sama ryyppääkö itsensä hautaan, onko kotona väkivaltaa, onko lapsiaan kohtaan seksuaalista hyväksikäyttöä, onko jotain muuta tapahtunut niin ei väliä. Siis ollaan vain hiljaa ja eteenpäin. Sitten vain syyttelevät toisiaan ja juovat lisää.
Minä taas en heidän takiaan itselle mitään tee mutta yksinkertaisesti en tunne minkäänlaista arvon tunnetta itseäni kohtaan. Suorastaan inhoan itseäni enkä pärjää missään. Elämässä ei ole minulle mitään annettavaa tai minulla ei ole elämälle annettavaa. En vain halua olla täällä. Ja se miten tämä arvottomuus näkyy arjessani niin en jaksa kirjoittaa. Ei kovin hyvältä näytä kuitenkaan.
Ap