Lue keskustelun säännöt.
Jäi vaivaamaan myöhemmin. Yritin itsem**** ja isä kertoi aavistaneen mutta ei tehnyt asialle mitään.
07.12.2024 |
Oli paha masennuskausi. En ollut aiemmin puhunut itsemurhasta sillä tavoin perheenjäsenille. Yksi ilta päätin että teen sen. Laitoin kaikille heille viestin jossa kerroin rakastavani tms. Sitten tein tekoni ja heräsin valitettavasti aamulla.
Myöhemmin isä kertoi että aavisti kyllä viestin sävystä että mitä olen tekemässä. Ei edes reagoinut juuri mitenkään kun kerroin yrittäneeni. Kun laitoin viestin ja oli sen lukenut niin ei yrittänyt edes soittaa, ei tehnyt mitään.
Luulin, että olimme hyvissä väleissä jne. Ei kai sitten vain kiinnostanut tarpeeksi.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Jaha palstan vanhempiensa syyttelijät löysivät ketjuun.
FAKTOJA:
- alkoholistiperheistäkin kasvaa ihan tavallisia perheellisiä ja hyvinvoivia ihmisiä, jotka menestyvät aikuisena
- hyvistä perheistäkin kasvaa hullujalapsia jotka eivät ikinä pääse työelämään pumpulistaan.
JOKAINEN MÄÄRÄÄ ITSE ELÄMÄNSÄ KULUN. Jos isäsi ei rakasta sua niin ei se ole itsarin paikka. Jos isäsi ei vastaa empatian tarpeeseesi, lopeta pääsi hakkaaminen siihen kiviseinään, kehitä luonnettasi ja lopeta lapsuuden traumoissa vatvominen. Katkaise se napanuora.
t: yli 100,000e vuodessa omalla yritykselläni tienaava alkoholimielenterveysvanhempien lapsi. Olen käsitellyt asiaa, ymmärtänyt ettei vanhemmat olleet hyviä, ja jatkanut eteenpäin omillani. Kuka vaan pystyy tuohon, minäkin niin tein. Kasvata luonnettasi äläkä itke lapsuustraumoja koko ikääsi. Niille et mitään voi, voit vaan valita miten jatkat eteenpäin.
Sori, mutta olet vain mennyt eteenpäin, et mitenkään henkisessä tasapainossa ha sinullekin voi tulla vielä takapotku jossain vaiheessa elämää. Itselleni se tuli vasta viisikymppisenä.
Kyllä sinunkin tekstistäsi huokuu se, että olet kasvanut ilman emotionaalista tukea huonoissa oloissa.
Ja jos sinä pystyt johonkin, kaikki muut eivät. Jos 180 cm pitkä yltää ylähyllylle, 155 cm ei yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta olet vain mennyt eteenpäin, et mitenkään henkisessä tasapainossa ha sinullekin voi tulla vielä takapotku jossain vaiheessa elämää. Itselleni se tuli vasta viisikymppisenä.
Kyllä sinunkin tekstistäsi huokuu se, että olet kasvanut ilman emotionaalista tukea huonoissa oloissa.
Ja jos sinä pystyt johonkin, kaikki muut eivät. Jos 180 cm pitkä yltää ylähyllylle, 155 cm ei yllä.
"Kyllä sinunkin tekstistäsi huokuu se, että olet kasvanut ilman emotionaalista tukea huonoissa oloissa."
Niinhän mä just sanoin että kasvoin, ja elän nykyään ihan tavallista arkea puolisoni kanssa, hyvinvoiden ja perheestä ja harrastuksista nauttien. Yritätkö sinä sanoa että kun SINÄ et ole päässyt irti traumoistasi, kukaan muukaan ei saisi päästä ja kaikkien pitää vaan koko elämänsä muhia siinä surkeudessa mitä lapsuus oli? Että odotas vaan kyllä paska lapsuus vielä sinutkin vetää takaisin?
Siitä voi päästä yli, mutta vaatii toki omaa panosta. Toki saa jäädä ojanpohjalle makaamaan, mutta turha vaatia muita vaihtamaan kuivaa ylle.
Ap:n kirjoituksista ei missään tule ilmi, että olisi mitään itsemurhalla uhkailua tai kiristämistä tehnyt. Minä sain kuvan että kyse oli tästä yhdestä kerrasta. Ja vaikka yrityksiä olisikin useampi, mitä sitten? Kuinka moni teistä, jotka olette vanhempia, ei soittaisi apua omalle lapselleen ihan joka ikinen kerta? Yrittäisi saada jonnekin hoitoon, että masennukseen saisi apua?
Tiesittekö että Suomessa lakikin velvoittaa auttamaan kuoleman vaarassa olevaa soittamalla edes se ambulanssi? Kyse on ihmiselämästä! Ei ole olemassa mitään lieventävää seikkaa, että "Jaa, se nyt itse halusi kuolla, ei voi mitään." Vaan on velvollisuus auttaa jos tietää, että joku on kuolemanvaarassa, vaikka itse aiheutetussakin. Ja mihin edes vedetään raja, mikä on itseaiheutettua? Jos joku vetää viinaa niin paljon että sammuu ja meinaa tukehtua oksennukseensa, eikö sekin ole itseaiheutettua, itsetuhoista käytöstä? Eikö silloinkin henkilölle soiteta apua?
Täällä on todella kylmiä ja kovasydämisiä ihmisiä.
Mulla jäi vaivaamaan, että mitä sillä aavistuksella olis muka voinut tehdä? Jälkeenpäin helppo tietenkin sanoa kun osoittautui oikeaksi, mutta siinä kun on pelkkä aavistus niin kuinka moni oikeasti toimis sen perusteella jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi vaivaamaan, että mitä sillä aavistuksella olis muka voinut tehdä? Jälkeenpäin helppo tietenkin sanoa kun osoittautui oikeaksi, mutta siinä kun on pelkkä aavistus niin kuinka moni oikeasti toimis sen perusteella jotenkin?
No tietenkin olisi pitänyt rynnätä kotioven taakse hakkaamaan ja huutamaan että rakas älä tee itsellesi mitään me kyllä rakastetaan sinua vaikka aiheutat jatkuvasti huolta. Sitähän nuo itsarilla uhkailevat haluavat.
Ja apn on turha väittää etteikö viesti jossa kerrotaan miten paljon rakastaa ja toivoo kaikkea hyvää kaikille muka olisi piilotettu itsariuhkaus. Jos ei ole tapana lähetellä "olet rakas" viestejä joka päivä, niin jokainen tajuaa että nyt on joku oudosti kun tuollaisen lähettää.
Henkistä väkivaltaa on itsarilla kiristäminen.
Jaha palstan vanhempiensa syyttelijät löysivät ketjuun.
FAKTOJA:
- alkoholistiperheistäkin kasvaa ihan tavallisia perheellisiä ja hyvinvoivia ihmisiä, jotka menestyvät aikuisena
- hyvistä perheistäkin kasvaa hullujalapsia jotka eivät ikinä pääse työelämään pumpulistaan.
JOKAINEN MÄÄRÄÄ ITSE ELÄMÄNSÄ KULUN. Jos isäsi ei rakasta sua niin ei se ole itsarin paikka. Jos isäsi ei vastaa empatian tarpeeseesi, lopeta pääsi hakkaaminen siihen kiviseinään, kehitä luonnettasi ja lopeta lapsuuden traumoissa vatvominen. Katkaise se napanuora.
t: yli 100,000e vuodessa omalla yritykselläni tienaava alkoholimielenterveysvanhempien lapsi. Olen käsitellyt asiaa, ymmärtänyt ettei vanhemmat olleet hyviä, ja jatkanut eteenpäin omillani. Kuka vaan pystyy tuohon, minäkin niin tein. Kasvata luonnettasi äläkä itke lapsuustraumoja koko ikääsi. Niille et mitään voi, voit vaan valita miten jatkat eteenpäin.