Jäi vaivaamaan myöhemmin. Yritin itsem**** ja isä kertoi aavistaneen mutta ei tehnyt asialle mitään.
Oli paha masennuskausi. En ollut aiemmin puhunut itsemurhasta sillä tavoin perheenjäsenille. Yksi ilta päätin että teen sen. Laitoin kaikille heille viestin jossa kerroin rakastavani tms. Sitten tein tekoni ja heräsin valitettavasti aamulla.
Myöhemmin isä kertoi että aavisti kyllä viestin sävystä että mitä olen tekemässä. Ei edes reagoinut juuri mitenkään kun kerroin yrittäneeni. Kun laitoin viestin ja oli sen lukenut niin ei yrittänyt edes soittaa, ei tehnyt mitään.
Luulin, että olimme hyvissä väleissä jne. Ei kai sitten vain kiinnostanut tarpeeksi.
Kommentit (86)
Olipa tylsä juttu.
Ihan kuin isäsi olisi täys'ikäisen ihmisen vahtija. Minusta isäsi toimi hienosti kun ei puuttunut vaan antoi sinun itse päättää omasta elämästäsi.
Mietin oliko tämä ensimmäinen kerta? Jos vanhemmat ovat kokeneet oman lapsen uhkailleen moneen kertaan itsemurhalla niin jossain vaiheessa siihen turtuu. Tiedän tapauksen jossa ambulanssiakaan ei enää haluttu lähettää eräälle joka aina oli uhkailemassa.
Eli isäsi kunnioitti päätöstäsi ja valitat täällä asiasta?
Jos olisit oikeasti halunnut kuolla, ei se olisi jäänyt yritykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa syyttelemästä muita. Lisäksi masentuneen ajatusmaailma vääristyy, en usko hetkeäkään, että totuus on, kuten kerroitItsemurhan tehneitä tai sillä läheisiään uhkailevia ei syyllistetä TARPEEKSI. Vittukun tajuaisivat millaista BYROKRATIAPASKAA kylvävät läheistensä niskaan. Kuka haluaa sun asunnon irtosanoa, siivota sun viimeiset paskat vessanpöntöstä, vuokrata pakun ja viedä sun tavarat kaatopaikalle koska kukaan ei niillä mitään tee. Tekisit edes sitten kunnollisesti ja siivoaisit asuntosi ja irtosanoisit pankkitilisi ja nostaisit käteiset pankista ja lopettaisit sen vitunäsetukortin jonka irtisanominen kestää TÄYDEN KALENTERIVUODEN. Kalenterivuosi + jo alkanut vuosi odottelua ennen kuin voit lopettaa velkaisen pankkitilin ja lopettaa kuolinpesän.
Lisäksi uutisia: KUKAAN EI KELAA ETTÄ OLISI VOINUT PELASTAA SUT TAI OLEMALLA SULLE KIVA ET OLISI TEHNYT MITÄÄN. Ihan vaan sua yksin pidetään kuspäänä.
t: itsemurha lähipiirissä. Nollasympatiat luovuttajille.
Tämä. Kukaan sun läheinen ei muista miten eteerisesti hymyilit viimeisellä kerralla tavatessanne ja olit mysteeri jota ei voitu pelastaa, ne muistaa vain miten joutuivat pesemään sun vessan lattiat paskasta jota et itse ollut vaivautunut ikinä pesemään. Ihmettelevät miksi sulla ei ollut kaapissa puhtaita vaatteita vaan kaikki oli likaisena odottamassa pesua eli roskiin viemistä.
Vierailija kirjoitti:
Syyllistät isääsi omasta kamalasta teostasi.
Noloa.
En minä ainakaan tuollaista käsitystä aloituksesta saanut. Miten hän syyllisti isäänsä teosta?
Aloittajalla on kyllä varmasti surkeat vanhemmat.
Miten ihminen voi olla niin paska ettei itseään edes hengiltä saa?
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhalla sääliä vonkaavat: kuraa.
Isäsi toimi aivan oikein. Jos olisi juossut tuhatta ja sataa avuksesi, olisit vaan "oppinut" miten saat aina seuraa kun on vähän tylsää.
Jos läheinen uhkaa itsemurhalla, voi korkeintaan soittaa 112 niin sinne menee poliisit ja pelastushenkilöy hakemaan pakkohoitoon. Itse ei kannata sotkeutua vaikka miten läheinen olisi.
Niin ajatella joidenkin lasten ainut keino saada vanhemmiltaan huomiota on yrittää itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tylsä juttu.
Ihan kuin isäsi olisi täys'ikäisen ihmisen vahtija. Minusta isäsi toimi hienosti kun ei puuttunut vaan antoi sinun itse päättää omasta elämästäsi.
Isä ei voisi vähempää kiinnostaa, siksi ei puuttunut. Palstalaisten perheissä normaalia?
Vierailija kirjoitti:
En minä vanhempien vuoksi itseäni tietenkään pois. Eivät he mitään pahoja olleet. Tuo vain muistui mieleen että kun sekin asia painettiin aikalailla villasella. Meillä on ollut valitettavasti perheessä sellainen tilanne ainakin vanhempieni mielestä ettei millään ole mitään väliä loppuen lopuksi. Ihan sama ryyppääkö itsensä hautaan, onko kotona väkivaltaa, onko lapsiaan kohtaan seksuaalista hyväksikäyttöä, onko jotain muuta tapahtunut niin ei väliä. Siis ollaan vain hiljaa ja eteenpäin. Sitten vain syyttelevät toisiaan ja juovat lisää.
Minä taas en heidän takiaan itselle mitään tee mutta yksinkertaisesti en tunne minkäänlaista arvon tunnetta itseäni kohtaan. Suorastaan inhoan itseäni enkä pärjää missään. Elämässä ei ole minulle mitään annettavaa tai minulla ei ole elämälle annettavaa. En vain halua olla täällä. Ja se miten tämä arvottomuus näkyy arjessani niin en jaksa kirjoittaa. Ei kovin hyvältä näytä ku
Tässähän tämä asian ydin tulikin "syyttelevät toisiaan ja juovat lisää". Ilmeisesti olet alkoholistien lapsi. Alkoholistiperheissä ei mihinkään tunteisiin eikä asioiden käsittelyyn kyetä. Lapset eivät koskaan saa riittävästi tukea eikä huomiota, koska eivät ole ikinä ykkösprioriteetti kuten ns. terveissä perheissä. Huono-osaisuus periytyy helposti useammassa sukupolvessa. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus katkaista tämä ketju ymmärtämällä millaista on olla lapsi tuollaisessa perheessä, hakea apua, antaa itsesi takia anteeksi ja jatkaa omaa elämää. Vanhemmilta on ihan turha hakea huomiota eikä heidän vuoksi kannata omaa elämäänsä pilata. Meistä kukaan ei ole voinut vanhempiaan valita. Vaan niillä korteilla pelataan, jotka on jaettu. Lue aiheesta. Se auttaa ymmärtämään, että miksi he toimivat kuten toimivat ja kenties saat vertaistuesta jotain apua. Ymmärrät, että syy ei ole sinun ja voimavarat on haettava jostain muualta kuin omasta lähipiiristä. Valitettavasti monelle lapsuus on aika, josta toipumiseen menee koko loppuikä.
Lukemista: https://lasinenlapsuus.fi/tietoa-lasisesta-lapsuudesta/aikuiselle/mita-…
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut erittäin paljon surua vaikeuksia aiheuttaneet mielestäni rakkaudettomat vanhemmat, koin lapsena ja nuorena etteivät välitä tippaakaan, mietin mitä järkeä jos omat vanhemmatkaan ei rakasta itsemurha kävi mielessä vähän kuin kostoksi kunnes tajusin että eihän se hetkauttaisi heitä ! Jos olin niin ärsyttävä saisivat vaan sen mitä halusivat, hetken aikaa olisi "suruaika" ja sitten kohauttaisivat olkiaan, mutta minä olisin ollut se joka olisi menettänyt elämänsä p*skojen takia? Ei kiitos.
No älä, sama juttu! Minusta olisi varmaan hankkiuduttu eroon ihan suosiolla, jos siitä ei joutuisi linnaan.
Olet ap saanut ihan hirveitä kommentteja täällä. Älä usko niitä, ne eivät edusta normaalin, terveen ihmismielen ajatuksenjuoksua. Normaali ihminen kykenee empatiaan toista kohtaan.
Olen pahoillani isäsi reaktiosta, se ei ole nornaali. Normaali vanhempi soittaisi apua paikalle tai lähtisi itse katsomaan tilanteen. Niin tekisin itsekin, sama minkä ikäisestä jälkikasvusta kyse.
Sinun elämälläsi on arvo, sinulla on suuri arvo, et ole vahingossa tai sattumalta tänne syntynyt. Rukoile Jeesusta avuksesi, hakeudu uskovien yhteyteen. Rukoilen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Olet ap saanut ihan hirveitä kommentteja täällä. Älä usko niitä, ne eivät edusta normaalin, terveen ihmismielen ajatuksenjuoksua. Normaali ihminen kykenee empatiaan toista kohtaan.
Olen pahoillani isäsi reaktiosta, se ei ole nornaali. Normaali vanhempi soittaisi apua paikalle tai lähtisi itse katsomaan tilanteen. Niin tekisin itsekin, sama minkä ikäisestä jälkikasvusta kyse.
Sinun elämälläsi on arvo, sinulla on suuri arvo, et ole vahingossa tai sattumalta tänne syntynyt. Rukoile Jeesusta avuksesi, hakeudu uskovien yhteyteen. Rukoilen puolestasi.
"Normaali ihminen kykenee empatiaan toista kohtaan." Niin, miksi sitten se itsarilla uhkaileva ei kykene empatiaan, vaan piinaa läheisiään ja pahimmillaan aiheuttaa lopulta vuosien byrokratiahelvetin, kun on ensin jättänyt laskunsa maksamatta ja perinnästä tulee kuolinpesälle uusia kirjeitä vuosien ja vuosien ajan?
Vanhemmat, sisaret tai ystävätkään ei ole enää _aikuisille_ ihmiselle velkaa mitään hengissäpitopalveluita, joissa itsarilla uhkailija saa loputonta sympatiaa ja joku aina juoksee avuksi ja sitä pitäisi vaan ymmärtää ja tukea. Ei, se on soitto 112 ja siinä on se mitä ihmisen voi tehdä että yrittäjä pääsee hoitoon.
Se että ihminen vetää läheisensä mukaan KIRISTYKSEEN siitä että jos et vastaa puhelimeen ja REAGOI joka kerta kun minä käsken, tapanitseni, se on PAHIMMAN LUOKAN HENKISTÄ VÄKIVALTAA.
(Ja rumasti jos sanon, niin kunnon teinix DRAAMALAAMAILUA.)
Vierailija kirjoitti:
Mikäs säälinhakija sinä ap olet? Jos olet vakaasi päättänyt päättää päiväsi (siinä kuitenkaan onnistumatta), niin miksi kenenkään pitäisi tai olisi pitänyt tehdä yhtään mitään?
Tämä. Sinähän HALUSIT kuolla, eikö niin?
Jos joku oikeasti haluaa tappaa itsensä, ei sitä kukaan voi estää.
Siitä saa vain ainaisen stressin, kun koko ajan täytyisi sitten pelätä ja vahtia toista. Se on turhaa. Se tapahtuu kuitenkin, ja jos ei tapahdu, sitten se on vain sitä, että sillä tämä "itsemurhaaja" tahallaan haluaa vain pelotella ja kerjää huomiota.
Ole mieluummin sellainen, että isälläsi ei ole sinusta huolta. Lähestytte toisianne parhaiten sillä tavalla. Aiheutat nyt vain huolta ja pahaa mieltä isällesi, ehkä hän on jo kyllästynyt temppuihisi. Jos lähtee siihen mukaan, että syöksyy aina ikäänkuin estämään sitä itsemurhaa, sitä saa sitten tehdä. Ja kaikki annettava periksi, koska hui, se uhkaa itsemurhalla!
Pystyt tekemään elämässäsi sellaisia muutoksia, että et tarvitse tätä. Olet siis nuori vielä ja ihana elämä edessä, jos vain otat sen vastaan. Älä vastuuta vanhempiani omista tekosistasi. Isäsi on aivan varmasti sinusta huolissaan, mutta mitä hän olisi voinut tehdä?
Toivotan sinulle oikein hyvää joulua ja hyvää elämää!
Masentuneihin väsyy myös masentuneiden läheiset.Ei vaan aina jaksa olla varpaillaan mistä tuulee.On annettava armoa myös itselle.Masentuneen lähipiirissä on raskasta olla.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tylsä juttu.
Ihan kuin isäsi olisi täys'ikäisen ihmisen vahtija. Minusta isäsi toimi hienosti kun ei puuttunut vaan antoi sinun itse päättää omasta elämästäsi.
On aika epäeettistä huijata ihmistä 18v tottelemaan ja riippumaan vanhemmistaan ja sitten yhtäkkiä tuon jälkeen todeta, että olet omillasi, pärjäile. Ei eläimillekään saa tehdä niin, että pitää heitä ensin lemmikkinä ja sitten potkaisee luontoon pärjäilemään
Ihmiset ovat kyllä kertakaikkiaan vammainen laji
Ap, olen itse yhdenlaisen vaurioittavan lapsuuden elänyt kulissit kasassa.
Sinun pitää ottaa irtiotto perheestäsi terapeutin tai jonkun tuella. He tappavat sinut, et sinä itse.
Kuinka usein he ovat kertoneet sinulle rakastavansa ja vielä osoittaneet sen?
Sinusta on tullut läheisriippuvainen ja masentunut, kun olet joutunut kasvamaan huonoissa oloissa.
Sinun pitäisi suunnata tuo suuttumus ulospäin eikä itseesi, se saa sinut haluamaan kuolla. Sinulla ei ole ollut tilaa ilmaista sitä, koska sinulla ei ole rakastavaa ja turvallista perhettä. Heistä ei tule sellaista koskaan.
Sen mitä voit tehdä, on lakata toivomasta heidän rakkauttaan ja opetella rakastamaan itse itseäsi. Olet rakkauden arvoinen, vaikka et ole sitä saanut. Ensimmäinen sinua rakastava ihminen tulee tässä tapauksessa olla sinä itse. Älä tuhlaa rakkauttasi epätoivoiseen kohteeseen.
Et voi rakastamalla saada heitä rakastamaan itseäsi. On pakko todeta, että toivomasi tie on tukossa ja etsiä toinen. Olet sen arvoinen.
Kaikkea hyvää <3
Vierailija kirjoitti:
Olet ap saanut ihan hirveitä kommentteja täällä. Älä usko niitä, ne eivät edusta normaalin, terveen ihmismielen ajatuksenjuoksua. Normaali ihminen kykenee empatiaan toista kohtaan.
Olen pahoillani isäsi reaktiosta, se ei ole nornaali. Normaali vanhempi soittaisi apua paikalle tai lähtisi itse katsomaan tilanteen. Niin tekisin itsekin, sama minkä ikäisestä jälkikasvusta kyse.
Sinun elämälläsi on arvo, sinulla on suuri arvo, et ole vahingossa tai sattumalta tänne syntynyt. Rukoile Jeesusta avuksesi, hakeudu uskovien yhteyteen. Rukoilen puolestasi.
Juuri näin ja melkeinpä uskaltaisin väittää, että terveessä perhedynamiikassa kasvava ja elävä ei koskaan päädy lähellekään itsemurhan toteuttamista tai edes harkitsemista
Yksi iso ongelma näissä ovat miehet perheissä: statistiikan mukaan avioeron mahdollistaminen ilman syyperustetta on laskenut samassa suhteessa naisten itsemurhia. Tutkimusten mukaan koiraiden stressaa kroonisesti sekä naaraita että poikasia
Ap:llekin siis vinkiksi, että vaikka isäsi on ollut etäisesti jossakin läsnä elämässäsi ja jonkinlaista suhdetta sinuun ehkä rakentanut, miesten kyky empatiaan on tutkitustikin matalampi. Suomessa kolmannen sektorin vapaaehtoisjärjestöistä iso osa on naisten perustamia, vapaaehtoisia auttamisjärjestöjä nimenomaan miesten väkivallan uhreille. Mies on usein tekijä ja nainen toisen naisen tukija. Ymmärrä ja sisäistä tämä. Kadulla kohtaamasi tuntematon nainen on sinua kohaan todennäköisesti empaattisempi, kuin läheinen miehesi
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse yhdenlaisen vaurioittavan lapsuuden elänyt kulissit kasassa.
Sinun pitää ottaa irtiotto perheestäsi terapeutin tai jonkun tuella. He tappavat sinut, et sinä itse.
Kuinka usein he ovat kertoneet sinulle rakastavansa ja vielä osoittaneet sen?
Sinusta on tullut läheisriippuvainen ja masentunut, kun olet joutunut kasvamaan huonoissa oloissa.
Sinun pitäisi suunnata tuo suuttumus ulospäin eikä itseesi, se saa sinut haluamaan kuolla. Sinulla ei ole ollut tilaa ilmaista sitä, koska sinulla ei ole rakastavaa ja turvallista perhettä. Heistä ei tule sellaista koskaan.
Sen mitä voit tehdä, on lakata toivomasta heidän rakkauttaan ja opetella rakastamaan itse itseäsi. Olet rakkauden arvoinen, vaikka et ole sitä saanut. Ensimmäinen sinua rakastava ihminen tulee tässä tapauksessa olla sinä itse. Älä tuhlaa rakkauttasi epätoivoiseen kohteeseen.
Et voi rakastamalla saada heitä rakasta
"Sinun pitää ottaa irtiotto perheestäsi terapeutin tai jonkun tuella. He tappavat sinut, et sinä itse. "
Totta tämä. Itsemurhaaminen on luonnon vastaista ja sitä esiintyy vain yhteisöissä, missä joku altistuu pitkäaikaiselle vihalle ja psykologiselle väkivallalle. Jopa ilman yhteisöä elävällä on selviytymisvaistoon pohjaava elämänhalu
Puhu vain omasta puolestasi. Olet hyvinkin perseestä, mutta se johtunee vain geeneistä. Lähtökohtasi ei ollut kovin hyvä.