Miten vuokra-asumisesta tuli omistusasumista houkuttelevampaa? Ekonomisti listaa kolme syytä
Tiivistettynä:
1. taloudellinen epävarmuus.
2. pk-seudulla maahan + muutto ja kaupungistuminen.
3. kulujen nouseminen, vuokra-asuminen on suhteessa edullisempaa.
Onhan asunnon omistaminen nyt riski, kun ei voi tietää mitä tapahtuu. Asiat muuttuvat niin nopeasti. Sinun asuntosi viereen voidaan rakentaa vuokraläävä joka tuhoaa asuntosi arvon. Alue voi muuttua levottomaksi, etkä pääse asunnosta enää eroon. Jos työttömyys ja kehno taloustilanne jatkuu, kuten Venäjän-sodan vuoksi voi käydä pitkän aikaa, asunnon arvo laskee.
Asunto on nyt riskisijoitus. Bondellä toki asunnot ovat niin halpoja, että ei siinä paljon menetä jos hinnat laskee. Helsingissä taas riski on todella suuri.
Kommentit (268)
"Purkukuntoisena myynti ei poista myyjän virhevastuuta kokonaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rikas jo syntyessään, niin silloin on ihan sama, miten hallinnollisesti asuu, koska on varaa omistaa ja vuokrata useampia asuntoja ihan kulloisen halunsa mukaan. Tavallisen keskivertosuomalaisen, jolla on säännöllinen mediaanipalkka, ja älykkyysosamäärä riittävän korkea, jotta voidaan luokitella rationaalisesti toimijaksi, ei missään nimessä kannata mennä vuokra-asuntomarkkinoille, koska vuokralla asuminen ei kartuta omaisuutta. Omistusasuminen kartuttaa omaisuutta, ja näinhän ne järki-ihmiset, joilla on säännölliset palkkatulot toimivat: 2/3 suomalaisista omistaa asuntonsa, ja asunnon hinta määrääkin pitkälle asunnon omistajan nettovarallisuuden arvon.
Tää piti paikkansa näihin vuosiin asti. Nyt tilanne ei välttämättä ole enää noin mustavalkoinen.
Otetaan esimerkiksi tilanne että on ostanut uudiskohteen pari vuotta sitten ja nyt joutuu työn perässä mu
Pääsääntö on ihan selvä: omistusasuminen kartuttaa varallisuutta, mitä vuokra-asuminen ei tee. Taloustieteellisesti ei ole järkevää preferoida vuokra-asumista, eikä tilastojen valossa näin olekaan. Suurin osa suomalaisista omistaa asunnon, ja se on rationaalista toimintaa. Itse olen aina asunut vuokralla, mutta syy ei ole ollut siinä, että en olisi ollut riittävän rationaalinen, vaan siinä, että jouduin pätkätöiden uhriksi, enkä saanut pysyvämpää työpaikkaa, jolloin tulevaisuuden suunnittelu oli lähes mahdotonta pidemmällä aikavälillä työsuhteiden de facto epävarmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rikas jo syntyessään, niin silloin on ihan sama, miten hallinnollisesti asuu, koska on varaa omistaa ja vuokrata useampia asuntoja ihan kulloisen halunsa mukaan. Tavallisen keskivertosuomalaisen, jolla on säännöllinen mediaanipalkka, ja älykkyysosamäärä riittävän korkea, jotta voidaan luokitella rationaalisesti toimijaksi, ei missään nimessä kannata mennä vuokra-asuntomarkkinoille, koska vuokralla asuminen ei kartuta omaisuutta. Omistusasuminen kartuttaa omaisuutta, ja näinhän ne järki-ihmiset, joilla on säännölliset palkkatulot toimivat: 2/3 suomalaisista omistaa asuntonsa, ja asunnon hinta määrääkin pitkälle asunnon omistajan nettovarallisuuden arvon.
Tää piti paikkansa näihin vuosiin asti. Nyt tilanne ei välttämättä ole enää noin mustavalkoinen.
Otetaan esimerkiksi tilanne että on ostanut uudiskohteen
Osalla ei ole lapsia ja kartuttaa varallisuutta niin kenelle.
Ei asuntoa hautaan saa mukaan.
Eikä kukaan muista 100 vuoden päästä, että olet edes ollut olemassa.
Miten vuokra-asumisesta tuli omistusasumista houkuttelevampaa?
Siten, että osakkeen ostaminen jostakin kämäsestä talonyhtiöstä, joka voi kyykätä milloin tahansa, ei ole sama asia kuin asunnon omistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntö on ihan selvä: omistusasuminen kartuttaa varallisuutta, mitä vuokra-asuminen ei tee. Taloustieteellisesti ei ole järkevää preferoida vuokra-asumista, eikä tilastojen valossa näin olekaan. Suurin osa suomalaisista omistaa asunnon, ja se on rationaalista toimintaa. Itse olen aina asunut vuokralla, mutta syy ei ole ollut siinä, että en olisi ollut riittävän rationaalinen, vaan siinä, että jouduin pätkätöiden uhriksi, enkä saanut pysyvämpää työpaikkaa, jolloin tulevaisuuden suunnittelu oli lähes mahdotonta pidemmällä aikavälillä työsuhteiden de facto epävarmuuden vuoksi.
Näinhän se on ollut tähän saakka.
Nyt voidaan olla uuden ajan kynnyksellä jossa suurin osa asunto-omaisuudesta muuttuu käytännössä rasitteeksi elinkaarensa aikana korjausvelan ja arvonlaskun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni eläkeläinen ei ole tehnyt remontteja eli ne jää omaisille ja 5 vuoden homevastuu omakotitalosta.
Ei riitä, että myy asunnon purkukuntoisena. Jokainen vika pitää erikseen luetella ja asunnon olla melkein pelkästään tontin hinta, jos myy purkukuntoisena.
Riittää. Jos asunto myydään purkukuntoisena, niin silloin ei tarvitse luetella vikoja. Hinnan pitää olla silloin purkukuntoisen asunnon mukaan.
Kyllä pitää.
Lue esim. maakaari.
Myin yhden asunnon niin tiedän.
Myyjä on vastuussa myymästään kiinteistöstä
Väärin vaan myyjällä ja ostajalla on sopimusvapaus, on täysin mahdollista sopia että rakennus on arvoton ja hinta perustuu esim tontin ja rakennusoikeuden arvoon.
Ei siihen tarvita mitään kaupunkilegenda arviota että kohteen pitää olla halpa, jos rakennus on purkukuntoinen.
Osapuolilla on täysi sopimusvapaus ja kaupan ehdot voidaan sopia laajemminkin, ja kauppakirjassa voi olla viittaus lisäpöytäkirjaan, mikä sekin voi olla todistajien todistama.
"Kun perillinen luopuu perinnöstä, hänen tilalleen perinnön saajiksi tulevat hänen sijaistuloperillisensä, jotka jakavat luopujan perintöosuuden."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hirveästi järkeä ostaa omaa, etenkin kun vuokrat vaan laskee ylitarjonta on massiivista sijoitusbuumin jäljiltä. Nyt niitä vuokra-asuntoja on tyhjillään oikotiellä yli 6000 pelkästään Helsingissä. Vastikkeet niissä lähenee vuokria isännöitsijöiden myydessä hupiremppoja.
Oman ostaessa sitoutuu valtavaan ostohintaan ja sitä kautta velkaan. Vuokra-asunnosta pääsee nopealla varoituksella muuttamaan.
Tosiaan nuo isännöitsijöiden hv-remppasopimukset on melkoinen riski nykyään asuntoa ostaessa. Vain omakotitalo turvallinen.
Isännöitsijä ei päätä taloyhtiön remontista
Vierailija kirjoitti:
"Kun perillinen luopuu perinnöstä, hänen tilalleen perinnön saajiksi tulevat hänen sijaistuloperillisensä, jotka jakavat luopujan perintöosuuden."
Ja jos heistä kaikki kieltäytyvät perinnöstä, menee se valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Itse jätän ottamatta vanhemmiltani perinnön vastaan koska on vain ikivanha rötiskö korvessa. Pelkkä kiviriippa. Onneksi ei ole edes niitä kuuluisia alaikäisiä lapsia jotka sitten perivät puolestani kuten aina näissä ketjuissa riennetään muistuttamaan.
Mulla on täysin sama tilanne. Aion kieltäytyä perinnöstä, koska en halua riesakseni vanhaa isoa omakotitaloa pieneltä muuttotappio paikkakunnalta. Talo tarvitsisi paljon remonttia sisältä ja ulkoa. Tuohon menisi enemmän rahaa mitä talon arvo edes on tuollaisella paikkakunnalla. Ei kiitos. Vanhempani eivät ole remontoineet taloa mitenkään. Ei kuulemma ole heidän ongelmansa mitä taaksensa jättävät. (Tuo ei ole huomioideni mukaan mitenkään harvinainen mielipide boomereilla). Tuon kommentin jälkeen totesin, että ei ole minunkaan ongelmani. Osuuteni josta aion kieltäytyä siirtyy tietenkin sisarusteni kontolle. He voivat tehdä mitä tekevät, mutta itse aion kieltäytyä riesasta ja taakasta.
Eli ei se "puuhastelua" vaativa omakotitalo maalla ole mikään idyllinen asia kaikille. Eikä todellakaan tule halvemmaksi kuin kaupungissa vuokralla asuminen.
"Valtiolle päätyviä perintöjä on vuosittain melko vähän ja valtion on mahdollista siirtää perintö esimerkiksi kunnalle tai PERITTÄVÄN LÄHEISELLE."
https://sijoitusovi.com/mita-jos-perinto-onkin-rasite-voiko-perinnosta-…
Vierailija kirjoitti:
"Purkukuntoisena myynti ei poista myyjän virhevastuuta kokonaan."
Jos hinta on purkukuntoisen vastuuta on käytännössä olematon. Huomaa kauppahinta JA asunnon todellinen kunto. Siinä ei lue kauppahinta TAI asunnon todellinen kunto.
Lainaus linkittämästäsi tekstistä.
Jos asunto on hyvässä tai tyydyttävässä kunnossa, ei myyjän virhevastuu poistu sillä, että kauppakirjaan kirjataan merkintä asunnon myymisestä purkukuntoisena. Sellainen kirjaus katsotaan tehdyn vain myyjän virhevastuun kaventamiseksi silloin, kun kauppahinta ja asunnon todellinen kunto eivät vastaa purkukuntoista asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jätän ottamatta vanhemmiltani perinnön vastaan koska on vain ikivanha rötiskö korvessa. Pelkkä kiviriippa. Onneksi ei ole edes niitä kuuluisia alaikäisiä lapsia jotka sitten perivät puolestani kuten aina näissä ketjuissa riennetään muistuttamaan.
Kenelle asunto menee? Valtiolleko?
Minulla ei lapsia eikä sisaruksia. Joku täti tai setä vielä elossa ja voivat periä mutta hekin voivat kieltäytyä. Serkuthan eivät enää peri lain mukaan. Hyvin mahdollista että valtio saa jättipotin.
Ei mitenkään harvinainen tilanne tulevaisuudessa.
Serkut eivät peri siis Perintökaaren mukaan oletusarvoisesti (tilanne ilman testamenttia)
Testamentissa voidaan määrätä serkut ja tätä kaukaisemmatkin sukulaiset testamentinsaajiksi.
Vierailija kirjoitti:
"Valtiolle päätyviä perintöjä on vuosittain melko vähän ja valtion on mahdollista siirtää perintö esimerkiksi kunnalle tai PERITTÄVÄN LÄHEISELLE."
https://sijoitusovi.com/mita-jos-perinto-onkin-rasite-voiko-perinnosta-…
Silloin perintöveroa ei kuitenkaan enää makseta.
"Suomessa on jopa 200 000 asumatonta kiinteistöä. Autiotalon omistaja voi joutua korjaamaan luvattomien kulkijoiden jälkiä ja vastaa heidän turvallisuudestaan."
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa on jopa 200 000 asumatonta kiinteistöä. Autiotalon omistaja voi joutua korjaamaan luvattomien kulkijoiden jälkiä ja vastaa heidän turvallisuudestaan."
"Kaupunki voi langettaa uhkasakon, jos ei korjaa kiinteistöä."
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa on jopa 200 000 asumatonta kiinteistöä. Autiotalon omistaja voi joutua korjaamaan luvattomien kulkijoiden jälkiä ja vastaa heidän turvallisuudestaan."
Määrä lisääntyy kovaa vauhtia joka vuosi.
Itse kirjoitit että valtion on mahdollista siirtää perintö kunnalle tai läheiselle.