Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen näkökulmasta lestadiolaisten elämästä puuttuu kaikki huumori ja kepeys, pitää olla aina niin asiallista ja kuuliaista ja v a k a v a a ja e n n a l t a m ä ä r ä t t y ä. Tämä on se mikä aiheuttaa osaltaan myös Ollen ja Eevan matkustelun seinääntuijottelu-fiiliksen. On niin harrasta joku vaatteiden valintakin.

Mä en yhtään ymmärrä tuota että jonkun mielestä noista matkavlogeista tulee seinääntuijottelufiilis. Jos on rauhallisia ihmisiä persoonaltaan, niin ehkä silloin myös matkan luonne on rauhallinen; paikkojen katselua ja rauhallista tekemistä, eikä mitään jatkuvaa aktiviteettia. Vai miks en jotenki ymmärrä mitä tuolla seinääntuijottelufiiliksellä haetaan? Jos he olisivat luonteeltaan räväköitä niin ehkä myös matkan luonne olisi ollut ihan erilainen, aktiviteetteja yms. Luonne ei mielestäni liity uskontoon millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen näkökulmasta lestadiolaisten elämästä puuttuu kaikki huumori ja kepeys, pitää olla aina niin asiallista ja kuuliaista ja v a k a v a a ja e n n a l t a m ä ä r ä t t y ä. Tämä on se mikä aiheuttaa osaltaan myös Ollen ja Eevan matkustelun seinääntuijottelu-fiiliksen. On niin harrasta joku vaatteiden valintakin.

Kerran oltiin syömässä yhdessä ravintolassa ja viereisessä pöydässä istui oletettavasti lestadiolaisporukka. Naisia kaikki, luultavasti sisaruksia kun olivat niin samannäköisiä. Heillä ei ainakaan ollut meininki vakavaa, nauru raikui ja jututkin olivat välillä sitä luokkaa ettei ihan asialliseksi voi sanoa. He olivat ainoat jotka näyttivät olevan aidosti hyvällä tuulella, lähes kaikilla muilla asiakkailla oli oluttuopit kädessä ja vakava ilme kasvoilla. Ihailen sitä, miten lestadiolaiset osaavat pitää hauskaa ilman alkoholiakin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uskovaisen mielipide. Luulen, että enemmistö meistä kokee samoin.

Tunnen, että uskovaisena naisena minulla on etuoikeus ja vapaus olla meikkaamatta. Vaikka meikkaamattomuus ei ole asia, joka kuuluisi oleellisesti uskon ytimeen, se on yksi niistä asioista, joiden kohdalla olen saanut tuntea olevani vapaa, terve, ehyt ihminen. Arvokas, Jumalan juuri tällaiseksi tarkoittama yksilö.

 

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/meikkaamisesta-6.53.4817.3eb0fd…

Niin. Teit taas meikkaamattomuudesta hengellisen kysymyksen. 

Tuota vakavuuden tunnetta ja sen mielikuvaa tulee paljon siitä, että erityisesti kaikkeen vl uskonelämään liittyy niin oleellisesti vakavuus. Puheet on vakavia, kaikki musiikki on vakavaa, hidasta ja "rytmitöntä". Ja kuitenkin Raamattu kehottaa iloitsemaan uskosta laulaen ja tanssien ja rumpua lyöden. Eli kunnon ilobileet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen näkökulmasta lestadiolaisten elämästä puuttuu kaikki huumori ja kepeys, pitää olla aina niin asiallista ja kuuliaista ja v a k a v a a ja e n n a l t a m ä ä r ä t t y ä. Tämä on se mikä aiheuttaa osaltaan myös Ollen ja Eevan matkustelun seinääntuijottelu-fiiliksen. On niin harrasta joku vaatteiden valintakin.

Mä en yhtään ymmärrä tuota että jonkun mielestä noista matkavlogeista tulee seinääntuijottelufiilis. Jos on rauhallisia ihmisiä persoonaltaan, niin ehkä silloin myös matkan luonne on rauhallinen; paikkojen katselua ja rauhallista tekemistä, eikä mitään jatkuvaa aktiviteettia. Vai miks en jotenki ymmärrä mitä tuolla seinääntuijottelufiiliksellä haetaan? Jos he olisivat luonteeltaan räväköitä niin ehkä myös matkan luonne olisi ollut ihan erilainen, aktiviteetteja yms. Luonne ei mielestäni liity uskontoon millään tavalla.

Ehkä tässä joku ihmetteli, miksi eivät käyneet jossain erikoisemmissa aktiviteeteissa? Kaikki eivät toki jotain vesihiihtoa tai extremeä harrasta, mutta voihan sitä uudessa paikassa lähteä vaikka kiertämään museoita, nähtävyyksiä jne. Toisaalta jotkut nyt vaan tykkäävät lomailla tekemättä sen suurempia suunnitelmia. Varsinkin, jos arki on jo suorittamista lasten ja töiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uskovaisen mielipide. Luulen, että enemmistö meistä kokee samoin.

Tunnen, että uskovaisena naisena minulla on etuoikeus ja vapaus olla meikkaamatta. Vaikka meikkaamattomuus ei ole asia, joka kuuluisi oleellisesti uskon ytimeen, se on yksi niistä asioista, joiden kohdalla olen saanut tuntea olevani vapaa, terve, ehyt ihminen. Arvokas, Jumalan juuri tällaiseksi tarkoittama yksilö.

 

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/meikkaamisesta-6.53.4817.3eb0fd…

 

Voiko myös tatuoitu ja vahvasti meikattu ihminen saada vapaasti kokea, että sellaisena hän on juuri sellainen, millaiseksi Jumala on hänet tarkoittanut?

En ota kantaa hänen sielunsa tilaan, mutta jos Jumala olisi hänet sellaiseksi tarkoittanut, hän olisi syntynyt tatuoituna. Ihminen on Jumalan luomistyö synt

Jos ihminen olisi tarkoitettu käyttämään kravattia tai mekkoa, hän olisi syntynyt ne päällään?

En ole vl. Mielipide-eroja on aina ja saa ollakin, mutta itse ajattelen nyt plus kolmikymppisenä näin:

Minusta ihminen on kauneimmillaan mahdollisimman luonnollisena. Ajattelen, että ihmiselle sopivat usein parhaiten ne piirteet, jotka hänellä luonnostaan on. Monille sopii parhaiten oma luonnollinen hiustenväri niin myös minulle. Värjäsin hiuksiani kauan, mutta lopetin värjäämisen 10 vuotta sitten. Oma värini on kaunis, olisinpa tajunnut tämän jo nuorena. Näen ympärilläni paljon naisia, jotka ovat lopettaneet hiustensa värjäämisen viime vuosina. Jokaisella oma väri on ollut kauniimpi. Usein näkee todella ihania harmaan eri sävyjä. Minusta harmaantunutkin hius on tosi kaunis.

Meikkaamisen osalta itse koen, että moni peittää luonnollisen kauneutensa paljolla meikillä. Kevyt meikki ei mielestäni piilota luonnollisia piirteitä ja itsekin laitan välillä kevyen meikin. Tosin itselläni hymyilyttää, miten olen viime vuosina luopunut jopa ripsivärin laitosta ja ripsien taivuttamisesta. Piikkisuorat, pienet ripseni ovat minulle ominaiset ja kauniit sellaisenaan. Raskas meikki ei mielestäni kaunista, kun se peittää persoonalliset piirteet. Nuorten kohdalla surettaa, kun monet piilottavat kauniin ihonsa raskaan meikin alle. Nuoretkin olisivat minusta luonnollisimmillaan kauniita.

Sekin on hyvä muistaa, että kaikki eivät välitä näyttävistä koruista tai tatuoinneista, vaikka eivät lestadiolaisia olekaan. Minä en ole koskaan ollut supernäyttävien korvakorujen ystävä, vaan mahdollisimman pienet ovat olleet mieleeni. Korujen käyttö on minulla vähentynyt iän myötä, usein kuljen ilman korviksia ja kaulakoruja en käytä kuin joskus juhlissa. Vihkisormus on ainoa sormus, jota pidän. Minun silmääni vain yksinkertaisuus näyttää kauniimmalta. Tatuoinneistakaan en välitä, minusta iho on luonnollisimmillaan kaunis. Oma ihonikin on täynnä luomia, aknearpia yms, mutta arvostan kaikkea sitä, mihin kehoni pystyy.

Haluan tällä sanoa sen, että makuja on monia. Toiset tykkäävät hiusväreistä ja tatuoinneista, toiset eivät. Tämä asia ei mielestäni liity uskontoon, vaan ihan vaan erilaisiin tottumuksiin ja mieltymyksiin. Siitä en tykkää, jos toisia haukutaan vaikka meikittömyyden tai tatuointien vuoksi. Makuja on monia, omansa voi kertoa, mutta toisia ei tarvitse pilkata. Minä ymmärrän, että toiset tykkäävät vaikka hiusväreistä ja tatuoinneista, ei se ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

En ole vl. Mielipide-eroja on aina ja saa ollakin, mutta itse ajattelen nyt plus kolmikymppisenä näin:

Minusta ihminen on kauneimmillaan mahdollisimman luonnollisena. Ajattelen, että ihmiselle sopivat usein parhaiten ne piirteet, jotka hänellä luonnostaan on. Monille sopii parhaiten oma luonnollinen hiustenväri niin myös minulle. Värjäsin hiuksiani kauan, mutta lopetin värjäämisen 10 vuotta sitten. Oma värini on kaunis, olisinpa tajunnut tämän jo nuorena. Näen ympärilläni paljon naisia, jotka ovat lopettaneet hiustensa värjäämisen viime vuosina. Jokaisella oma väri on ollut kauniimpi. Usein näkee todella ihania harmaan eri sävyjä. Minusta harmaantunutkin hius on tosi kaunis.

Meikkaamisen osalta itse koen, että moni peittää luonnollisen kauneutensa paljolla meikillä. Kevyt meikki ei mielestäni piilota luonnollisia piirteitä ja itsekin laitan välillä kevyen meikin. Tosin itselläni hymyilyttää, miten olen viime vuosina luopunut j

Täysin samaa mieltä. Luulen, että moni on. Mutta edelleen: ei mikään noista sydämen tilasta kerro. 

Vierailija kirjoitti:

En ole vl. Mielipide-eroja on aina ja saa ollakin, mutta itse ajattelen nyt plus kolmikymppisenä näin:

Minusta ihminen on kauneimmillaan mahdollisimman luonnollisena. Ajattelen, että ihmiselle sopivat usein parhaiten ne piirteet, jotka hänellä luonnostaan on. Monille sopii parhaiten oma luonnollinen hiustenväri niin myös minulle. Värjäsin hiuksiani kauan, mutta lopetin värjäämisen 10 vuotta sitten. Oma värini on kaunis, olisinpa tajunnut tämän jo nuorena. Näen ympärilläni paljon naisia, jotka ovat lopettaneet hiustensa värjäämisen viime vuosina. Jokaisella oma väri on ollut kauniimpi. Usein näkee todella ihania harmaan eri sävyjä. Minusta harmaantunutkin hius on tosi kaunis.

Meikkaamisen osalta itse koen, että moni peittää luonnollisen kauneutensa paljolla meikillä. Kevyt meikki ei mielestäni piilota luonnollisia piirteitä ja itsekin laitan välillä kevyen meikin. Tosin itselläni hymyilyttää, miten olen viime vuosina luopunut j

Voisi allekirjottaa joka sanan, hyvin tavoitit minunki ajatukset

-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uskovaisen mielipide. Luulen, että enemmistö meistä kokee samoin.

Tunnen, että uskovaisena naisena minulla on etuoikeus ja vapaus olla meikkaamatta. Vaikka meikkaamattomuus ei ole asia, joka kuuluisi oleellisesti uskon ytimeen, se on yksi niistä asioista, joiden kohdalla olen saanut tuntea olevani vapaa, terve, ehyt ihminen. Arvokas, Jumalan juuri tällaiseksi tarkoittama yksilö.

 

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/meikkaamisesta-6.53.4817.3eb0fd…

 

Voiko myös tatuoitu ja vahvasti meikattu ihminen saada vapaasti kokea, että sellaisena hän on juuri sellainen, millaiseksi Jumala on hänet tarkoittanut?

En ota kantaa hänen sielunsa tilaan, mutta jos Jumala olisi hänet sellaiseksi tarkoittanut, hän olisi syn

Elä nolaa itseesi enempää. Jos asuisimme päiväntasaajalla voisimme pärjätä ilman vaatteita

"Minä ymmärrän, että toiset tykkäävät vaikka hiusväreistä ja tatuoinneista, ei se ole minulta pois."

Kivasti sanottu. Kuitenkin vl osalta vaikuttaa siltä, että moni heistä kokee meikkaavien/tatuoitujen ihmisten olevan pois seurakunnan yksimielisyydestä. Että ne olisivat jotenkin ns ulkoinen merkki siitä, että tässä porukassa ei vallitsekaan se täydellinen yksimielisyys mikä piti olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vl. Mielipide-eroja on aina ja saa ollakin, mutta itse ajattelen nyt plus kolmikymppisenä näin:

Minusta ihminen on kauneimmillaan mahdollisimman luonnollisena. Ajattelen, että ihmiselle sopivat usein parhaiten ne piirteet, jotka hänellä luonnostaan on. Monille sopii parhaiten oma luonnollinen hiustenväri niin myös minulle. Värjäsin hiuksiani kauan, mutta lopetin värjäämisen 10 vuotta sitten. Oma värini on kaunis, olisinpa tajunnut tämän jo nuorena. Näen ympärilläni paljon naisia, jotka ovat lopettaneet hiustensa värjäämisen viime vuosina. Jokaisella oma väri on ollut kauniimpi. Usein näkee todella ihania harmaan eri sävyjä. Minusta harmaantunutkin hius on tosi kaunis.

Meikkaamisen osalta itse koen, että moni peittää luonnollisen kauneutensa paljolla meikillä. Kevyt meikki ei mielestäni piilota luonnollisia piirteitä ja itsekin laitan välillä kevyen meikin. Tosin itselläni

" Tämä asia ei liity uskontoon". Se oli se pääpointti kai. Kauneus taas on aina katsojan silmässä. Tycke och smak är olika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen näkökulmasta lestadiolaisten elämästä puuttuu kaikki huumori ja kepeys, pitää olla aina niin asiallista ja kuuliaista ja v a k a v a a ja e n n a l t a m ä ä r ä t t y ä. Tämä on se mikä aiheuttaa osaltaan myös Ollen ja Eevan matkustelun seinääntuijottelu-fiiliksen. On niin harrasta joku vaatteiden valintakin.

Mä en yhtään ymmärrä tuota että jonkun mielestä noista matkavlogeista tulee seinääntuijottelufiilis. Jos on rauhallisia ihmisiä persoonaltaan, niin ehkä silloin myös matkan luonne on rauhallinen; paikkojen katselua ja rauhallista tekemistä, eikä mitään jatkuvaa aktiviteettia. Vai miks en jotenki ymmärrä mitä tuolla seinääntuijottelufiiliksellä haetaan? Jos he olisivat luonteeltaan räväköitä niin ehkä myös matkan luonne olisi ollut ihan erilainen, aktiviteetteja yms. Luonne ei mielestäni

Itse ainakin luen nähtävyydeksi kirkot, sen tornin mihin kiipesivät, meriurut, valoshown illalla ja ihan pelkästään vanhan kaupungin missä oleskelivat. 

Vierailija kirjoitti:

"Minä ymmärrän, että toiset tykkäävät vaikka hiusväreistä ja tatuoinneista, ei se ole minulta pois."

 

Kivasti sanottu. Kuitenkin vl osalta vaikuttaa siltä, että moni heistä kokee meikkaavien/tatuoitujen ihmisten olevan pois seurakunnan yksimielisyydestä. Että ne olisivat jotenkin ns ulkoinen merkki siitä, että tässä porukassa ei vallitsekaan se täydellinen yksimielisyys mikä piti olla.

Meikki ja tatuoinnit on kyllä hyvin eri asia. Huomaamaton asiallinen meikki tuskin ketään pahentaa. Tatuointi on _minusta_ samassa sarjassa esim. sukupuolenkorjausleikkausten ja kauneusleikkausten kanssa. Siinä kajotaan teräasein luojan luomaan ilman että on kyse terveyden hoitamisesta. Tästä ei varmaan oo yhteistä käsitystä uskovaisilla kun ei oo mikää varsinainen uskonasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen näkökulmasta lestadiolaisten elämästä puuttuu kaikki huumori ja kepeys, pitää olla aina niin asiallista ja kuuliaista ja v a k a v a a ja e n n a l t a m ä ä r ä t t y ä. Tämä on se mikä aiheuttaa osaltaan myös Ollen ja Eevan matkustelun seinääntuijottelu-fiiliksen. On niin harrasta joku vaatteiden valintakin.

Onneksi totesit, että kirjoitat ulkopuolisena. Me, jos ketkä, ymmärrämme, että elämä on kaikkea muuta kuin ennalta määrättyä. Jokainen päivä on erilainen. Kerran eräs naapurini totesi, että hän tietää elämänsä kulun vuosiksi eteenpäin: lapset kasvavat ja käyvät koulua, valmistuvat aikanaan hyviin ammatteihin, menevät naimisiin ja saavat pari lasta jne. jne. Jäin miettimään, että melkoinen fakiiri täytyy olla, että tuohon pystyy. 

Täytyy nyt ex-vanhoillislestadiolaisena kysyä, että mikä saa sinut ajattelemaan, että nimenomaan vanhoillislestadiolaiset ymmärtävät, että elämä on kaikkea muuta kuin ennalta määrättyä, kun en kyllä itse tiedä miksi näin olisi. Mikä vl-uskossa on se  joka saa vanhoillislestadiolaiset jotenkin niin poikkeuksellisella tavalla ymmärtämään elämän arvaamattomuuden, että se oikeuttaa käyttämään ilmaisua "me, jos ketkä"? Et varmaan sitä tarkoita, että jos olet tavannut yhden ilmeisesti ei-vanhoillislestadiolaisen ihmisen, joka vaikuttaa uskovan, että hänen elämässään ei voi mitään yllättävää sattua, että tällainen ajattelu olisi jotenkin erityisen tyypillistä juuri ei-vanhoillislestadiolaisille? Ja ainakaan minä en ole huomannut, että sen jälkeen kun jätin vanhoillislestadiolaisuuden, olisin jotenkin ryhtynyt pitämään elämää ennalta arvattavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä ymmärrän, että toiset tykkäävät vaikka hiusväreistä ja tatuoinneista, ei se ole minulta pois."

 

Kivasti sanottu. Kuitenkin vl osalta vaikuttaa siltä, että moni heistä kokee meikkaavien/tatuoitujen ihmisten olevan pois seurakunnan yksimielisyydestä. Että ne olisivat jotenkin ns ulkoinen merkki siitä, että tässä porukassa ei vallitsekaan se täydellinen yksimielisyys mikä piti olla.

Meikki ja tatuoinnit on kyllä hyvin eri asia. Huomaamaton asiallinen meikki tuskin ketään pahentaa. Tatuointi on _minusta_ samassa sarjassa esim. sukupuolenkorjausleikkausten ja kauneusleikkausten kanssa. Siinä kajotaan teräasein luojan luomaan ilman että on kyse terveyden hoitamisesta. Tästä ei varmaan oo yhteistä käsitystä uskovaisilla kun ei oo mikää varsinainen uskonasia

Tirsk! Tatuointi voi olla asiallinen ja jopa lähes huomaamaton, riippuen mihin sen ottaa.

Ja mikä tämä puhe kauneusleikkauksista on? Ulkonäköön vaikuttavia leikkauksia tehdään ihan osana julkista terveydenhuoltoa, esimerkkinä uusi rinta syöpätaudin sairastaneella. 

Mistä lähtien ulkonäkö on kuulunut syntilistalle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ulkopuolisen näkökulmasta lestadiolaisten elämästä puuttuu kaikki huumori ja kepeys, pitää olla aina niin asiallista ja kuuliaista ja v a k a v a a ja e n n a l t a m ä ä r ä t t y ä. Tämä on se mikä aiheuttaa osaltaan myös Ollen ja Eevan matkustelun seinääntuijottelu-fiiliksen. On niin harrasta joku vaatteiden valintakin.

Onneksi totesit, että kirjoitat ulkopuolisena. Me, jos ketkä, ymmärrämme, että elämä on kaikkea muuta kuin ennalta määrättyä. Jokainen päivä on erilainen. Kerran eräs naapurini totesi, että hän tietää elämänsä kulun vuosiksi eteenpäin: lapset kasvavat ja käyvät koulua, valmistuvat aikanaan hyviin ammatteihin, menevät naimisiin ja saavat pari lasta jne. jne. Jäin miettimään, että melkoinen fakiiri täytyy olla, että tuohon pystyy. 

Täytyy nyt ex-vanhoillis

Puhuin omasta perheestäni, en kenestäkään muusta. 

Hei tirskuja!

lukisitko uudestaan mitä kirjoitin:

kirjoitit:

Ulkonäköön vaikuttavia leikkauksia tehdään ihan osana julkista terveydenhuoltoa,

Minä taas: Siinä kajotaan teräasein luojan luomaan ilman että on kyse terveyden hoitamisesta.

-> rintasyövän hoito kokonaisuudessaan lie terveydenhoitoa

Kirjoitit: Mistä lähtien ulkonäkö on kuulunut syntilistalle? 

Ja minä:

Tästä ei varmaan oo yhteistä käsitystä uskovaisilla kun ei oo mikää varsinainen uskonasia

Vähän keskittymistä näihin provoihin 

Vierailija kirjoitti:

Hei tirskuja!

lukisitko uudestaan mitä kirjoitin:

kirjoitit:

Ulkonäköön vaikuttavia leikkauksia tehdään ihan osana julkista terveydenhuoltoa,

Minä taas: Siinä kajotaan teräasein luojan luomaan ilman että on kyse terveyden hoitamisesta.

-> rintasyövän hoito kokonaisuudessaan lie terveydenhoitoa

Kirjoitit: Mistä lähtien ulkonäkö on kuulunut syntilistalle? 

Ja minä:

Tästä ei varmaan oo yhteistä käsitystä uskovaisilla kun ei oo mikää varsinainen uskonasia

Vähän keskittymistä näihin provoihin 

Olisi ilmeisesti pitänyt vääntää rautalangasta, että se uusi rinta ei ole sen sairauden hoitoa vaan siinä korjataan leikatun rinnan ulkonäköä. Voihan ajatella, että kyse on osa kokonaisuutta, mutta ei se sen sairauden paranemiseen vaikuta.

Tai vaikkapa erilaisten arpien ulkonäön korjaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei tirskuja!

lukisitko uudestaan mitä kirjoitin:

kirjoitit:

Ulkonäköön vaikuttavia leikkauksia tehdään ihan osana julkista terveydenhuoltoa,

Minä taas: Siinä kajotaan teräasein luojan luomaan ilman että on kyse terveyden hoitamisesta.

-> rintasyövän hoito kokonaisuudessaan lie terveydenhoitoa

Kirjoitit: Mistä lähtien ulkonäkö on kuulunut syntilistalle? 

Ja minä:

Tästä ei varmaan oo yhteistä käsitystä uskovaisilla kun ei oo mikää varsinainen uskonasia

Vähän keskittymistä näihin provoihin 

Olisi ilmeisesti pitänyt vääntää rautalangasta, että se uusi rinta ei ole sen sairauden hoitoa vaan siinä korjataan leikatun rinnan ulkonäköä. Voihan ajatella, että kyse on osa kokonaisuutta, mutta ei se sen sairauden paranemiseen vaikuta.

<

Sinusta tulis hyvin julma lääkäri:

Pelkkä ulkonäköasia, ei kuulu tähän hommaan. Ja seuraava potilas!