Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

-juuri esim ulkonäköön liittyvät asiat rinnastetaan sumeilematta "ulkoisen loiston tavoitteluksi" eikä niitä nähdä osana persoonallisuuden ilmentymää ja

Ei, vaan sanoin että pukeutuminen ja ulkoinen olemuksemme on sitä tapakulttuuria. Tatuointeja yms. ei rinnasteta sumeilematta ulkoisen loidton tavoitteluksi. Ei todellakaan. Vl on aika konservatiivinen sakki. Näytämme myös ulkonäön puolesta _vanhoillisilta_.

- Mietin myös tuota asennettasi "me vs muut" että onko teillä oikeasti ajatusta siitä, että myös ne täyteen tatuoidut voisivat olla osa niitä teidän "meitä". 

Vastaus tuohon että voiko olla osa siionia täyteen tatuoituna: vilpiton kyllä!

 

Muuten, minusta ulkopuolisilla on vähintään yhtä suuri tarve eristää meidät oudoiksi ja muunlaisiksi.

 

Vierailija kirjoitti:

- Siksi ärsyttää se, että persoona ei saisi näkyä ulkomuodosta vaan kaikkien pitäisi olla harmaita hiirulaisia.

 

Huomaatko kuinka epäystävällisesti kuvailet meitä? 

Kertoisitko mihin tuo käsityksesi perustuu?

Kun istun seurapenkissä, näen ympärilläni monenlaisia ihmisiä. Ketään en kuvailisi hiirulaiseksi.

Tunnen monta vlnaista. Moni pukeutuu paljon värikkäämmin kuin minä:-) 

Silti en minäkään ymmärrä, että jos kerran ulkonäkökysymykset ovat näitä "ehdonvallan" asioita, niin eikö niistä jo voisi alkaa tällä vuosituhannella joustaa. 

"Toisaalta Raamattu myös määrittelee, mitä pelastavaan uskoon kuuluu, ja sitä kaikilla ei ole. Viittaan siis siihen, että osa ei usko esimerkiksi ylösnousemukseen tai vaikkapa siihen että Jeesus tuli myös ihmiseksi. Tällainen ei ole Raamatun mukaista."

Aivan. Mutta silloin et viittaa kehenkään kristittyyn ihmiseen etkä näin ollen varmaankaan myöskään kehenkään "eriseuralaiseen", joka minun  käsitykseni mukaan näihin asioihin lähtökohtaisesti uskoo. 

Minulle oikeastaan nuo vl "ulkonäkösäännöt" näyttäytyvät ennemminkin siinä valossa, että niistä on tullut asia joilla ns kerskataan. Eli juuri se kun tapanormi on (ollut) niin ahdas, niin uskon kannalta merkityksettömistä ulkonäköseikoista onkin tullut juuri rajanvedollinen asia, joka on tärkeä säilyttää "meidän ja muiden" välillä. Ne ovat siis saaneet paljon sellaista tärkeääkin merkitystä, joka niille ei kuuluisi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Siksi ärsyttää se, että persoona ei saisi näkyä ulkomuodosta vaan kaikkien pitäisi olla harmaita hiirulaisia.

 

Huomaatko kuinka epäystävällisesti kuvailet meitä? 

Kertoisitko mihin tuo käsityksesi perustuu?

Kun istun seurapenkissä, näen ympärilläni monenlaisia ihmisiä. Ketään en kuvailisi hiirulaiseksi.

Tunnen monta vlnaista. Moni pukeutuu paljon värikkäämmin kuin minä:-) 

Silti en minäkään ymmärrä, että jos kerran ulkonäkökysymykset ovat näitä "ehdonvallan" asioita, niin eikö niistä jo voisi alkaa tällä vuosituhannella joustaa. 

Luulen, että sitä mukaa kun aika kuluu, niin yhteiskunnan muuttuva ulkonäkö siirtyy pikkuhiljaa myös meihin. Kun seurapenkissä ei enää istu niitä vanhuksia, joiden nuoruudessa hiuksia ei värjännyt muut kuin nk. huonot naiset, ei ole enää niitä jotka pahastuisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Kun istun sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa kotiseurakuntani kirkossa, niin täytyy kyllä todeta, että ei siellä tatuointeja tai lävistyksiä näy. Miksi ne ihmiset eivät sinne hakeudu, kun kuulostaa siltä, että kaikkialle muualle paitsi lestadiolaisten kokoontumisiin heidät kommentoijien mukaan hyväksyttäisiin? Vai onko niin, että esim. tatuoinneilla voimakkaasti kantaa ottavia eivät uskonasiat kiinnosta? Just saying.

No täällä kirkossa näkyy kyllä ihan kaiken näköisiä kävijöitä! Paljon riippuu esim siitä onko kirkko maalla vai kaupungissa, jos on vain yksi pappi niin papin persoonasta riippuu paljon jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Siksi ärsyttää se, että persoona ei saisi näkyä ulkomuodosta vaan kaikkien pitäisi olla harmaita hiirulaisia.

 

Huomaatko kuinka epäystävällisesti kuvailet meitä? 

Kertoisitko mihin tuo käsityksesi perustuu?

Kun istun seurapenkissä, näen ympärilläni monenlaisia ihmisiä. Ketään en kuvailisi hiirulaiseksi.

Tunnen monta vlnaista. Moni pukeutuu paljon värikkäämmin kuin minä:-) 

Silti en minäkään ymmärrä, että jos kerran ulkonäkökysymykset ovat näitä "ehdonvallan" asioita, niin eikö niistä jo voisi alkaa tällä vuosituhannella joustaa. 

Luulen, että sitä mukaa kun aika kuluu, niin yhteiskunnan muuttuva ulkonäkö siirtyy pikkuhiljaa myös meihin. Kun seurapenkissä ei enää istu niitä vanhuksia, joiden nuoruudessa hiuksia ei

Anteeksi, mutta kuinka vanhoja ihmisiä seuroissa oikein käy? Kun nyt puhut käsityksistä ajalta ennen toista maailmansotaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun istun sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa kotiseurakuntani kirkossa, niin täytyy kyllä todeta, että ei siellä tatuointeja tai lävistyksiä näy. Miksi ne ihmiset eivät sinne hakeudu, kun kuulostaa siltä, että kaikkialle muualle paitsi lestadiolaisten kokoontumisiin heidät kommentoijien mukaan hyväksyttäisiin? Vai onko niin, että esim. tatuoinneilla voimakkaasti kantaa ottavia eivät uskonasiat kiinnosta? Just saying.

Tiedän paljonkin tatuoituja ihmisiä joita uskonasiat kiinnostavat. Heitä ennakkoluulosi nurkkaan!

1950-luvun Suomessa suhtautuminen meikkaamiseen ja hiusten värjäämiseen oli varsin konservatiivista, etenkin maaseudulla ja uskonnollisemmissa piireissä.

Meikkaaminen

Meikkiä pidettiin turhamaisena ja moraalisesti arveluttavana, erityisesti vanhemman väestön ja kirkollisten piirien mielestä.

Arkimeikki alkoi kuitenkin yleistyä nuorten ja kaupunkilaisten naisten keskuudessa sodan jälkeen, kun elintaso nousi ja länsimaisia vaikutteita tuli lisää.

Liiallista meikkiä pidettiin edelleen kevytkenkäisyyden merkkinä, ja naiselta odotettiin luonnollista, hillittyä ulkonäköä.

Hiusten värjääminen

Hiusten värjäys nähtiin pitkään keinotekoisuutena ja jopa häpeällisenä jotkut pitivät sitä moraalittomana itsensä muuttamisena.

1950-luvulla kotivärjäykset ja kampaamopalvelut alkoivat kuitenkin yleistyä.

Silti etenkin maaseudulla ja uskonnollisissa yhteisöissä värjäystä paheksuttiin vielä selvästi, murrosvaihe  koettiin 60-luvulla, jolloin asenteet alkoivat tulla pikkuhiljaa sallitummiksi.

"Vai onko niin, että esim. tatuoinneilla voimakkaasti kantaa ottavia eivät uskonasiat kiinnosta? Just saying."

Tuossahan se oikeastaan tuli kiteytettynä. Ajatus, jonka mukaan ihmisen ulkonäöstä voisi päätellä jotain hänen hengellisestä tilastaan. Tämän käsityksen ympärillä tätäkin keskustelua käydään ja tämän takia ulkonäköä koskevat säännöt ovat alun perinkin syntyneet. 

Joku voisi tehdä sellaisenkin johtopäätöksen, että jos kerran ulkonäöstä ei voi mitään - kuten ei voikaan -  päätellä kenenkään hengellisestä tilasta, niin kaikki ulkonäköön liittyvät säännöt ovat  (uskonnollisessa viitekehyksessä) turhia. 

Eri asia toki on, että itsekin voin äitinä huomauttaa, että "enemmän päälle, tyttöseni" tai että "nyt on liikaa meikkiä" tai että "älä nyt hyvä ihminen mitään tatskoja ota (oon aika tiukkis tässä:-). Mutta se on arkielämää ja sopivaisuussääntöjä, ei osa uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

1950-luvun Suomessa suhtautuminen meikkaamiseen ja hiusten värjäämiseen oli varsin konservatiivista, etenkin maaseudulla ja uskonnollisemmissa piireissä.

Meikkaaminen

Meikkiä pidettiin turhamaisena ja moraalisesti arveluttavana, erityisesti vanhemman väestön ja kirkollisten piirien mielestä.

Arkimeikki alkoi kuitenkin yleistyä nuorten ja kaupunkilaisten naisten keskuudessa sodan jälkeen, kun elintaso nousi ja länsimaisia vaikutteita tuli lisää.

Liiallista meikkiä pidettiin edelleen kevytkenkäisyyden merkkinä, ja naiselta odotettiin luonnollista, hillittyä ulkonäköä.

Hiusten värjääminen

Hiusten värjäys nähtiin pitkään keinotekoisuutena ja jopa häpeällisenä jotkut pitivät sitä moraalittomana itsensä muuttamisena.

1950-luvulla kotivärjäykset ja kampaamopalvelut alkoivat kuitenkin yleistyä.

Silti etenkin maaseudulla ja uskonnollisissa yhteisöissä värjäystä paheksutt

Ok. Suomen maaseudulla noin.  Tuostakin on kuitenkin 50-60 vuotta!

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Ja heillekö ei voi lempeästi kertoa, että maailma on kuules muuttunut? Sikäli kun he eivät ( muka) olisi sitä itse huomanneet, eivät he kai missään kuplassa ole eläneet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Ja heillekö ei voi lempeästi kertoa, että maailma on kuules muuttunut? Sikäli kun he eivät ( muka) olisi sitä itse huomanneet, eivät he kai missään kuplassa ole eläneet? 

 

Varmaan voisi, jos olisi niin röyhkeä, että asettaisi oman ulkonäkönsä vanhuksen mielenrauhan edelle. 

Kun ulkonäkö ei ole tärkeä asia, niin en näe tarvetta ehdoin tahdoin lähteä kiirehtimään muutosta itsekkäistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Ja heillekö ei voi lempeästi kertoa, että maailma on kuules muuttunut? Sikäli kun he eivät ( muka) olisi sitä itse huomanneet, eivät he kai missään kuplassa ole eläneet? 

Mun isäni on syntynyt 1935 ja hän kyllä tajuaa maailman muuttumisen. On teräväjärkinen pappa. Vissiin lestadiolais vanhukset erilaisia.

Hyvää päivänjatkoa keskustelijoille! 

Tulen myöhemmin kurkkaamaan onko täällä uskonasioihin liittyviä kysymyksiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Ja heillekö ei voi lempeästi kertoa, että maailma on kuules muuttunut? Sikäli kun he eivät ( muka) olisi sitä itse huomanneet, eivät he kai missään kuplassa ole eläneet? 

 

Varmaan voisi, jos olisi niin röyhkeä, että asettaisi oman ulkonäkönsä vanhuksen mielenrauhan edelle. 

Kun ulkonäkö ei ole tärkeä asia, niin en näe tarvetta ehdoin tahdoin lähteä kiirehtimään muutosta itsekkäistä syistä.

Onpa elämä kananmunankuorilla kävelemistä, jos mistään asiasta ei voi jutella, ilman, että jonkun mielenrauha menee. Kuulostaa todella raskaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Ja heillekö ei voi lempeästi kertoa, että maailma on kuules muuttunut? Sikäli kun he eivät ( muka) olisi sitä itse huomanneet, eivät he kai missään kuplassa ole eläneet? 

 

Varmaan voisi, jos olisi niin röyhkeä, että asettaisi oman ulkonäkönsä vanhuksen mielenrauhan edelle. 

Kun ulkonäkö ei ole tärkeä asia, niin en näe tarvetta ehdoin tahdoin lähteä kiirehtimään muutosta itsekkäistä syistä.

Niin. Mistään ei saa koskaan puhua. Niinhän se teillä menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset haluavat seuroihin niin pitkään kuin henki pihisee. Meidän ryllä vanhin on syntynyt 1920-luvulla. Sitten kun on vuoteeseen sidottu, niin joku menee käymään ja laittaa seurat kännykästä.

Eli todellakin on vielä niitä, joilla meikki yms. assosioituu syntielämään (päihtyminen, irtosuhteet jne.), josta se alunpitäen on levinnyt muuallekin yhteiskuntaan.

Ja heillekö ei voi lempeästi kertoa, että maailma on kuules muuttunut? Sikäli kun he eivät ( muka) olisi sitä itse huomanneet, eivät he kai missään kuplassa ole eläneet? 

Mun isäni on syntynyt 1935 ja hän kyllä tajuaa maailman muuttumisen. On teräväjärkinen pappa. Vissiin lestadiolais vanhukset erilaisia.

Tottakai he ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Vanhoina tervejärkisiä ja maailman menoa seuraavia samalla lailla kuin muutkin. Tai sitten ei. Ikä kohtelee meitä eri tavalla. 

Jos on "tervejärkinen" vanhus, niin aivan varmasti on huomannut, että maailma on muuttunut. Jos taas ei ole ja pää ei enää  pelaa - kuten voi käydä meille kaikille - niin ehkäpä hänen menneisyyteen liittyvien ajatustensa mukaan ei tarvitse kenenkään elämäänsä elää. 

Tämä ns. keskustelu on mennyt pelkäksi ilkeilyksi ja ivaamiseksi. Jopa vanhukset saavat täällä oman osansa. Voin vain kuvitella, millaiset ihmiset täällä vaihtavat ajatuksia. Tai eivät edes vaihda vaan ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, kuinka lestadiolaisuudessa on kaikki vialla. Te saatte pitää käsityksenne, minä jatkan elämääni. Toivottavasti teillekin koittaa joskus se päivä, että näette, kuinka monimuotoinen maailma on ympärillänne. Siihen maailmaan mahtuu muutama harmaa hiirulainenkin.