Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadun perheen perustamista mieheni kanssa
21.09.2024 |
On tullut katumuksen tunteita. Miksen uskaltanut elää omaa elämääni eteenpäin, kun oli vielä mahdollisuus. Nyt olen hankkinut lapsen miehen kanssa, jonka kanssa en ole onnellinen. Ehkä se onnellisuus pitää etsiä itsestä sisältä. En voi muita syyttää. Mutta löydän itseni ihmettelemästä miksi tähän jäin. Nyt on myöhäistä.
Lastani rakastan. Mutta on tämä ristiriitaista. Nyt pitäisi oppia vielä rakastamaan miestäkin, kun ne "rakastumisen" tunteet ovat kadonneet.
Muita samassa tilanteessa? Varmaan kohtuu yleistä kuitenkin kun katsoo nykyajan eroamistilastoja...
En tiedä, miten suhtautua tähän elämäntilanteeseen ja mieheeni/lapseni isään. Enimmäkseen keskityn lapseemme ja muuhun elämään, ja päivä päivältä etäännymme yhä enemmän toisistamme. Olemme henkisesti eronneet. En ole koskaan pitänyt häntä puolisonani. Silloin alkuun olin rakastunut mutta luottamusta välillemme ei koskaan muodostunut. Sittemmin on arki ja riidat ym. tuhonneet senkin mitä välillämme oli. Nyt ei ole mitään muuta kuin että hän on lapselleni tärkeä.
Varmaan on tämä malli peritty omilta vanhemmiltani, jotka vaikuttavat olevan enempi kavereita keskenään. Ajattelin että tähän suhteeseen voin jäädä loppu elämäksi. Enkä odottanut elämältä enempää. En uskaltanut. Ehkä aloin elää vaan sitä, mallia joka minulle on lapsena opetettu, mitä elämän kuuluu olla.
Olisi pitänyt muuttaa erilleen ja ottaa vielä omaa aikaa ja katsoa mitä tästä suhteesta tulee vai tuleeko mitään. Mutta tässä ollaan.
Ei tämä nyt mikään maailman loppu ole ja huonomminkin olisi voinut elämässä käydä. Mutta on se nyt vähän ikävää kun ei ole mitään romanttista suhdetta ja ikää on vielä alle 30. Vanhenen ennen aikaisesti, kun olen menettänyt toivon siitä, että olisi mitään romanttista suhdetta tai hyvää molemminpuolista seksiä.
Kommentit (66)
Niin no voi harjoitella. Mutta ei ole mitään kiinnostusta häntä kohtaan enää. Päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no voi harjoitella. Mutta ei ole mitään kiinnostusta häntä kohtaan enää. Päin vastoin.
Toivottavasti tajuat kuitenkin että se ei ole millään tavalla miehen vika ja että et ole tässä mikään uhri?
Olen ihan samassa tilanteessa. Meillä vain kolme lasta. Nyt huomaan että en ole tätä elämää edes halunnut. En halua elää mieheni kanssa, enkä oikein jaksa lapsiakaan enää. Omilta vanhemmilta opin ettei erota ennen kun lapset aikuistuneet. Tässä sitä nyt ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se etääntyminen niin vaan tapahdu. Lähes aina taustalla on jotain: vietetään vähemmän aikaa yhdessä, ei yhteisiä harrastuksia, kriisi jota ei käsitellä, jne.
No eroa jos et ole miehen kanssa tyytyväinen. Voi asua lähekkäin jos on lapsi. Ei lapsi kärsi jos eroaa mitenkään automaattisesti, paitsi jos tulee muutoksia kotioloihin tai liikaa. Mikä pakko on väkisin vääntää, että sun pitäisi miestä miellyttää. Äitisi jopa auttaa lapsen kanssa tai sukulainen. Ei ole pakko raahata uutta ukkoa lapsen elämään kuitenkaan, voihan seukata toisaalla ja lapsi kasvaa aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.iltalehti.fi/formulat/a/ee5eee92-381a-429d-9bf2-ad1f24ee8c1d
onneksi kaikki eivät perusta perhettä. Osa keskittyy vain luikauttelemaan kakkoseen.
Vierailija kirjoitti:
No eroa jos et ole miehen kanssa tyytyväinen. Voi asua lähekkäin jos on lapsi. Ei lapsi kärsi jos eroaa mitenkään automaattisesti, paitsi jos tulee muutoksia kotioloihin tai liikaa. Mikä pakko on väkisin vääntää, että sun pitäisi miestä miellyttää. Äitisi jopa auttaa lapsen kanssa tai sukulainen. Ei ole pakko raahata uutta ukkoa lapsen elämään kuitenkaan, voihan seukata toisaalla ja lapsi kasvaa aikanaan.
En nyt halua palstaulilta kuulostaa mutta jos kirjoittaja ois mies niin ois vähän eri ääni sullakin kellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli halusit toteuttaa omia haaveitasi jonkun kanssa. Vasta myöhemmn aloit pohtimaan, onko kumppani sopiva jakamaan haaveesi?
Kovin tyypillinen tarina.
Koklaa perseseksiä, saatat innostua ja mies myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla. Ehkä. Silti haluaisi lisää lapsia. Hän on myös kyllä sanonut on hetkiä, jolloin katuu tätä suhdetta. Ehkä ei kehtaa sanoa, että on viikkoja tai kuukausia...
Mutta silti haluaisi lisää lapsia kanssani. Mutta jos lapsia haluaa niin onhan se kai helpompaa että on yksi perhe. Melko konservatiivinen perheihanne meillä on molemmilla. Mutta tässä tapauksessa todellisuus ei ihan vastaa odotuksia.
En ole hänelle onnellista ja rakastunutta näytellyt. On se tottakai molempien tiedossa, että on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Eli halusit toteuttaa omia haaveitasi jonkun kanssa. Vasta myöhemmn aloit pohtimaan, onko kumppani sopiva jakamaan haaveesi?
Kovin tyypillinen tarina.
Mietin vaan, minkälaisia valintoja nämä kommentoijat ovat elämässään tehneet. En hae sääliä postauksellani. Mielestäni aihe on asiallinen ja perheen perustaminen on isoimpia päätöksiä mitä elämässä voi tehdä. Mutta elämää on välillä mahdoton ennakoida ja toisaalta jos ei yhtään luota siihen että elämä kannattelee niin jää koko elämä elämättä, jottei tee vääriä valintoja.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla. Ehkä. Silti haluaisi lisää lapsia. Hän on myös kyllä sanonut on hetkiä, jolloin katuu tätä suhdetta. Ehkä ei kehtaa sanoa, että on viikkoja tai kuukausia...
Mutta silti haluaisi lisää lapsia kanssani. Mutta jos lapsia haluaa niin onhan se kai helpompaa että on yksi perhe. Melko konservatiivinen perheihanne meillä on molemmilla. Mutta tässä tapauksessa todellisuus ei ihan vastaa odotuksia.
En ole hänelle onnellista ja rakastunutta näytellyt. On se tottakai molempien tiedossa, että on ongelmia.
Älkää nyt missään nimessä hankkiko lisää lapsia tuollaiseen tunnekylmään kotiin.
En jaksanut lukea aloitusta, tylsä aihe ja hirveän pitkä teksti.
Olen käytettävissä toimintapainotteiseen salasuhteeseen.
Yhdessäkään pitkässä tunteessa tuskin on jatkuvia rakastumisen tunteita, kuten kuvasit. Pitkä luottamuksellinen suhde on sitä tahtoa rakastaa ja olla hyvä toiselle. Teidän lapsi on ilmeisesti aika pieni vielä. Luonnollisesti voimavarat menee hänen kanssaan nyt tässä vaiheessa molemmilla. Luultavasti olette myös kasvaneet ihmisinä lapsen saamisen ja muun aikuistumisen myötä. Sellainen asia pohdittavaksi, että ei kukaan voi tehdä sinua onnelliseksi ulkopuolelta, se lähtee susta itsestäsi. Sulla on toki vapaa tahto valita elämään haluamiasi asioita. Mutta sanoisin että ota aika lisä ja yritä löytää sitä onnea itseesi tutustumalla. Ruoho harvoin on vihreämpää toisella puolella..
Ap.
perheen perustaminen on isoimpia päätöksiä mitä elämässä voi tehdä.
Niinpä. Sinunkin aloitus saa ihmettelemään miten heppoisin perustein jotkut sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samassa tilanteessa. Meillä vain kolme lasta. Nyt huomaan että en ole tätä elämää edes halunnut. En halua elää mieheni kanssa, enkä oikein jaksa lapsiakaan enää. Omilta vanhemmilta opin ettei erota ennen kun lapset aikuistuneet. Tässä sitä nyt ollaan.
Sama. Yläkoululaiset lapset, katselen itselleni kaksiota sille ajalle, kun ovat muuttaneet kotoa. Suomalainen unelma kaksi lasta, farmarivolvo ja omakotitalo ei sittenkään ollut mua varten. En kuitenkaan eroa ennen lasten aikuistumista, sen olen lapsilleni velkaa.
Alue: Aihe vapaa
Sulla taitaa ap olla kehittymätön käsitys siitä, mitä rakkaus tai parisuhde on. Se on juuri sitä turvallista arkea ja sitä, että olette puolison kanssa parhaat kaverit, ei mitään romantiikan ilotulitusta. Seksiä voitte aina harjoitella.