Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran koulumaailmaa tunnen, että nyt ei ole mitään erityistä nimeä luokat pullollaan vaan vaihtelu on hyvin suurta. Kun itse olin koulussa (kauan sitten), minulla oli kuusi nimikaimaa omassa luokassa.

Nykyajan suositut nimet on vähemmän suosittuja kuin ennen. Nykyään arvostetaan yksilöllisempää elämää.

Ohi on 60- ja 70-luku ja vaikkapa Sarin ja Jarin kaltaisten aikanaan suoersuosittujen nimien ylivalta. Jos joku nimi on joka toisella tenavalla, siihen myös kyllästytään äkkiä.

En nyt ymmärrä tätä valitusta lestadiolaisten nimistä. Jokainen antaa sen nimen, josta tykkää. Minusta on esimerkiksi hienoa, että he antavat esimerkiksi muita useammin harvinaisempia raamatullisia nimiä lapsilleen. 

<

Tämän keskustelun aiheena on vanhoillislestadiolaiset. Jos tuo nimien lausumisongelma ei liity erityisesti heihin, olisiko ihan oma keskustelunsa sille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran koulumaailmaa tunnen, että nyt ei ole mitään erityistä nimeä luokat pullollaan vaan vaihtelu on hyvin suurta. Kun itse olin koulussa (kauan sitten), minulla oli kuusi nimikaimaa omassa luokassa.

Nykyajan suositut nimet on vähemmän suosittuja kuin ennen. Nykyään arvostetaan yksilöllisempää elämää.

Ohi on 60- ja 70-luku ja vaikkapa Sarin ja Jarin kaltaisten aikanaan suoersuosittujen nimien ylivalta. Jos joku nimi on joka toisella tenavalla, siihen myös kyllästytään äkkiä.

En nyt ymmärrä tätä valitusta lestadiolaisten nimistä. Jokainen antaa sen nimen, josta tykkää. Minusta on esimerkiksi hienoa, että he antavat esimerkiksi muita useammin harvinaisempia raamatullisia nimiä lapsilleen. 

<

Miksi on ongelma, että ihmistä "pitää kutsua" nimeltä? Kaikesta sitä ongelma saadaan. En ole ikinä tavannut lestadiolaista, jonka nimen sanomimen olisi aiheuttanut mitään ongelmia. Se, että joku ei tykkää samasta nimestä ei ole oikea ongelma.

Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran koulumaailmaa tunnen, että nyt ei ole mitään erityistä nimeä luokat pullollaan vaan vaihtelu on hyvin suurta. Kun itse olin koulussa (kauan sitten), minulla oli kuusi nimikaimaa omassa luokassa.

Nykyajan suositut nimet on vähemmän suosittuja kuin ennen. Nykyään arvostetaan yksilöllisempää elämää.

Ohi on 60- ja 70-luku ja vaikkapa Sarin ja Jarin kaltaisten aikanaan suoersuosittujen nimien ylivalta. Jos joku nimi on joka toisella tenavalla, siihen myös kyllästytään äkkiä.

En nyt ymmärrä tätä valitusta lestadiolaisten nimistä. Jokainen antaa sen nimen, josta tykkää. Minusta on esimerkiksi hienoa, että he antavat esimerkiksi muita useammin harvinaisempia raamatullisia nimiä lapsilleen. 

 

Minusta on ihan eri asia antaa lapselle jokin raamatullinen nimi, ku

No, ei nimi ihmistä pahenna ja älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.

Onko keskustelun tarkoitus nyt väittää että lestadiolaisen tunnistaa nimistä? Se ei ole totta. Tulen lestadiolaisesta suvusta ja kyllä tunnen nimiä laidasta laitaan. Suurimmassa osassa perheitä on nimiä tyyliin Juho ja Veera, yhdessä luontonimiä ja joissain raamattutaustaisia nimiä, joita siis ovat myös Pietari, Johannes ja Anna.

Vierailija kirjoitti:

Onko keskustelun tarkoitus nyt väittää että lestadiolaisen tunnistaa nimistä? Se ei ole totta. Tulen lestadiolaisesta suvusta ja kyllä tunnen nimiä laidasta laitaan. Suurimmassa osassa perheitä on nimiä tyyliin Juho ja Veera, yhdessä luontonimiä ja joissain raamattutaustaisia nimiä, joita siis ovat myös Pietari, Johannes ja Anna.

Ei lestadiolaista tunnista nimistä, mutta lestadiolaisissakin näkyy tuo sosioekonomisen aseman vaikutus. Teen töitä näiden nimiasioiden parissa ja karkeasti nimistä kiinnostumisen voi jakaa näin nimistötutkimuksen perusteella:

-Matalimmissa sosiaaliluokissa suositaan erilaisia muunnoksia suosituista nimistä sekä erikoisempia nimiä. Jos keskiluokkaisen perheen lapset ovat Aada ja Eemil, niin matalammassa sosiaaliluokassa lapsille valitaan Aadan ja Eemilin sijaan esimerkiksi Adessa ja Emiel. Osa taas haluaa hyvinkin erikoisen nimen, jolloin lapset ovat luokkaa Jemi tai Ele.

-Keskiluokkaisissa näkyy kahta koulukuntaa. Suositaan ikäpolven lapsilla yleisiä nimiä, tällä hetkellä tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Oliver, Eino, Aino ja Linnea. Sitten on keskiluokkaiset ihmiset, jotka suosivat luontonimiä. Lapselle voidaan antaa nimeksi esimerkiksi Aarni, Kaisla tai Pihla.

-Korkeammissa sosiaaliluokissa vältetään matalampien sosiaaliluokkien suosimia nimiä. Sen sijaan arvostetaan perinteisiä nimiä, jotka ovat kulkeneet suvussa kauan. Nimeksi voidaan valita esimerkiksi suvun historiasta suomenruotsalaisilla tyypillinen nimi. Näissä perheissä lapselle annetaan todennäköisemmin nimeksi Juhani, Frans, Otto, Josefiina, Matilda tai Sigrid. 

-Sukupuolineutraaleja nimiä suosivat. Tämä ryhmä on melko pieni, vaikka asiasta puhutaan paljon. Lapsille saatetaan antaa erityisesti luontoon viittaavia nimiä, jotka ovat sukupuolineutraaleja. Luokkaa Kuura, Valo tai Aalto.

-Uskonnolliset ihmiset, jotka suosivat nimien antamisessa uskonnollista taustaa. Tällaisia ovat esimerkiksi islamista löytyvät Muham.med ja Fat.ima. Vastaavasti esimerkiksi osa lestadiolaisista perheistä valitsee raamatullisen nimen. Todennäköisempää siis on, että lestadiolaisperheestä löytyvät lapset Aaron, Simeon ja Saara kuin ateistiperheestä.

Näin tämä tilastojen valossa menee, vaikka poikkeuksiakin toki aina on. Eli on lestadiolaisia, joilla näkyy nimivalinnoissa uskonnon vaikutus, osalla taas painottuu sosioekonominen tausta. Tilastojen valossa kaikkien perheiden kohdalla on tyypillistä, että sisarusten nimet ovat samansuuntaisia eli eivät kovin erilaisia. Jos esikoinen on Otto Juhani, niin nuorempi sisarus tuskin on Alessia Elea Livia.

Minusta on turha pahastua siitä, että tutkimusten mukaan tällaisia nimiluokitteluja löydetään.

Edellinen jatkaa ja kommentoi vielä nimistöntutkimusta:

Pk-seudulla (ja suurissa kasvukeskuksissa) nimimuoti elää hieman muuta Suomea edellä. Kalenterista löytyvät nimet kiertävät perinteisesti n. 100 vuoden sykleissä eli nyt ovat muotia 1920-luvulla suositut nimet kuten Eino, Väinö, Aino ja Kerttu. Nämä kierto johtuu siitä, että edellinen sukupolvi on kuollut/vanhaa ja nimet tuntuvat raikkailta. Nyt on jo nähtävissä, että pk-seudulla trenditietoisimmat ovat siirtyneet jopa 1930- ja 1940-luvun nimiä kohti.

Tutkimusten mukaan 100 vuoden takaisista nimistä suosituimmiksi eivät nouse ne aikakauden suosituimmat nimet, vaan osa vähemmän suosituista. Nimimuoti on nyt ollut melko pitkään hyvin pehmeää ja esimerkiksi R-kirjainta ei ole juuri lasten nimissä näkynyt. Voi olla, että muotiin tulevatkin seuraavaksi "reippaat" nimet, joista löytyy esimerkiksi kirjaimia R ja K. 

Mielenkiintoinen tutkimustieto myös nimistä: nykyään nimiä kokeillaan ensin koirille, jonka jälkeen ne yleistyvät ihmislapsilla. Tällaisia nimiä olivat esimerkiksi Bella, Nella ja Luna, joita näki ensin koirilla ja nykyisin näkee tytöillä. Tällä hetkellä koirilla suosittuja nimiä ovat esimerkiksi Paavo ja Topi, jotka voivat hyvinkin olla 10-20 vuoden päästä suosittuja nimiä lapsilla.

Koirathan ovat monille nykyvanhemmille lapsen korvikkeita, joten näppärää antaa koiralle ihmisen nimi niin voi leikkiä mamia ja mamman mussukkaa. :)

Tuohon sosioekonomisen aseman vaikutukseen on yhtä paljon poikkeuksia kuin sääntöjäkin. Tunnen kaksi opettajaa, joista toisella on Aada-niminen tyttö, toisella Adessa. 😊

Vierailija kirjoitti:

Tuohon sosioekonomisen aseman vaikutukseen on yhtä paljon poikkeuksia kuin sääntöjäkin. Tunnen kaksi opettajaa, joista toisella on Aada-niminen tyttö, toisella Adessa. 😊

Aina joku tulee pätemään näillä poikkeuksilla. Todellisuus on kuitenkin se, että tilastot ovat syystä tilastoja eli suurimman osan kohdalla asia menee tilastojen mukaan. Se, että sinä tiedät jonkun asian poikkeavan tilastoista, ei muuta tilastojen paikkansa pitävyyttä.

Verrokkina muut tilastot, vain muutamia esimerkkejä:

-Tutkitusti matalammin koulutetuille ja alemmissa sosiaaliluokissa oleville syntyy vähemmän lapsia kuin koulutetummille ja hyväosaisemmille. Tilastojen valossa, toki monet tuntevat jonkun matalasti koulutetun ja hyvin vähävaraisen (suur)perheen.

-Tutkimusten mukaan jos mies ei ole tullut 40-vuotiaana isäksi, todennäköisyys isäksi tulemiselle on pieni. Näin siitä huolimatta, että jaksetaan hokea miesten siittämiskyvyn säilyvän elämän loppuun asti. Silti monet tietävät jonkun iäkkäänä esikoislapsensa saaneen, vaikka se ei tavallista ole.

-Sekä OECD-maissa että Suomessa nuori, joilla kumpikaan vanhemmista ei ole korkeasti koulutettu, päätyy keskimääräistä harvemmin lukioon ja jää keskimääräistä useammin vaille toisen asteen tutkintoa. Eli duunariperheestä lääkäriksi ponnistaminen ei ole kovin todennäköistä. Silti joillakin harvoilla se onnistuu.

Ärsyttää aina nämä tilastoja vastaan jankkaavat. Nimimerkillä olen itse sairastunut harvinaiseen sairauteen ja kyllä minä tajuan, että kohdalleni on sattunut huono tuuri ja suurin osa ei ikinä sairastu tähän sairauteen. Todennäköisempää on pysyä terveenä (tai sairastua johonkin muuhun). Oma kokemukseni ei todellakaan tee tilastoja tyhjäksi.

Nyt kyllä menee niin aiheen sivusta täällä, että tukka hulmuaa...

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä menee niin aiheen sivusta täällä, että tukka hulmuaa...

Mitenniin menee sivusta? Puhe on nimistä, kun joku väittää ettei lestadiolaisten osalta nimitutkimukset pidä paikkaansa.

AI-yhteenveto: Vale, emävale, tilasto on sanonta, joka kuvaa, miten tilastoja voidaan käyttää tai tulkita harhaanjohtavasti, ja se viittaa siihen, että tilastot voivat olla tahallisesti tai tahattomasti vääriä tai harhaanjohtavia, kun niitä käytetään väärin. Vaikka kyseessä ei ole yleispätevä totuus, sanonta korostaa tilastojen kriittisen lukutaidon ja esittämistavan tärkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä menee niin aiheen sivusta täällä, että tukka hulmuaa...

Mitenniin menee sivusta? Puhe on nimistä, kun joku väittää ettei lestadiolaisten osalta nimitutkimukset pidä paikkaansa.

Kukaan ei ole näyttänyt mitään nimitutkimusta. Lestadiolaisilla on ihan kaikenlaisia nimiä kuten muillakin. Suurimmalla osalla on ihan tavallinen nimi. Lestadiolaisia ei tunnista nimen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon sosioekonomisen aseman vaikutukseen on yhtä paljon poikkeuksia kuin sääntöjäkin. Tunnen kaksi opettajaa, joista toisella on Aada-niminen tyttö, toisella Adessa. 😊

Adessa 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keskustelun tarkoitus nyt väittää että lestadiolaisen tunnistaa nimistä? Se ei ole totta. Tulen lestadiolaisesta suvusta ja kyllä tunnen nimiä laidasta laitaan. Suurimmassa osassa perheitä on nimiä tyyliin Juho ja Veera, yhdessä luontonimiä ja joissain raamattutaustaisia nimiä, joita siis ovat myös Pietari, Johannes ja Anna.

Ei lestadiolaista tunnista nimistä, mutta lestadiolaisissakin näkyy tuo sosioekonomisen aseman vaikutus. Teen töitä näiden nimiasioiden parissa ja karkeasti nimistä kiinnostumisen voi jakaa näin nimistötutkimuksen perusteella:

-Matalimmissa sosiaaliluokissa suositaan erilaisia muunnoksia suosituista nimistä sekä erikoisempia nimiä. Jos keskiluokkaisen perheen lapset ovat Aada ja Eemil, niin matalammassa sosiaaliluokassa lapsille valitaan Aadan ja Eemilin sijaan esimerkiksi Adessa ja Emiel. Osa taas haluaa hyvinkin erikoisen nimen, jolloin lapset ov

Olisi kyllä kiva edetä tästä keskustelusta eteenpäin keskustelun aiheeseen, mutta jos katsoo suosituimmat nimet -listoja miltä tahansa vuodelta, suosituimpia nimiä, edes top 100 -listalla, ei koskaan ole nuo väittämäsi "alempien luokkien" nimet. 

Lisäksi ihan kaikenlaisissa perheissä annetaan suvusta peräisin olevia nimiä. Se on maan tapa.

Voisiko joskus siirtyä keskustelemaan varsinaisesta aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keskustelun tarkoitus nyt väittää että lestadiolaisen tunnistaa nimistä? Se ei ole totta. Tulen lestadiolaisesta suvusta ja kyllä tunnen nimiä laidasta laitaan. Suurimmassa osassa perheitä on nimiä tyyliin Juho ja Veera, yhdessä luontonimiä ja joissain raamattutaustaisia nimiä, joita siis ovat myös Pietari, Johannes ja Anna.

Ei lestadiolaista tunnista nimistä, mutta lestadiolaisissakin näkyy tuo sosioekonomisen aseman vaikutus. Teen töitä näiden nimiasioiden parissa ja karkeasti nimistä kiinnostumisen voi jakaa näin nimistötutkimuksen perusteella:

-Matalimmissa sosiaaliluokissa suositaan erilaisia muunnoksia suosituista nimistä sekä erikoisempia nimiä. Jos keskiluokkaisen perheen lapset ovat Aada ja Eemil, niin matalammassa sosiaaliluokassa lapsille valitaan Aadan ja Eemilin sijaan esimerkiksi Adessa ja Emiel. Osa taa

Nimistöntutkimuksesta taas aiempi kommentoi:

Vaikka joku nimi olisi nykyään suosittu, sen suositun nimen saa murto-osa ikäluokan lapsista. Verrokkina esim. Sarit ja Jarit, joita annettiin ikäluokassa todella monelle ja kaimoja oli paljon. Vuonna 1965 yli 2300 tyttöä sai nimekseen Sari ja yli 2500 poikaa sai nimen Jari. Jos taas nyt lapsi saa sen ikäluokan suosituimman nimen, niin sama etunimi annetaan n. 200-300 lapselle. Melkoinen ero verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin, koska nimien suhteen hajontaa on nykyisin enemmän. Siksi nuo alempien luokkien nimet eivät nouse top 50 listoille. Ja niissä on paljon variaatiota. Nimi voi olla luokka Adessa, Alissa, Adessia, Alessia, Alexia jne. Eli hyvin samantyylinen, mutta kuitenkin jokainen noista tilastoidaan erikseen.

Toisena nimenä kulkee sosioekonomisesta taustasta riippumatta usein suvusta tuleva toinen nimi. Näitä näkee paljon ja nimet ovatkin hyvin tyypillisiä toisia nimiä: Maria, Sofia, Helena, Olavi, Juhani, Johannes jne. Jonkin verran näkyy jo toisissa nimissä nousua nykyisten isovanhempien nimistä, eli lapselle saatetaan antaa toiseksi nimeksi esim. Marjatta tai Tapani mummon tai vaarin mukaan. Lisäksi on joukko vanhempia, jotka valitsevat lapselle toisen nimen suvun nimistön ulkopuolelta perustelunaan se, että toinen nimi kuulostaa kivalta/sointuu hyvin etunimeen.

En käsitä näitä nimistöasioita tuntevana tätä syvää ärtymystä, mikä osalla täällä palstalla herää. Näin nämä nimiasiat suurimman osan kohdalla nyt vain menevät. Poikkeuksiakin toki on, mutta suurimman osan kohdalla näin. Ja jos nimistötutkimusta kaipaa, niin googlaamalla löytyy esimerkiksi almanakkatoimiston johtajan, nimistöntutkija, dosentti Minna Saarelma-Paukkalan näkemyksiä aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keskustelun tarkoitus nyt väittää että lestadiolaisen tunnistaa nimistä? Se ei ole totta. Tulen lestadiolaisesta suvusta ja kyllä tunnen nimiä laidasta laitaan. Suurimmassa osassa perheitä on nimiä tyyliin Juho ja Veera, yhdessä luontonimiä ja joissain raamattutaustaisia nimiä, joita siis ovat myös Pietari, Johannes ja Anna.

Ei lestadiolaista tunnista nimistä, mutta lestadiolaisissakin näkyy tuo sosioekonomisen aseman vaikutus. Teen töitä näiden nimiasioiden parissa ja karkeasti nimistä kiinnostumisen voi jakaa näin nimistötutkimuksen perusteella:

-Matalimmissa sosiaaliluokissa suositaan erilaisia muunnoksia suosituista nimistä sekä erikoisempia nimiä. Jos keskiluokkaisen perheen lapset ovat Aada ja Eemil, niin matalammassa sosiaaliluokassa lapsille valitaan Aadan ja

Kysyin tutkimusta, yhtään tutkimusta ei ole tullut. Tiedän Saarelma-Paukkalan, hänenkin näkemykset perustuu Suomen osalta "musta tuntuu" -arvioon, ei Suomessa tehtyyyn tutkimukseen. 

Itse kävin osan kouluajasta kaikkein alhaisimman tulotason lähiössä. Meidän koulussa suosituimpia nimiä oli mm. Anna, Johanna, Heidi, Antti, Mikko, Jussi jne. jotka oli tosi yleisiä. Ikäluokkani on helppo arvata. Yhtään Jadessa -tyyppistä nimeä en muista. Osan kouluajasta olin puolestaan ihan erilaisessa koulussa. Ja siellä sama juttu nimien puolesta.

Nyt aikuisena olen tavannut syrjäytyneitä kuin vauraita perheitä, joissa lapset on malliin Sofia, Veera ja Onni. Oli tulotaso mikä hyvänsä, on todennäköisempää, että lapsen nimi on Helmi kuin jokin Jadessa-tyyppinen. 

Nyt on Olle ja Eeva tehneet matkastaan videon, jossa kertovat matkastaan. 

Ilmeisesti noi videot tulee katsottavaksi myöhemmin, vain jäsenille ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keskustelun tarkoitus nyt väittää että lestadiolaisen tunnistaa nimistä? Se ei ole totta. Tulen lestadiolaisesta suvusta ja kyllä tunnen nimiä laidasta laitaan. Suurimmassa osassa perheitä on nimiä tyyliin Juho ja Veera, yhdessä luontonimiä ja joissain raamattutaustaisia nimiä, joita siis ovat myös Pietari, Johannes ja Anna.

Ei lestadiolaista tunnista nimistä, mutta lestadiolaisissakin näkyy tuo sosioekonomisen aseman vaikutus. Teen töitä näiden nimiasioiden parissa ja karkeasti nimistä kiinnostumisen voi jakaa näin nimistötutkimuksen perusteella:

-Matalimmissa sosiaaliluokissa suositaan erilaisia muunnoksia suosituista nimistä sekä erikoisempia nimiä. Jos keskiluokkaisen perheen lapset ovat Aada ja Eemil, niin mata

Minä olen kotoisin ns. kaukaa maakunnasta. Olen 80- ja 90-luvun taitteessa syntynyt. Kyllä meillä suurin osa nimistä oli tavallisia, mutta ihan supisuomalaisille koulukavereille oli annettu esimerkiksi nimet Jennifer, Inni ja Jennica. Vilkaisin tuon paikkakunnan ylioppilaslistaa eli joukossa on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä syntyneitä. Suurin osa nimistä on "tavallisia", mutta löytyy esimerkiksi Milena, Minessa ja Ia. 

Nyt taas työskentelen pk-seudulla lasten parissa ja vastaan on tullut mm. Elea, Dante, Saida...Lapsen päiväkodissa on vielä vaikka minkälaisia nimiä, jos perheet ovat kotoisin muualta. En nyt tässä sano nimiä, koska osa on uniikkeja nimiä. Mutta on näitä harvinaisia nimiä ihan maakunnissakin nykyään, ei tarvitse kuin kastettujen listaa vilkaista.