Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Minusta Olle ja Eeva on antaneet kivoja nimet. Abel on ikivanha raamatullinen nimi ja Allan on perinteinen ja ajaton nimi.

Abel on soinnillisesti kaunis, tarkoittaa hepreaksi henkäystä. Mutta ei liene järin suosittu kain&abel tapauksen vuoksi, maailmanhistorian ensimmäinen murha Raamatun kertomuksissa. Kaunis tosiaan muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Abel on soinnillisesti kaunis, tarkoittaa hepreaksi henkäystä. Mutta ei liene järin suosittu kain&abel tapauksen vuoksi, maailmanhistorian ensimmäinen murha Raamatun kertomuksissa. Kaunis tosiaan muuten. 

Suomessa yleisempi versio on Aapeli, joka on huomattavasti yleisempi. 

Ollen ja Eevan antamat nimet ovat aika normaaleja, eikä mitään mahdotonta erikoisuuden tavoittelua. Elda on ainoastaan epätavallinen, Edla taas olisi perinteinen nimi.

Nämä nimet sentään ovat helppoja ja ymmärrettäviä. Sitten taas on kaikenlaista Vinjaa ja Riinua, joita saa aina olla tavaamassa ja herkästi sekoitetaan tavallisempiin nimiin. Ei se mitenkään kiva esimerkiksi opettajilla ole, kun saa näitä erikoisia nimiä hokea.

Ai että on virkistävää, kun harvakseltaan tulee vastaan joku perinteinen kalenterista löytyvä nimi. Niiden lukuiset Islojen, Linneoiden, Olivioiden, Eemilien, Einojen ja Leevien joukossa kun on joku Martti tai Liisa, niin on virkistävää. :)

T. Ope

Onkohan tuo uusin video pelkästään tilaajille kun yleensä on ollut vain päivän etukäteen tilaajilla ja sitten tullut julkiseksi. Edelleen näkyy vain tilaajille. 

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Olipa outo kirjoitus. Piti ihan käydä Päivämiehestä katsomassa kuvia. Ihan samalla tavalla siellä hymyillään tai ollaan hymyilemättä kuin muissakin lehdissä. 

Mitä tulee seuroihin (joissa en ole ikinä käynyt), vertaisin niitä kirkonmenoihin ja seurakunnan toimintaan yleisesti. Ei Suomessa kirkossa ole juuri koskaan mitään jenkkimeininkiä, puhun ihan luterilaisesta kirkosta, jossa Jumalanpalvelukset on aika vakavia tilaisuuksia. Jopa suositut Kauneimmat joululaulut -tapahtumat on aika vakavia.

Perhejuhlissa varmasti ihmiset hymyilee tai on hymyilemättä kuten muidenkin juhlissa. En ole ollut lestadiolaisten ristiäisissä, mutta kaikki kastejuhlat, joissa olen ollut, ovat olleet aika kaukana kovin hilpeistä juhlista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

- Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. - 

Miksi sinä kysyt, kun tunnut tietävän asian etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Elämä voi olla aika rankkaa kun ehkäisyä ei käytetä, jatkuvasti vauva tai taapero hoidettavana, elatushuolet, muut elämän stressitekijät, sitten paine osallistua ja olla hyvä yhteisön jäsen. Pelkästään jo pikkulapsilapsiarki jatkuessaan vuosikymmeniä voi olla aika uuvuttavaa. Eikä kukaan tietysti muutenkaan välty elämän vastoinkäymisiltä. Sehän ei tarkoita, etteikö uskosta saisi iloa ja rauhaa. Mutta kyllä nää ihmisten luomat opit kyllä uuvuttaa monet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Elämä voi olla aika rankkaa kun ehkäisyä ei käytetä, jat

En ole vl ja yllätyin, kun joku kertoi että suviksilla näkyy paljon ei-hymyileviä vanhempia lapsikatraidensa kanssa. Lähdin sitten itse käymään suviksilla ja huomasin ihan saman. Tosi monet on vakavia. Tätä oli jotenkin vaikea ymmärtää, kun käsittääkseni suvikset on vuoden suurin juhla heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Elämä vo

Tämä on kuin sanoisi, että lähdin joulukirkkoon ja näin siellä paljon vakavia ihmisiä. Luulin, että joulu on suuri juhla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on

Meillä on joulukirkossa paljon hymyileviä ihmisiä. Ja lapsista lähtee mukavasti ääntä. Ehkä muualla on sitten erilaista?

T. Ev.lut. pk-seudulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Elämä vo

Suviseurat on hengellinen kesätapahtuma, ei juhla. Juhlia ovat esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat, jos puhutaan maallisista juhlista tai kirkolliset juhlat kuten pääsiäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa o

Niin on suviseuroissakin paljon hymyileviä ihmisiä. Ja lapsista lähtee ääntä.

Joulukirkossa suurin osa ihmisistä ei jatkuvasti hynyile. Olen ollut lukuisia kertoja joulukirkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää m

Ylekin näyttää telkkarista Jumalanpalveluksia. Sielläkin voi käydä toteamassa, että suurin osa kuuntelee saarnaa ja laulaa virsiä naama peruslukemilla tai vakavan näköisenä.

En olisi uskonut, että täällä pitää kertoa suomalaisesta tapakulttuurista.

En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko näitä kommentteja. Miksi lestadiolaisten pitäisi olla koko ajan hymy korvissa ollakseen uskottavia? Tämä kirjoittelu on jo silkkaa ilkeyttä ja virheiden etsimistä. Kun nimiasia saatiin käsiteltyä tai ei mennyt toivotulla tavalla, piti keksiä uusi arvostelun kohde. Tämäkin asia on jo muuten kertaalleen käsitelty tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on

 

Suviseurat on hengellinen kesätapahtuma, ei juhla. Juhlia ovat esimerkiksi syntymäpäiväjuhlat, jos puhutaan maallisista juhlista tai kirkolliset juhlat kuten pääsiäinen.

Kyllä se tavallaan on myös juhlatapahtuma, hengellisesti. Kuvaavasti toisen lestadiolaishaaran vastaava tapahtuma on nimeltään suvijuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa o

Suomessa hengelliset tapahtumat ei ole tyypillisesti mitään riehakkaita, varsinkaan hartaustilaisuudet, joissa suurin osa ihmisistä on vakavia. Tämä koskee ihan tavallisia, ei herätysliikkeiden tapahtumiakin. Miten se edes voisi tulla kenellekään kirkkoon kuuluvalle yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut paljon valokuvia Päivämiehestä, vanhoillislestadiolaisten kuvia uutisista, somesta jne. Tunnen myös useita vanhoillislestadiolaisia ja heidän kanssaan sama juttu. Olen kiinnittänyt huomiota erääseen asiaan. Miksi iso osa vanhoillislestadiolaisista on kovin vakavia, ettei kuvissakaan hymyillä ja kasvokkainkin on kovin vakavaa? Saattaa olla iloinenkin hetki, vaikka perheen kuopuksen kastejuhla ja perhekuvassa ainoat hymyilevät ihmiset saattavat olla vanhemmat. Tai ollaan seuroissa ja sielläkin vakavana?

Tähän saan varmaan vastaukseksi, että on ratkiriemukasta ja keskenään hymyillään ja nauretaan paljon. Mutta miksi se ei näy ulospäin läheskään kaikkien kohdalla? Tämä hämmentää minua, kun vanhoillislestadiolaiset sanovat uskonsa olevan todella iloinen asia, mutta sitten ulosanti on monella vakava.

Elämä vo

Minäkin työntelen lastenrattaita välillä varmasti aika vakavalla naamalla suviseuroissa, varsinkin jos on kova helle. Ei se ole aina ratkiriemukasta jos rattaat painaa paljon ja hikiä puskee ja olet niitä työnnellyt jo muutaman kilometrin, mutta sydämessä on silti syvä kiitollisuus ja ilo. Sitten kun törmätään tuttuihin, pysähdytään ja jutellaan, niin kyllä silloin se hymy ja nauru tulee kasvoille. Harvalla perusilme on oikein ratkiriemukas. 

Katsoiko joku jo Ollen ja Eevan reissuvlogia? Mitä tykkäsitte?