Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (7592)
Hyvä, että jotku joskus uskaltaa puhua siitä, mitä vl-elämä voi olla ja että mitä se "uskovaiset ovat aina halunneet ottaa kaikki lapset vastaan" joskus oikeasti on.
Tuosta itsetyydytyksestä. Mulla oli sen jälkeen aina sellainen syyllisyys, että piti pyytää joltain anteeksi. Eli joka kerta piti soittaa jollekin kaverille, että taas olen tehnyt sitä, että saanko vielä anteeksi. Myöhemmin sitten yritin selvitä seuraaviin seuroihin asti, että saisi siellä asian uskoa anteeksi yleisestä saarnasta. Se kyllä tuntui sekin vähän väärältä, kun kyseessä oli kuitenkin nimellinen synti ja se olisi ollut parempi tunnustaa ripissä. Sama miten olisin tehnyt niin aina olisi mennyt jotenkin väärin. Joko kertoisin asiasta jollekin kaverille vaikka hän ei luultavasti haluaisi kuulla asiasta yhtään mitään tai sitten vaarantaisin oman uskon.
Ja tuon asian anteeksipyytelyä oli sitten myös toisinpäin. Kaverit soittelivat minulle. Se tuntui suoraan sanoen ällöttävältä. En olisi halunnut tietää heidän seksiasioistaan yhtään mitään, mutta pakko oli. Vihasin noita puheluja oli soittajana kumpi tahansa.
Oon nyt jälkeenpäin miettinyt, että tuollainen on ehkä jonkinlaista seksuaaliväkivaltaa. Siinähän jollainlailla vähän kuin pakottaa toisen ihmisen kuuntelemaan asioita omasta seksielämästä niin, että toisella ei oikeasti ole mahdollisuutta olla kuuntelematta. Kun jos ei anna toiselle syntejä anteeksi niin ei saa anteeksi omiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että jotku joskus uskaltaa puhua siitä, mitä vl-elämä voi olla ja että mitä se "uskovaiset ovat aina halunneet ottaa kaikki lapset vastaan" joskus oikeasti on.
Tuosta itsetyydytyksestä. Mulla oli sen jälkeen aina sellainen syyllisyys, että piti pyytää joltain anteeksi. Eli joka kerta piti soittaa jollekin kaverille, että taas olen tehnyt sitä, että saanko vielä anteeksi. Myöhemmin sitten yritin selvitä seuraaviin seuroihin asti, että saisi siellä asian uskoa anteeksi yleisestä saarnasta. Se kyllä tuntui sekin vähän väärältä, kun kyseessä oli kuitenkin nimellinen synti ja se olisi ollut parempi tunnustaa ripissä. Sama miten olisin tehnyt niin aina olisi mennyt jotenkin väärin. Joko kertoisin asiasta jollekin kaverille vaikka hän ei luultavasti haluaisi kuulla asiasta yhtään mitään tai sitten vaarantaisin oman uskon.
Ja tuon asian anteeksipyytelyä oli sitten myös toisinpäin. Kaverit soittelivat minulle. Se tuntui suora
Saa nimellisenkin synnin uskoa yleisestä saarnasta anteeksi. Tästä tulikin mieleen, se on ihan hyvä käytäntö, että katolisessa kirkossa ripittäydytään papille. Se takaa sen, ettei synny epäterveitä ripittäytymistilnateita. Kuvittelepa vaikka 40v menee "ripittäytymään" teinitytölle. Tai olipa tilanne mikä hyvänsä, ei ole nuoren ihmisen tehtävä ja vastuu käsitellä vaikeita asioita ripissä. Vl-käytäntö on ihan kaunis asia teoreettisella tasolla, mutta voi johtaa vaikeisiin tilanteisiin. Sekin mitä nähty, että väkivallan uhrilta pyydetään anteeksi ja sitten asia olisi ikään kuin sillä kuitattu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että jotku joskus uskaltaa puhua siitä, mitä vl-elämä voi olla ja että mitä se "uskovaiset ovat aina halunneet ottaa kaikki lapset vastaan" joskus oikeasti on.
Tuosta itsetyydytyksestä. Mulla oli sen jälkeen aina sellainen syyllisyys, että piti pyytää joltain anteeksi. Eli joka kerta piti soittaa jollekin kaverille, että taas olen tehnyt sitä, että saanko vielä anteeksi. Myöhemmin sitten yritin selvitä seuraaviin seuroihin asti, että saisi siellä asian uskoa anteeksi yleisestä saarnasta. Se kyllä tuntui sekin vähän väärältä, kun kyseessä oli kuitenkin nimellinen synti ja se olisi ollut parempi tunnustaa ripissä. Sama miten olisin tehnyt niin aina olisi mennyt jotenkin väärin. Joko kertoisin asiasta jollekin kaverille vaikka hän ei luultavasti haluaisi kuulla asiasta yhtään mitään tai sitten vaarantaisin oman uskon.
Ja tuon asian anteeksipyytelyä oli sitten myös toisinpäin. Kaverit soittelivat minulle. Se tuntui suora
Tuo on just se mistä puhuin aiemmin, vl-yhteisössä kasvaminen johtaa helposti sellaseen jatkuvan "puhdistautumisen" tarpeeseen, jatkuvasti pitäisi olla "tuore" synninpäästö alla, että on varmasti oikein uskomassa. (Helvetin pelko.) Ikään kuin ihminen voisi menettää uskon niin herkästi, ikään kuin ei riittäisi että tekee parhaansa. Kyllähän Jumala näkee katumuksenkin jne. Ikään kuin pelastus olisi tosiaan riippuvainen muista uskovaisista eikä Jeesukseen uskomisesta. Ikään kuin kanssaihmisillä olisi se vapauta vankilasta kortti, todellisuudessa se on Jumalalla. Mun mielestä toi koko juttu on päässyt vääristymään pahemman kerran.
Joh. 13:
Sitten hän (Jeesus) kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät". Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani". Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää". Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.
Tässä on kuva uskovan ihmisen vaelluksesta. Kun on kylpenyt eli saanut epäuskon ja kaikki synnit anteeksi, sen jälkeen riittää, että jalat pestään eli ne nimelliset synnit pannaan pois. Ihminen tekee koko ajan syntiä sanoilla, töillä ja ajatuksilla mutta silti ei tarvitse olla koko ajan ripittäytymässä ja pyytelemässä anteeksi. Jos kuitenkin jokin asia jää vaivaamaan, niin kannattaa puhua jollekin luotetulle ihmiselle tai jos teko on kohdistunut lähimmäiseen, kannattaa puhua suoraan hänelle. Esim. ajatuksista on sanottu (oliko Luther?), että emme voi estää lintua lentämästä päämme yli mutta voimme estää sitä tekemästä pesää sinne.
En ole lestadiolainen, mutta ymmärrän, jos on kasvatettu lapsi tiettyyn muottiin. Eli omassatunnossa ei halua ehkäisyä, eikä kieltäytyä seksistä ja taas ollaan raskaana. Itse en pidä ehkäisyä syntinä. Meillä on neljä lasta yhdeksässä vuodessa. Olin kotiäiti. Mies mukana lasten kasvatuksen vastuussa. 50% kun ei ollut töissä. En olisi jaksanut enempää lapsia. Haluttiin antaa olemassa oleville lapsille kaikki tarpeellinen. Aikuiset lapsetkin tarvitsevat vanhempiaan. Säälin niitä vanhempia, jotka eivät jaksaisi ja lapsia vain tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni liittyi nuorena lestadiolaisiin. Hän käänsi selkänsä telkkarille, vaikka tuli luonto-ohjelma. Nykyisin on kännykät ja läppärit, eikä kukaan seuraa, mitä uskovat lestadiolaiset katsovat. Eli järjen käyttö ei ole sallittu. Oli aika, kun matotkin olivat syntiä. Mummini kääri matot pois, kun lestadiolainen tuli kylään. Onneksi on menty eteenpäin monessa asiassa. Kyllä turhia kieltoja on paljon. Monen asian ihminen on päättänyt synniksi. Raamatun synnit ovat ihan eri luokkaa kuin matot, meikki ja korvikset.
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni liittyi nuorena lestadiolaisiin. Hän käänsi selkänsä telkkarille, vaikka tuli luonto-ohjelma. Nykyisin on kännykät ja läppärit, eikä kukaan seuraa, mitä uskovat lestadiolaiset katsovat. Eli järjen käyttö ei ole sallittu. Oli aika, kun matotkin olivat syntiä. Mummini kääri matot pois, kun lestadiolainen tuli kylään. Onneksi on menty eteenpäin monessa asiassa. Kyllä turhia kieltoja on paljon. Monen asian ihminen on päättänyt synniksi. Raamatun synnit ovat ihan eri luokkaa kuin matot, meikki ja korvikset.
Esim. matot, verhot ja kravatit ovat aina kuuluneet vl-lestadiolaisten normaaliin elämään. Esikoislestadiolaisilla sen sijaan ei. Ei sotketa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni liittyi nuorena lestadiolaisiin. Hän käänsi selkänsä telkkarille, vaikka tuli luonto-ohjelma. Nykyisin on kännykät ja läppärit, eikä kukaan seuraa, mitä uskovat lestadiolaiset katsovat. Eli järjen käyttö ei ole sallittu. Oli aika, kun matotkin olivat syntiä. Mummini kääri matot pois, kun lestadiolainen tuli kylään. Onneksi on menty eteenpäin monessa asiassa. Kyllä turhia kieltoja on paljon. Monen asian ihminen on päättänyt synniksi. Raamatun synnit ovat ihan eri luokkaa kuin matot, meikki ja korvikset.
Esim. matot, verhot ja kravatit ovat aina kuuluneet vl-lestadiolaisten normaaliin elämään. Esikoislestadiolaisilla sen sijaan ei. Ei sotketa asioita.
Siis onko olemassa Suomessa jokin ihmisryhmä, jonka mielestä matot, verhot ja kravatit ovat syntiä? Olen puulla päähän lyöty. Joku raja pitää järjettömyydelläkin olla (vaikka yhtä hyvin samaa voi toki sanoa näistä vanhoillisten käsityksistä vaikka siitä, että ei voi käydä teatterissa tms.)
Sanokaa nyt joku, että ei ole totta tuo.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että jotku joskus uskaltaa puhua siitä, mitä vl-elämä voi olla ja että mitä se "uskovaiset ovat aina halunneet ottaa kaikki lapset vastaan" joskus oikeasti on.
Tuosta itsetyydytyksestä. Mulla oli sen jälkeen aina sellainen syyllisyys, että piti pyytää joltain anteeksi. Eli joka kerta piti soittaa jollekin kaverille, että taas olen tehnyt sitä, että saanko vielä anteeksi. Myöhemmin sitten yritin selvitä seuraaviin seuroihin asti, että saisi siellä asian uskoa anteeksi yleisestä saarnasta. Se kyllä tuntui sekin vähän väärältä, kun kyseessä oli kuitenkin nimellinen synti ja se olisi ollut parempi tunnustaa ripissä. Sama miten olisin tehnyt niin aina olisi mennyt jotenkin väärin. Joko kertoisin asiasta jollekin kaverille vaikka hän ei luultavasti haluaisi kuulla asiasta yhtään mitään tai sitten vaarantaisin oman uskon.
Ja tuon asian anteeksipyytelyä oli sitten myös toisinpäin. Kaverit soittelivat minulle. Se tuntui suora
Kuulostaa niin kammottavalta, että ihan kylmät väreet menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni liittyi nuorena lestadiolaisiin. Hän käänsi selkänsä telkkarille, vaikka tuli luonto-ohjelma. Nykyisin on kännykät ja läppärit, eikä kukaan seuraa, mitä uskovat lestadiolaiset katsovat. Eli järjen käyttö ei ole sallittu. Oli aika, kun matotkin olivat syntiä. Mummini kääri matot pois, kun lestadiolainen tuli kylään. Onneksi on menty eteenpäin monessa asiassa. Kyllä turhia kieltoja on paljon. Monen asian ihminen on päättänyt synniksi. Raamatun synnit ovat ihan eri luokkaa kuin matot, meikki ja korvikset.
Esim. matot, verhot ja kravatit ovat aina kuuluneet vl-lestadiolaisten normaaliin elämään. Esikoislestadiolaisilla sen sijaan ei. Ei sotketa asioita.
Siis onko olemassa Suomessa jokin ihmisryhmä, jonka mielestä matot, verhot ja kravatit ovat syntiä? Olen puulla päähän lyöty. Joku raja
Tietyissä Euroopan maissa ei käytetä verhoja esim. olkkarissa, liittyy sellaseen kristillispohjaiseen ajatteluun, että silloin yrittää salata jotain eli jotain syntistä on elämässä. Käsittääkseni Ruotsissakin on tätä tapaa edelleen käytössä. Siis ihan maallistuneillekin ihmiselle jäänyt tapana. Kulttuuriin kuuluu myös se, että muut ei kohteliaasti sitten katsele toisten ikkunoihin. Verhottomuus/matottomuus vois liittyä myös jonkinlaiseen koreilun välttämiseen, mutta kieltämättä vähän jo äärimmäisyyksiin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni liittyi nuorena lestadiolaisiin. Hän käänsi selkänsä telkkarille, vaikka tuli luonto-ohjelma. Nykyisin on kännykät ja läppärit, eikä kukaan seuraa, mitä uskovat lestadiolaiset katsovat. Eli järjen käyttö ei ole sallittu. Oli aika, kun matotkin olivat syntiä. Mummini kääri matot pois, kun lestadiolainen tuli kylään. Onneksi on menty eteenpäin monessa asiassa. Kyllä turhia kieltoja on paljon. Monen asian ihminen on päättänyt synniksi. Raamatun synnit ovat ihan eri luokkaa kuin matot, meikki ja korvikset.
Esim. matot, verhot ja kravatit ovat aina kuuluneet vl-lestadiolaisten normaaliin elämään. Esikoislestadiolaisilla sen sijaan ei. Ei sotketa asioita.
Siis onko olemassa Suomessa jokin ihmisryhmä, jonka mielestä matot, verhot ja kravatit ovat syn
Tässä asiassa ehkä voi jollekin vanhoillislestadiolaiselle - jonka mielestä todennäköisesti vaikka verhot ikkunassa ovat aivan itsestään selvä asia - avautua, että mitä ajatuksia meissä liikkeen ulkopuolisissa herää niitten seikkojen suhteen, jotka siinä omassa liikkeessä ovat ei-suositeltujen ja paheksuttujen asioiden listalla. Samanlainen ihmetys ja kummastelu - miten niin muka tuokin asia., hiusten värjääminen, mitä kummaa.. - on meidänkin tunnetilamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on ajattelunvapaus. Saa ihmetellä ja kummastellakin. Mutta myös uskomisen- ja uskonnonvapaus ihmisillä on. Minulle on ok, jos joku ei halua verhoja uskonnollisista syistä enkä minä mene sitä nimettömille keskustelupalstalle kummastelemaan. Sehän on hänen asiansa. Olisi toivottavaa, että tällainen ajattelutapa muita eli eri tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan olisi normi. Joskus huomaan itsekin syyllistyväni siihen, että ajattelen, että joku ihminen on erityisen mukava, kun hän kohtelee minua ihmisenä ihmisten joukossa. Niinhän ei pitäisi olla vaan kaikilla ihmisillä pitäisi olla sama arvo.
Seuraava kommenttiini liittyvä kommentti alkaa todennäköisesti sanoilla mutta kun. 😄
Kyllä matot olivat syntiä vanhoillislestadiolaisille 1930- luvulla Oulun lähellä. Mummini ei halunnut loukata ketään, niin matot ja radio piilotettiin. Joillekin matot kävi, mut he taas olivat ei vanhoillisia. Niin mumminikin ajatteli, että jokaisen oma asia. Loukkaamisen takia piilotti ennen vieraita😅 Mummi oli luterilainen, mutta ei koskaan hankkinut telkkaria itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai olivatko esikoislestadiolaisia, jotka eivät käyttäneet mattoja? En tunne itse, mutta äitini kasvoi, että ympärillä oli jotain lestadiolaisia😅 Mutta kyllä lapsuus vaikutti, että äitini ei käyttänyt meikkejä ja hiusten värjäystä koskaan. Salli ne kuitenkin meille lapsille. Farkut olivat mummilleni kova pala, mutta äiti sai perusteltua käytännöllisyydellä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on ajattelunvapaus. Saa ihmetellä ja kummastellakin. Mutta myös uskomisen- ja uskonnonvapaus ihmisillä on. Minulle on ok, jos joku ei halua verhoja uskonnollisista syistä enkä minä mene sitä nimettömille keskustelupalstalle kummastelemaan. Sehän on hänen asiansa. Olisi toivottavaa, että tällainen ajattelutapa muita eli eri tavoin ajattelevia ihmisiä kohtaan olisi normi. Joskus huomaan itsekin syyllistyväni siihen, että ajattelen, että joku ihminen on erityisen mukava, kun hän kohtelee minua ihmisenä ihmisten joukossa. Niinhän ei pitäisi olla vaan kaikilla ihmisillä pitäisi olla sama arvo.
Seuraava kommenttiini liittyvä kommentti alkaa todennäköisesti sanoilla mutta kun. 😄
En kyllä ymmärrä, että miksi et voisi ajatella jostakin ihmisestä, että hänpä on mukava ihminen. Eihän se mikään ihmisarvon määrittely ole. Jokaisella ihmisellä on ympärillään ihmisiä, joista pitää enemmän ja joistain vielä vähän enemmän:-)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä matot olivat syntiä vanhoillislestadiolaisille 1930- luvulla Oulun lähellä. Mummini ei halunnut loukata ketään, niin matot ja radio piilotettiin. Joillekin matot kävi, mut he taas olivat ei vanhoillisia. Niin mumminikin ajatteli, että jokaisen oma asia. Loukkaamisen takia piilotti ennen vieraita😅 Mummi oli luterilainen, mutta ei koskaan hankkinut telkkaria itse.
En ole koskaan kuullut, olisko kuitenkin jokin toinen ryhmä, lestadiolaisuutta on aika monta ryhmää. Tietysti mahdollista, olihan permanenttikin joskus syntiä.
Ei-lestadiolaisena pakko sanoa:
Ei tuo koulutusasia liity lestadiolaisuuteen millään tavalla, vaan se kulkee suvuittain. Tutkitusti korkeakoulutettujen lapset päätyvät korkeakouluun todennäköisemmin kuin ammattikoulun käyneiden lapset. Jos jossakin suvussa on totuttu olemaan opettajia, pappeja ja lääkäreitä, niin todennäköisesti jälkipolvi päätyy vastaaviin hommiin. Kotona on luultavasti kannustettu opiskeluun ja arvostettu lukeneisuutta. Jossain toisessa suvussa taas arvossaan ovat kädentaidot: osataan korjata autot, leipoa kakut, rakentaa talot jne.
Ei tämä asia lestadiolaisuuteen liity, vaan tätä on muillakin. Ja paljon vaikuttaa ympäristökin. Jos koko suku elää jossakin pienellä peräposiolla, jossa ei korkeakouluja ole ja suurin osa ammateista on luokkaa lähihoitaja, kaupan kassa tai putkiasentaja, niin ei siellä ympäristö korkeakoulutukseen kannusta. Eikä siinä ole mitään pahaa, jos joku haluaa elämässään satsata muuhun kuin korkeaan koulutukseen. Kaikenlaisia ammatteja tarvitaan ja nykyisessä syntyvyystilanteessa on hyvä asia, että osa vielä lapsia haluaa.
T. Meidän suvussa jokainen vanhempieni ikäpolvesta ja meistä lapsista on opiskellut ylioppilaaksi. Aika tarkalleen 50 % on käynyt ammattikorkeakoulun (tai vastaavan tason koulutuksen) ja 50 % yliopiston. Asutaan eri puolilla Suomea ja ollaan monin tavoin erilaisia, mutta koulutusta meillä on arvostettu aina.
Tästä ketjusta on aina poistettu paljon asiallisia viestejä. En usko että liittyy muuhun kuin siihen ettei sisältö ole mieluisa poistattajalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei-lestadiolaisena pakko sanoa:
Ei tuo koulutusasia liity lestadiolaisuuteen millään tavalla, vaan se kulkee suvuittain. Tutkitusti korkeakoulutettujen lapset päätyvät korkeakouluun todennäköisemmin kuin ammattikoulun käyneiden lapset. Jos jossakin suvussa on totuttu olemaan opettajia, pappeja ja lääkäreitä, niin todennäköisesti jälkipolvi päätyy vastaaviin hommiin. Kotona on luultavasti kannustettu opiskeluun ja arvostettu lukeneisuutta. Jossain toisessa suvussa taas arvossaan ovat kädentaidot: osataan korjata autot, leipoa kakut, rakentaa talot jne.
Ei tämä asia lestadiolaisuuteen liity, vaan tätä on muillakin. Ja paljon vaikuttaa ympäristökin. Jos koko suku elää jossakin pienellä peräposiolla, jossa ei korkeakouluja ole ja suurin osa ammateista on luokkaa lähihoitaja, kaupan kassa tai putkiasentaja, niin ei siellä ympäristö korkeakoulutukseen kannusta. Eikä siinä ole mitään pahaa, jos joku haluaa elämässään satsata muuhu
Meidän suvussa on lääkäreitä ja opettajia, jotka osaavat korjata autot, leipoa kakut ja rakentaa talot, esimerkiksi. Eivät korkeakoulutus ja kädentaidot sulje toisiaan pois. Ja itse sen kokeneena voin vakuuttaa, että kyllä Peräposioltakin voi ponnistaa korkeakouluun.
Ketju on lukittu.
En sanonut/tarkoittanut, että kaikkien pitäisi olla tai jonkun ihmisryhmän pitäisi olla. Ei tosiaankaan. Siksi tuo onkin harvinaisuus, en tiedä montaa tuollaista. Ja hyvä mieskin hänellä, kun hoitaa niin hyvin kodin ja perheen, et äiti saa toteuttaa omia unelmiaan ja töitään. Itsehän olen päinvastoin, täysin tehoton eikä mulla ole kuin kaksi lasta, en olisi jaksanut montaa, hyvä kun jaksan nuitakaan. Jaksan lapsiani ja tykkään heistä, mut en jaksa kaikkia neuvoloita, vanhempainiltoja, harrastuksia, lääkärissä käyntejä, päiväkoteja ym ym mitä lapsiin liittyy. Oon kai vähän aspergerpiirteinen. Ja tiesin jo ennen naimisiinmenoa, ettei minusta ole suurperheen äidiksi. Tiedän monia muitakin; moni kipuillut lapsiasian kanssa naimisiin mennessään..eli ei uskalla mennä naimisiin kun lapsia sitten alkaa tulemaan. Naimisiinhan on kuitenkin ns. pakko mennä, jos meinaa muuttaa yhteen ja aloittaa seksin.. vaikka moni varmaan tekee sitä jo ennen avioliittoa, luulen ainakin. No ei näille "kipuilijoille" ole tullut montaa lasta eli kai tajunneet käyttää ehkäisyä. Keskeytetty yhdyntä myös joillain käytössä..tai selibaatti/varmat päivät. Tiedän. Tosin tiedän myös perheen, jossa oli jo useampi lapsi ja nainen ei halunnut seksiä raskaudenpelossa. Mikään muu seksin muoto ei sitten tullut kyseeseen, kuin yhdyntä, sen verran "vanhanaikaisia/kunnon uskovaisia" he olivat, ei edes itsetyydytys, kun sehän on syntiä. Oli aikamoista se niiden homma, kamala kriisi ihan oikeasti varsinkin sillä miehellä. En viiti avata enempää toisten henk. koht asioita tänne. No mut kai se jotenkin ratkesi, lapsia ei ainakaan ole enempää kuulunut.
Mullahan joskus kun olin lukiossa yksi poika kaveriporukasta tuli jotain puhumaan, et miten vaikeaa on elää seks.halujen kanssa.. et kun lankeaa syntiin tyydyttäessään itseään. Miettikää; mulle "viattomalle" vl-tytölle tuli puhuu.. heh. Ajattelin siinä vaan, et elä nyt vaan ala mitään syntejä anteeksi pyytelemään minulta, kun itse tein sitä samaa "syntiä" koko ajan, jo varmaan alakoulusta asti olin tehnyt enkä pitänyt syntinä koskaan eikä tullut mieleenikään pyytää keneltäkään sitä anteeksi.
t. vl, jonka mies ei ole enää vl, ja moni varmaan luulee, et meillä on siksi "vain" kaksi lasta, vaikka mies niitä olisi enemmänkin halunnut, minä en