Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (5313)
Jospa oltaisiin ihan raatorehellisiä. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa lasten koulutustasoon. Tätä on tutkittu ja näin todettu. Uskonnosta riippumatta. On monilapsisia korkeakoulutettuja uskonnollisia naisia, uskonnosta riippumatta. Muitakin siis kuin lestadiolaisia
Toisaalta on kuitenkin niin, että lestadiolaisten kulttuuriin kuuluu edelleen valtakulttuurista poikkeavia, tähän asiaan vaikuttavia piirteitä. Hyvin nuorena avioituminen, ehkäisyn kieltäminen ja siitä seuraava mahdollisuus naisen tulla raskaaksi tiheään tahtiin jo nuorena.
Jos nyt joku väittää, että tämä asia ei millään tavalla vaikuta tyttöjen, tai yhdenkään tytön (!) mahdollisuuteen opiskella ja kouluttautua, vaan että" tavallisia ihmisiä ollaan", niin se ei mielestäni ole rehellistä vaan tosiasioiden kieltämistä ja kaunistelua. On varmaan toki mahdollista jollekin vaikka valmistua yliopistosta 25- vuotiaana 4 lapsen äitinä tms, mutta kyllä se silloin vaatii joitain epätavallisia kykyjä ja epätavallista verkostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa oltaisiin ihan raatorehellisiä. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa lasten koulutustasoon. Tätä on tutkittu ja näin todettu. Uskonnosta riippumatta. On monilapsisia korkeakoulutettuja uskonnollisia naisia, uskonnosta riippumatta. Muitakin siis kuin lestadiolaisia
Toisaalta on kuitenkin niin, että lestadiolaisten kulttuuriin kuuluu edelleen valtakulttuurista poikkeavia, tähän asiaan vaikuttavia piirteitä. Hyvin nuorena avioituminen, ehkäisyn kieltäminen ja siitä seuraava mahdollisuus naisen tulla raskaaksi tiheään tahtiin jo nuorena.
Jos nyt joku väittää, että tämä asia ei millään tavalla vaikuta tyttöjen, tai yhdenkään tytön (!) mahdollisuuteen opiskella ja kouluttautua, vaan että" tavallisia ihmisiä ollaan", niin se ei mielestäni ole rehellistä vaan tosiasioiden kieltämistä ja kaunistelua. On varmaan toki mahdollista jollekin vaikka valmistua yliopistosta 25- vuotiaana 4 lapsen äitinä tms, mutta kyllä se silloin vaatii
Olen monessa kanssasi samaa mieltä. Kuitenkin suurin osa tuntemistani vl-äideistä valmistuu yliopistosta suunnilleen samaan aikaan kuin ikätoverinsa huolimatta siitä, että he ovat saaneet lapsia. Se ei vaadi epätavallisia kykyjä eikä verkostoa. Se vaatii tasaveroisen vastuullisen puolison ja asennetta.
Vierailija kirjoitti:
Jospa oltaisiin ihan raatorehellisiä. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa lasten koulutustasoon. Tätä on tutkittu ja näin todettu. Uskonnosta riippumatta. On monilapsisia korkeakoulutettuja uskonnollisia naisia, uskonnosta riippumatta. Muitakin siis kuin lestadiolaisia
Toisaalta on kuitenkin niin, että lestadiolaisten kulttuuriin kuuluu edelleen valtakulttuurista poikkeavia, tähän asiaan vaikuttavia piirteitä. Hyvin nuorena avioituminen, ehkäisyn kieltäminen ja siitä seuraava mahdollisuus naisen tulla raskaaksi tiheään tahtiin jo nuorena.
Jos nyt joku väittää, että tämä asia ei millään tavalla vaikuta tyttöjen, tai yhdenkään tytön (!) mahdollisuuteen opiskella ja kouluttautua, vaan että" tavallisia ihmisiä ollaan", niin se ei mielestäni ole rehellistä vaan tosiasioiden kieltämistä ja kaunistelua. On varmaan toki mahdollista jollekin vaikka valmistua yliopistosta 25- vuotiaana 4 lapsen äitinä tms, mutta kyllä se silloin vaatii
Pitäisikö minun siis sanoa, että olen epätavallinen ihminen, etten kiellä tai kaunistele tosiasioita? Ei kaikki ole noin kaavamaista kuin annat ymmärtää. Mutta kun otsaan on lyöty lesta-leima, siinä ei auta Maamme-laulukaan. Yleinen mielipide pitää yllä tietynlaista kuvaa eikä vähiten tämän palstan kommentoijat. On todella raskasta olla koko ajan siilipuolustuksessa oikomassa virheellisiä tietoja, kun se ei ensinnäkään auta mitään ja toiseksi, joku on ottanut nyt asiakseen poistattaa sen sisältöiset kommentit. Mukavaa päivää silti itse kullekin!
Tämähän se pointti oli:
"Jos nyt joku väittää, että tämä asia ei millään tavalla vaikuta tyttöjen, tai yhdenkään tytön (!) mahdollisuuteen opiskella ja kouluttautua".
Väittääkö siis joku näin ja jos, niin millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa oltaisiin ihan raatorehellisiä. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa lasten koulutustasoon. Tätä on tutkittu ja näin todettu. Uskonnosta riippumatta. On monilapsisia korkeakoulutettuja uskonnollisia naisia, uskonnosta riippumatta. Muitakin siis kuin lestadiolaisia
Toisaalta on kuitenkin niin, että lestadiolaisten kulttuuriin kuuluu edelleen valtakulttuurista poikkeavia, tähän asiaan vaikuttavia piirteitä. Hyvin nuorena avioituminen, ehkäisyn kieltäminen ja siitä seuraava mahdollisuus naisen tulla raskaaksi tiheään tahtiin jo nuorena.
Jos nyt joku väittää, että tämä asia ei millään tavalla vaikuta tyttöjen, tai yhdenkään tytön (!) mahdollisuuteen opiskella ja kouluttautua, vaan että" tavallisia ihmisiä ollaan", niin se ei mielestäni ole rehellistä vaan tosiasioiden kieltämistä ja kaunistelua. On varmaan toki mahdollista jollekin vaikka valmistua yliopistosta 25- vuotiaana 4
"Tuntemistani". Jospa kommentoitaisiin yleisellä tasolla, eikä vedottaisi noin pieneen otokseen. Jos minä nyt sanon, että tuntemistani vlnaisista yksi on lähihoitaja, toinen ylioppilas ja maatalon emäntä (nuori sellainen) ja kolmannella jäi opiskelut kesken, niin siitä voi vetää yhtä pätevästi yleistävän johtopäätöksen siitä, mikä on opintojen merkitys ja koulutuksen taso. Eli ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin yliopisto-opinnot keskeytyy kokonaan just tuon tiheän synnytyskierteen vuoksi. Näinkin tapahtuu.
En voi mitään sille, että lukemalla tätä palstaa saa lestadiolaisesta kulttuurista todella ankaran kuvan. "Heikot sortuu elon tiellä ja vahvat sen kun porskuttaa".
Minkäänlaista empatiaa ei riitä sille naiselle, joka kipuilee jatkuvien raskauksien kanssa tai sille tytölle, jonka unelmista ei taida tullakaan totta, kun voimat eivät ymmärrettävästi riitä ihan kaikkeen.
Ainoat vastaukset ovat tyyliin: "olen onnellinen suurperheen äiti" tai "katsokaapa tätä, noin monta lasta ja lääkäri".
Ymmärrän toki siilipuolustuksen tarpeen ja psykologisen defenssin ilmiönä, enkä kiistä onnellisen suurperheen äidin onnea, oli lääkäri tai ei. Mutta siltikin. Luulen, että tällä(kään) palstalla ei kuulu niiden hiljaisten ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi mitään sille, että lukemalla tätä palstaa saa lestadiolaisesta kulttuurista todella ankaran kuvan. "Heikot sortuu elon tiellä ja vahvat sen kun porskuttaa".
Minkäänlaista empatiaa ei riitä sille naiselle, joka kipuilee jatkuvien raskauksien kanssa tai sille tytölle, jonka unelmista ei taida tullakaan totta, kun voimat eivät ymmärrettävästi riitä ihan kaikkeen.
Ainoat vastaukset ovat tyyliin: "olen onnellinen suurperheen äiti" tai "katsokaapa tätä, noin monta lasta ja lääkäri".
Ymmärrän toki siilipuolustuksen tarpeen ja psykologisen defenssin ilmiönä, enkä kiistä onnellisen suurperheen äidin onnea, oli lääkäri tai ei. Mutta siltikin. Luulen, että tällä(kään) palstalla ei kuulu niiden hiljaisten ääni.
Tässä onkin merkitystä ihmisen sosiaalisella piirillä, vaikka sen ei tietenkään pitäisi olla niin. Kaikilla ei ole varsinkaan nuorempana rohkeutta tehdä itsenäisiä valintoja vastoin yhteisön painetta. Jos ympärillä on hyväksyntää ja tukea, asiat voi mennä ihan hyvin vaikka ei sattuisi osumaan muottiin. Ongelma on, että tavallaan vl-liikkeessä on varsinkin aiemmin ollut tietynlainen kollektiivinen trauma. Silloin ne lähipiirin ihmiset voi olla ihan yhtä "pelokkaita" tukemaan oikeaan ratkaisuun. Ihmisten pitäisi sillon vaan rohkeasti kysyä eri näkökulmia laajemmin ja vaikka sitten tosiaan psykologilta ja lääkäriltäkin. Joku muu voi nähdä ajatusvinoumat tehokkaammin kuin ihminen itse.
Vierailija kirjoitti:
En voi mitään sille, että lukemalla tätä palstaa saa lestadiolaisesta kulttuurista todella ankaran kuvan. "Heikot sortuu elon tiellä ja vahvat sen kun porskuttaa".
Minkäänlaista empatiaa ei riitä sille naiselle, joka kipuilee jatkuvien raskauksien kanssa tai sille tytölle, jonka unelmista ei taida tullakaan totta, kun voimat eivät ymmärrettävästi riitä ihan kaikkeen.
Ainoat vastaukset ovat tyyliin: "olen onnellinen suurperheen äiti" tai "katsokaapa tätä, noin monta lasta ja lääkäri".
Ymmärrän toki siilipuolustuksen tarpeen ja psykologisen defenssin ilmiönä, enkä kiistä onnellisen suurperheen äidin onnea, oli lääkäri tai ei. Mutta siltikin. Luulen, että tällä(kään) palstalla ei kuulu niiden hiljaisten ääni.
Ehkä se empatia ja tuki kuitenkin näkyy ihan elävässä elämässä, asiat eivät välttämättä ole riepoteltavina Vauva-palstalla. Jokainen varmaan ymmärtää, että täällä kommentoimassa on hyvin pieni otos vl-naisista, vain muutama. Suurin osa elää elämäänsä ilman tällaisia foorumeita. Tuskin ne hiljaiset tänne tulevat keskustelemaan, pitää olla aika vahva ottamaan vastaan kaiken sen kritiikin, mitä täällä kohtaa. Kerroin kerran esimerkin elävästä elämästä ja ensimmäinen kommentti oli *en usko tuota*. Mitä täällä hyödyttää kertoa omasta elämästä, kun monilla on vasta-argumentit heti valmiina? Jos kertoo jotain myönteistä, se on kuulemma kaunistelua eikä ollenkaan totta. Ihminen voi paljon paremmin, kun pysyy poissa tällaisista keskusteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi mitään sille, että lukemalla tätä palstaa saa lestadiolaisesta kulttuurista todella ankaran kuvan. "Heikot sortuu elon tiellä ja vahvat sen kun porskuttaa".
Minkäänlaista empatiaa ei riitä sille naiselle, joka kipuilee jatkuvien raskauksien kanssa tai sille tytölle, jonka unelmista ei taida tullakaan totta, kun voimat eivät ymmärrettävästi riitä ihan kaikkeen.
Ainoat vastaukset ovat tyyliin: "olen onnellinen suurperheen äiti" tai "katsokaapa tätä, noin monta lasta ja lääkäri".
Ymmärrän toki siilipuolustuksen tarpeen ja psykologisen defenssin ilmiönä, enkä kiistä onnellisen suurperheen äidin onnea, oli lääkäri tai ei. Mutta siltikin. Luulen, että tällä(kään) palstalla ei kuulu niiden hiljaisten ääni.
Lainaan tähän muutaman pätkän Vuokko Ilolan kirjoituksista vuosien takaa:
"Nyt kun olemme Aila Ruohon kanssa nostaneet esille vl-liikkeen perhepolitiikasta johtuvan nurjan puolen esille kirjamme kautta, ilmoille alkaa satelemaan elämäntarinoita niiltä liikkeen jäseniltä, joilla perhepolitiikka EI ole aiheuttanut vakavia ongelmia. Huh-huh! Näillä kertomuksilla, joidenka todenperäisyyttä en epäile, mennään taasen vl-perhepolitiikan johdosta kärsivien ihmisten ohitse. Miettikää nyt hyvänen aika asiaa!"
Ihan sama asia, jos jonkin maan köyhien tositarinoita tuotaisiin julkisuuteen, niin ensimmäisenä hätä olisi sen maan rikkailla, jottei vaan kukaan kuvittelisi heidänkin elävän köyhyydessä! Tällainen asennehan tarkoittaa sitä, että maine ja kunnia menee kärsivän ihmisen ohitse oikealta ja vasemmalta!
Eikö oikeasti teillä hyvin pärjäävillä ole minkäänmoista hätää kanssasisaristanne ja -veljistänne, jotka elävät suurissa ahdistuksissa ja kärsimyksissä? Odottaisin edes pikkaisen myötätuntoa ja hätää niiden vl-ihmisten puolesta, jotka ovat peloissaan antaneet kirjaamme tarinansa, jotta he saisivat edes sitä kautta ymmärrystä ja rakkautta osakseen.
https://www.kotimaa.fi/blogit/tama-on-taas-tata/
"Se, mitä haluan, on että: Pakottaminen, painostaminen ja pelottelu lapsiasiassa loppuu vl-liikkeessä, eli pyydän suuntaamaan katseet liikkeen lisääntymisoppiin ja sen tiimoilta tapahtuvaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan.
Se, mitä EN halua, on että: Osoitetaan sormella suurperheellisiä ja heidän lapsiaan, halveksitaan, naureskellaan heille ja pidetään heitä tyhminä ja osoitetaan se monin eri tavoin. He ajattelevat aidosti toteuttavansa Jumalan tahtoa, heillä on taivastoivo, jonka he pelkäävät menettävänsä jos alkavat ehkäistä. He tarvitsevat ymmärrystä ja tukea, ei kivenmurikoita!
Ja ihan kaikkinainen pakottaminen ja painostaminen on väärin, myös heitä kohtaan, jotka eivät ehkäise, johtui se sitten omasta halusta tahi helvetinpelosta. Väkivalloin tapahtuvat käännyttämiset aiheuttavat AINA huonoja seuraamuksia."
https://www.kotimaa.fi/blogit/synnytystuskia-usko-toivo-ja-raskaus-kirj…
Tämä ei taas liity lestadiolaisuuteen, vaan ihmisten erilaisiin voimavaroihin:
Joku nainen jaksaa vallan hyvin opiskella maisteriksi, saada ensimmäiset lapset opiskeluaikana ja loput työelämän aikana. Tällainen ihminen saattaa jaksaa vaativan työn lisäksi myös (suur)perheen pyörittämisen, aktiivisen juoksuharrastuksen ja leipoo vielä usein tuoreet sämpylät aamiaispöytään. Virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Todennäköisesti tällaisella naisella on hyvä terveys, osallistuva puoliso ja kenties vahvat tukiverkot.
Sitten taas on naisia, joilla jaksaminen on toista. Ei voi kuvitellakaan, että selviäisi vaativista opinnoista ja pikkulapsiarjesta samaan aikaan. Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen voi kuormittaa hirveästi tai (suur)perheestä huolehtiminen käy voimille. Ei puhettakaan, että tällainen äiti jaksaisi leipoa ne sämpylät tai pitää yllä aktiivisia harrastuksia. Voi olla, että naisella itsellään (tai puolisolla tai lapsella) on terveyshaasteita, puoliso on paljon pois kotoa työn vuoksi eikä tukiverkkojakaan ehkä ole.
Näissä keskusteluissa usein unohdetaan, että ihmisten voimavarat ja tilanteet ovat erilaisia. Tämä ei liity lestadiolaisuuteen, vaan ihan yleisesti naiseuteen ja äitiyteen. En minä ole suurperheen äiti ja olen silti usein väsynyt äiti. En ole terve, puolisolla on terveyshaasteita, molemmilla vaativat työt ja tukiverkkoja ei arjessa ole. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, että jaksaminen ei ole samaa kuin noilla huippuäideillä. Harva vaan avoimesti tulee sanomaan, että itsellä se jaksaminen on huonompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin ettei yhteisön kulttuuri edelleenkään tue kovin vahvasti ehkäisyä. Pikemminkin päin vastoin, monet sinnittelee vielä siinäkin vaiheessa kun ei terveydellistä syistä pitäisi. Ehkäisemättömyys vaan istuu niin tiukassa alitajunnassa. Se, että asioista edes keskustellaan on sinänsä jo suunta parempaan.
Se mikä mua aina hämmästyttää tässä on se jumalakuva mikä on näiden oppien taustalla. Mun on hyvin vaikea ymmärtää, miten sellainen jumalakuva syntyy vaikka raamatun pohjalta tai kristillisestä ajattelusta. Siinä on jotain hyvin armotonta, kovaa, jopa despoottimaista. Ehkä oikea suunta avautuisikin siitä, että lähtisi kyselemään, onko Jumala todella tälläinen. Pitää muistaa millaista inhimillistä myötätuntoa ja rakkautta Jeesus osoitti kaikille kärsiville ja heikossa asemassa oleville. Eräässäkin kertomuksessa Jeesus itki koska koki niin suurta myötätuntoa veljensä kuolemaa surevien ihmisten vuoksi. Siis vaikka tiesi, että pystyy parantamaan ja herättämään kuolleista. "Myötätuntoa minä vaadin, en uhreja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vielä kirjoitan: itse olen saanut kokea sen, että mistään ja keneltäkään meidän perheemme ei ole saanut suurempaa tukea, sekä henkistä että aineellista, ja rakkautta kuin vl-naapureilta ja -ystäviltä, jopa aivan tuntemattomilta, kun perhettämme kohtasi lyhyen ajan sisällä suuria koettelemuksia. Miten palstamammat täällä tietävät eli luulevat tietävänsä, että ei auteta, ei tueta vaan vahvat vaan porskuttaa? Useimmilla meistä on vahvat tukiverkot, oma perhe, suku, ystävät, jotka tulevat tarvittaessa auttamaan. Minä pyydän: älkää kirjoittako sellaista, mikä ei ole totta! Sekin on lähimmäisenrakkautta, että pyrkii puhumaan ja ymmärtämään asiat parhain päin. Tuntemattomien, nimettömien, kasvottomien kanssa en puhu vaikeuksistani, niitä varten ovat luotetut, rakkaat ihmiset.
Minun Jumalani on rakastava Isä, joka pitää minusta huolta jokaisena elämäni päivänä ja ennen kaikkea antaa minulle taivastoivon Kristuksen kuoleman kautta.
Minun mielestäni tässä keskustelussa yksi asia mikä saattaa tuottaa ongelmia on se, että ihmisten voi olla hyvin vaikea käsittää kuinka eritavoin uskovia ihmisiä vanhoillislestadiolaiset oikein ovat. Tämä nähdäkseni voi koskea sekä vl:liä itseään että ulkopuolisia. Liikkeen korostama yksimielisyys uskonasioissa luultavasti on osaltaan vaikuttamassa tähän, että sekä liikkeen sisä- että ulkopuolella voidaan helposti pitää "oikeana" vanhoillislestadiolaisuutena sitä mikä on itselle tutuinta omasta elämänpiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi mitään sille, että lukemalla tätä palstaa saa lestadiolaisesta kulttuurista todella ankaran kuvan. "Heikot sortuu elon tiellä ja vahvat sen kun porskuttaa".
Minkäänlaista empatiaa ei riitä sille naiselle, joka kipuilee jatkuvien raskauksien kanssa tai sille tytölle, jonka unelmista ei taida tullakaan totta, kun voimat eivät ymmärrettävästi riitä ihan kaikkeen.
Ainoat vastaukset ovat tyyliin: "olen onnellinen suurperheen äiti" tai "katsokaapa tätä, noin monta lasta ja lääkäri".
Ymmärrän toki siilipuolustuksen tarpeen ja psykologisen defenssin ilmiönä, enkä kiistä onnellisen suurperheen äidin onnea, oli lääkäri tai ei. Mutta siltikin. Luulen, että tällä(kään) palstalla ei kuulu niiden hiljaisten ääni.
Lainaan tähän muutaman pätkän Vuokko Ilolan kirjoituksista vuosien takaa:
Kiitos tästä Vuokko Ilolan kirjoituksesta, allekirjoitan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Tämän vielä kirjoitan: itse olen saanut kokea sen, että mistään ja keneltäkään meidän perheemme ei ole saanut suurempaa tukea, sekä henkistä että aineellista, ja rakkautta kuin vl-naapureilta ja -ystäviltä, jopa aivan tuntemattomilta, kun perhettämme kohtasi lyhyen ajan sisällä suuria koettelemuksia. Miten palstamammat täällä tietävät eli luulevat tietävänsä, että ei auteta, ei tueta vaan vahvat vaan porskuttaa? Useimmilla meistä on vahvat tukiverkot, oma perhe, suku, ystävät, jotka tulevat tarvittaessa auttamaan. Minä pyydän: älkää kirjoittako sellaista, mikä ei ole totta! Sekin on lähimmäisenrakkautta, että pyrkii puhumaan ja ymmärtämään asiat parhain päin. Tuntemattomien, nimettömien, kasvottomien kanssa en puhu vaikeuksistani, niitä varten ovat luotetut, rakkaat ihmiset.
Minun Jumalani on rakastava Isä, joka pitää minusta huolta jokaisena elämäni päivänä ja ennen kaikkea antaa minulle taivastoivon Kristuksen kuol
Eihän kukaan ole kirjoittanut mitään sellaista, että lestadiolaispiireissä ei ketään tueta, varmasti tuetaan. Epäilemättä ja juuri tuollaisessa tuollaisessa tilanteessa erityisesti.
Kirjoitin, että "tätä palstaa lukiessa saa sellaisen kuvan, että..." ja tarkoitin juuri niin. Ja itse asiassa viittasin juuri sellaisiin tilanteisiin (joku kipuilee taas uuden raskauden kanssa tai nuoren naisen unelmat opintojen suhteen menevät murskaksi, kun ihan kaikkea ei lapsiperhearjessa jaksa), joissa ulkopuolisen on hyvin vaikea sellaista tukea antaa, että elämä siitä kovin kuitenkaan varsinaisesti muuttuisi. Mutta tätä palstaa lukiessa toki tulee mielestäni edelleen sellainen kuva, että tällaisia tilanteita ei ole koskaan kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tässä keskustelussa yksi asia mikä saattaa tuottaa ongelmia on se, että ihmisten voi olla hyvin vaikea käsittää kuinka eritavoin uskovia ihmisiä vanhoillislestadiolaiset oikein ovat. Tämä nähdäkseni voi koskea sekä vl:liä itseään että ulkopuolisia. Liikkeen korostama yksimielisyys uskonasioissa luultavasti on osaltaan vaikuttamassa tähän, että sekä liikkeen sisä- että ulkopuolella voidaan helposti pitää "oikeana" vanhoillislestadiolaisuutena sitä mikä on itselle tutuinta omasta elämänpiiristä.
Tää on totta. Näkyy ihan pienissäkin asioissa, esim. meidän naapuriperheessä ei saanut imuroida sunnuntaina, meillä taas ajateltiin, että pyhäpäivä on ihmistä varten eikä näissä ollut mitään tiukkoja sääntöjä. Satun tietämään myös, että jenkkilässä on huomattavasti lakihenkisempää kuin Suomessa. Siellä yhteisö on pienempi niin ehkä paine samanlaisuudesta on suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tässä keskustelussa yksi asia mikä saattaa tuottaa ongelmia on se, että ihmisten voi olla hyvin vaikea käsittää kuinka eritavoin uskovia ihmisiä vanhoillislestadiolaiset oikein ovat. Tämä nähdäkseni voi koskea sekä vl:liä itseään että ulkopuolisia. Liikkeen korostama yksimielisyys uskonasioissa luultavasti on osaltaan vaikuttamassa tähän, että sekä liikkeen sisä- että ulkopuolella voidaan helposti pitää "oikeana" vanhoillislestadiolaisuutena sitä mikä on itselle tutuinta omasta elämänpiiristä.
Tämä. Tavat eri vl-ihmisillä ja käsitys siitä mikä on sopivaa/kohtuullista vaihtelee hyvin paljon eri maissa, eri puolella Suomea, eri kaupungeissa, eri-ikäisillä ja etenkin eri ihmisten välillä. Oma tiukempi tulkinta ei ole sen enemmän oikea kuin jonkun toisen löysempi ja päinvastoin joissakin toisissa asioissa.
Jos korottaa oman tulkinnan ainoaksi oikeaksi ollaan kyllä heikoilla, omahyväisyyden teillä. Se pitäisi ymmärtää jokaisen kun puhutaan elämäntavoista ja tapakulttuurista. Evankeliumi yhdistää tavat ei etenkään nykyaikana kun elämä on muutenkin moninaista ja nopeasti muuttuvaa kaikissa asioissa.
Meidän suvussa on lääkäreitä ja opettajia, jotka osaavat korjata autot, leipoa kakut ja rakentaa talot, esimerkiksi. Eivät korkeakoulutus ja kädentaidot sulje toisiaan pois. Ja itse sen kokeneena voin vakuuttaa, että kyllä Peräposioltakin voi ponnistaa korkeakouluun.