Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (7592)
Jos saat lahjaksi erämäävaelluksen, mutta olet just silloin keuhkokuumeessa, lähdetkö silti vaeltamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyajan ihmisten itsekkyys jaksaa vieläkin välillä ihmetyttää. Ihminen, joka pitää itseään uskovana, on sitä mieltä että hän itse kirkkaalla järjellään toki tietää ja päättää oman elämänsä asiat Jumalaa paremmin. Ihmettelen ettei edes näennäisesti yritetä luottaa Jumalaan ja hänen sanaansa. Vai millä Raamatunkohdilla perustelette sen, että itse koette tietävänne paremmin kuin Jumala mikä teille on hyväksi?
Minkälaisissa konkreettisissa asioissa tai tilanteissa ihminen ei saa päättää itse mikä hänelle on hyväksi?
Ilman muuta SAA päättää, ihan kaikissa asioissa. PMutta jos kuvittelee tekevänsä (tai haluaa tehdä) Jumalan tahdon mukaan, niin etsii ja löytää ohjeensa Raamatusta.
Itsestä tuntuisi vaikealta, jopa julkealta, olla ottamatta vastaan lahjaa, jonka Jumala antaa.
Ymmärrätkö, että sun oma elämäkin on lahja? Jos sun oma elämä on lahja, niin eikö ole oikeus ajatella myös omaa onnellisuutta? Ja syötkö kaksinkertaisen määrän ruokaa sen vuoksi, että ruoka on lahja Jumalalta ja on väärin olla ottamatta sitä vastaan? Et luultavasti.
Olisi kiva jos joku osaisi perustella Raamatulla omaa kantaansa sen sijaan että keksii mielikuvituksellisia vertauskuvia.
Raamattu ei missään kohden käske torjumaan elämää, vaan päinvastoin. Jo luomisessa Jumala sanoi: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää (1. Moos. 1:28). Psalmin sanoin lapset ovat Herran lahja (Ps. 127:3). Kun perhe ottaa vastaan lapset niin kuin Jumala ne antaa, se asettuu tähän raamatulliseen linjaan - kiitollisuuteen Jumalan lahjoista ja luottamukseen hänen huolenpitoonsa.
Raamattu kyllä kehottaa myös kantamaan vastuuta perheestä (1. Tim. 5:8), mutta tämä ei ole vastakkainen käsky, vaan täydentävä: vanhemmat huolehtivat niistä lapsista, jotka Jumala antaa. Missään kohtaa Raamattu ei anna ohjetta, että ihmisen tulisi harkita torjuvansa lapsia. Siksi voi sanoa, että ne perheet, jotka ottavat lapset vastaan Jumalan lahjoina, toimivat raamatunmukaisesti ja elävät hänen tahtonsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö, että sun oma elämäkin on lahja? Jos sun oma elämä on lahja, niin eikö ole oikeus ajatella myös omaa onnellisuutta?
Minulle lapset eivät tuo onnettomuutta vaan onnellisuutta.<3
Minulla on myös elämänkokemusta tilanteesta, jossa lapsia oli yksi, sitten kaksi jne. Pystyn siis vertailemaan jaksamistani ja onnellisuuttani eri elämäntilanteissa. Monella tässä keskustelussa tuota kokemusta ei ole, ja he ilmeisesti ajattelevat, että jonkun lukumäärän jälkeen alkaa onneton elämä.
Hienoa, että olet onnellinen. Puhu kuitenkin vain omasta puolestasi, ei muiden suulla. Älä mitätöi muiden kokemuksia tai sitä, millaisiin kokemuksiin he ajattelunsa pohjaavat. Äläkä laita ajatuksia muiden päähän tai sanoja muiden suuhun. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku osaisi perustella Raamatulla omaa kantaansa sen sijaan että keksii mielikuvituksellisia vertauskuvia.
Raamattu ei missään kohden käske torjumaan elämää, vaan päinvastoin. Jo luomisessa Jumala sanoi: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää (1. Moos. 1:28). Psalmin sanoin lapset ovat Herran lahja (Ps. 127:3). Kun perhe ottaa vastaan lapset niin kuin Jumala ne antaa, se asettuu tähän raamatulliseen linjaan - kiitollisuuteen Jumalan lahjoista ja luottamukseen hänen huolenpitoonsa.
Raamattu kyllä kehottaa myös kantamaan vastuuta perheestä (1. Tim. 5:8), mutta tämä ei ole vastakkainen käsky, vaan täydentävä: vanhemmat huolehtivat niistä lapsista, jotka Jumala antaa. Missään kohtaa Raamattu ei anna ohjetta, että ihmisen tulisi harkita torjuvansa lapsia. Siksi voi sanoa, että ne perheet, jotka ottavat lapset vastaan Jumalan lahjoina, toimivat raamatunmukaisesti ja elävät hänen tahtonsa mukaan.
Eikös sieltä löydy kehotus jäädä kokonaan naimattomaksi ja siten lapsettomaksi, jos vain kykenee? Eli mitään lisääntymistä ei vaadita lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku osaisi perustella Raamatulla omaa kantaansa sen sijaan että keksii mielikuvituksellisia vertauskuvia.
Raamattu ei missään kohden käske torjumaan elämää, vaan päinvastoin. Jo luomisessa Jumala sanoi: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää (1. Moos. 1:28). Psalmin sanoin lapset ovat Herran lahja (Ps. 127:3). Kun perhe ottaa vastaan lapset niin kuin Jumala ne antaa, se asettuu tähän raamatulliseen linjaan - kiitollisuuteen Jumalan lahjoista ja luottamukseen hänen huolenpitoonsa.
Raamattu kyllä kehottaa myös kantamaan vastuuta perheestä (1. Tim. 5:8), mutta tämä ei ole vastakkainen käsky, vaan täydentävä: vanhemmat huolehtivat niistä lapsista, jotka Jumala antaa. Missään kohtaa Raamattu ei anna ohjetta, että ihmisen tulisi harkita torjuvansa lapsia. Siksi voi sanoa, että ne perheet, jotka ottavat lapset vastaan Jumalan lahjoina, toimivat raamatunmukaisesti ja elävät hänen tahtonsa mukaan.
Pitääkö sun mielestä kuolla jos raskaus aiheuttaa terveydellisen riskin? Tai sairastua vakavasti jos raskaus tarkoittaa sitä? Olla uupumuksesta katkeamaisillaan lapsiarjen takia? Missä menee raja? Vai pitäisikö elää selibaatissa?
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrätkö, että sun oma elämäkin on lahja? Jos sun oma elämä on lahja, niin eikö ole oikeus ajatella myös omaa onnellisuutta? "
Minulle lapset eivät tuo onnettomuutta vaan onnellisuutta.<3
Minulla on myös elämänkokemusta tilanteesta, jossa lapsia oli yksi, sitten kaksi jne. Pystyn siis vertailemaan jaksamistani ja onnellisuuttani eri elämäntilanteissa. Monella tässä keskustelussa tuota kokemusta ei ole, ja he ilmeisesti ajattelevat, että jonkun lukumäärän jälkeen alkaa onneton elämä.
Okei. Mutta ymmärrät varmasti, että ihmiset tulee onnellisiksi hyvin eri asioita. Esim. mä en jaksaisi millään olla suurperheen äiti, enkä haluaisi, masentuisin ja uupuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä olen onnellinen ja se tarkoittaa, että kaikki muutkin samassa elämäntilanteessa olevat onnellisia ja tasan samasta syystä ja jos eivät ole, niin heidän pitäisi sitä olla ja ovat käsittäneet asiat aivan väärin".
Niin ja hei, en sitten ole yhtään ylimielinen, siitä on turha syyttää....
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos joku osaisi perustella Raamatulla omaa kantaansa sen sijaan että keksii mielikuvituksellisia vertauskuvia.
Raamattu ei missään kohden käske torjumaan elämää, vaan päinvastoin. Jo luomisessa Jumala sanoi: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää (1. Moos. 1:28). Psalmin sanoin lapset ovat Herran lahja (Ps. 127:3). Kun perhe ottaa vastaan lapset niin kuin Jumala ne antaa, se asettuu tähän raamatulliseen linjaan - kiitollisuuteen Jumalan lahjoista ja luottamukseen hänen huolenpitoonsa.
Raamattu kyllä kehottaa myös kantamaan vastuuta perheestä (1. Tim. 5:8), mutta tämä ei ole vastakkainen käsky, vaan täydentävä: vanhemmat huolehtivat niistä lapsista, jotka Jumala antaa. Missään kohtaa Raamattu ei anna ohjetta, että ihmisen tulisi harkita torjuvansa lapsia. Siksi voi sanoa, että ne perheet, jotka ottavat lapset vastaan Jumalan lahjoina, toimivat raamatunmukaisesti ja elävät hänen tahtonsa mukaan.
Jos kannat geenivirhettä, joka aiheuttaa vakavan perinnöllisen sairauden, joka johtaa kuolemaan tai äärimmäisen kärsimyksen täyteiseen elämään, jonka sun lapset perii suurella todennäköisyydellä, koska puoliso kantaa samaa geenivirhettä, otatko silti jokaisen lapsen lahjana vastaan ja aiheutat kenties suunnatonta inhimillistä kärsimystä valinnallasi? Kumpi on tässä tilanteessa itsekkyyttä, ehkäistä vai olla ehkäisemättä, tuoden tuskaa ja kipua maailmaan? Kumpi on vastuullista? Onko edelleen itsekästä ja irvokasta vai miten se meni, olla ottamatta näitä lahjoja vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä olen onnellinen ja se tarkoittaa, että kaikki muutkin samassa elämäntilanteessa olevat onnellisia ja tasan samasta syystä ja jos eivät ole, niin heidän pitäisi sitä olla ja ovat käsittäneet asiat aivan väärin".
Minä olen onneton, jos minulla on yli kaksi lasta, ja se tarkoittaa, että kaikki muutkin samassa elämäntilanteessa olevat onnettomia ja tasan samasta syystä ja jos eivät ole, niin heidän pitäisi sitä olla ja ovat käsittäneet asiat aivan väärin
Vierailija kirjoitti:
Te keksitte äärimmäisen harvinaisia terveydellisiä vaivoja ja tinkaatte vastausta niihin.
Käsi sydämelle, moniko tässä keskustelevista kantaa äärimmäisen harvinaista tappavaa geenivirhettä puolisonsa kanssa ja joutuu siksi ehkäisemään?
Ehkäiseminen on periaatteellinen moraaliseettinen kysymys. Silloin voi hakea johtoa asian ajattelemisessa myös epätavanomaisista tilanteista. Tämähän on ihan perusasioita filosofisessa pohdiskelussa: "varastaminen on väärin, mutta onko se silloin väärin, jos varastaa leivän nälkäiselle lapselle" on tyypillinen ajatuskoe. Se on ajattelun harjoittelemista, mitä lämpimästi suosittelen ihan jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä olen onnellinen ja se tarkoittaa, että kaikki muutkin samassa elämäntilanteessa olevat onnellisia ja tasan samasta syystä ja jos eivät ole, niin heidän pitäisi sitä olla ja ovat käsittäneet asiat aivan väärin".
Minä olen onneton, jos minulla on yli kaksi lasta, ja se tarkoittaa, että kaikki muutkin samassa elämäntilanteessa olevat onnettomia ja tasan samasta syystä ja jos eivät ole, niin heidän pitäisi sitä olla ja ovat käsittäneet asiat aivan väärin
Kuka noin on sanonut? Ei kukaan. Kukaan ei ole julistanut täällä, että minulla on kaksi lasta ja juuri tämä kaksilapsisuus on minulle se onnellisuuden lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sun mielestä kuolla jos raskaus aiheuttaa terveydellisen riskin? Tai sairastua vakavasti jos raskaus tarkoittaa sitä?
Ei pitäisi. Ajattelen, että suojellaan sitä olemassa olevaa elämää. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin se, että päättää itse ns.tehdä vaikka kaksi lasta. Ei silloin olla hengenvaarassa, vaan vähäuskoisia, kun ei jakseta luottaa Jumalan huolenpitoon.
Tämä on kuitenkin hyvin vaikea asia ja ymmärrän hyvin teitä siinä, että on vaikea luottaa.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä että hyökätään niitä vastaan, jotka haluavat luottaa Jumalan tietävän tämänkin asian.Tiesikö se Jumala senkin asian ja parhaaksi näki, että se tuntemani 13-vuotias tyttö tuli raiskauksen tuloksena raskaaksi?
Jumala tietää kaiken. Me vajavaiset ihmiset emme
Ja näin sanoisit sille tyttöparalle? Siinä tapauksessa olet epäinhimillisen julma ihminen, joka uskoo julmaan jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pitääkö sun mielestä kuolla jos raskaus aiheuttaa terveydellisen riskin? Tai sairastua vakavasti jos raskaus tarkoittaa sitä?"
Ei pitäisi. Ajattelen, että suojellaan sitä olemassa olevaa elämää. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin se, että päättää itse ns.tehdä vaikka kaksi lasta. Ei silloin olla hengenvaarassa, vaan vähäuskoisia, kun ei jakseta luottaa Jumalan huolenpitoon.
Tämä on kuitenkin hyvin vaikea asia ja ymmärrän hyvin teitä siinä, että on vaikea luottaa.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä että hyökätään niitä vastaan, jotka haluavat luottaa Jumalan tietävän tämänkin asian.
Ymmärrätkö, että nainen ottaa terveydellisen riskin joka ikisen raskauden kohdalla? Vaikka kaikki olisi aiemmin mennyt hyvin. Ihminen voi tietää, ettei jaksa kasvattaa kuin sen kaksi lasta, miksi sun on vaikea hyväksyä tätä? Sun mielestä siis Jumala ei tiedä paremmin koska ehkäistä voi sairauden tullessa kohdalle. Mun moraali ei taipuisi siihen, että katselisin vaikka väkivaltaista puolisoa ja synnyttäisin 15 lasta, eikä siihen että antaisin pienten lasten juoksennella valvomatta koska en jaksa hoitaa niitä kunnolla. Silloin mielummin ehkäisen, olipa synti tai ei. En vastusta kenenkään muun lisääntymistä, kyllä maailmaan lapsia mahtuu ja onhan ne ihania. Tosin mun mielestä lapset pitää myös hoitaa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Te keksitte äärimmäisen harvinaisia terveydellisiä vaivoja ja tinkaatte vastausta niihin.
Käsi sydämelle, moniko tässä keskustelevista kantaa äärimmäisen harvinaista tappavaa geenivirhettä puolisonsa kanssa ja joutuu siksi ehkäisemään?
Olen asunut aikoinaan paikkakunnalla, jolla asui vl-nuoripari, jolla oli kuvatun kaltainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei uskalla sanoa, että oma itsekkyys on se syy pienelle perheelle.
Entä materialismi? Jatkuva seksin harrastaminen? Omien lasten seuran välttely harrastuksissa ja ylitöissä? Kuka uskaltaisi myöntää taustalla olevan itsekkyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun muistan mielessäni / vaiheet päivän päättyneen, / suru painaa sydäntäni, / paljon, Herra, väärin teen. / Määränpääni himmentyy, / itsekkyys on siihen syy. / Synti estää elämästä, / tahtoasi täyttämästä.
V553En missään nimessä tarkoita, että taivaaseen pääsee isolla lapsimäärällä. Vain sydämen usko ratkaisee.
Mutta kieltämättä tuottaa pahaa mieltä se, että niin moni (ilmeisesti itseään kristittynä pitävä) hyökkää nimenomaan Raamatun ohjeiden mukaan eläviä (edes yrittäviä) perheitä vastaan.
"Raamatun ohjeiden mukaan"
Raamattua joutuu aina tulkitsemaan. Raamattua voi tulkita siten, että naimisissa olevan pariskunnan on otettava vastaan niin monta lasta kuin fyysinen ja psyykkinen terveys ja jaksaminen vain suinkin sallivat. Tai sitä voi tulkita toisin. Varmaa tietoa siitä, mikä tulkinta, jos mikään, on oikea emme saa mitenkään. Asia jää aina lopulta uskomisen varaan ja se miten uskoo taas ratkeaa sen perusteella mikä kenenkin mielestä tuntuu oikealta tulkinnalta. Siihen mikä kenestäkin tuntuu oikealta voi vaikuttaa muun muassa se, miten asiaan on omassa lapsuuden kasvuympäristössä suhtauduttu. Lisäksi myöhemmät elämänkokemukset vaikuttavat siihen mitä pitää oikeana.
Tehkää vaikka sata lasta, oon kiitollinen ettei mun tarvitse ja voin silti elää rakkaussuhteessa. Jos joku mut tuomitsee niin Jumala, kenelläkään muulla ei ole valtaa. Itse en tosin tuomitsisi omaa lastani, vaikka se ei jaksaisi synnyttää yhtään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei uskalla sanoa, että oma itsekkyys on se syy pienelle perheelle.
Pieni perhe voi olla myös seurausta epäitsekkyydestä. Joku voi aivan hyvin perustein ajatella, että ensimmäiselle ihmisparille annettu kehotus "lisääntykää ja täyttäkää maa" on jo täytetty. Tällöin lapsirakkaan ihmisen päätös tyytyä muutamaan lapseen ison perheen sijasta voi olla seurausta epäitsekkyydestä ja halusta huolehtia omalta osaltaan siitä, että maata ei vain viljellä vaan myös varjellaan.
Pelkästään toisen lapsimäärästä ei mielestäni voi suoraa vetää johtopäätöksiä toisen motiiveista. Jollain syy voi olla itsekkyys, jollain toisella epäitsekkyys ja jollakin ihan joku muu syy.
Eikä sekään, että hankkii mahdollisimman monta lasta, jotta ei ainakaan olisi itsekäs välttämättä ihan onnistu, jos syy lasten hankkimiseen on se, että siten uskoo noudattavansa Jumalan tahtoa ja saavansa siitä sitten palkinnon taivaaseen pääsyn muodossa tai välttävänsä siten uskon menettämisen ja siitä seuraavan rangaistuksen helvettiin joutumisen muodossa.
Ketju on lukittu.
Mitä tarkoitat? Näen asian ihan toisella tavalla. Jumala on antanut ihmiselle tehtäväksi kantaa vastuuta, siis aikuiselle ihmiselle ennen kaikkea. Jos tarkoitat ehkäisyasioita, niin fyysisen sairauden ollessa este on ihmisen tehtävä toimi vastuullisesti ja estää raskautuminen. Tämä ymmärretään aika hyvin nykyään myös vl-yhteisössä. Ei siis ajatella, että Jumala tietää paremmin vaan kannetaan vastuu koska Jumala on antanut kyvyn harkita asioita.
Se mitä ei vielä ymmärretä niin hyvin on se, että ihminen voi itse tietää ettei psyykkisistä syistä jaksa kasvattaa kuin muutaman lapsen. Silloinkin on saa käyttää harkintaa.
Jumala tietää parhaiten ja sallii ja on sallimatta asioita maailmassa, mutta ihminen on kutsuttu "viljelemään ja varjelemaan". Samasta syystä mennään sinne pellolle ja laitetaan ruokaa kasvamaan, eikä vain odoteta, että taivaasta tipahtaisi mannaa koska "Jumala tietää paremmin". Toki hädässä ruokaihmeitäkin voi tapahtua, mutta asenteellisella tasolla ihminen tarkoitettu käyttämään harkintaa ja kantamaan vastuuta teoistaan.