Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin ärsyttää naisena se, että miten aina ajatellaan että mies on se joka ei halua ehkäisyä tai että nainen ei voi kieltäytyä yhdynnästä. Meillä se menee niin että mies kieltäytyy useasti tai haluaa tietää ainakin missä vaiheessa kiertoa mennään ennen kuin hommiin ryhdytään, koska kokee niin isoa painetta perheen elättämisestä. Minulle raskaudet ja synnytykset ovat olleet aina helppoja ja niistä olen nopeaa toipunut. Meillä on 5 lasta, nuorin on 1v ja ei minua haittaa vaikka uusi vauva ilmoittelisi jo tulostaan.

Vaikka vauva-aika on väsyttävää, usko antaa voimia ja annan halujeni viedä, sillä uskon että siitä syntyy rakkauden hedelmä vain silloin kun Luoja sen on tarkoittanut. Mies ajattelee kaikkea liian paljon järjellä ja taloudellisesta näkökulmasta. 

Ajatteletko siis aivan oikeasti, että sinun seksuaaliset halusi ovat tärkeämpiä kuin lastesi hyvinvointi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin ärsyttää naisena se, että miten aina ajatellaan että mies on se joka ei halua ehkäisyä tai että nainen ei voi kieltäytyä yhdynnästä. Meillä se menee niin että mies kieltäytyy useasti tai haluaa tietää ainakin missä vaiheessa kiertoa mennään ennen kuin hommiin ryhdytään, koska kokee niin isoa painetta perheen elättämisestä. Minulle raskaudet ja synnytykset ovat olleet aina helppoja ja niistä olen nopeaa toipunut. Meillä on 5 lasta, nuorin on 1v ja ei minua haittaa vaikka uusi vauva ilmoittelisi jo tulostaan.

Vaikka vauva-aika on väsyttävää, usko antaa voimia ja annan halujeni viedä, sillä uskon että siitä syntyy rakkauden hedelmä vain silloin kun Luoja sen on tarkoittanut. Mies ajattelee kaikkea liian paljon järjellä ja taloudellisesta näkökulmasta. 

Ajatteletko siis aivan oikeasti, että sinun seksuaaliset halusi ovat tärkeämpiä kuin l

Hänellähän vaikuttaa olevan harvinaisen fiksu mies, onnittelut siitä!

"Minulle raskaudet ja synnytykset ovat olleet aina helppoja ja niistä olen nopeaa toipunut. Meillä on 5 lasta, nuorin on 1v ja ei minua haittaa vaikka uusi vauva ilmoittelisi jo tulostaan."

Äitiys ei ole pelkästään biologiaa eikä ihminen ole eläin. Sanoisin, että vanhemmuus on lopulta hyvin vähän biologiaa siinä mielessä, että äitiys alkaa  vasta synnytyksen jälkeen. Kuten isyyskin. Se on ennen kaikkea välittämistä ja tunnesidettä lapseen. Se taas käytännössä tarkoittaa lapsen kanssa vietettyä aikaa ja lasta kohtaan osoitettua kiinnostusta. 

Sillä ei  siis ole lopulta  merkitystä lapsen kannalta, ovatko äidin raskaudet ja synnytykset helppoja vai vaikeita. Sillä on merkitystä, millainen äiti nainen on ja millainen äiti hän haluaa ja jaksaa ja ehtii  lapsilleen olla. Ja siihen seikkaan taas vaikuttaa aika paljon se, montako lasta äidillä on. 

"Sillä on merkitystä, millainen äiti nainen on ja millainen äiti hän haluaa ja jaksaa ja ehtii  lapsilleen olla. Ja siihen seikkaan taas vaikuttaa aika paljon se, montako lasta äidillä on. "

totta. Jos lapsia on useampia äiti oppii lasten erilaisuudesta sellaisia asioita, joita yhden-kahden lapsen vanhemmat ei. Moni äiti jolla on useampia lapsia kokee että ensimmäisen ja toisen kanssa ei osannut ollenkaan niin eikä ymmärtänyt monia asioita kuten nuorempien. Tieto lisääntyy kokemuksen myötä kaikissa muissakin asioissa, myös lasten kasvun tukemisessa.

Vierailija kirjoitti:

"Sillä on merkitystä, millainen äiti nainen on ja millainen äiti hän haluaa ja jaksaa ja ehtii  lapsilleen olla. Ja siihen seikkaan taas vaikuttaa aika paljon se, montako lasta äidillä on. "

totta. Jos lapsia on useampia äiti oppii lasten erilaisuudesta sellaisia asioita, joita yhden-kahden lapsen vanhemmat ei. Moni äiti jolla on useampia lapsia kokee että ensimmäisen ja toisen kanssa ei osannut ollenkaan niin eikä ymmärtänyt monia asioita kuten nuorempien. Tieto lisääntyy kokemuksen myötä kaikissa muissakin asioissa, myös lasten kasvun tukemisessa.

Yleensä kokemuksesta sanotaan, että mitä enemmän sitä on, sen parempi. 1000 leikkausta tehnyt kirurgi on parempi kuin 10 leikkausta tehnyt. Et suinkaan kuitenkaan tarkoita, että mitä useampi lapsi, sen parempi?

Tuohon kirurgivertaukseen. Muistuttaisin, että kirurgi joka tapauksessa suorittaa vain yhtä leikkausta ja hoitaa yhtä potilasta kerrallaan. Ei niin, että ensin oli  yksi potilas ja sitten toinen ja sitten kolmas ja  ja sitten neljäs ja ja sitten viides ja sitten kuudes...  ja jokaisella on erilainen tilanne ja kaikki pitäisi hoitaa yhtä aikaa ja  jokaiselle pitäisi antaa yksilöllistä huomiota ja aikaa on vain se 24  tuntia vuorokaudessa ja nukkuakin pitäisi...

Vierailija kirjoitti:

"Sillä on merkitystä, millainen äiti nainen on ja millainen äiti hän haluaa ja jaksaa ja ehtii  lapsilleen olla. Ja siihen seikkaan taas vaikuttaa aika paljon se, montako lasta äidillä on. "

totta. Jos lapsia on useampia äiti oppii lasten erilaisuudesta sellaisia asioita, joita yhden-kahden lapsen vanhemmat ei. Moni äiti jolla on useampia lapsia kokee että ensimmäisen ja toisen kanssa ei osannut ollenkaan niin eikä ymmärtänyt monia asioita kuten nuorempien. Tieto lisääntyy kokemuksen myötä kaikissa muissakin asioissa, myös lasten kasvun tukemisessa.

Tuo on ihan mahdollinen tapa ajatella ja voi joskus varmaan pitää paikkansakin. Ei se silti sitä poista, että jokaisella on vain kaksi silmää ja kaksi kättä ja aikaa vuorokaudessa ne samat 24 tuntia kuin muillakin. 

Joskus huvikseni luin Päivämiehestä joitain suurperheellisten blogeja. Oli kyllä silmiä avaavaa lukea miten vailla valvontaa pienet lapset voivat noissa perheissä olla. Naureskellaan sitä miten lapsi työntää hamahelmiä nenään ja muuta mukavaa. Päivystysreissut ihan arkipäivää kun ei ole riittävää valvontaa. Kun se uusi vauvakin on hoidettava, niin ei niistä taaperoista enää jaksa pitää lukua. Kun lapsia on niin paljon, niin nähtävästi ei niin nökönuukaa jos jollekin käy köpelösti. Monet noista jutuista olisi ihan lastensuojelutapauksia normiperheissä. 

Sama huomio. Olin aivan järkyttynyt ja suorastaan oli pakko lopettaa lukeminen siinä vaiheessa, kun yhdellä lapsella oli jo nuppineula silmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus huvikseni luin Päivämiehestä joitain suurperheellisten blogeja. Oli kyllä silmiä avaavaa lukea miten vailla valvontaa pienet lapset voivat noissa perheissä olla. Naureskellaan sitä miten lapsi työntää hamahelmiä nenään ja muuta mukavaa. Päivystysreissut ihan arkipäivää kun ei ole riittävää valvontaa. Kun se uusi vauvakin on hoidettava, niin ei niistä taaperoista enää jaksa pitää lukua. Kun lapsia on niin paljon, niin nähtävästi ei niin nökönuukaa jos jollekin käy köpelösti. Monet noista jutuista olisi ihan lastensuojelutapauksia normiperheissä. 

Sama huomio. Olin aivan järkyttynyt ja suorastaan oli pakko lopettaa lukeminen siinä vaiheessa, kun yhdellä lapsella oli jo nuppineula silmässä. 

Sitäkin ihmettelin, että miten kukaan kehtaa moisesta kertoa omalla nimellään ja kasvoillaan. Itselläni on vain kaksi lasta, joten en voi edes ajan puutteeseen vedota. Toinen lapsista siis loukkaantui  vuosia sitten niin, että se olisi voitu ja olisi  ehdottomasti pitänyt estää paremmalla valvomisella. Syyllisyys ja häpeä siitä on edelleen niin valtava, että en voi kuvitella siitä asiasta kertovani tuntemattomille ihmisille muutoin kuin  näin anonyyminä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin ärsyttää naisena se, että miten aina ajatellaan että mies on se joka ei halua ehkäisyä tai että nainen ei voi kieltäytyä yhdynnästä. Meillä se menee niin että mies kieltäytyy useasti tai haluaa tietää ainakin missä vaiheessa kiertoa mennään ennen kuin hommiin ryhdytään, koska kokee niin isoa painetta perheen elättämisestä. Minulle raskaudet ja synnytykset ovat olleet aina helppoja ja niistä olen nopeaa toipunut. Meillä on 5 lasta, nuorin on 1v ja ei minua haittaa vaikka uusi vauva ilmoittelisi jo tulostaan.

Vaikka vauva-aika on väsyttävää, usko antaa voimia ja annan halujeni viedä, sillä uskon että siitä syntyy rakkauden hedelmä vain silloin kun Luoja sen on tarkoittanut. Mies ajattelee kaikkea liian paljon järjellä ja taloudellisesta näkökulmasta. 

Ajatteletko siis aivan oikeasti, että

"Hänellähän vaikuttaa olevan harvinaisen fiksu mies, onnittelut siitä!"

Mies vaikuttaa tosiaan vastuuntuntoiselta. Toivottavasti mies jatkossakin uskaltaa kuunnella itseään siinä kuinka monesta lapsesta hän kykenee huolehtimaan. Ja toivottavasti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä aidosti käydään avointa keskustelua tuosta ehkäisyyn suhtautumisesta. Vaikka on totta, että kaikki vanhoillislestadiolaiset pariskunnat eivät saa niin monta lasta kuin olisivat halunneet ja monet pariskunnat, jotka eivät käytä ehkäisyä, saavat sen verran lapsia, että määrä on molempien vanhempien mielestä ihan sopiva, on myös aivan liikaa niitä pariskuntia, joille syntyy ilman ehkäisyn käyttöä niin paljon lapsia, että joko jommankumman vanhemman fyysinen tai psyykkinen terveys pettää tai lapset jäävät vaille riittävää hoivaa, että on varmasti tullut ihan käytännössä osoitettua, että mikään jumala ei lapsimäärää automaattisesti säädä vanhempien tai perheen lasten kannalta kohtuulliseksi. Aikuisten ihmisten pitää miettiä seksin harrastamisen seurauksia sekä itselle että muille ihmisille eikä mennä vain halujen mukaan ja ulkoistaa vastuuta raskauden alkamisesta jollekulle muulle kuten puolisolle, lääkärille tai jollekin yliluonnolliselle olennolle.

"On myös aivan liikaa niitä pariskuntia, joille syntyy ilman ehkäisyn käyttöä niin paljon lapsia, että joko jommankumman vanhemman fyysinen tai psyykkinen terveys pettää tai lapset jäävät vaille riittävää hoivaa, että on varmasti tullut ihan käytännössä osoitettua, että mikään jumala ei lapsimäärää automaattisesti säädä vanhempien tai perheen lasten kannalta kohtuulliseksi."

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus huvikseni luin Päivämiehestä joitain suurperheellisten blogeja. Oli kyllä silmiä avaavaa lukea miten vailla valvontaa pienet lapset voivat noissa perheissä olla. Naureskellaan sitä miten lapsi työntää hamahelmiä nenään ja muuta mukavaa. Päivystysreissut ihan arkipäivää kun ei ole riittävää valvontaa. Kun se uusi vauvakin on hoidettava, niin ei niistä taaperoista enää jaksa pitää lukua. Kun lapsia on niin paljon, niin nähtävästi ei niin nökönuukaa jos jollekin käy köpelösti. Monet noista jutuista olisi ihan lastensuojelutapauksia normiperheissä. 

Sama huomio. Olin aivan järkyttynyt ja suorastaan oli pakko lopettaa lukeminen siinä vaiheessa, kun yhdellä lapsella oli jo nuppineula silmässä. 

Sitäkin ihmettelin, että miten kukaan kehtaa moisesta kertoa omalla nimellään ja kasvoillaan. Itselläni on vain kaksi last

Eli lapsellesi sattui tapaturma, vaikka et ole suurperheellinen? Miten suurperhe asiaan edes liittyy? 

Mitä omaa lapsuutta muistan, välillä oli jollain kaverilla kipsi kädessä tai jalassa, välillä vierasesine silmässä, etuhampaat (onneksi maitohampaat) kärsi jostain törmäyksestä, ruhje tai kuhmu polvessa jne. Kukaan meistä ei ole suurperheestä tai lestadiolainen. 

Jos vnhemmalla on esim. neuropsykiatrisia ongelmia miten toimitaan? Lapsia voi tulla vuoden välein ja he jää hoitamatta jos vanhemmilla ei ole kykyä hoitaa ja kasvattaa. Monet ongelmat myös periytyy. Jos ajatellaan että voi ehkäistä se vesittää koko idean siitä, että Jumala antaa kaikille sopivan määrän eikä kellekkään yli voimien. Jos ei ehkäistä on elämäntilanne äkkiä umpikujassa ja yhteiskunta voi jotua vastuuseen jopa kymmenestä erityislapsesta, jos vaanhemmat ei pystykkään heitä kasvattamaan.

Oon kohdannut suurperheitä, joiden asioista tekisin todellakin nykyään aiheellisen lasun. Menemättä yksityiskohtiin sen enempää. Summa summarum, jos lapsia ei jaksa/ehdi hoitaa kunnolla ja oikein, silloin ehkäisy (tai selibaatti) käyttöön. Jos haluaa miettiä syntikäsitystä, niin myös lapsen tarpeiden tai hoidon mikä tahansa laiminlyönti on synti. Eli siis ei voi ajatella niin, että kun en nyt ehkäise niin en tee syntiä, ei väliä miten lasta kasvattaa ja kohtelee. En halua leimata tai yleistää, mutta ongelmat pitäisi myös myöntää ja tunnistaa. On myös paljon suurperheitä, joissa on hyvin asiat ja lapset kasvaa onnellisessa ja terveessä ympäristössä. Se ei kuitenkaan ole valitettavasti aina vallitseva todellisuus.

"Eli lapsellesi sattui tapaturma, vaikka et ole suurperheellinen? Miten suurperhe asiaan edes liittyy? 

Mitä omaa lapsuutta muistan, välillä oli jollain kaverilla kipsi kädessä tai jalassa, välillä vierasesine silmässä, etuhampaat (onneksi maitohampaat) kärsi jostain törmäyksestä, ruhje tai kuhmu polvessa jne. Kukaan meistä ei ole suurperheestä tai lestadiolainen."

Kirjoitinko tosiaan noin epäselvästi? Pahoittelut siitä. Tapaturmiakin on monenlaisia ja kaikenlaista sattuu. Tuossa kertomassani tapauksessa oli siis kyse siitä, että olisin voinut tapaturman estää ja seuraukset olivat vakavat. En mene yksityiskohtiin, mutta kun käytin sanaa "loukkaantui" en viitannut vain johonkin irronneeseen maitohampaaseen tai kuhmuun polvessa vaan sairaalahoitoa vaatineeseen vammaan. Ja lapsilukuviittaus oli tietenkin viittaus siihen, että kyse ei ollut siitä, että olisin ollut hoitamassa vauvaa yksi taapero jalassa ja sen vuoksi en kyennyt valvomaan toista taaperoa, kun ihmisen suorituskyvyn  rajat yksinkertaisesti tulivat vastaan. 

Ja tuon oman kokemuksen vuoksi en ymmärrä, miten huolettomasti jotkut vaikuttavat suhtautuvat siihen, mikä kaikkea lapsille voikaan tapahtua, jos ei ole riittävästi perään katsomista. Ja miten huolettomasti jotkut kertovat tapauksista, joissa oli "läheltä piti" -tilanne, kertovat vieläpä ikään kuin hauskana asiana, pakinamuodossa. Kuten  nämä Päivämiehen suurperheelliset blogikirjoittajat. Ikään kuin eivät ymmärtäisi, että ovat vain olleet onnekkaita, kun seuraukset eivät olleet vielä pahemmat. Tuskin on montaa pakinaa kirjoitettu aiheesta "lapseni  toinen silmä sokeutui". 

Vierailija kirjoitti:

Jos vnhemmalla on esim. neuropsykiatrisia ongelmia miten toimitaan? Lapsia voi tulla vuoden välein ja he jää hoitamatta jos vanhemmilla ei ole kykyä hoitaa ja kasvattaa. Monet ongelmat myös periytyy. Jos ajatellaan että voi ehkäistä se vesittää koko idean siitä, että Jumala antaa kaikille sopivan määrän eikä kellekkään yli voimien. Jos ei ehkäistä on elämäntilanne äkkiä umpikujassa ja yhteiskunta voi jotua vastuuseen jopa kymmenestä erityislapsesta, jos vaanhemmat ei pystykkään heitä kasvattamaan.

Tai mitäs näissä perheissä tehdään vaikeasti vammaisten lasten kanssa, onko näissäkin vaan joku "jumala antaa mitä kukakin jaksaa kantaa" -ajatus ja nainen jaksaa jaksaa jatkaa lisääntymistä ja huolehtia vammaisen lapsen tarpeista siinä samalla?

Vai päätyvätkö herkemmin laitoshoitoon (mikä ei mielestäni ole välttämättä huono vaihtoehto ei-lestadiolaisten kohdallakaan tapauksesta riippuen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vnhemmalla on esim. neuropsykiatrisia ongelmia miten toimitaan? Lapsia voi tulla vuoden välein ja he jää hoitamatta jos vanhemmilla ei ole kykyä hoitaa ja kasvattaa. Monet ongelmat myös periytyy. Jos ajatellaan että voi ehkäistä se vesittää koko idean siitä, että Jumala antaa kaikille sopivan määrän eikä kellekkään yli voimien. Jos ei ehkäistä on elämäntilanne äkkiä umpikujassa ja yhteiskunta voi jotua vastuuseen jopa kymmenestä erityislapsesta, jos vaanhemmat ei pystykkään heitä kasvattamaan.

 

Tai mitäs näissä perheissä tehdään vaikeasti vammaisten lasten kanssa, onko näissäkin vaan joku "jumala antaa mitä kukakin jaksaa kantaa" -ajatus ja nainen jaksaa jaksaa jatkaa lisääntymistä ja huolehtia vammaisen lapsen tarpeista siinä samalla?

Vai päätyvätkö herkemmin laitoshoitoon (mikä ei mielestäni ole välttämättä huono vaihtoehto e

Tiedän vanhoillislestadiolaisia perheitä, joissa on esimerkiksi down-lapsi. Ei lasten tekeminen tietenkään ole siihen loppunut. 

Vierailija kirjoitti:

"Eli lapsellesi sattui tapaturma, vaikka et ole suurperheellinen? Miten suurperhe asiaan edes liittyy? 

Mitä omaa lapsuutta muistan, välillä oli jollain kaverilla kipsi kädessä tai jalassa, välillä vierasesine silmässä, etuhampaat (onneksi maitohampaat) kärsi jostain törmäyksestä, ruhje tai kuhmu polvessa jne. Kukaan meistä ei ole suurperheestä tai lestadiolainen."

Kirjoitinko tosiaan noin epäselvästi? Pahoittelut siitä. Tapaturmiakin on monenlaisia ja kaikenlaista sattuu. Tuossa kertomassani tapauksessa oli siis kyse siitä, että olisin voinut tapaturman estää ja seuraukset olivat vakavat. En mene yksityiskohtiin, mutta kun käytin sanaa "loukkaantui" en viitannut vain johonkin irronneeseen maitohampaaseen tai kuhmuun polvessa vaan sairaalahoitoa vaatineeseen vammaan. Ja lapsilukuviittaus oli tietenkin viittaus siihen, että kyse ei ollut siitä, että olisin ollut hoitamassa vauvaa yksi taapero jalassa ja sen vuoksi en kyennyt valvomaa

Helmi nenässä ei ole vakava tapaturma eikä johda vakavaan loukkaantumiseen. Tuskin kukaan pitää hauskaa vakavaa loukkaantumista, mutta eihän siitä ollut tuossa edes kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vnhemmalla on esim. neuropsykiatrisia ongelmia miten toimitaan? Lapsia voi tulla vuoden välein ja he jää hoitamatta jos vanhemmilla ei ole kykyä hoitaa ja kasvattaa. Monet ongelmat myös periytyy. Jos ajatellaan että voi ehkäistä se vesittää koko idean siitä, että Jumala antaa kaikille sopivan määrän eikä kellekkään yli voimien. Jos ei ehkäistä on elämäntilanne äkkiä umpikujassa ja yhteiskunta voi jotua vastuuseen jopa kymmenestä erityislapsesta, jos vaanhemmat ei pystykkään heitä kasvattamaan.

 

Tai mitäs näissä perheissä tehdään vaikeasti vammaisten lasten kanssa, onko näissäkin vaan joku "jumala antaa mitä kukakin jaksaa kantaa" -ajatus ja nainen jaksaa jaksaa jatkaa lisääntymistä ja huolehtia vammaisen lapsen tarpeista siinä samalla?

Vai päätyvätkö herkemmin laitoshoitoon (mikä e

Öö, miksi perhe ei saisi hankkia lapsia Down-lapsen jälkeen? Ei-lestadiolaisetkin perheet hankkivat lapsia vammaisen lapsen syntymän jälkeen. Mistä lähtien se on ollut jokin paheksuttava asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli lapsellesi sattui tapaturma, vaikka et ole suurperheellinen? Miten suurperhe asiaan edes liittyy? 

Mitä omaa lapsuutta muistan, välillä oli jollain kaverilla kipsi kädessä tai jalassa, välillä vierasesine silmässä, etuhampaat (onneksi maitohampaat) kärsi jostain törmäyksestä, ruhje tai kuhmu polvessa jne. Kukaan meistä ei ole suurperheestä tai lestadiolainen."

Kirjoitinko tosiaan noin epäselvästi? Pahoittelut siitä. Tapaturmiakin on monenlaisia ja kaikenlaista sattuu. Tuossa kertomassani tapauksessa oli siis kyse siitä, että olisin voinut tapaturman estää ja seuraukset olivat vakavat. En mene yksityiskohtiin, mutta kun käytin sanaa "loukkaantui" en viitannut vain johonkin irronneeseen maitohampaaseen tai kuhmuun polvessa vaan sairaalahoitoa vaatineeseen vammaan. Ja lapsilukuviittaus oli tietenkin viittaus siihen, että kyse ei ollut siitä, että olisin ollut hoitamassa vauvaa yk

Neula silmässä on vakava asia ja voi johtaa pysyvään sokeutumiseen. Hamahelmi  nenässä ei ole ehkä hengenvaarallista tai johda vakavaan loukkaantumiseen, mutta kirjoittaja kertoi kolmesta peräkkäisestä tapauksesta. Eli ei tajuttu edes kahden kerran jälkeen, että pienet hamahelmet pikkulpasen ulottuvilta kokonaan pois! Ja onni onnettomuudessa oli myös se, että helmi/helmet olivat nenässä, eivätkä kurkussa.