Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tämä lisäys, mutta haluan muistuttaa että velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus (myös mahdollisessa hyväksikäyttötapauksissa) on lain mukaan kaikilla heillä, jotka työskentelevät:

opetustoimessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa tai lasten päivähoidossa, nuorisotoimessa, poliisitoimessa, Rikosseuraamuslaitoksessa, palo- ja pelastustoimissa, sosiaalipalvelussa tai terveydenhuollon palvelussa, opetusta tai koulutusta järjestävässä tahossa, seurakunnassa tai uskonnollisessa yhdyskunnassa, kansainvälisen suojelun tai ihmiskaupan uhrien vastaanottokeskuksessa tai järjestelykeskuksessa, hätäkeskuksessa, koululaisten aamu- tai iltapäivätoiminnassa, tullissa, rajavartiolaitoksessa, ulosottoviranomaisessa, KELA:ssa.

Tällaisiin tapauksiin tulee puuttua, ei paheksua tai naureskella sille.

Kuka naureskelee? Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?

Ei kuitenkaan joillakin ole ongelmaa haukkua lestadiolaisia ihan käsittämättömällä tavalla kuvitellusta suhtautumisesta nuoren tytön hyväksikäyttöön. Ilman mitään oikeita perusteluja.

Jos olet tässä ketjussa pyörinyt niin aivan taatusti olet ne moraalista ylemmyyttä tihkuvat vl:ien kirjoitukset lukenut ja hyvin mahdollisesti myös niitä itse kirjoittanut. Miten turmeltuneita olikaan heidän mielestä synnin maailmassa elävät 14-vuotiaat! Muistathan että vielä kritisoitiin sitä että tuon ikäiset käyttävät e-pillereitä tai kondomia, miten kamalaa! 

Elä ittesi kanssa niin että kehtaat ittiäsi peilistä kattoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tämä lisäys, mutta haluan muistuttaa että velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus (myös mahdollisessa hyväksikäyttötapauksissa) on lain mukaan kaikilla heillä, jotka työskentelevät:

opetustoimessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa tai lasten päivähoidossa, nuorisotoimessa, poliisitoimessa, Rikosseuraamuslaitoksessa, palo- ja pelastustoimissa, sosiaalipalvelussa tai terveydenhuollon palvelussa, opetusta tai koulutusta järjestävässä tahossa, seurakunnassa tai uskonnollisessa yhdyskunnassa, kansainvälisen suojelun tai ihmiskaupan uhrien vastaanottokeskuksessa tai järjestelykeskuksessa, hätäkeskuksessa, koululaisten aamu- tai iltapäivätoiminnassa, tullissa, rajavartiolaitoksessa, ulosottoviranomaisessa, KELA:ssa.

Tällaisiin tapauksiin tulee puuttua, ei paheksua tai naureskella sille.

Kuka naureskelee?

Ei selvinnyt. Kukaan ei ole tässä ketjussa naureskellut.

Ei selvinnyt. Kukaan ei ole tässä ketjussa naureskellut.

Jatka lukemista sitten vielä vähän pitemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei selvinnyt. Kukaan ei ole tässä ketjussa naureskellut.

 

Jatka lukemista sitten vielä vähän pitemmälle.

Ketjussa pyydettiin näyttämään tällainen viesti. Ei löytynyt. Ei ole muiden tehtävä löytää olemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Minä ajattelen että usko pitää sisällään muutakin kuin sen että uskoo Jeesuksen Jumalan pojaksi.

https://www.paivamies.fi/matkaevaaksi/usko-on-seka-omakohtainen-etta-yh…

 

 

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." Matt. 7:21

Aivan. Koskee myös vl-ihmisiä.🙂 Taivaallisen Isän tahto on tietysti rakkauden pitäminen ja osoittaminen, jonka Jeesus tiivisti rakkauden kaksoiskäskyyn. Jeesus vielä tähdensi, ettei suurempaa rakkautta voi osoittaa kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta. Kaikki Suomen sodissa olleet miehet ja naiset, heitä ajattelen tässä.

Tuo isät ja lapset on hämmentävä asia. Oman havainnon mukaan vl-isiä on paljon, myös nuoria, jotka hoitaa hyvin ja hellästi jokaista tenavaa ja sitten on niitä, jotka välttelee jopa lastensa seuraa ja hoitaminen on pakkopullaa. En osaa prosenttilukuja sanoa, mutta kumpaakin ryhmää tuntuu olevan paljon.

Ei selvinnyt. Kukaan ei ole tässä ketjussa naureskellut.

Kysy tosiaan omiltasi moniko teitsuista oli työn puolesta Kempeleessä reagoimatta tämän kehitysvammaisen tytön hyväksikäyttöön, jotta koko vyyhti oli mahdollinen.

Näppärästi lähti viesti jossa tämä mainittiin mutta jätitte viestit joissa syytetään että teitä perustelematta syytetään. Eläkää ittenne kanssa niin että kehtaatte peiliin kattoa.

Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Voidaan kääntää myös tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Voidaan kääntää myös tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.

Mutta lapsia saa rakastaa vain ainoalla oikealla tavalla. Ne muut tavat on kriminalisoitu rikoslaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Voidaan kääntää myös tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.

Mutta lapsia saa rakastaa vain ainoalla oikealla tavalla. Ne muut tavat on kriminalisoitu rikoslaissa.

Sehän ei rakkautta olekaan vaan pahuutta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Voidaan kääntää myös tärkein niistä on kuitenkin rakkaus.

Mutta lapsia saa rakastaa vain ainoalla oikealla tavalla. Ne muut tavat on kriminalisoitu rikoslaissa.

Sehän ei rakkautta olekaan vaan pahuutta,

Tähän amen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rakkaus on tärkein? Raamattuhan sanoo, pahat hengetkin uskovat vapisevat. Näillä on uskoa mutta ei rakkautta.

Jumala on rakkaus, joka rakastaa, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Jotenkin noin sanotaan myös. Eli ihminen, joka kykenee rakkauteen on jo jollain tavalla Jumalan yhteydessä. 

Kannattaa lukea tämän päivän Hesarista entisen, viisaan arkkipiispan Björn Vikströmin haastattelu muun muassa naispappeudesta. Tiivistäen: kyse ei ole virkakäsityksestä, vaan naiskäsityksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo isät ja lapset on hämmentävä asia. Oman havainnon mukaan vl-isiä on paljon, myös nuoria, jotka hoitaa hyvin ja hellästi jokaista tenavaa ja sitten on niitä, jotka välttelee jopa lastensa seuraa ja hoitaminen on pakkopullaa. En osaa prosenttilukuja sanoa, mutta kumpaakin ryhmää tuntuu olevan paljon.

Minä olen tekemisissä lähinnä ei-lestadiolaisten kanssa, mutta kyllä lestadiolaisiakin joukkoon mahtuu. Nykyisissä pari-kolmekymppisissä on paljon aktiivisia isiä, joille isyys on tärkeää, lasten kanssa halutaan yhdessä tehdä ja isät kokevat luonnollisena sen, että ottavat koppia lapsen hoitamisesta. Sitten taas enemmän olen nähnyt +40 v ikäisissä miehiä, joiden isyys on erilaista. Arkiset asiat jätetään täysin lasten äidin hoidettavaksi ja isä haluaa olla ns. kiva kaveri lapselleen, jonka kanssa lapsi voi lähteä kerran viikossa pelaamaan futista. Osaa ei selvästi vanhemmuus kiinnosta, vaan sitä paetaan esimerkiksi töiden/harrastusten pariin. Toki aina on poikkeuksiakin, kaikki eivät ole samasta muotista.

Oma arvio on, että parhaiten voivat pariskunnat, joissa on jompikumpi toimintatapa selkeästi käytössä: A) Parilla on perinteiset miesten ja naisten roolit. Mies hoitaa tienaamisen, nainen kodin ja lapset. Kumpikin kokee oman roolinsa itselle luontevaksi sekä arvostaa toisen työtä yhteisen perheen hyväksi. Pari tietää, että kummankin panosta tarvitaan. B) Parilla on tasa-arvoiset roolit. Kumpikin käy palkkatöissä ja vastuu kodista/lapsista jaetaan melko tarkalleen tasan. Toki voi olla jakoa esim. kotitöiden osalta, mutta vastuu kodista/lapsista ei selvästi kaadu enemmän toisen vanhemman harteille.

Haastavinta näyttäisi olevan heillä, joilla naisen kontolle on jäänyt palkkatyön lisäksi myös (lähes) täysi vastuu lapsista ja kodista. Tuollainen jako ei mielestäni ole ollenkaan reilu, koska se uuvuttaa ja katkeroittaa naisen. Tätä näkee valitettavan paljon. Monet naiset myös eron jälkeen huokaisevat, kun saavat virallisesti yksinhuoltajina hoitaa asiat yksin, jotka ovat tähänkin asti hoitaneet.

Suurperheissä vaan työtä on niin paljon, että jos isä välttelee vastuutaan kotona ja lastenhoidossa, niin äidille työtaakka käy nopeasti liian raskaaksi. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän tarvitaan molempien panosta myös kotona. Harva nainen haluaa ihan oikeasti hoitaa yksin kaiken kotona jos lapsia alkaa olla useampi, harvalla riittää voimatkaan. Sen takia pidän erityisen pahana, jos uskonnollisissa piireissä isä ei hoida osuuttaan, koska jos yhteinen vakaumus on olla käyttämättä ehkäisyä, niin tilanne ei varsinaisesti ole naisenkaan valinta, molempien vastuunkantoa tarvitaan. Sitten ihmetellään kun äidit uupuu.

Silloin tilanne on eri, jos nainen sanoo, että keskity sinä vaan töihin minä hoidan kaiken kotona, mutta uskallan väittää ettei suurin osa edes tässä yhteisössä halua tai jaksa kuvatunlaista tilannetta, se tietty naistyyppi, pieni osuus naisista. Ja huom. tälläkään asialla tai jaksamiselle ei ole mitään tekemistä vakaumuksen kanssa, naisen jaksaminen ja halukkuus hoitaa yksin lapset liittyy moniin asioihin, ihan jo luonne ja temperamenttipiirteet vaikuttaa. Jos mulla olisi lastenhoidosta lusmuileva puoliso, niin siihen loppuisi kyllä lasten tulo. Jos ne yhdessä tehdään niin yhdessä ne pitää hoitaakin, lisäksi äiti tarvitsee enemmän palautumista ja lepoa raskauksien, synnytyksen ja imetyksen takia. Voiko vastuutaan pakeneva isä olla edes "uskovainen", mieshän tekee silloin moraalisesti väärin ja tietää sen itsekin. 

Olisi mielenkiintoista, jos tällaisia asioita voitaisiin joskus tutkia tilastojen valossa:

Vaikuttaako suurperheessä kasvaminen haluun perustaa (suur)perhe? Onko sillä vaikutusta, missä kohtaa sisarussarjaa on syntynyt eli onko vanhimmasta päästä, keskeltä tai nuorimpia? Ja miten suurperheessä läheiset sisarussuhteet muodostuvat: vaikuttaako ikä kuinka paljon jne. Muistan yleisesti lukeneeni tutkimuksesta, jossa 6-7 vuoden ikäero teki jo sen, että sisarukset jäivät etäisemmiksi, kun ikäero oli lasten/nuorten näkökulmasta niin suuri.

Voisin kuvitella, että perhekoko vaikuttaa. Käsittääkseni moni suurperheessä kasvanut perhettä toivova näkee ideaalina keskivertoperhettä isomman lapsiluvun. Eli siinä missä pienemmässä perheessä kasvanut toivoisi 1-2 lasta, niin suurperheessä kasvanut todennäköisemmin toivoisi kolmea lasta tai enemmän. Toki olen kuullut heistäkin, jotka ovat kasvaneet ainoina lapsina ja siksi halunneet omalle lapselleen sisaruksen/sisaruksia.

Olettaisin myös, että asema sisarusparvessa vaikuttaa. On ihan erilaista kasvaa (suur)perheen vanhimpana lapsena kuin nuorimpana. Ja onhan se erilaista, jos itse on vaikka ekaluokkalainen ja perheestä löytyy sisaruksia lukiolaisesta vaippaikäiseen. Omilta kouluajoilta muistan, että lestadiolaistytöt olivat yleensä läheisimpiä suunnilleen samanikäisten siskojensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurperheissä vaan työtä on niin paljon, että jos isä välttelee vastuutaan kotona ja lastenhoidossa, niin äidille työtaakka käy nopeasti liian raskaaksi. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän tarvitaan molempien panosta myös kotona. Harva nainen haluaa ihan oikeasti hoitaa yksin kaiken kotona jos lapsia alkaa olla useampi, harvalla riittää voimatkaan. Sen takia pidän erityisen pahana, jos uskonnollisissa piireissä isä ei hoida osuuttaan, koska jos yhteinen vakaumus on olla käyttämättä ehkäisyä, niin tilanne ei varsinaisesti ole naisenkaan valinta, molempien vastuunkantoa tarvitaan. Sitten ihmetellään kun äidit uupuu.

Silloin tilanne on eri, jos nainen sanoo, että keskity sinä vaan töihin minä hoidan kaiken kotona, mutta uskallan väittää ettei suurin osa edes tässä yhteisössä halua tai jaksa kuvatunlaista tilannetta, se tietty naistyyppi, pieni osuus naisista. Ja huom. tälläkään asialla

Suurperheissä (oli vl tai ei) isommat sisarukset oppivat varhain itsenäisiksi. Tekevät jo pienenä asiat, joissa monia muita lapsia avustettaisiin. Ja isommat sisarukset saattavat ottaa huolehdittavakseen perheen pienimpiä lapsia/kotitöitä. Enkä sano, että se olisi aina huono asia. Tekee lapsille hyvää olla ikätasoisesti kotitöissä mukana, mutta rajansa siinäkin, ettei isommista sisaruksista tule "kakkosäitiä".

 

Se on silti vielä eri asia kuin isän panos. Ei se ole niiden lastenkaan vika, että perheessä on paljon työtä, sehän on vanhempien valinta hankkia suurperhe, vanhempien pitää silloin kantaa vastuu. Jos ei voimat riitä niin sitten ei pidä tehdä isoa katrasta, sillä tavalla pitää arvioida. Mua kyllä rupeais varmaan myös ärsyttämään puolison naama jos velttoilis kotiasioissa jos olisi yhteisiä lapsia hoidettavana, eli suhde huononisi ja erokin vois tulla mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista, jos tällaisia asioita voitaisiin joskus tutkia tilastojen valossa:

Vaikuttaako suurperheessä kasvaminen haluun perustaa (suur)perhe? Onko sillä vaikutusta, missä kohtaa sisarussarjaa on syntynyt eli onko vanhimmasta päästä, keskeltä tai nuorimpia? Ja miten suurperheessä läheiset sisarussuhteet muodostuvat: vaikuttaako ikä kuinka paljon jne. Muistan yleisesti lukeneeni tutkimuksesta, jossa 6-7 vuoden ikäero teki jo sen, että sisarukset jäivät etäisemmiksi, kun ikäero oli lasten/nuorten näkökulmasta niin suuri.

Voisin kuvitella, että perhekoko vaikuttaa. Käsittääkseni moni suurperheessä kasvanut perhettä toivova näkee ideaalina keskivertoperhettä isomman lapsiluvun. Eli siinä missä pienemmässä perheessä kasvanut toivoisi 1-2 lasta, niin suurperheessä kasvanut todennäköisemmin toivoisi kolmea lasta tai enemmän. Toki olen kuullut heistäkin, jotka ovat kasv

Minä tunnen monta entistä lestadiolaista, joiden lapsiluku on 3 ja ikäerot ovat suht pienet. Ovat halunneet, että lapsilla on toisistaan seuraa, mutta eivät ole kaivanneet yhtä suurta perhettä kuin oma lapsuuden perhe on ollut. Ja työura on kaikille näille äideille ollut tosi tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista, jos tällaisia asioita voitaisiin joskus tutkia tilastojen valossa:

Vaikuttaako suurperheessä kasvaminen haluun perustaa (suur)perhe? Onko sillä vaikutusta, missä kohtaa sisarussarjaa on syntynyt eli onko vanhimmasta päästä, keskeltä tai nuorimpia? Ja miten suurperheessä läheiset sisarussuhteet muodostuvat: vaikuttaako ikä kuinka paljon jne. Muistan yleisesti lukeneeni tutkimuksesta, jossa 6-7 vuoden ikäero teki jo sen, että sisarukset jäivät etäisemmiksi, kun ikäero oli lasten/nuorten näkökulmasta niin suuri.

Voisin kuvitella, että perhekoko vaikuttaa. Käsittääkseni moni suurperheessä kasvanut perhettä toivova näkee ideaalina keskivertoperhettä isomman lapsiluvun. Eli siinä missä pienemmässä perheessä kasvanut toivoisi 1-2 lasta, niin suurperheessä kasvanut todennäköisemmin toivoisi kolmea lasta tai enemmän. Toki olen kuullut heistäkin, jotka ovat kasvaneet ainoina lapsina ja siksi halunneet omalle laps

Oma kokemus sivusta seuranneena ja omien sukulaisten näkökulmasta (ei olla vl):

Eniten sisarusten välisiin suhteisiin vaikuttaa persoonat. Tiedän ihan hurjasti sisaruksia, joilla ei ole läheiset ja lämpimät välit. Ei lapsena, eikä aikuisena. Persoonat kolisevat vastakkain joskus ihan hurjasti. Ei siihen muuta tarvitse kuin sen, että toinen on luonteeltaan nopeatempoinen, helposti tulistuva ja suorasanainen ja toisen on hidastempoinen, rauhallinen ja asettelee sanansa tarkasti. Kumpaakin saattaa ärsyttää, kun toinen on "vaikea". Todellisuudessa persoonat ovat vain hyvin erilaiset. Ja on ihan tuuripeliä, millainen sisarus sieltä sattuu vauvaksi perheeseen syntymään. Saattaa olla aivan erilainen versio kuin edellinen lapsi on ollut.

Aikuisten sisarusten kohdalla olen huomannut erottavaksi tekijäksi sen, jos sisaruksilla on kovin erilaiset arvot keskenään. Jos toinen on esimerkiksi hyvin maanläheinen, perhekeskeinen ja uskontoa arvostava ja toisen elämä perustuu kuluttamiselle ja rahan hankkimisen maksimoimiselle, niin eipä sitä yhteistä paljon ole. Aika usein myös aikuisista sisaruksista huomaa, että lapsuuden kokemukset painavat. Iso erottava tekijä on se, jos ihminen kokee vanhempiensa suosineen jotakin lapsistaan. Näitä kaunoja ja pahaa mieltä kannetaan vielä aikuisenakin. Eikä sekään ole tavatonta, että vanhemmilla on yhä oma suosikkilapsensa, vaikka lapset olisivat ehtineet jo reippaasti aikuiseen ikään.