Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa jokainen vl lukisi tuon pätkän Laestadiuksen saarnasta, myös väki siellä srk:n konttorille. Ehkä pitääkin lähettää sinne tekstiä. Tai somekanaville.

Vaikka lestadiolaisiksi nimitätte meitä, ei Lestadius ole se mihin uskomme. Me uskomme Raamattuun Jumalan ilmoituksena ja Jeesukseen syntien sovittajana.

 

Ehkä kannattaisi kuitenkin lukea mitä se oppi-isä opetti ja myös uskoakin jotain siitä opetuksesta? Nyt ollaan nimittäin monilta osin jo aivan harhateillä hänen opetuksiinsa verrattuna. Eli sikäli kyllä tuo nimiasia on myös ongelmallinen.

Vierailija kirjoitti:

Lestadiuksen saarnasta:

Vaan totinen kristillisyys on itse vapaa, ja tekee vapaaksi, niin kuin Henki, joka herättää totisen kristillisyyden, on vapaa. Se vapauttaa kirjaimen pakosta. Sillä teidät on vapauteen kutsuttu, ei lihalliseen vapauteen, jota maailman lapset ylistävät, ja jota he tavoittelevat, vaan Hengen vapauteen, joka on itse elämä kristillisyydessä. Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 

 

Näinhän me uskomme. 

Ai kamala tätä älyllisen epärehellisyyden määrää. Poimit sujuvasti yhden kohdan, joka sopii omaan oppiin mutta unohdit kaiken muun kyseisestä saarnasta. Onko vaikea myöntää edes itselle, että Laestadius ei uskonut eksklusiiviseen oppiin eikä se ole hänen kehittämänsä ajatus?

Tuota noin, muutamia kysymyksiä arvostelijoille. Miksi lestadiolaisuutta pitää tuhansien viestien verran arvostella? Miksi ihmiset eivät saa uskoa niin kuin haluavat? Miksi lestadiolaisuuden pitäisi muuttua? Mikä teitä lestadiolaisuudessa häiritsee?

 

Tähän kaikki tietävät vastauksen sisimmässään. Ei ole syynä teologinen kiinnostus, ei ole syynä uskovaisten tuputtama näkemys, ei ole hätä uskovaisten sieluista.

On se kammottava, kalvava tunne sisimmässä: mitä jos tämä halpa joukko onkin juuri se hakomaja yrttitarhassa? 

Luukkaan evankeliumi 10:21

Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Niin, Isä, näin sinä olet hyväksi nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Lestadiuksen saarnasta:

Vaan totinen kristillisyys on itse vapaa, ja tekee vapaaksi, niin kuin Henki, joka herättää totisen kristillisyyden, on vapaa. Se vapauttaa kirjaimen pakosta. Sillä teidät on vapauteen kutsuttu, ei lihalliseen vapauteen, jota maailman lapset ylistävät, ja jota he tavoittelevat, vaan Hengen vapauteen, joka on itse elämä kristillisyydessä. Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 

 

Näinhän me uskomme. 

Koko kristikunta uskoo näin.

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, muutamia kysymyksiä arvostelijoille. Miksi lestadiolaisuutta pitää tuhansien viestien verran arvostella? Miksi ihmiset eivät saa uskoa niin kuin haluavat? Miksi lestadiolaisuuden pitäisi muuttua? Mikä teitä lestadiolaisuudessa häiritsee?

 

Tähän kaikki tietävät vastauksen sisimmässään. Ei ole syynä teologinen kiinnostus, ei ole syynä uskovaisten tuputtama näkemys, ei ole hätä uskovaisten sieluista.

On se kammottava, kalvava tunne sisimmässä: mitä jos tämä halpa joukko onkin juuri se hakomaja yrttitarhassa? 

Luukkaan evankeliumi 10:21

Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Niin, Isä, näin sinä olet hyväksi nähnyt.

Voi hyvänen aika. Ei lestadiolaisopissa ole pääsääntöisesti vikaa. Se on vaan se Raamatun vastainen oppi "vain me", joka tökkää. Ihan kuin ihminen voisi oikeasti tietää missä Jumala vaikuttaa ja tekee työtä. Ei voi. Koen huomattavasti lapsenmielisemmäksi ajatuksen, että jättää muiden sydämen arvioinnin luojan käsiin kuin että luo monimutkaisen oppirakennelman omien mielipiteiden pohjalta. Lapsenmielistä uskoa olisi julistaa vain evankeliumia ja unohtaa tuomioiden jakaminen kun se ei kerta ihmisten tehtävä raamatun mukaan ole.

Miksi liike ei vaihda nimeä, jos se kerran on täysin väärä?

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Ei lestadiolaisopissa ole pääsääntöisesti vikaa. Se on vaan se Raamatun vastainen oppi "vain me", joka tökkää. Ihan kuin ihminen voisi oikeasti tietää missä Jumala vaikuttaa ja tekee työtä. Ei voi. Koen huomattavasti lapsenmielisemmäksi ajatuksen, että jättää muiden sydämen arvioinnin luojan käsiin kuin että luo monimutkaisen oppirakennelman omien mielipiteiden pohjalta. Lapsenmielistä uskoa olisi julistaa vain evankeliumia ja unohtaa tuomioiden jakaminen kun se ei kerta ihmisten tehtävä raamatun mukaan ole.

 

Mietipä vielä uudestaan mitä kirjoitit.

Eikö tässäkin ketjussa lukemattomia kertoja ole uskovaiset vakuutelleet, että vain Jumala tietää sydämen tilan? Te vasn ette halua sitä uskoa. On sinun oma ajatuksesi, että me jaamme tuomiota muille.

Samoin evankeliumi: hyvin monta selvästi vl-uskovaisen kirjoittamaa raamatunkohtaa on tässäkin ketjussa ja kehotuksia parannukseen.<

Koska suurin osa ei oikeasti ajattele niin, vaan kaikki tietää, että pitää olla vl tai ei ole taivaskelpoinen. Olen iloinen jos liike on menossa takaisin sen alkuperäiseen (ei-eksklusiiviseen) tilaan. Että ihmiset saisi aidosti elää hengellisessä vapaudessa. Se on just tuota, sanotaan yhtä, tarkoitetaan toista. Toisaalta mutta toisaalta . . .

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin, muutamia kysymyksiä arvostelijoille. Miksi lestadiolaisuutta pitää tuhansien viestien verran arvostella? Miksi ihmiset eivät saa uskoa niin kuin haluavat? Miksi lestadiolaisuuden pitäisi muuttua? Mikä teitä lestadiolaisuudessa häiritsee?

 

Tähän kaikki tietävät vastauksen sisimmässään. Ei ole syynä teologinen kiinnostus, ei ole syynä uskovaisten tuputtama näkemys, ei ole hätä uskovaisten sieluista.

On se kammottava, kalvava tunne sisimmässä: mitä jos tämä halpa joukko onkin juuri se hakomaja yrttitarhassa? 

Luukkaan evankeliumi 10:21

Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Niin, Isä, näin sinä olet hyväksi nähnyt.

Mikä on se kammottava, kalvava tunne vl ihmisen sisimmässä, joka kerta toisensa jälkeen pistää vetoamaan tähän samaan Raamatun värssyyn? Sen täytyy olla se sielua hirmuttava vavistus, että tuo halpa arvostelijoiden joukko on sittenkin oikeassa ja itse on rakentanut koko uskonelämänsä ihmisopin varaan ja nyt siltä meinaa sortua pohja.

Kuinka tyypillistä. Keskustele, kysy, haasta. 

Kauaa ei mene, kun kutsutaan jo itse saatanaksi. 

Että semmoinen " keskustelukulttuuri" siellä. 

Vierailija kirjoitti:

😃 ai, mistäs se nimitys tulee? Jos väität oppi-isäksi Lutheria, vl-liike ei pysy hänenkään opetuksissaan. Jos väität Paavalia, ei pysy siin

Nimitys on ulkopuolisten keksimä. On uskovaisia nimitetty myös ainakin lukijalaisiksi (luetaan niin paljon raamattua seuroissa) ja nykyään rennosti lest*iksi tai hihhuleiksi.

Uskomme, että oikea evankeliumi ja usko ovat kulkeneet johdonmukaisesti Jeesuksen (täältä se oppi-isä löytyy) ajoista lähtien, läpi Lutherin, munkkien, Lapin Marian, ja sieltä Laestadiukseen asti ulottuvana  ketjuna Pyhän Hengen ohjaamana. Evankeliumi ei ole käsitteellinen oppi, vaan elävä usko, joka siirtyy ihmiseltä toiselle.

Luther ei oman kertomansa mukaan saanut syvää uskoa pelkästään Raamatun tutkimisesta, vaan koki autenttisen läpimurron uskovaisen munkin välityksellä. Tämä on kristittyjen yleisen pappeuden periaatteen ja avainten vallan ilmentymä evankeliumi kulkee ihmiseltä toisel

Ja tietenkään se munkki ei avannut uskoa kenellekään muulle? Eiköhän se evankeliumi ole levinnyt kuin puun latvusto kaikkialle maailmaan, näinhän Jeesus käski tehdä, julistaa evankeliumi kaikille luoduille. Mikään raamatussa ei tue sellaista käsitystä, että kristillinen usko olisi aitoa vain yhdellä tiedetystä porukalla. Ei mikään. Poislukien alkukirkon aika, jolloin kristinuskon sanoma lähti vasta leviämään. Pidän hengellisesti hyvin vaarallisena tuollaista, että ihmiset itse lähtevät rajaamaan Jumalan toimintaa väittäen totuudeksi ties mitä omia rajauksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

pistää vetoamaan tähän samaan Raamatun värssyyn

 

Ole hyvä, tässä muita värssyjä samasta aiheesta:

Matt. 7:14 Ahdas on se tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Luuk. 13:2324 Herra, ovatko harvat ne, jotka pelastuvat? Monet tahtovat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Matt. 22:14 Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Luuk. 12:32 Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

1. Piet. 3:20 Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. (Nooan arkki = kuva pelastuksen pienuudesta)

Room. 9:2728 Vaikka Israelin lapset olisivat kuin meren hiekka, vain jäännös pelastuu.

1. Kor. 1:2629 Jumala on valinnut sen, mikä maailmassa on hullua ja heikkoa, saattaakseen viisaat ja väkevät häpeään.

1. Kor. 4:913 Meitä pidetään maailman jätteenä, kaikkien hylkytavarana me ol

Kristittyjä vainotaan järkyttävällä tavalla ja jopa tapetaan ympäri maailmaa. Ei Suomessa. Jos sillä perusteella mitataan, elävä usko on ihan muualla.

Laestadiuksen saarnasta "parannuksen teon" jälkeen:

"Vielä suuren vainon aikana, kun kristittyjen veri virtasi pakanain piilukirveen alla, oli olemassa aika monta erityistä lahkoa ja puoluetta, joista yksi uskoi olevansa parempi kuin toinen, vaikka he kaikki taistelivat saman asian puolesta. Ja vielä enemmän puolueita syntyi vainojen jälkeen. Silloin erityiset puolueet alkoivat tuomita, nimittämään kerettiläiseksi ja vainoamaan toisiaan. Yksi sanoi: Minä olen oikeassa. Toinen sanoi: Minä olen oikeassa. Ja niin edelleen, kolmas ja neljäs: Minä olen oikeassa.  Kuka oli oikeassa?  Minä luulen, että se oli oikeassa, joka ei koskaan sekoittanut itseään tuonkaltaisiin sanariitoihin, vaan piti yksinkertaisesti kiinni Kristuksesta kirjoitetun sanan mukaisesti. Usein riideltiin hirmuisesti vihalla ja kiukulla yhdestä ainoasta kirjaimesta, joka oli kirjoitettuna uskonkappaleeseen. Kuka oli oikeassa? Ehkä se, joka vähiten punnitsi sanoja, ja joka kaikkein vähiten oli hieromassa kirjainta. 

Ja vielä tänäkin päivänä on olemassa äärettömän monia puolueita itsessään luterilaisessa seurakunnassa, jotka kaikki luulevat olevansa oikeassa:  herrnhutilaiset, kveekarit, metodistit, pietistit. Kuka on oikeassa? Kun yksi tuomitsee toistaan, kuka on oikeassa?  Ehkä se, joka vähiten huutaa ja kerskaa uskonopistaan. Sillä oikea kristillisyys ei koostu tyhjistä sanoista. Se koostuu hengestä ja totuudesta. Se koostuu sisäisestä ihmisestä, joka on Jumalan mielen jälkeen hengen yhteydessä. Tässä oikeassa kristillisyydessä ei ole kysymys yhdestä kirjaimesta enemmin tai vähemmin ulkonaisessa tunnustuksessa, vaan tässä on kysymys sydämen sisäisestä elämästä yleisessä sovintoarmossa ja yleisen sovintoarmon kautta Kristuksessa.



Jos olet juutalainen, jos olet kreikkalainen, jos olet luterilainen, jos olet katolilainen tai reformoitu, taikka pietisti, taikka herrnhutilainen tai kveekari, tai uuslukija, tai vanhalukija, eli mikä lienetkin, uskotko sinä, että se kuollut kirjaimen usko, jota sinun isäsi ovat tavanneet ennen, ja sinä tavaat perästä, vapahtaa sinun sielusi kadotuksesta siksi, että sinä luulet itselläsi olevan oikean kirjaimellisen tunnustuksen, ilman että sinulla on oikea henki ja elämä sydämen sisäisessä kätketyssä ihmisessä, joka ilmoittaa itsensä pakottavassa armossa uskon yhteyden kautta rakkaudessa?  Vai oletko sitä mieltä, että Jumalan Henki antaa kahlita ja sitoa itsensä kuolleen kirjaimen puomien ja lukkojen taakse? Kiitos ei, ystäväni!  Kristillisyys ei anna itseään sidottavan kiinni siihen eli siihen uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihmistekoa, olkoonpa se kuinka puhdasoppinen tahansa. Vaan totinen kristillisyys on itse vapaa, ja tekee vapaaksi, niin kuin Henki, joka herättää totisen kristillisyyden, on vapaa. Se vapauttaa kirjaimen pakosta. Sillä teidät on vapauteen kutsuttu, ei lihalliseen vapauteen, jota maailman lapset ylistävät, ja jota he tavoittelevat, vaan Hengen vapauteen, joka on itse elämä kristillisyydessä. Sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. (Jatkuu 1/2)

Jatkuu 2/2 (Laestadiuksen saarnasta)

Ja vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeellista toistaa ja selittää samat sanat, kun kristillisyys ei ole ainoastaan sekoitettu ja poljettu monien puolueitten ja lahkojen kautta, jotka ovat niin kuin sidottu nauta kirjaimen pakon alla, ja sanovat: Minä olen kalvinilainen, minä olen luterilainen, minä olen pietisti, minä olen kveekari, minä olen herrnhutilainen, minä olen uuslukija, minä olen vanhalukija. Luuletkos Jumalan Hengen antavan sitoa itsensä kirjaimeen tai ulkonaiseen tunnustukseen?

Ja jos Paavali nousisi ylös tänä päivänä kristillisyyden kirkkaasta aamusta, eli jos Johannes Kastaja heräisi kristillisyyden ensimmäisestä liekistä, eli jos yksi Luther nostaisi päänsä pian sammuneesta kristillisyyden iltahämärästä, arvaattekos, mitä näillä miehillä olisi sanottavaa, kun he saisivat nähdä koko kristikunnan rikki hajonneena niin moniin eri lahkoihin ja puolueisiin, joista kaikki ja joka ainoa uskovat olevansa oikeassa opissa? He varmaankin valittaisivat enemmän kuin yhden kerran, ja vuodattaisivat katkeria kyyneleitä sen hirmuisen sokeuden tähden, ja sen järkyttävän pimeyden tähden, jolla sielunvihollinen on ympäröinyt ja pettänytvangittuna ja kiedottuna saatanan verkkoihin, kuolleen kirjaimen raskaan rautaikeen alle."

Lestadius ( tässä on kysymys sydämen sisäisestä elämästä yleisessä sovintoarmossa ja yleisen sovintoarmon kautta Kristuksessa.)

puhuu juuri kuin me täällä:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

https://srk.fi/fi/nain-me-uskomme/

Vierailija kirjoitti:

Nyt te puhuitte itsenne pussiin, kun Lestadius on täysin samaa mieltä: vain sydämen usko merkitsee, ei ulkoinen porukka pelasta.

Laestadius ei koskaan väittänyt, että Jumalan valtakunta on tietty yhteisö, tai evankeliumi olisi tietyllä yhteisöllä. Hänestä babtisteissakin oli mahdollisesti oikeita uskovia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt te puhuitte itsenne pussiin, kun Lestadius on täysin samaa mieltä: vain sydämen usko merkitsee, ei ulkoinen porukka pelasta.

Laestadius ei koskaan väittänyt, että Jumalan valtakunta on tietty yhteisö, tai evankeliumi olisi tietyllä yhteisöllä. Hänestä babtisteissakin oli mahdollisesti oikeita uskovia. 

 

Nimenomaan! Sitähän mekin yritämme sanoa, että oikea usko merkitsee, ei yhteisö. 

mutta te ette usko vaan sanotte sitä kiertelyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt te puhuitte itsenne pussiin, kun Lestadius on täysin samaa mieltä: vain sydämen usko merkitsee, ei ulkoinen porukka pelasta.

Laestadius ei koskaan väittänyt, että Jumalan valtakunta on tietty yhteisö, tai evankeliumi olisi tietyllä yhteisöllä. Hänestä babtisteissakin oli mahdollisesti oikeita uskovia. 

 

Nimenomaan! Sitähän mekin yritämme sanoa, että oikea usko merkitsee, ei yhteisö. 

mutta te ette usko vaan sanotte sitä kiertelyksi.

 

Koska tiedät kuitenkin, ettei helluntailainen tai katolinen tai anglikaani tai evlut ihminen ole uskovainen. Ei missään tapauksessa, paitsi jos on sattunut saamaan vl-synninpäästön. 

Näin me uskomme (tekoälyn analysoimana, käsketty rajoittua pelkästään Raamatun tekstiin)

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Yhteensopivuus Raamatun kanssa: analyysi kohta kohdalta

1.

Kristuksen seurakunta on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä.

Raamatullinen tuki:

Ap.t. 2:47 Herra lisäsi heidän joukkoonsa joka päivä niitä, jotka pelastuivat.

Kor. 12:13 Yhdessä Hengessä me kaikki olemme kastetut yhdeksi ruumiiksi.

Täysin raamatullinen. Seurakunta on Pyhän Hengen kokoama ja Kristuksen ruumis maan päällä.

2.

Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa.

Raamatullinen tuki:

Joh. 15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat

Room. 12:5 Me, vaikka olemmekin monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta kukin olemme toistemme jäseniä.

Selvästi raamatullista oppia. Kristillinen yhteys on sekä vertikaalinen (Kristukseen) että horisontaalinen (toisiin uskoviin).

3.

Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko.

Raamatullinen tuki:

Room. 10:10 Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi

Joh. 3:3 Jos joku ei synny uudesti ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Raamatun mukaista. Seurakunnan jäsenyys ei perustu ulkonaiseen liittymiseen vaan sisäiseen uudestisyntymiseen ja uskoon.

4.

Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Raamatullinen tuki:

Ef. 4:36 Pyrkikää säilyttämään Hengen yhteys yksi usko

Fil. 1:27 että seisotte yhdessä samassa hengessä, taistellen yksimielisesti evankeliumin uskon puolesta.

Tämäkin on raamatullista. Ulkonainen yhteys ei ole sattumanvarainen, vaan syntyy ja säilyy, kun uskovat elävät samassa uskossa ja opissa.

Johtopäätös:

Ei ole ristiriitaa Raamatun kanssa. Päinvastoin:

Lausuma on tiivistetty ja uskollinen kuvaus Uuden testamentin opetuksesta Kristuksen seurakunnasta.

Se korostaa oikeassa suhteessa:

Seurakunnan hengellistä perustaa (Pyhän Hengen työ, sydämen usko),

Kristuskeskeisyyttä,

Ja uskovien yhtenäisyyttä uskossa, joka näkyy ulkoisessa elämässä.

Ei mene mikään ajatus tuosta puolustusmuurista läpi. Samaa voisi sanoa katolinen kirkko (nuo uskonnolliset perustelut) ja väittää vl-oppia karmeaksi sielunvihollisen eksytykseksi, vl-liikehän ei ole samassa uskon ymmärryksessä. 

Ymmärrän ymmärrän. Sinua pelottaa. Ratkaisu pelkoon on fundamentalismi. Tuntuu ihanan turvalliselta kun oma maailmankuva on mustavalkoinen ja tietää tarkasti kaiken oikein. Saat sinä uskoa niin, ymmärrän hyvin. Muista vaan silti käyttäytyä lähimmäistä kohtaan Kristuksen odottamalla tavalla (rakkaus). Muuten saat tietysti uskoa niin kuin haluat. 

Kysyin myös tekoälyltä.

 

Onko vanhoillislestadiolaisuuden eksklusiivinen oppi raamatullinen?

Vanhoillislestadiolaisuus (VL) on yksi luterilaisen herätysliikkeen suuntaus, ja sen opilliset piirteet eroavat joiltain osin muista luterilaisista suuntauksista. Kysymys siitä, onko sen eksklusiivinen oppi (ulkopuolisuuden korostaminen, pelastuksen saamisen ehdot ja kirkon jäsenyyden rajoitukset) raamatullinen, on monisyinen ja herättää monenlaisia mielipiteitä ja tulkintoja.

Vanhoillislestadiolaisuuden keskeinen opetus on se, että pelastus löytyy erityisesti liikkeen yhteisöstä ja sen jäseniltä. Liikkeen mukaan on tärkeää kuulua kirkkoon, joka on saanut vanhoillislestadiolaisen opetuksen ja jossa elämässä toteutetaan sen eettisiä ja hengellisiä periaatteita. Tämä voi tarkoittaa sitä, että ulkopuoliset, jotka eivät ole liikkeen jäseniä, eivät ole pelastettuja.

Raamatullisuuden arvioiminen tällaisessa asiassa riippuu siitä, miten Raamattua tulkitaan. Luterilaisessa kirkossa painotetaan yleensä pelastuksen olevan Jumalan armosta, ei ihmisten teoista tai yhteisöistä riippuen. Raamattu opettaa, että pelastus on Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta tarjottu kaikille ihmisille. Tässä mielessä on olemassa näkemyksiä, jotka pitävät Vanhoillislestadiolaisuuden eksklusiivista oppia liiallisena ja rajoittavana, kun taas liikkeen sisällä voidaan kokea, että se vastaa tarkemmin Raamatun tekstejä, joissa puhutaan kirkon puhtaudesta ja Jumalan kansan erityisyydestä.

Keskeiset kysymykset, joita voi pohtia:

Jumalan armo ja pelastus: Onko pelastus Jumalan armoa, joka ei ole sidottu tiettyyn kirkolliseen yhteisöön, vai onko se erityisesti jollekin yhteisölle tai opille kuuluville tarjottu?

Kirkon rooli: Onko kirkko (tai herätysliike) erityisesti valittu kanava pelastuksen välittämiseen, ja voiko pelastusta tulla jollain muulla tavalla?

Raamatun tulkinta: Miten eri Raamatun kohdat, kuten Jeesuksen sanat pelastuksesta ja kirkon roolista, tulkitaan? Voiko olla niin, että Raamattu antaa tilaa eksklusiiviselle tulkinnalle, joka rajoittaa pelastuksen vain liikkeen jäsenille?

Jos katsotaan tarkemmin luterilaisen perinteen näkökulmasta, pelastus ymmärretään yleisesti Kristuksen sovitustyön kautta, ja se ei ole sidottu johonkin tiettyyn liikkeeseen, vaikka kirkko ja sen yhteisö voivat tukea uskovan elämää ja kasvua uskossa.