Vaimo vei erotessaan pienen lapsen ilman lupaani kauas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"He keksivät, että kiristävät tätä isää mm. parkkisakoilla ja sähkölaskun karhukirjeellä, jotka isän nimissä oli tullut. Jos isä ei suostu luopumaan tapaamisoikeudestaan suosiolla, äiti ja appivanhemmat uhkasivat kertoa kaiken sossuille."

Huutonaurua! Vai miestä kiristettiin sähkölaskun karhukirjeellä. En usko sanaakaan.

Ihan totisinta totta jos sattuu asumaan väärällä alueella. Etsitään kuumeisesti virheitä millä voidaan vieraannuttaa.

Olin pelastamassa ihmisen henkeä, huolehdin siitä että minusta ei jää mitään merkintää mihinkään, koska kaikkea tietoa käytetään näköjään vieraannuttamiseen.

En edelleenkään usko, että jostain syystä maksamatta jääneen laskun karhukirje merkkaisi mitään. Kas kun kyseessä ei ole kirjaston sakkomaksu myöhään palautetusta kirj

Kaikki perusteet käyvät kun halutaan vieraannuttaa. Lapsikin oppi ettei soita häkeen kavereille apuja kun siitä joutuu lastensuojeluun keskusteluun. Täällä katsos vieraannutetaan ja kaikki tapahtumat "oikeuttavat" vieraannuttamaan.

Ei äidin tarvite sinun mieltymysten takia asuinpaikkaa valita.  Äiti varmaan töitä saanut muualta, tai sinä olet hankala stalkkaaja joka hankaloitti äidin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä on tilanne ihan tarkalleen? Jos sopimusta ei ole tehty, niin ei voi muuttaa ilman lupasi. Jos sopimus on tehty yhteishuoltajuudesta (joka muuten on automaattinen, jos toinen sitä haluaa) ja rasti ruudussa, että lapsi asuu isän luona ja äidin luona. Jos rasti vain esim. asuu äidin luona, niin silloin äiti voi muuttaa ilman isän suostumusta. Kokemusta on. 

Muutti sen kummemmin lupia kyselemättä. Ei suostunut lähtiessään sopimaan edes ensimmäisestä lapsen tapaamisesta, ja suostui vasta kuukauden kuluttua että saan tavata lasta hetken, matkustamalla sinne. Sitten lastenvalvojalla tehtiin lyhyt sopimus täysin hänen ehdoilla. Pakotettuna siihen suostuin, kun riskinä olisi, ettei muuten tapaamisista olisi ollut mitään takeita. Tällä hetkellä ei ole sopimusta paperilla. 

En usko tätä, koska muuttoilmoitusta tehdessä kysytään toisen huoltajan suostumusta. Itse pystyin näyttämään sopimusta, jossa oli sovittu yhteishuoltajuudesta huolimatta, että lapset asuvat minun luonani. Muutenkin vähän arveluttavaa toi sun toimimattomuus. Miksi odottelet kuukauden verran, että exäsi tekee jotain?? Itse en olisi odottanut viikkoakaan, vaan olisin ottanut yhteyttä viranomaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 km on Suomessa lyhyt matka.

Kyllä se on pitkä matka tehdä 8-10 kertaa kuukaudessa. Ja kallista.  Kyseessä on vähän yli 200 km.

Mikä siinä on niin kallista? Ajaa 200 km? 

En minä mihinkään aja. Käytän julkisia..

Miksi valitsit jännänaisen lastesi äidiksi? Ihan oma moka! Tyhmä olet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 km on Suomessa lyhyt matka.

Kyllä se on pitkä matka tehdä 8-10 kertaa kuukaudessa. Ja kallista.  Kyseessä on vähän yli 200 km.

Miksi siellä noin usein pitää hypätä. Itse aikoinaan muutin lapsen kanssa 200 km päähän. Minun puolestani sai tavata isäänsä niin paljon kuin halusi ja tapasikin. Meillä kyllä minä maksoin ne tapaamismatkat. Jotenkin tuntuu, että tässä isä ei halua olla yhteistyökykyinen, ehkä katkera exälleen.  Ei se yksinhuoltajuus kenestäkään niin kivaa ole, että siitä kynsin hampain pidetään kiinni, jos on luotettava ja hyvä toinen vanhempi. Itsekin olisin joskus halunnut vapaata, eipä vain kiinnostanut isukkia pahemmin. Tosin nyt kiinnostaa parinkymmenen vuoden kuluttua, kun teholla kamppaillee ajoittain hengestään.

Onko 2 kertaa kuukaudessa usein? Yksi tapaamis-viikonloppu tarkoittaa 4x200km=800 km matkustamista. 2 viikonloppua kuukaudessa on 8x200km=1600km. 

Vierailija kirjoitti:

200 km on Suomessa lyhyt matka.

Niin vanhemmalle kertyy matkaa 4x200 km per viikonloppu. Vai huolehtiiko muuttanut vanhempi oman osansa kuljetuksista?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän sopimuksessa sovittu, että lapset asuvat vain sinun luona? Jos on, niin voit muuttaa lasten kanssa ilman toisen vanhemman suostumusta. Jos lapset asuvat molempien luona, niin sitten tarvitset suostumuksen. Jos ei suostu, että lapset muuttavat kanssasi kaupunkiin x, niin sitten vain sinä voit muuttaa, ja lapset jäävät pikkukylälle y. Se, että syy muutolle on työ, ei ole mikään oikeutus saada lapsia mukaasi. 

On sovittu, että lapset asuvat minun luona ja näkevät isää 2-3 kertaa viikossa. Luonnollisesti, jos jompikumpi muuttaisi, tehtäisiin uusi tapaamissopimus. Pääasiallinen koti lapsilla on kuitenkin äidin luona, ja ihan lain mukaan vanhemmalla on oikeus muuttaa tai noita tilanteita, joissa vanhemmat asuvat eri kaupungissa, ei olisi lainkaan. Toki siinä vaiheessa punnitaan kumman vanhemman luona asuminen on lapsen etu ja haluaako se etänä ollut vanhempi edes ottaa lapsia asumaan luokseen, jos lähivanhempi on se, joka muuttaa. Tässä tapauksessa ei isällä olisi edes edellytyksiä (eikä luultavasti halujakaan) pitää lapsia jatkuvasti luonaan. Minä olen heidät käytännössä yksin kasvattanut, joten ei eron tullessa ollut edes kysettäkään siitä mihin lapset jää asumaan.

Lastenvalvojankin luona todettiin, että tapaamisissa on otettava lasten etu huomioon, että jos etä ei halua tavata, ei voi pakottaa. Samoin varmaan taloudelliset syyt painaisi jonkin verran, että jos sillä lähivanhemmalla olisi toimeentulon turvaava työ tai turvaverkot toisessa kaupungissa ja nykyisessä kotikaupungissa ei ole muuta kuin kiukkuinen ex, niin eiköhän siinä lupa muutolle irtoaisi. Totta kai jos on vuoroviikkovanhemmuus, ei voi yksipuolisesti näitä tehdä ja vaikka voisi, niin normaali ihminen kommunikoisi asiasta sen ex-puolison kanssa ensin.

Henkilökohtaisesti jos muuttaisin pikkylästäni pois, ainoa syy olisi työ, koska lasten isä asuu täällä, kaikki sukulaiset on täällä ja tukiverkot on täällä ja on molempien lapsuudenkoti, mutta ihmisillä on erilaisia tilanteita. En syyttäisi yh:ksi jäänyttä äitiä siitä, jos muuttaa vanhaan kotikaupunkiinsa, jossa on tukiverkot vs. jää asumaan vaikkapa sinne eksän paikkakunnalle, jossa ei ole mitään muuta kuin se ex, jonka kanssa ap:n tilanteessa on selvästi huonot välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä on tilanne ihan tarkalleen? Jos sopimusta ei ole tehty, niin ei voi muuttaa ilman lupasi. Jos sopimus on tehty yhteishuoltajuudesta (joka muuten on automaattinen, jos toinen sitä haluaa) ja rasti ruudussa, että lapsi asuu isän luona ja äidin luona. Jos rasti vain esim. asuu äidin luona, niin silloin äiti voi muuttaa ilman isän suostumusta. Kokemusta on. 

Muutti sen kummemmin lupia kyselemättä. Ei suostunut lähtiessään sopimaan edes ensimmäisestä lapsen tapaamisesta, ja suostui vasta kuukauden kuluttua että saan tavata lasta hetken, matkustamalla sinne. Sitten lastenvalvojalla tehtiin lyhyt sopimus täysin hänen ehdoilla. Pakotettuna siihen suostuin, kun riskinä olisi, ettei muuten tapaamisista olisi ollut mitään takeita. Tällä hetkellä ei ole sopimusta paperilla. 

Kuulostaa vahvasti siltä, että tässä on paljon muutakin taustalla kuin pelkkä ero ja poismuutto. Ettet vaan olisi vähän lyönyt vaimoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän muutossa on taustalla. Onko siellä naisen tukiverkot? Vihdoin joku jolta saa apua ja tukea arjessa, kun aloittajasta ei siihen ollut.

On siellä tukiverkot.  2 v-maista vanhusta.  Sen sijaan, että lapsen kanssa olisin minä, lapsen isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on varmaan jokin hyvä syy, että miksi näin...

Voin sanoa että ei ole. 

Kyllä sillä naisella on AINA syy tehdä noin, ja se syy on miehen käytöksessä. Vaikka kuinka väittäisit muuta.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Eron suunnitteluvaiheessa voisi asioista keskustella lapsen parhaaksi. Jos tilanne on ollut se, että nainen on yrittänyt puhua, mutta mies ei ole kiinnostunut, niin tilanne on ollut jo lähtökohtaisesti huono.

Itse en olisi halunnut yksin huolehtia lapsesta, mutta mies ei jättänyt käytöksellään muuta vaihtoehtoa. 

Oma avioliitto päättyi aikoinaan siihen, että mies halusi avioliiton edut itselleen, mutta halusi myös 16-vuotiaan kanssa sivu suhteen, casinopelaamisen ja huumeiden käytön, mitkä kaikki tuli yllätyksenä minulle, samoin kuin siitä seuraavat raivokohtaukset ja sen että kaiken elämisen kustansin minä, omalla työlläni. 

Parin pahoinpitelyn jälkeen minulle oli selvää, että tämä loppuu. Yritin toki saada hänelle apua, mutta hänellä ei kuulemma ollut asiasta ongelmaa, eikä muillakaan, ainoastaan minulla. Niinpä nostin ongelmani rappuun ja toivotin sille hyvää loppuelämää. Lapsi oli alle vuoden. 

Näin minusta tuli yksinhuoltaja tahtomattani 22-vuotiaana.

Tapaamisoikeuttaan ei alkuun juurikaan käyttänyt ja sain aina olla selittämässä lapselle miksi Isä ei tänäänkään päässyt tulemaan. (asuimme samassa kaupungissa) Pientä elatusapua ei halunnut lapselle maksaa, ja lapsen sairastuessa ja tarvitessa leikkausta ei suostunut auttamaan vaan uhkasi, että lapsi viedään minulta, jos minulla ei ole rahaa sitä leikkausta kustantaa. Leikkaus piti tehdä yksityisellä puolella. Siitä alkoi minun lainan ottoni.

Alkuun oli uhkauksia, lapsisieppausuhka miehen perheen taholta, ja muuta pientä, minkä ei koskaan pitänyt tapahtua minulle.

Mies pyysi anteeksi käytöstään kun lapsi oli 17 vuotias nuori ja yritti lämmitellä kuollutta rakkautta. Se lähinnä huvitti. 

Etäisissä väleissä on oltu siitä asti ja joskus tavattu lapsemme perheen luona. Menossa on nainen numero 4? Lapsia kolmen kanssa. 

Vastuunotto on monelta mieheltä täysin hukassa, mutta valitusta riittää ja provoilua elämässä ja tälläkin palstalla. 

Te nuoret miehet, kun joskus päätätte perustaa perheen niin miettikää ensin. Teidän täytyy ymmärtää, että te olette vastuussa seuraavat 18 vuotta. Onko teistä siihen?

Osaatteko taistella kovenevassa maailmassa perheenne puolesta ja pitää leijonan tavoin huolta siitä, että heiltä ei puutu mitään tarpeellista. 

Jätättekö lapsen oman itsekkyytenne takia yksin toisen, vastuullisen vanhemman huoleksi?

Käytöksellänne on väliä. 

Alkää aloittaako perhe-elämää ellette ole valmis pistämään itseänne syrjään lapsen edun tieltä. 

Ellette pysty, te ette ole miehiä, vaan hemmoteltuja pojankoltiaisia. 

Te ihmettelette, miksi naiset ovat niin ja noin kauheita. Minäpä kerron miksi. 

Me kannoimme vastuumme. Me kasvoimme tytöistä naisiksi ja tulimme valintamme mukaan äideiksi. Me emme koskaan luovuttaneet vaan täytimme tehtävämme. 

Vierailija kirjoitti:

Olisit ollut parempi mies vaimollesi niin ei olisi tätä ongelmaa. Todennäköisesti elit kuin poikamies ja vaimo hoiti lapsen ja kotiasiat.

Vaikka olisikin näin, asiat pitäisi hoitaa lain hengen ja kirjaimen mukaan. Se, että joku on ollut huono puoliso tai epätyydyttävä isä, ei oikeuta tällaiseen toimintaan. En ymmärrä, miksi pitää aloittaa ylisukupolvisen katkeruuden ja emotionaalisen heitteillejätön ketju yhtään missään muussa tilanteessa kuin silloin, jos toinen vanhempi on vaaraksi perheelleen. Vähintään pitäisi löytyä joustoa tapaamisiin ja osallistua kuluihin, muuten kyseessä on vain pikkumainen kosto. 

Todennäköisesti hankkisin paremman juristin ja haastaisin oikeuteen, mikäli on todella rikkonut lakia. Silloin voi kummasti löytyä sovitteluhalua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 km on Suomessa lyhyt matka.

Kyllä se on pitkä matka tehdä 8-10 kertaa kuukaudessa. Ja kallista.  Kyseessä on vähän yli 200 km.

Mikä siinä on niin kallista? Ajaa 200 km? 

Tämä kommentti on juuri sitä samaa maksajan halveksuntaa. Jos ei se mitään maksa eikä siitä ole mitään vaivaa, miksi lähivanhempi ei voi hoitaa noita kymmeniä kertoja vuodessa 17 vuoden ajan?

Koska se lähivanhempi kuskaa sitä lasta siinä arjessaan ihan päivittäin. Ja huolehtii muutenkin. 

Oliko erotilanteessa ok, että nainen hoitaa lapsen? Ette varanneet aikaa lastenvalvojalle ja sopineet mitään? Nyt on ilmeisesti jo aikaa kulunut, kun tilanteeseen on herätty, että lasta olisi kiva ehkä tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on varmaan jokin hyvä syy, että miksi näin...

Niinpä, yleensä näissä tapauksissa se syy on kostonhimoinen tai muuten vaan vittumainenpaskaämmä.

Sinunkin viesteistäsi käy heti selväksi, miksi se vittumainenpaskaämmä on sellainen kuin on, sinua kohtaan. Joka ikinen nainen olisi, olet miesroskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sisarus juoni yhdessä vanhempiensa kanssa, miten lapsensa isältä viedään tyyliin kaikki oikeudet kun heille tuli ero. He keksivät, että kiristävät tätä isää mm. parkkisakoilla ja sähkölaskun karhukirjeellä, jotka isän nimissä oli tullut. Jos isä ei suostu luopumaan tapaamisoikeudestaan suosiolla, äiti ja appivanhemmat uhkasivat kertoa kaiken sossuille. Isä pelästyi ja luopui oikeuksistaan, niinpä sen jälkeen lapsi vietti kaikki lomat vain äidillään ja näillä isovanhemmillaan. Voimia ap, kyllä näitäkin naisia löytyy.

No jo on idiootti isä 🤣🤣🤣

Vähän kyllä kuulostaa uskomattomalta. Mitä ne sossut olisivat voineet tehdä, mikä olisi ollut pahempaa kuin tuo, että menetti lapsensa täysin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

200 km on Suomessa lyhyt matka.

Kyllä se on pitkä matka tehdä 8-10 kertaa kuukaudessa. Ja kallista.  Kyseessä on vähän yli 200 km.

Mikä siinä on niin kallista? Ajaa 200 km? 

Tämä kommentti on juuri sitä samaa maksajan halveksuntaa. Jos ei se mitään maksa eikä siitä ole mitään vaivaa, miksi lähivanhempi ei voi hoitaa noita kymmeniä kertoja vuodessa 17 vuoden ajan?

Koska se lähivanhempi kuskaa sitä lasta siinä arjessaan ihan päivittäin. Ja huolehtii muutenkin. 

Eikös lähivanhempi kuitenkin itse päättänyt lähteä kauas ja muuttaa lapsen arjen? Voiko lasta ja etävanhempaa rangaista siitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on varmaan jokin hyvä syy, että miksi näin...

Voin sanoa että ei ole. 

Juu juu, ja ihan yllättäen erosi ilman mitään syytä kun meillä oli kaikki niin hyvin. Mitä nyt lärvään viikottain ja vetäisen turpaan joka toinen viikko, uhkailen lasta puukolla ja laajennetulla itsemurhalla.