Lue keskustelun säännöt.
Miten opetan koiraa rauhoittumaan? Prkl.
Mun sukulainen otti rottweiler-dobermann-ajokoiramixin, ja koiran ollessa 4kk meni ja kuoli, ja koira päätyi minulle. Mulla itselläni on ollut muutama paimenkoira, jotka olleet täysin erilaisia.
Koira on nyt 1v ja edelleen riehuu ja vaahtoaa ja menee sekaisin. Omalla paikalla ei pysy kuin sekuntin, ellen vahdi vieressä ja yritän palkata siitä kun on rauhassa.
Sen kanssa harrastan jälkeä, tehdään normaalit lenkit päivisin, on kongeja, nuolumattoa, namien piilottelua, ydinluita purtavaksi.
Vaan se aina sekoaa, kun nousen ylös ja sinkoilee perässäni ja juoksee matot rullalle. Tosi raskasta. Ei eroahdistunut ainakaan varsinaisesti, jää kotiin haukkumatta ja tuhoamatta paikkoja.
Lenkille lähdöistä myös sekoaa ja juoksee innoissaan pitkin seiniä. Odotan aina, että rauhoittuu ennen hihnaa, mutta kun sekoaa jo sitä ennen ja osaa sitten istua nätisti taas hetken.
Kommentit (121)
Oma husky-mix rauhoittui ja aikuistui vasta n. 3-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä koirankoulutuksesta paljoakaan mitään. Minä en halunnut koiraa. Koira meille kuitenkin tuli. Rotuominaisuutena se, ettei ole "koirapuistorotu". Ranskanpaimenkoira uros. Kookas ja voimakas. Juuri ennen koronan julistamista saapui. Sosiaalistumaton siksi.
Se oli, ja on kanssa vielä 4-vuotiaanakin kuin "pyörremyrsky", kun puoliso tulee esim. töistä, tai kun ulos ovat menossa. Itse en yllä mainituista ulkoiluta koiraa ollenkaan. En pystyisi pitämään sitä, jos se päättäisikin syystä tai toisesta suunnan tai kohteen. Kerran mennyt itse pentuiän jälkeen etuoven portaat alas vatsallani tästä syystä. Ei ole agressiivinen lainkaan, mutta niin kookas, että intoilusta voi tulla vahinkoa kohdatulle. Tassutkin hurjan kokoiset kaksoiskannuksineen.
Käyttäytyminen oli minun esim. kaupasta tullessa samaa "iloriehumista". En siedä sitä itse, koska minullekin voi sattua kaatumisvahinko tai mennä vaatteet rikki. Ostoksia kassissa menisi varm
Miksi se saa kotiin tullessa namin, jos käyttäytyy huonosti? Se luulee että se saa siitä sen namin!
Murrosikä? Silloin mikään ei mene kaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä koirankoulutuksesta paljoakaan mitään. Minä en halunnut koiraa. Koira meille kuitenkin tuli. Rotuominaisuutena se, ettei ole "koirapuistorotu". Ranskanpaimenkoira uros. Kookas ja voimakas. Juuri ennen koronan julistamista saapui. Sosiaalistumaton siksi.
Se oli, ja on kanssa vielä 4-vuotiaanakin kuin "pyörremyrsky", kun puoliso tulee esim. töistä, tai kun ulos ovat menossa. Itse en yllä mainituista ulkoiluta koiraa ollenkaan. En pystyisi pitämään sitä, jos se päättäisikin syystä tai toisesta suunnan tai kohteen. Kerran mennyt itse pentuiän jälkeen etuoven portaat alas vatsallani tästä syystä. Ei ole agressiivinen lainkaan, mutta niin kookas, että intoilusta voi tulla vahinkoa kohdatulle. Tassutkin hurjan kokoiset kaksoiskannuksineen.
Käyttäytyminen oli minun esim. kaupasta tullessa samaa "iloriehumista". En siedä sitä itse, koska minullekin voi sattua kaatumisvahinko tai
Juuri niin. Olen yrittänyt miestäni "kouluttaa" ettei antaisi sitä namia, jos koirakaveri ei rauhoitu aloilleen. Vaihtelevalla menestyksellä :)
Minulla 1v Spanieli-Breton. Ylivilli. Ei uskalla edes viedä eläinlk kun panee klinikan ylösalaisin. Just tommonen, ei hetkeäkään paikallaan. Kaikki mikä lentää kiinnostaa, hyppii kärpästen ja lintujen perässä. Sit ku väsyy ja alkaa nukkumaan on ku pikku enkeli. Haluttas juosta metsässä ja pelloilla, mut kun ei tiedä tuleeko ikinä takasin. Tähän asti tullut ku muutaman kerran karannu pannasta pellolle. Metsästys vietti niin kova että pitäs saada ajaa takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma koirani ei ole mikään mallikäyttäytyjä, mutta ovella hyppiminen poistui ihan sillä, kun sanoin kaikille perheenjäsenille ja vieraille, että sitä ei saa tervehtiä lämpimästi, jos se hyppii. Se on tosi ihmisrakas ja se on perso sille positiiviselle huomiolle.
Tuli vain mieleen, mitä varten se tokon maahan-käsky on? Sitten ihan hyvä on myös (karjumatta) annettu vitt@@n- käsky, jolla koira menee omalle paikalleen. Rauha on myös hyvä. Minulla oli yksi höseltäjä (rauhottui 7v) ja sen jälkeen olen alkanut rakentaa off-nappulaa joka koiraan pikkupennusta saakka. Liiallisuuksiin asti ei tietenkään. Kerää lelut pois ja niillä leikitään vasta kun sinäkin haluat leikkiä?
Mutta tuohan on vasta murrosikäinen kakara!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eläinlääkäriltä saa piikin joka rauhoittaa varmasti.
Eläilääkärikö sulle määräsi rauhoittavaa kun tiedät? Antoiko tablettina vai injektiona?
Vähän vastaavalle tyypille on pikkuhiljaa menossa kaaliin, että liiasta kaahotuksesta homma aina keskeytyy eli ovi ei aukea, talutin ei pantaan kiinnity tai takkini putoaa lattialle ja lähden takaisin sisälle päin, jos tulee hyppyjä päin. On siis alkanut selvästi hoksata, että saadakseen oven auki pitää istua hiljaa. Pari sekuntia vielä pysyy hiljaa, muttei vielä viittäkään, jos ei vaikka pannasta väkisin pidä paikallaan. Mutta kehitystä on tosiaan havaittavissa.
Kyllä sinäkin nämä tiedät, kun kokemusta selvästi on. Malttia vaan tarvitaan.
En ole kovin yrittänyt vielä edes opettaa mitään ns. harrastusta, kun sitä keskittymiskykyä ei vaan ole ollut. Ei vaan ehdi oikeasti palkkaamaan millään totutulla tavalla, kun se oikein teko jo häipyy hösäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksivuotias ei ole vielä aikuinen.
Toisaalta jotkut koirat rauhoittuu vasta vanhana ja raihnaisena, joten voi olla ettei rauhoitu muuten kuin viemällä piikille.
Dobberit on kauan koheloita, nelivuotiaana alkaa ehkä tulemaan järki päähän. Ehkä...
Ajokoira (josta itsellä on kokemusta, tuli aikuisena kodinvaihtajana) on äärimäisen kiltti, utelias, kohelo, kaikkeen osallistuva, kaikessa mukana oleva, lapsellinen elämänsä viimeiseen päivän asti 🥲
Jalostettu juoksemaan kymmeniä kilometrejä riistan perässä (omalla ei luojan kiitos ollut riistaviettiä) joten eihän se helpolla väsy.
Koirametsätreffejä pari kertaa viikossa samanhenkisen ja kokoisen koira kaverin kanssa? Tai muu aidattu alue jossa saa mennä rallattaa? On sitten edes sen illan väsynyt mutta kunto kasvaa kanssa joten... Älypelejä, noseworkkiä..
Voimia, silti hienoa kun annoit kodin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla 1v Spanieli-Breton. Ylivilli. Ei uskalla edes viedä eläinlk kun panee klinikan ylösalaisin. Just tommonen, ei hetkeäkään paikallaan. Kaikki mikä lentää kiinnostaa, hyppii kärpästen ja lintujen perässä. Sit ku väsyy ja alkaa nukkumaan on ku pikku enkeli. Haluttas juosta metsässä ja pelloilla, mut kun ei tiedä tuleeko ikinä takasin. Tähän asti tullut ku muutaman kerran karannu pannasta pellolle. Metsästys vietti niin kova että pitäs saada ajaa takaa.
Saako viedä wippettiradalle juoksemaan vieheen perässä?
Rauhoitu itse. Olet lauman pomo jonka esimerkkiä seurataan. Istu hetkeksi, käske koiraa istumaan ja sitten palkinto. Usein kotiin tullaan joko ärtyneessä tai virikkeisessä mielentilassa, josta koira ottaa koppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei uskalla omaa koiraa komentaa murinalla peläten että se käy päälle niin jotain vikaa on pahasti. Ihminen on lauman pomo ja koiran pitää totella, jos koira käy kimppuun silloin niin on väärin koulutettu ja kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla 1v Spanieli-Breton. Ylivilli. Ei uskalla edes viedä eläinlk kun panee klinikan ylösalaisin. Just tommonen, ei hetkeäkään paikallaan. Kaikki mikä lentää kiinnostaa, hyppii kärpästen ja lintujen perässä. Sit ku väsyy ja alkaa nukkumaan on ku pikku enkeli. Haluttas juosta metsässä ja pelloilla, mut kun ei tiedä tuleeko ikinä takasin. Tähän asti tullut ku muutaman kerran karannu pannasta pellolle. Metsästys vietti niin kova että pitäs saada ajaa takaa.
Saako viedä wippettiradalle juoksemaan vieheen perässä?
Joku kouluttaja kertoi noista radoista. Vois kokeilla. Mutta ajattelin, että sterilisoinnin jälkeen rauhottus ja sais juosta metsässä. Nyt kaikki naaras hajut vie sen mennessään. Harmi kun polo syntyny metsästys koiraksi, ei viittis ruveta metsästämään. Toisen kyvyt menee hukkaan.
Kuulostaa iloiselta ja sosiaaliselta. Toivottavasti sen luonne pysyy tuollaisena. Säännöllistä elämää ja ulkoilua. Kyllä se siitä.
Suosittelen luopumaan koirasta. Vaikuttaa, ettei kemianne kohtaa, kärsitte molemmat. Itse pärjäät ja jatkat omaa vapaata elämääsi ilman koiraa tai muutakaan eläintä. Koira on kohtaloonsa syytön, mutta ansaitsee parasta mahdollista rakastavaa, hoivaa, huolenpitoa jne.
Lähtökohtaisesti jo itse rotusekoitus on haastava.
Muista että siitä huolimatta, vaikka ihmiset usein syyllistävätkin vain omistajaa, voi myös koirassa olla vikaa.
Itsellämme on ollut yksi todella surullinen kokemus 'jalostuksen kukkasesta' (sekarotuinen) joka jouduttiin lopettamaan vuoden iässä.
Koira otti häiriötä kaikesta ja lyhyesti oli täysin levoton yksilö.
Eläinlääkärissä todettiin koiran adrenaliinitasojen olevan niin korkealla, että se todennäköisesti olisi ollut muutoinkin ns.'luonnollista' poistumaa jonkin ajan kuluttua eläessään tässä selittämättömässä stressitilanteessa - esim. sydänkohtaus.
Koiralle jouduttiin sen lopetuksen yhteydessä antamaan kaksinkertainen annos rauhoittavaa, jotta se saatiin makuuasentoon - 40 kg koiralle siis 80 kg koiran satsi.
On surullista että näistä asioista ei vieläkään puhuta tarpeeksi, sillä ihmiset 'tietävät', syyllistävät ja häpeävät liikaa.
Tsemppiä sulle koiran kanssa, ja muista, että elämästä koiran kanssa tulee nauttia eikä kärsiä, kuten eräs ihana eläinlääkäri aikoinaan sanoi.
Murina toimii. Opetin käytöstavat koiralle murinalla. Se on koiran kieltä, varoittaa ja kieltää.
Minä en tiedä koirankoulutuksesta paljoakaan mitään. Minä en halunnut koiraa. Koira meille kuitenkin tuli. Rotuominaisuutena se, ettei ole "koirapuistorotu". Ranskanpaimenkoira uros. Kookas ja voimakas. Juuri ennen koronan julistamista saapui. Sosiaalistumaton siksi.
Se oli, ja on kanssa vielä 4-vuotiaanakin kuin "pyörremyrsky", kun puoliso tulee esim. töistä, tai kun ulos ovat menossa. Itse en yllä mainituista ulkoiluta koiraa ollenkaan. En pystyisi pitämään sitä, jos se päättäisikin syystä tai toisesta suunnan tai kohteen. Kerran mennyt itse pentuiän jälkeen etuoven portaat alas vatsallani tästä syystä. Ei ole agressiivinen lainkaan, mutta niin kookas, että intoilusta voi tulla vahinkoa kohdatulle. Tassutkin hurjan kokoiset kaksoiskannuksineen.
Käyttäytyminen oli minun esim. kaupasta tullessa samaa "iloriehumista". En siedä sitä itse, koska minullekin voi sattua kaatumisvahinko tai mennä vaatteet rikki. Ostoksia kassissa menisi varmuudella herkimpien tuotteiden ollessa päällimmäisenä. En ole tyytyväinen puolison koulutussaavutuksiin, koska mielestäni ei ole riittävän johdonmukainen. Tietää kyllä koirista enemmän kuin minä. Koira tuntuu vaan saavan lisää kierroksia korotetulla äänellä tehdyistä tiukoista kielloista. Antaa silti namin, jonka koira saa aina, kun isäntänsä kotiutuu.
Enää ei ole minulle hyppinyt pitkään aikaan, kun tulen kotiin. Minä aloin käyttää sille elekieltä, ja kuiskaamaan komennot. Pääsen rauhassa laittamaan ostoskassin ja riisua kengät & takin tms. ja koira istuu nyt paikallaan odottamassa sitä namia, jonka saa sitten sen jälkeen kohta. En tiedä, onko komentotapa kuiskaten yleinen tai ei. Koira nyt vaan sattui keskittymään siihen enemmän.