Lue keskustelun säännöt.
Miten opetan koiraa rauhoittumaan? Prkl.
Mun sukulainen otti rottweiler-dobermann-ajokoiramixin, ja koiran ollessa 4kk meni ja kuoli, ja koira päätyi minulle. Mulla itselläni on ollut muutama paimenkoira, jotka olleet täysin erilaisia.
Koira on nyt 1v ja edelleen riehuu ja vaahtoaa ja menee sekaisin. Omalla paikalla ei pysy kuin sekuntin, ellen vahdi vieressä ja yritän palkata siitä kun on rauhassa.
Sen kanssa harrastan jälkeä, tehdään normaalit lenkit päivisin, on kongeja, nuolumattoa, namien piilottelua, ydinluita purtavaksi.
Vaan se aina sekoaa, kun nousen ylös ja sinkoilee perässäni ja juoksee matot rullalle. Tosi raskasta. Ei eroahdistunut ainakaan varsinaisesti, jää kotiin haukkumatta ja tuhoamatta paikkoja.
Lenkille lähdöistä myös sekoaa ja juoksee innoissaan pitkin seiniä. Odotan aina, että rauhoittuu ennen hihnaa, mutta kun sekoaa jo sitä ennen ja osaa sitten istua nätisti taas hetken.
Kommentit (121)
Rohkeasti vaan antakaa vinkkejänne. Älkää antako yhden-kahden häirikköprovoajan estää sitä oman kokemuksenne kertomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustu rauhoittaviin signaaleihin. Haukottele.
Yksi mahdollisesti aikanaan toimiva keino uloslähtöihin. Tiputa itsesi kännykän kanssa eteiseen penkille, jos koira riehaantuu uloslähdöstä. Jos on pakko kommentoida koiralle jotakin, se kannattaa tehdä hitaasti, tylsästi ja haukotellen. Mieluiten ääntä käyttämättä, kehonkielellä. Kun koira tylsistyy, se käy yleensä makuulle, ja homma voi jatkua.
Ps. Toimii parhaiten kesällä. Talvella tulee hiki ja alkaa ärsyttää..
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuntuu ottavan koppia tuosta Rottweilerista. Ne joilla on kyseistä rotua ollut ja tietävät itse mitä tekevät, tietävät myös, että kiltimpää, uskollisempaa ja helpompaa rotua saa etsiä kissojen ja toisten koirien kanssa. Minkäänlaista rodunomaista aggressiivisuutta ei tuosta rodusta löydy, niin sylikoira kuin olla ja voi, mutta helppo saada agressiiviseksi jos ei itse osaa, niinkuin suurin osa roduista.
Joo. Kommentoin itse, etten suosittelisi edes murinaa rottweilerille. Samoin selättämiset ja satuttamiset ei ole ok tai edes tarpeen millekään koiralle. Mulla ei ole itsellä ollut rottweileria, mutta olen tutustunut muutamaan. Yksi yhteinen piirre on ollut rotusekoituksillakin, rotikka ei yleensä pelkää vaan kuumuu. Se ei pelkää eikä peräänny, pahimmillaan se nauttii kun toinen pelkää. Ihminen jää helposti kakkoseksi siinä. Miksi tosiaan sitä taistelunhalua ihmistä kohtaan pitäisi alkaa kaivamaan jos se ei päällimmäisenä koirassa ole.
Kahta lukuunottamatta kaikki tuntemani rotikat/sekoitukset ovat olleet ystävällisiä ja kilttejä. Näiden kanssa varsinkaan ei olisi tullut mieleen katsoa pattitilanteessa kuka on kuka. Rauhallisuus ja ihmisen tavat onneksi riittivät ja tilanteet laukesivat.
"Väität ettei ihminen osaa murista"
Olen eri. Tietenkin osaa, vaikka eri tavalla kuin koira. Mutta miksi nähdä vaivaa? Ylähuulen kohottaminen, pistävä tuijotus ja ihmisen oma kehonkieli ajaa saman asian.
Oikeassa paikassa. Väärässä paikassa tai väärän koiran kanssa voit saada hammasta tai kielipusun.
Tiedätkö muuten mikä on oikeaoppinen selätys? Siinä ei tarvitse murista tai edes koskea koiraan, katse (ja hienovarainen kehonkieli) riittää ja koira on selällään. Kuin ajatus, yhtä nopeasti. Edellyttää toki, että kontakti on kunnossa ja lukee ja puhuu koiraa.
Minun lähellä asuvilla perheillä (4 eri perhettä)on ollut rotikka. Kaikkien kanssa olen tullut toimeen. Olen ulkoillut näistä kolmen kanssa oman koirani kanssa.
Neljäs naapuri jolla rotikka oli muutti lähelle. Tää tyyppi oikein öyhötti moneen otteeseen suuresti, kuinka heidän rotikka puolustaa heitä. Pidin outona kommenttina. Miksi sen pitää puolustaa heitä ja kuinka usein sitä on tapahtunut heidän aiemmassa asuinpaikassa.
Kerran kysyin, voisinko tavata sen koiran, kun en ole nähnyt sitä vilaukseltakaan. Toinen sen rotikan omistajista sanoi sille toiselle, että pane sille kuonokoppa. Toinen ei pannut kuonokoppaa koiralle, vaan toi sen siihen näytille. Minä puhumaan sille koiralle, että kuka se sieltä tulee, onpa hieno ja ojensin käteni siihen alas nuuskittavaksi. Koira alkoi heiluttamaan tynkää häntäänsä ja ilmiselvästi piti kyljistä rapsutuksista.
Tämä toinen koiran omistajista, joka käski kuonokopan laittaa sille dogille oli kuin puulla päähän lyöty. Sanoi, että oli todella hämmästynyt.
Ilmeisesti heillä oli oletusarvona se, että koira alkaa puolustamaan jompaa kumpaa omistajaa. No ei alkanut, vaan kiehnäsi minua tuntematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu rauhoittaviin signaaleihin. Haukottele.
Yksi mahdollisesti aikanaan toimiva keino uloslähtöihin. Tiputa itsesi kännykän kanssa eteiseen penkille, jos koira riehaantuu uloslähdöstä. Jos on pakko kommentoida koiralle jotakin, se kannattaa tehdä hitaasti, tylsästi ja haukotellen. Mieluiten ääntä käyttämättä, kehonkielellä. Kun koira tylsistyy, se käy yleensä makuulle, ja homma voi jatkua.
Ps. Toimii parhaiten kesällä. Talvella tulee hiki ja alkaa ärsyttää..
Tätä olen minäkin tehnyt. Kun koiruli alkaa liikaa riehua tai on liian täpinöissään, minä pysähdyn enkä tee mitään enkä reagoi koiraan mitenkään niin kauan kunnes se on rauhoittunut. Jos alkaa uudestaa, toistan tätä monta kertaa. Muutaman kerran jälkeen koira rauhoittuu nopeasti ja oppii ettei riehumalla asiat edisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pertti vilander: koirankorjauskirja
aloita lukeminen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pertti vilander: koirankorjauskirja
aloita lukeminen siitä.
Tämä kirja pitäisi kieltää lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaks tollasta huliviliä. Leikkivät keskenään niin saadaan olla rauhassa.
Vanhempi koira pitää niille myös jöötä jos menee turhan villiksi.
Miksi ihmiset haluaa vaan yhden koiran? Ihminen ei ikinä korvaa oikeaa laumaa.
Youtube Relaxation Protocol. Joka päivä pidennetään aikaa rauhoittumisessa.
Siitä löytyy paljon päiviä day 1, day 2 jne jolloin asteittain harjoitellaan välttämään ärsykkeisiin reagointia ja olemaan paikallaan. Lisähaastetta voit tähän lisätä alkamalla harjoittamaan koiraa yleisellä paikalla tähän. Tietysti aluksi rauhallisessa paikassa jossa ei ole häiriötä yhtään. Voit kokeilla opettaa koiraa ehdollistumaan paikalla oloon esim omalla makuupaikalla jonne opetat sitä rentoutumaan. Se yhdistyy käskyyn "ota paikka". Se voi myös olla esim joku makuualusta jonka voit ottaa mukaankin ja se tietää että siinä köllötellään.
Koirahieronta on yksi rentoutumisen opettelukeino koiralle. Eli hierot koiraa siihen asti, löytyy esim Youtubesta videoita että se rauhoittuu. Kun teet näitä harjoitteita usein, koiran aivot muovautuu siihen rauhoittumiseen. Joillakin voi olla aidattu tila minne koira pistetään aina rauhoittumaan ja kun koiran pistää sinne, se heti alkaa ottamaan paikan ja relaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pertti vilander: koirankorjauskirja
aloita lukeminen siitä.
Tämä kirja pitäisi kieltää lailla.
Ai miksi?
Em todellakaan yritä edes neuvoa, koska mulla on vasta eka koira. Mutta mun villikko (metsästyskoiramix) rauhoittui, kun aloin viemään koirapuistoon 2-3 kertaa päivässä. Pelkät kävelylenkit ei riittänyt, täytyi saada juosta ja lujaa. Ja kyllä se juoksikin, jos sai kaverin, vielä parempi. Tosin kaverit tuppasivat väsähtämään.. . Juoksutti väsyksiin vaikka neljä kaveria. Sen jälkeen kotona maistui uni :)))
Vierailija kirjoitti:
Em todellakaan yritä edes neuvoa, koska mulla on vasta eka koira. Mutta mun villikko (metsästyskoiramix) rauhoittui, kun aloin viemään koirapuistoon 2-3 kertaa päivässä. Pelkät kävelylenkit ei riittänyt, täytyi saada juosta ja lujaa. Ja kyllä se juoksikin, jos sai kaverin, vielä parempi. Tosin kaverit tuppasivat väsähtämään.. . Juoksutti väsyksiin vaikka neljä kaveria. Sen jälkeen kotona maistui uni :)))
Hyvä kuulla tuo. Minä kävin aiempien koirien kanssa päivittäin koirapuistoissa .
Nyt meillä on ympäristö sellainen, että nykyinen koira voi tallustella ja touhuta omalla tontilla. Olemme aidanneet koko alueemme. Sillä oli koirakaveri viime päiviin asti. Kaveri lähti kuitenkin paremmille luunjynssäysmaille sateenkaaren tuolle puolen ilmavoimiin.
Koska olen henkeen ja vereen koiraharrastaja, niin pohdin sitä, että voisinko vielä hankkia koiralle toisen koirakaverin.
Tein sillä tavalla koiran ollessa pentuiässä ja hunsvotti-iässä, että jos se reuhasi epätoivottavasti, niin käänsin selkäni ja poistun toiseen huoneeseen.
En siis antamut sille huomioita epätoivotusta käytöksestä.
Tehoaa. Nyt se tekee käskystä kuten haluan ja tottelee komentoja. Tietää jo, mitä toivottu käytös on.
Mutta kyllä se opetteluvaihe kestikin pitkään. Kannatta tämä sitkeä opettaminen loppujen lopuksi.
Rankaisemista huutamalla tai kurittamalla en ole käyttänyt koskaan. Siitä ei hyvää seuraa. Sen tietää kaikki, jotka on perehtyneet koiran kasvatukseen.
Itsellä oli dobermanni joten voin ehkä samaistua. Melko aktiivinen koira. Itsellä paras yhdistelmä oli pitkät lenkit kahdesti päivässä. Muuten sai juosta aidatulla pihalla. Piilotin sille nameja tai leluja pitkin pihaa ja koira etsi niitä. Lisäksi koirakoulussa käytiin. Tykkäsi kovasti siitä ja oli miellyttämishaluinen joten käskyt menivät kyllä perille. Yleensä nämä ns palveluskoirarodut ovat kyllä koulutettavissa. Omakin osasi kuin luonnostaan monia asioita jo meille tullessaan. Joku tietysti ihmettelee, mutta osasi esim istua ja mennä makuulle heti, kun aloin opettaa. Tietysti aina on helppoa kirjoittaa ja asiat vaihtelevat sekä tietysti riippuu siitäkin kuinka paljon aikaa sinulla on tähän kaikkeen. Itse olin lukiossa, kun koira tuli meille ja näillä edellä mainituilla keinoilla sain sen kyllä jopa väsymään ja nukkumaan päivällä sekä yöllä. Joskus liikaakin toimintaa.
Jos muistelen koiraani niin alkoi hieman aikuistuessaan rauhoittua. Joskus kolmevuotiaana jo muutosta. Toisaalta leikki esim leluillaan vielä vanhanakin. Silti kyllä oma koirani oli jo noin seitsemänvuotiaana selvästi vanhentunut. Ei enää niin paljon riehunut. Eli yli 10-vuotiaaksi. Meillä nivelrikko, selkäongelmat sekä sydänvika sitten lopulta. Varsinkin talvisin ja sateella ei enää tyknännyt olla kovin paljon ulkona vanhemmiten. Pahoittelut, että kirjotan nyt jo liikaakin omasta koirasta. Loppuun vielä se, että kyllä koirasi on vielä todella nuori. Kannattaa muistaa se. Tuo vaihe on monesti sitä pahinta. Koira jo melkein aikuisen koossa, mutta mieleltään vielä pentu.
Vierailija kirjoitti:
Säkissä järveen
Sääli että hullut saa kulkea vapaalla jalalla. Sinulle ei sit hoitopaikkaa löytynyt. Tosi ikävää. Saatko edes lääkitystä lanttuongelmiisi?
Voisithan sinä kertoa. Jätetään nuo surkean elämän omaavat kommentoijat omaan arvoonsa. Niihin ei pidä vastata, vaan ilmiantaa provo viesti ylläpidolle. Ylläpito poistaa kiitettävästi näiden onnettomien sanan kaksi jankkaajien kommentteja. Täältä on nyt poistettu jo näiden häiriköiden viestejä lukuisia. Kiitos jos jaat vinkkisi.