Lue keskustelun säännöt.
Miten opetan koiraa rauhoittumaan? Prkl.
Mun sukulainen otti rottweiler-dobermann-ajokoiramixin, ja koiran ollessa 4kk meni ja kuoli, ja koira päätyi minulle. Mulla itselläni on ollut muutama paimenkoira, jotka olleet täysin erilaisia.
Koira on nyt 1v ja edelleen riehuu ja vaahtoaa ja menee sekaisin. Omalla paikalla ei pysy kuin sekuntin, ellen vahdi vieressä ja yritän palkata siitä kun on rauhassa.
Sen kanssa harrastan jälkeä, tehdään normaalit lenkit päivisin, on kongeja, nuolumattoa, namien piilottelua, ydinluita purtavaksi.
Vaan se aina sekoaa, kun nousen ylös ja sinkoilee perässäni ja juoksee matot rullalle. Tosi raskasta. Ei eroahdistunut ainakaan varsinaisesti, jää kotiin haukkumatta ja tuhoamatta paikkoja.
Lenkille lähdöistä myös sekoaa ja juoksee innoissaan pitkin seiniä. Odotan aina, että rauhoittuu ennen hihnaa, mutta kun sekoaa jo sitä ennen ja osaa sitten istua nätisti taas hetken.
Kommentit (121)
Istu alas ja ala joogaamaan, koira aistii zen tuntemukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa ei myöskään pidä mennä puremaan. Ihminen ei osaa ensin varoittaa oikein. Ihminen ei tiedä mitä eroa sillä on, jos näyttää ensin ylähampaat tai alahampaat tai molemmat yhtä aikaa tai vain pari hammasta jostain reunasta. Koirat kummiskin varoittavat toisiaan ennen puremaa (ellei ole seko). Ihminen ei näin ollen ymmärrä koodistoa, eikä koira pysty ymmärtämään ihmistä, koska ihmisen viestinnästä puuttuu johdonmukaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Istu alas ja ala joogaamaan, koira aistii zen tuntemukset
Mun koira ainakin aistii, että nyt on suojaton omistaja vapaana, mennäänpä riehumaan jipii!
Vierailija kirjoitti:
Missä koira, siellä ongelma.
Yksinkertaisilla ihmisillä on tapana yleistää. Sinulla on nyt ongelma siinä, että yrität osallistua keskusteluun, jonka aiheesta sinulla ei ole pienintäkään kokemusta tai tietoa. Ottaako otsaan? Kasvoiko patti päähän?
Sinä voisin tuota negatiivisuutta purkaa vaikka ylilaudalla, jossa kaikki juntit räkyttää. Ootko kateellinen koiraharrastajille, joilla on sentään harrastus?
Vierailija kirjoitti:
Lohdutukseksi voin sanoa, että koira rauhoittuu siinä kymmenen vuoden iässä varmaankin.
Ja 15 vuoden iässä saattaa olla jo liiankin rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä koiraharrastus kun on nykyisin paljon rahaa vaativa harrastus, niin kaikilla halukkailla ei ole mahdollisuutta koiraa ottaa. Sekin, jos asuu pienessä kerrostaloasunnossa, niin sinnekään ei mitä tahansa koiraa voi ottaa.
Alustin tällä tavalla nyt sitä, että tosi monta jankkausviestiä tähänkin ketjuun on tullut sellaiselta, joka kommentoi yhdellä sanalla vaikkapa "piikille". Mitään perusteluita tuolta kommentoijalta ei tule. Ilmeisesti on pata jumissa pahemman kerran.
Sekin aiheuttaa kateutta noille simppeleille hikikomoreille, kun niillä ei ole mitään kiinnostavaa keskustelualoitusta, vaan pitää käyttää se energia toisten suosittujen ketjujen häiriköintiin.
Olosuhteet koirille pitää nykyään olla hyvät. Ulkotarha pitää olla turvallinen ja riittävän vahva ja korkea. Tilava se pitää olla. Koppi pitää olla lämmitetty. Veden pitää pysyä sulana. Tarhoja tehdään senkin takia, että koira saa siellä viettää aikaa vapaasti. Enemmän se koira siellä saa havannoida ympäristöään kuin sisätiloissa.
Tämä kaikki maksaa paljon setelirahaa. Toiset voivat vain haaveilla siitä. Tarha maksaa tonnin kaksi. Lämmitetty koppi yli 500 eukkoa. Sulavesi-juoma-astia n. 150 e. Liharuoka ja palkitsemismakupalat isolle koiralle hyvinkin vitosen per päivä.
Tuli vain sellainen mieleen, että onko noilla lyttääjillä se mieletön kateus kaikesta tästä. Koirahan on mitä parasta seuraa ihmiselle. Se vahtii tonttia. Se häätää asiattomat kulkijat pois ja on sisältö elämässä siinä missä jokin muukin harrastus.
Olethan muistanut hammaspesut aamuin illoin sekä vuosittaisen hammaskiven poiston?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on redflag. Ihminen jolla on koira ei voi olla normaali.
---
Hanki sinäkin jokin mieluinen harrastus itsellesi. Jokin muu kuin keskustelujen lyttäysharrastus vauvapalstalla. Kun palstailet, niin sun kannatta etsiä sellaisia aloituksia, joista pidät. On se surkeeta, kun ainut keino purkaa patoutumiasi ja pahaa oloasi on häiriköidä muiden asiallisia keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutukseksi voin sanoa, että koira rauhoittuu siinä kymmenen vuoden iässä varmaankin.
Tai sitten ei. Meillä on haukkuherkkä yksilö joka intopinkeenä on koko ajan kannoilla, ei rauhoitu kuin yöllä. Eikä todellakaan ole koulutuksen puutteesta kysymys. Luonne nyt vaan on tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat on perseestä.
---
Sun henkinen kehityksesi on pahasti kesken. Sivistyneestä keskustelusta sinulla ei ole tietoakaan. Tiedäthän, että sinä olet syntynyt äitisi pllusta? Ei se omena kauas puusta putoa.
Koirat syntyy koiran vulvan kautta. Ne myös virtsaavat saman röörin kautta. Ulostamiseen on oma rööri.
Mä sain jokaisesta ihmisen liikkeestä sekoavan koiran rauhoittumaan harjoittamalla pitkäjänteisesti sitä, että kun esim. nousin vessaan ja koira alkoi sinkoilla pitkin kämppää, jätin sen yksinkertaisesti täysin huomiotta. Ei kieltoja, ei komentoja, en katsekontaktia, ei kosketusta, ei mitään.
Samoin lenkille lähtö ilmeettömästi, hiljaa, omat vaatteet päälle, odotin koiran rauhoittumista patsaana seisten ja lopulta sitten hihna kaulaan. Ja ovestakin ulos vasta kun rauhoittui, seistiin sit vaikka minuuttitolkulla siinä. Mutta ei puhetta, katsetta eikä kosketusta.
Tämäkään ei ihan nopeasti tepsinyt, piti toistaa joka kerta ja monen päivän ajan. Lopulta erään kerran koira jäikin petiinsä ja katsoi vain perääni. Se tuntui voitolta. Puuhailin siinä kaikenlaista ja lopulta pitemmän ajan jälkeen menin koiran luo, siltin ja kehuin kun niin hienosti rauhallisena odotti.
Tuosta alkoi muutos ja koira rupeai hiffaamaan että tosiaan ihmisen kävely keittiöön ei tarkoita nollasta sataan kierroksia ja että rauhallinen käytös antaa sitä ihmisen huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haasteellinen yhdistelmä nuo rodut.
Frendillä oli rotikka, joka oli tuollainen, ylienerginen potenssiin sata. Se oli suloinen poika, mutta taisi olla geeneissä jotain pahasti vinossa kun oli aggressiivinen, siis tappomeiningillä, toisia koiria kohtaan. Piti lopettaa viisivuotiaana.Taidat tehdä kaiken minkä voit. Ehkä iän myötä helpottaa?
Ei tainnut kaverisi oikeasti tutustua rotikkaan rotuna? Ei sen kuulukaan olla koirapuistokoira ja varsinkaan urokset harvemmin ovat.. turha kuolema.
Oli kaverin kolmas rotikka. Aiemmat oli oikein hyviä yksilöitä päästään, yhdellä fysiikka petti 2-vuotiaana (jalostustulos). Kaveri harrasti kaikkea noiden kanssa, kilpaili ja menestyikin. Eli ei mikään untuvikko. Mutta tuolla ressulla oli päässä vikaa. Sen sisaruksilla oli samaa, pieni pentue, jos
en ole vielä kertaakaan nähnyt koiraa, jolla on "päässä vikaa", pl. aivokasvaimen/epilepsian aiheuttamat oireet.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tiedät mitä teet ja osaat toimia koiran kanssa. Sulla on uhmakas teini ja niillä on usein korvat vaan koristeena. Suuria eroja yksilöiden välillä on, oma koirani oli aivan älyttömän helppo myös haastaviksi kerrotuissa ikävaiheissa. Monet rauhottuvat vasta ajan myötä, vaikka kuinka olisi peruspalikat kunnossa.
Hirveesti jaksamista <3
Onneksi oma on pieni kokoinen, tuossa 1-2 vuotiaana oli ihan mahdoton riekkuja, monet kengät meni kun ulkona yritin opettaa juoksemaan hihnassa, oli niin tohkeissaan että kävi sitten kenkiin aina kiinni, kova jahdata. Ja oli helppo ottaa syliin rauhoittumaan, kun meinasi mopo lähteä käsistä ja joku muu kuin järki viemään. Ei siis parin tunnin koirapuisto riekkumiset auttanut kuin puoleksi tunniksi. Mutta yksin kotona vain nukkui, kyllä olin julma ja kävin osapäivä töissä, ja kuvasin mitä tekee, nukkui vain. Kotiin kun tulin niin loppu päivä menikin sitten riekkuessa ja metsälenkeillä ja puistossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko kerrostalossa vai omakotitalossa?
Vierailija kirjoitti:
Murise sille
Rottwailer-dobermannille? En suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain jokaisesta ihmisen liikkeestä sekoavan koiran rauhoittumaan harjoittamalla pitkäjänteisesti sitä, että kun esim. nousin vessaan ja koira alkoi sinkoilla pitkin kämppää, jätin sen yksinkertaisesti täysin huomiotta. Ei kieltoja, ei komentoja, en katsekontaktia, ei kosketusta, ei mitään.
Samoin lenkille lähtö ilmeettömästi, hiljaa, omat vaatteet päälle, odotin koiran rauhoittumista patsaana seisten ja lopulta sitten hihna kaulaan. Ja ovestakin ulos vasta kun rauhoittui, seistiin sit vaikka minuuttitolkulla siinä. Mutta ei puhetta, katsetta eikä kosketusta.
Tämäkään ei ihan nopeasti tepsinyt, piti toistaa joka kerta ja monen päivän ajan. Lopulta erään kerran koira jäikin petiinsä ja katsoi vain perääni. Se tuntui voitolta. Puuhailin siinä kaikenlaista ja lopulta pitemmän ajan jälkeen menin koiran luo, siltin ja kehuin kun niin hienosti rauhallisena odotti.
Tuosta alkoi muutos ja koira rupeai hiffaamaan että tosia
Ihmiset tosiaan herkästi huomioi koiraa liikaa kun ajatellaan että koiralle tulee paha mieli muuten. Ei sille tarvitse koko ajan puhua eikä ohjata tai kieltää, sekin on huomiota villille tai innostuvalle koiralle. Monet myös lietsoo koiraa liekkeihin ennen lenkkiä "joo mennäänkö ulos, jee ulos, ulos ulos" ja sitten ihmetellään kun koira ampaisee tykinkuulana ovesta ja vetää henki vinkuen kuin viimeistä päivää. Ei siinä ovella oikeasti tarvi yhtään enempää innostaa, kyllä suurin osa koirista on jo valmiiksi innokkaana menossa ilman sitä hypetystä.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain jokaisesta ihmisen liikkeestä sekoavan koiran rauhoittumaan harjoittamalla pitkäjänteisesti sitä, että kun esim. nousin vessaan ja koira alkoi sinkoilla pitkin kämppää, jätin sen yksinkertaisesti täysin huomiotta. Ei kieltoja, ei komentoja, en katsekontaktia, ei kosketusta, ei mitään.
Samoin lenkille lähtö ilmeettömästi, hiljaa, omat vaatteet päälle, odotin koiran rauhoittumista patsaana seisten ja lopulta sitten hihna kaulaan. Ja ovestakin ulos vasta kun rauhoittui, seistiin sit vaikka minuuttitolkulla siinä. Mutta ei puhetta, katsetta eikä kosketusta.
Tämäkään ei ihan nopeasti tepsinyt, piti toistaa joka kerta ja monen päivän ajan. Lopulta erään kerran koira jäikin petiinsä ja katsoi vain perääni. Se tuntui voitolta. Puuhailin siinä kaikenlaista ja lopulta pitemmän ajan jälkeen menin koiran luo, siltin ja kehuin kun niin hienosti rauhallisena odotti.
Tuosta alkoi muutos ja koira rupeai hiffaamaan että tosia
---
Loistavaa koulutusta. Meillä koirat ei reagoi ollenkaan ovikellon soittoon tai ääniin, joita kuuluu rappukäytävästä. Tämä johtuu siitä, kun en korvaani lotkauta ovikellon soitolle ja jatkan vaan sitä mitä olin tekemässä. Tämä siksi kun tiedän sen, milloin olen kutsunut jonkun käymään luonani, niin muihin ovikellon rimputteluihin en reagoi enkä avaa. Se taisi olla juuri sitä aikaa, kun joka viikko ravasi joku uskonlahkolainen tyrkyttämässä omaa maailmankuvaansa.
On korjattavissa. Muista, että mikään rotu ei tarvitse kovakouraista koulutusta eikä huutamista. Opettele netistä tai käy jollain kouluttajalla. Kertoisin vinkit itse, mutta en viitsi tänne enää kirjoittaa yhtään mitään kun palsta on täynnä sekopäitä jotka "tietää" kaiken aina paremmin 😂
Aika moni tuntuu ottavan koppia tuosta Rottweilerista. Ne joilla on kyseistä rotua ollut ja tietävät itse mitä tekevät, tietävät myös, että kiltimpää, uskollisempaa ja helpompaa rotua saa etsiä kissojen ja toisten koirien kanssa. Minkäänlaista rodunomaista aggressiivisuutta ei tuosta rodusta löydy, niin sylikoira kuin olla ja voi, mutta helppo saada agressiiviseksi jos ei itse osaa, niinkuin suurin osa roduista.
Vaikea mixi om koira. Sekin voi sekottaa sen psyykettä, kun ei ole puhdasrotuinen.