Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Ei se aina ole kotikasvatuksesta kiinni se siisteys. Eksä kieltäytyi siivoamasta, koska kotona äiti oli käskenyt osallistumaan kotitöihin. Intissäkin kuulemma joutui käskystä siivoamaan, niin ei sitten suostunut siihen. Tuo heppu kirjaimellisesti heitti roskia lattialle istuessaan pelituolilla tai sohvalla. Kuulemma häntä ei sotku haitannut, vaikka lattioilla olisi mitä ryönää ja tiskiallas homeessa. Kyllä, olimme kaksikymppisiä ja kyllä on syystäkin eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksinkertainen systeemi.
Lauantai on siivouspäivä. Sunnuntaina alkuillasta laitan asioita valmiiksi työviikkoa varten. Isompi siivous on kerran 1-2 kuukaudessa.
Viikolla teen toki ruokaa, pyöritän astianpesukonetta, ja joskus voin pestä pyykkiäkin. Mutta pääsääntöisesti viikolla en murehdi onko jossain vähän sotkua.
Naisten mielestä oikea metodi on jatkuva säätäminen. Koko ajan muiden asioiden välissä teet jotain. itselleni se ei sovi.
Mitä tuo säätäminen tarkoittaa tässä kontekstissa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksinkertainen systeemi.
Lauantai on siivouspäivä. Sunnuntaina alkuillasta laitan asioita valmiiksi työviikkoa varten. Isompi siivous on kerran 1-2 kuukaudessa.
Viikolla teen toki ruokaa, pyöritän astianpesukonetta, ja joskus voin pestä pyykkiäkin. Mutta pääsääntöisesti viikolla en murehdi onko jossain vähän sotkua.
Naisten mielestä oikea metodi on jatkuva säätäminen. Koko ajan muiden asioiden välissä teet jotain. itselleni se ei sovi.
Miten tuo sinun systeemi toimii lapsiperheessä? Käskytätkö viikolla lapsiasi tekemään koitöitä vai vasta viikonloppuna.
Kokeilin itse kerran niin, että en tehnyt viikolla kuin ruuan ja hoidin tiskit. Viikonloppuna olikin sitten hommaa niin paljon, että muutaman viikon jälkeen rupesin tekemään osaa jo viikolla. En halunnut lauantaina edes herätä, kun tiesin, mitä minua oli odottamassa.
no mun naisena mä olisin kotiisä sun vastuulla kaikki hoida homma soita isälles tai mee iltatöihin mulle 6000 ens viikolla lähen jarin kanssa pattajallwwe vähän vierasta voitko viedä noi sun lapset jouluksi vanhempies luokse jaksa katella niitä mä ruvennu harkitsee sun jättämistä ehkä muutan naapuriin ullan luokse mieti nyt sitä 2 työtä mä vtun kyllästyny haluan joka päivä kotiin ravintolaruokaa noi sun huom sun lapset juokoon vettä tää ei ole kaukaa haettu tosin liioteltu kaveri oli inssi suunnitelut jäi kottiisäksi siihen loppu työt erokin tuli aikanaan,, koitin sua lohduttaa että pahemmin vois olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina ole kotikasvatuksesta kiinni se siisteys. Eksä kieltäytyi siivoamasta, koska kotona äiti oli käskenyt osallistumaan kotitöihin. Intissäkin kuulemma joutui käskystä siivoamaan, niin ei sitten suostunut siihen. Tuo heppu kirjaimellisesti heitti roskia lattialle istuessaan pelituolilla tai sohvalla. Kuulemma häntä ei sotku haitannut, vaikka lattioilla olisi mitä ryönää ja tiskiallas homeessa. Kyllä, olimme kaksikymppisiä ja kyllä on syystäkin eksä.
Sama lastenkodin kasvatit. Kyllä heillä on ollut siivouspäivät. On ohjeistettu, opetettu ja vaadittu, ihan ammattilaisten toimesta. Mutta kun sieltä lähdetään, koittaa juhlapäivä, kun ei enää pakoteta mihinkään vaan saa olla miten haluaa. Osalla homma lähtee rullaamaan omassakin kodissa, osalla ei. Sanoisin ennemmin, että kyse on persoonallisuuseroista. Tietysti siisteyskäsitys voi periytyä, mutta sinänsä ei minusta voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä, mitä ja minkä verran on lapsuudenkodissa vaadittu.
Eikö muilla muka isät hoida vaikkapa lasten kouluasioita? Meillä vain miehellä on Wilma-tunnukset, joten lukee viestit ja merkinnät, infoaa niistä tarpeen mukaan, käy vanhempainvarteissa, on hoitanut lapsen lääkäriasiatkin pitkälle, kun on pystynyt virka-aikaankin käymään asioilla.
Minä autan enemmän läksyissä ym mutta mieskin välillä neuvoo ja kuuntelee lukuläksyt. Tässä siis aika selkeä asia, jonka voisi hyvin jättää miehen vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Vierailija kirjoitti:
Eikö muilla muka isät hoida vaikkapa lasten kouluasioita? Meillä vain miehellä on Wilma-tunnukset, joten lukee viestit ja merkinnät, infoaa niistä tarpeen mukaan, käy vanhempainvarteissa, on hoitanut lapsen lääkäriasiatkin pitkälle, kun on pystynyt virka-aikaankin käymään asioilla.
Minä autan enemmän läksyissä ym mutta mieskin välillä neuvoo ja kuuntelee lukuläksyt. Tässä siis aika selkeä asia, jonka voisi hyvin jättää miehen vastuulle.
Täällä on useampikin kertonut, että mies on sopimuksesta huolimatta onnistunut jättämään nekin hoitamatta. Äiti sitten lasta säälien ottanut homman hoitaakseen, kun selviää, että on oltu uintipäivänä koulussa ilman varusteita ja retkipäivänä ilman evästä. Tottahan se on, että hedelmällisempää olisi keskustella missä mättää ja vaatia miestä pitämään sovitusta kiinni. Mutta kun sekään ei aina ole niin helppoa, jos jo valmiiksi väsyttää, eikä halua olla miehenkin äiti. Silloin tosi helposti tuntuu, että helpompi tehdä itse kuin epäillä ja murehtia tuleekohan tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuossa kouluasiassa myös se, että eräskin opettaja laittoi Wilmaan paljon sellaista asiaa, mitä mies ei kokenut tärkeäksi, mutta minä halusin mieluusti tietää.
Oli esim. teemapäiviä, mihin toivottiin tiettyjä koristeita lainaan, jos jollain sattuu olemaan. Meillä oli kotona monenlaista, mitä mielellään annoin lapsen mukaan tapahtumaa piristämään ja hän tyytyväisenä vei. Isä olisi kaiken sellaisen vain ohittanut. Ei hän edes olisi tiennyt löytyykö kotoa kysyttyä asiaa vai ei, eikä takuulla olisi kysynyt minulta. Enkä toisaalta olisi ehkä toivonutkaan hänen kysyvän kaikkea, jos koko homma olisi ollut selkeästi hänen vastuullaan.
Kannattaa erota koska jos joudut yksin muutenkin tekee kaiken niin sama se on asua yksin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Miten kahden ihmisen taloudessa ei riitä, että kulkureitit imuroidaan kerran viikossa? Ja pölyt pyyhitään tasoilta kerran viikossa?
Ruokasotkut ja muut toki siivotaan aina sen jälkeen kun on laitettu/syöty ruokaa.
Monella teistä naisista on pakkomielle jatkuvan siivoamisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksinkertainen systeemi.
Lauantai on siivouspäivä. Sunnuntaina alkuillasta laitan asioita valmiiksi työviikkoa varten. Isompi siivous on kerran 1-2 kuukaudessa.
Viikolla teen toki ruokaa, pyöritän astianpesukonetta, ja joskus voin pestä pyykkiäkin. Mutta pääsääntöisesti viikolla en murehdi onko jossain vähän sotkua.
Naisten mielestä oikea metodi on jatkuva säätäminen. Koko ajan muiden asioiden välissä teet jotain. itselleni se ei sovi.Mitä tuo säätäminen tarkoittaa tässä kontekstissa?
Se tarkoittaa säätämistä. Multitaskingia, "pikkuasioiden" tekemistä muiden asioiden välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Miten kahde
No kyllähän se riittäisi. Meillä mies pyyhki pölyjä männä viikolla ekaa kertaa kahteen vuoteen. Keittiö siivotaan ennen kokkailuja mutta jätetään niille sijoilleen kaikkine roiskeineen syömisen jälkeen. Omista harraste-ja muista tavaroista kyllä huolehditaan. Rusinat pullasta nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Miten kahde
No olisi kyllä todella paskaista, jos viikoittain imuroitaisiin pelkät kulkureitit. Meillä on esim. eläimiä, joista lähtee karvaa ja jotka käyvät pihalla monta kertaa päivässä. Niistä tulikin mieleen, että olen kuullut myös sellaisista miehistä, joiden mielestä vain nainen siivoaa siksi, kun naisen lapsi tai lemmikki sotkee eniten. Siinäkin on logiikka todella kohdallaan.
Meillä mies pyyhki pölyjä männä viikolla ekaa kertaa kahteen vuoteen.
Meillä mies ei ole pyyhkinyt pölyjä kertaakaan yli kymmeneen vuoteen. Tohdin jopa epäillä, onko elämässäänkään ikinä. Hänellä tuntuu olevan ihan tosissaan sellainen käsitys, että jos ei sotke, ei tarvitse siivota. Eli siivoaa vain todella konkreettiset ja erittäin näkyvät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhk
Puhutaanko tuossa uusperheistä?
Voin sanoa, että jos alkaisin seurustelemaan naisen kanssa jolla on koira ja lapsi, todellakin ajattelisin noin.
Jännästi tämä on aina se, johon vedotaan :D Mutta kuka vaihtaa renkaat! Ikään kuin tuo 2 kertaa vuodessa tapahtuva suorite jotenkin korreloisi kaiken muun vaivan kanssa - ja, yhä enemmän ja enemmän ne renkaat vaihtaa ja huoltaa rengasliike. Niin meilläkin oli aina. Nykyään kun olen itsekseni, vaihdan kyllä joskus ihan ite tai joku naapuri käy auttamassa, minä taas auttelen sitten heitä jossain mikä sujuu minulta paremmin. Naapureista on ollut minulle enemmän vastavuoroista apua kuin miehestä ikinä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Miten kahde
Samaa katselin. Olen siivousalan ammattilainen, itse nainen, elän miehen kanssa eikä meillä siivota ollenkaan noin paljoa. Naisten pakkomielteistä en tiedä, kun en ole sellaisen kanssa asunut. Meille aikanaan opetettiin, että kotona siivotaan niin, että pysyy terveenä ja viihtyy. Toki viihtymisessä on suuria eroja.
Aika usein juuri niin, koska lapsilla on nykyään usein pieni ikäero, ja se aika lasten välissä on ikään kuin poikkeustilaa vielä. Siksi tulee yllätyksenä, ettei mies palaakaan normaaliin tasapuoliseen vastuuseen kotitöistä, kun perhevapaat on pidetty.