Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuossa kouluasiassa myös se, että eräskin opettaja laittoi Wilmaan paljon sellaista asiaa, mitä mies ei kokenut tärkeäksi, mutta minä halusin mieluusti tietää.
Oli esim. teemapäiviä, mihin toivottiin tiettyjä koristeita lainaan, jos jollain sattuu olemaan. Meillä oli kotona monenlaista, mitä mielellään annoin lapsen mukaan tapahtumaa piristämään ja hän tyytyväisenä vei. Isä olisi kaiken sellaisen vain ohittanut. Ei hän edes olisi tiennyt löytyykö kotoa kysyttyä asiaa vai ei, eikä takuulla olisi kysynyt minulta. Enkä toisaalta olisi ehkä toivonutkaan hänen kysyvän kaikkea, jos koko homma olisi ollut selkeästi hänen vastuullaan.
Naiset kehittävät järkyttävän stressin ja kiireen juuri tuollaisia joutavanpäiväisistä asioista, kuten koulun teemapäivät.
Miten se on stressin luomista, jos haluaa osallistua lapsen koulujuttuihin? Näistä lapsikin yleensä ilahtuu, kun vanhemmat ovat kiinnostuneita.
Minulla oli oppilas, joka aina ennen jotain tällaista tapahtumaa kertoi innoissaan, kuinka hänen äitinsä tällä kertaa osallistuu. Ja sitten kun h-hetki koitti, kertoi surullisena, ettei äiti jaksanutkaan herätä ym. Isoja asioita pienille koululaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko näiltä lapsilta itseltään kysytty, että haluavatko he teemapäivän? Yleensä ne ovat (nais)opettajan ideoita. Lapset kyllä pystyvät itsekin tekemään kaikenlaista, ilman että kaikki tehdään valmiiksi (ja aiheutetaan taas lisää kiirettä itselle)."
Ops: n sisältöä ei kyllä kysytä lapsilta. Koulussa sisällöt määrää ops. Kannattaa perehtyä asioihin, ennenkuin jättää jotain tekemättä perustellen vaan, että no ku naiset aina...
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä on paljon vanhempia, niin kuinka monen pikkukoululainen on ollut pahoillaan, kun koulussa on ollut teemapäiviä? Tykkäävätkö lapset, jos niitä ei ole ja on vain normaalia opetusta? Tai jos kouluun on saanut viedä jotain, niin ovatko lapset olleet ihan tyytyväisiä, kun he ovat olleet ainoita, jotka eivät ole tienneet siitä mitään?
Juu kyllä lapset lähtökohtaisesti tykkäävät jäädä ulkopuolelle kaikesta yhteisestä. Se ulkopuolisuuden tunne on se kaikkien salainen haave. Mut kun naiset tykkäävät stressata, ni ne lapset eivät raaski tätä salaista toivetta paljastaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä on paljon vanhempia, niin kuinka monen pikkukoululainen on ollut pahoillaan, kun koulussa on ollut teemapäiviä? Tykkäävätkö lapset, jos niitä ei ole ja on vain normaalia opetusta? Tai jos kouluun on saanut viedä jotain, niin ovatko lapset olleet ihan tyytyväisiä, kun he ovat olleet ainoita, jotka eivät ole tienneet siitä mitään?
Meidän lasta (poika) ei ainakaan teemapäivät kiinnosta. Luokalla 20 lasta ja ehkä 2-3 (yllätys, yllätys tyttöä) yleensä pukeutuu teeman mukaisesti.
Kyllähän nuo sanotaan aina myös lapsille itselleen koulussa, jos on joku teemapäivä yms. Ei se heille yllätyksenä tule. Varmasti osaavat kotona kertoa, jos haluavat osallistua, ilman että äiti taas jyrää kaikki muut mielipiteet ja rupeaa keräämään stressiä asiasta, joka hänen marttyyrina pitää taas yksin hoitaa.
Ootteko läpi elämän tuollaisia ilopillereitä? Aikuisinakin siis? Kaikki juhlat ja "teemapäivät" samalla asenteella. Kuka sitä joulua jaksaa stressata, kunhan on paikalla. Töissä illanvietto, naama näkkärillä toivoen, et sais tehdä vain töitä. Ja samalla syvästi halveksien naisia, jotka teeman mukaisesti asennoituvat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuulostaa todella kamalalta. Ikävää se, että siirrätte saman asenteen lapsiinne. Voi tätä ihanaa stressitöntän ja ilotonta elämää.
Mun lapsi on ainakin ihan intona koulun teemapäivistä ja kaikesta spesiaalista, ja niin tuntuisi olevan suurin osa luokasta.
BTW heillä on miesopettaja, joka tuollaista "naisten hössötystä" heille järkkäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on ainakin ihan intona koulun teemapäivistä ja kaikesta spesiaalista, ja niin tuntuisi olevan suurin osa luokasta.
BTW heillä on miesopettaja, joka tuollaista "naisten hössötystä" heille järkkäilee.
Juu kyllä teemapäivät kuuluvat koulun arkeenkin. Kouluopetuksen sisältö ei synny opettajien päähänpistoista. Ne on ihan syvällisesti harkittuja ja niissä on johdonmukainen sisältö. Mutta vanhempien asenne vaikuttaa eniten siihen, miten oppilas suhtautuu kouluopetukseen. Kuten tässä saimme edeltävän isän kommeneista lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä on paljon vanhempia, niin kuinka monen pikkukoululainen on ollut pahoillaan, kun koulussa on ollut teemapäiviä? Tykkäävätkö lapset, jos niitä ei ole ja on vain normaalia opetusta? Tai jos kouluun on saanut viedä jotain, niin ovatko lapset olleet ihan tyytyväisiä, kun he ovat olleet ainoita, jotka eivät ole tienneet siitä mitään?
Meidän lasta (poika) ei ainakaan teemapäivät kiinnosta. Luokalla 20 lasta ja ehkä 2-3 (yllätys, yllätys tyttöä) yleensä pukeutuu teeman mukaisesti.
Kyllähän nuo sanotaan aina myös lapsille itselleen koulussa, jos on joku teemapäivä yms. Ei se heille yllätyksenä tule. Varmasti osaavat kotona kertoa, jos haluavat osallistua, ilman että äiti taas jyrää kaikki muut mielipiteet ja rupeaa keräämään stressiä asiasta, joka hänen marttyyrina pitää taas yksin hoitaa.
Sitten on lapsia, joita kiinnostais tai jotka innostuis, mutta eivät kehtaa, kun kotona on välinpitämätön tai nihkeä suhtautuminen (tietty riippuu iästä ja kavereidenkin asenne merkitsee) kaikkeen tällaiseen hauskaan. Kodin ilmapiiri vaikuttaa eniten. Ja poikalapselle erityisesti voi olla vaikea vastustaa isäänsä, joka ilmaisee oman välinpitämättömyyden asiaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulussa on jotakin extraa, niin meillä lapsi muistaa sen itsekin kertoa kotona. On mieskin välillä käynyt ostamassa hänen kanssaan vaikka halloween-asun tms. Joku karkin tuominen herkkupäivään ei takuulla lapselta unohdu.
Jos vastuussa oleva vanhempi unohtaa uimahousut, se on hänen häpeänsä. Ehkä ei toista kertaa unohda, kun näkee miten lasta harmittaa. Mutta jos äiti jo etukäteen päättää, että ei isä voi muistaa tai kuitenkin unohtaa, niin eipä siinä, ottakoot siitäkin vastuun.
En tiedä missä kuplassa itse elän, mutta esimerkiksi meidän taloyhtiön pihassa on useammin isiä lasten kanssa kuin äitien. Lapsen luokan whatsapissa on monta aktiivista isää, jotka osallistuu keskusteluun ja hoitaa käytännön asioita, oma mieheni mukaan lukien. Koulun tapahtumissa on lähes kaikki isät mukana ym.
En tiedä missä kuplassa itse elän, mutta esimerkiksi meidän taloyhtiön pihassa on useammin isiä lasten kanssa kuin äitien. Lapsen luokan whatsapissa on monta aktiivista isää, jotka osallistuu keskusteluun ja hoitaa käytännön asioita, oma mieheni mukaan lukien. Koulun tapahtumissa on lähes kaikki isät mukana ym.
No minä olen sitten totaalisen eri kuplassa. Taloyhtiön pihassa käy välillä yksi isä lapsen kanssa, mutta heiltäkin yleensä äiti. Muut isit eivät lainkaan. Omakaan mieheni ei ollut ainuttakaan kertaa. Jos hänen piti jotain lapsen kanssa tehdä, menivät autolla muualle. Luokan whatsapin vielä tarkistin, kun juuri mietittiin opettajalle lahjaa. Kuten arvelin, yksikään isä ei ainakaan vielä ole kommentoinut edes "Väinö mukana". Harrastusryhmässä on muutama isikin, jotka lähinnä vitsailevat jotain hassua ja leikkivät apuvalmentajaa. Mutta kun talkookahvilasta tulee puhe, on estradi yksinomaan äitien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa on jotakin extraa, niin meillä lapsi muistaa sen itsekin kertoa kotona. On mieskin välillä käynyt ostamassa hänen kanssaan vaikka halloween-asun tms. Joku karkin tuominen herkkupäivään ei takuulla lapselta unohdu.
Jos vastuussa oleva vanhempi unohtaa uimahousut, se on hänen häpeänsä. Ehkä ei toista kertaa unohda, kun näkee miten lasta harmittaa. Mutta jos äiti jo etukäteen päättää, että ei isä voi muistaa tai kuitenkin unohtaa, niin eipä siinä, ottakoot siitäkin vastuun.
En tiedä missä kuplassa itse elän, mutta esimerkiksi meidän taloyhtiön pihassa on useammin isiä lasten kanssa kuin äitien. Lapsen luokan whatsapissa on monta aktiivista isää, jotka osallistuu keskusteluun ja hoitaa käytännön asioita, oma mieheni mukaan lukien. Koulun tapahtumissa on lähes kaikki isät mukana ym.
Hienoa, että nykyisät osallistuvat myös. Kaikki eivät silti, kuten ketjusta olemme saanet lukea.
Lapset muistaa, jos muistaa. Riippuu myös iästä. Alkuopetuksessa tällaista ei vielä voi olettaa lapselta itseltään. Ja joka kerta, kun vanhempi jättää huolehtimatta lapsen elämän tärkeän jutun, on se lapselle viesti siitä, ettei hänen asiat niin tärkeitä olekaan.
Ja joka kerta, kun vanhempi jättää huolehtimatta lapsen elämän tärkeän jutun, on se lapselle viesti siitä, ettei hänen asiat niin tärkeitä olekaan.
Minä olin niitä lapsia, joka sai jo varsin pienenä kotona kehuja siitä, miten hienosti muistin ja hoidin kaiken itse. On meillä niin fiksu likka, ei tarvitse vanhemman puuttua tai tietää, kun kaikki hoituu ja harrastus ja koulukin sujuu. Välillä joku asia unohtuikin, esim. joku harrastusjuttu jäi väliin. Mutta en minä sitä kehdannut kertoa, kun kerran olin niin osaava. Niistä ajoista on edelleen matkaeväänä vahva tunne siitä, että minun asiani eivät todellakaan ole tärkeitä tai edes kiinnostavia. Ne ovat ihan omiani, ne tulee aina hoitaa itsenäisesti ja mieluiten virheettömästi.
Siitä olen iloinen, että olen edes tuon asian hoitanut omieni kanssa toisin. Ollut kiinnostunut ja osoittanut olevani valmis auttamaan, vaikka apua ei olisikaan huolittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä missä kuplassa itse elän, mutta esimerkiksi meidän taloyhtiön pihassa on useammin isiä lasten kanssa kuin äitien. Lapsen luokan whatsapissa on monta aktiivista isää, jotka osallistuu keskusteluun ja hoitaa käytännön asioita, oma mieheni mukaan lukien. Koulun tapahtumissa on lähes kaikki isät mukana ym.
No minä olen sitten totaalisen eri kuplassa. Taloyhtiön pihassa käy välillä yksi isä lapsen kanssa, mutta heiltäkin yleensä äiti. Muut isit eivät lainkaan. Omakaan mieheni ei ollut ainuttakaan kertaa. Jos hänen piti jotain lapsen kanssa tehdä, menivät autolla muualle. Luokan whatsapin vielä tarkistin, kun juuri mietittiin opettajalle lahjaa. Kuten arvelin, yksikään isä ei ainakaan vielä ole kommentoinut edes "Väinö mukana". Harrastusryhmässä on muutama isikin, jotka lähinnä vitsailevat jotain hassua ja leikkivät apuvalmentajaa. Mutta kun talkookahvilasta tulee puhe, on estradi yksinomaan äitien.
Näissä asioissa meininki on tosi erilaista heti kun astutaan Käpylästä kehä ykkösen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toimisi kahden tiskikoneen keittiö. Miehen tuntien koneissa olisi aina sekaisin puhtaat ja likaiset astiat. Niideen setviminen jäisi minulle tai sitten kumpikin kone pitäisi laittaa samaan aikaan päälle.
Töissä oli kaksi konetta ja niissä etulevyssä vielä isot laput "puhtaat" ja "likaiset". Ei toiminut. Etenkään miehet eivät viitsineet kääntää lappua tai katsoa mitä siellä koneessa oli jo valmiiksi. Siitä saatiin vain riidat aikaiseksi.
Tuo onkin tosi kumma juttu, kun siivouksesta sai riidellä sekä kotona että töissä. Paria poikkeusta lukuunottamatta miehet oli sitä mieltä, että kahvihuoneen ylläpito ei kuulu heille. Likaiset kahvikupit jäi neukkariinkin palaverien jälkeen.
Se onkin akkojen hommaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju löytyi hyvään aikaan. Aamulla sain aivan hirveän raivokohtauksen, koska mies sähläsi lapsen joulukalenterin kanssa. Hän heräsi aamu kahdeksalta pelaamaan, ja oli laittanut tonttukirjeen lapsen löydettäväksi, muttei ollut varmistanut mitä kirje sisältää eli ei ollut vaivautunut lukemaan sitä. Luettuani kirjeen lapsen kanssa tajusin, että miehellä ei ollut mitään hajua että mattojen alta pitäisi etsiä jotain "Nisse-tontulta jäänyttä". Laitoin lapsen suihkuun, kaivoin hätäpäissäni pienen suklaalevyn ja sujautin maton alle ja laitoin kaiken mestarinäyttelemisen peliin, että show meni lapselle läpi ja miehelle kihisin kiukusta. Mies kehtasi vielä syyllistää minua pitkistä yöunistani (nukuin yhdeksään, olen aamu-uninen) ja miksi en osallistunut itse.
Niin, miksi en osallistunut itse? Voinko oikeasti odottaa, että aikuinen korkeakoulutettu mies osaisi hoitaa edes tämän asian, koska se toinen puoli: varaston siivous tä
Eroa. Ai niin, et voi kun elintaso tippuu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuossa kouluasiassa myös se, että eräskin opettaja laittoi Wilmaan paljon sellaista asiaa, mitä mies ei kokenut tärkeäksi, mutta minä halusin mieluusti tietää.
Oli esim. teemapäiviä, mihin toivottiin tiettyjä koristeita lainaan, jos jollain sattuu olemaan. Meillä oli kotona monenlaista, mitä mielellään annoin lapsen mukaan tapahtumaa piristämään ja hän tyytyväisenä vei. Isä olisi kaiken sellaisen vain ohittanut. Ei hän edes olisi tiennyt löytyykö kotoa kysyttyä asiaa vai ei, eikä takuulla olisi kysynyt minulta. Enkä toisaalta olisi ehkä toivonutkaan hänen kysyvän kaikkea, jos koko homma olisi ollut selkeästi hänen vastuullaan.
Naiset kehittävät järkyttävän stressin ja kiireen juuri tuollaisia joutavanpäiväisistä asioista, kuten koulun teemapäivät.
Onko elämässäsi mitään sellaista asiaa, jonka jättäisit tekemättä siksi, jos vaimosi sanoisi: älä nyt stressaa joutavanpäiväisen asian takia.
"Onko näiltä lapsilta itseltään kysytty, että haluavatko he teemapäivän? Yleensä ne ovat (nais)opettajan ideoita. Lapset kyllä pystyvät itsekin tekemään kaikenlaista, ilman että kaikki tehdään valmiiksi (ja aiheutetaan taas lisää kiirettä itselle)."
Ei lapsilta kysytä, haluavatko he lukea tänään, opiskella matematiikkaa tai oppia yleensäkään. Teemapäivät ovat osa koulua. Ei ole vapaaehtoisia koulupäiviä.
Jos sinun työssäsi on jotain rutiinista poikkeavaa tiedossa, sanotko pomolles: en rupee, kukaan ei kysynyt minulta!
Vierailija kirjoitti:
Ja joka kerta, kun vanhempi jättää huolehtimatta lapsen elämän tärkeän jutun, on se lapselle viesti siitä, ettei hänen asiat niin tärkeitä olekaan.
Minä olin niitä lapsia, joka sai jo varsin pienenä kotona kehuja siitä, miten hienosti muistin ja hoidin kaiken itse. On meillä niin fiksu likka, ei tarvitse vanhemman puuttua tai tietää, kun kaikki hoituu ja harrastus ja koulukin sujuu. Välillä joku asia unohtuikin, esim. joku harrastusjuttu jäi väliin. Mutta en minä sitä kehdannut kertoa, kun kerran olin niin osaava. Niistä ajoista on edelleen matkaeväänä vahva tunne siitä, että minun asiani eivät todellakaan ole tärkeitä tai edes kiinnostavia. Ne ovat ihan omiani, ne tulee aina hoitaa itsenäisesti ja mieluiten virheettömästi.
Siitä olen iloinen, että olen edes tuon asian hoitanut omieni kanssa toisin. Ollut kiinnostunut ja osoittanut olevani valmis auttamaan, vaikka apua ei olisikaan huolittu.
Omassa lapsuudessa äitini oli usein henkisesti poissaoleva. Olen neljästä nuorin. Vanhemmat erosivat, äitini teki kahta työtä jne. Ymmärsin jo silloin sen, et äidilläni oli raskasta. Mutta silti päätin, että omat lapset saavat jakamattoman ja aktiivisen läsnäoloni, kun heidän kanssaan olen.
Nyt aikuiset lapseni ovat kiittäneet siitä, että panostin siihen läsnäoloon niin paljon. Lapsena eivät tätä tietenkään huomioineet, kun muustakaan heillä ei ollut tietoa. Mutta yuntui hyvältä kuulla tuo nyt aikuisilta lapsilta. Ajallisesti ne vuodet menevät nopeasti, enkä mitään menettänyt, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toimisi kahden tiskikoneen keittiö. Miehen tuntien koneissa olisi aina sekaisin puhtaat ja likaiset astiat. Niideen setviminen jäisi minulle tai sitten kumpikin kone pitäisi laittaa samaan aikaan päälle.
Töissä oli kaksi konetta ja niissä etulevyssä vielä isot laput "puhtaat" ja "likaiset". Ei toiminut. Etenkään miehet eivät viitsineet kääntää lappua tai katsoa mitä siellä koneessa oli jo valmiiksi. Siitä saatiin vain riidat aikaiseksi.
Tuo onkin tosi kumma juttu, kun siivouksesta sai riidellä sekä kotona että töissä. Paria poikkeusta lukuunottamatta miehet oli sitä mieltä, että kahvihuoneen ylläpito ei kuulu heille. Likaiset kahvikupit jäi neukkariinkin palaverien jälkeen.
Se onkin akkojen hommaa
Joo jos akoille siitä maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju löytyi hyvään aikaan. Aamulla sain aivan hirveän raivokohtauksen, koska mies sähläsi lapsen joulukalenterin kanssa. Hän heräsi aamu kahdeksalta pelaamaan, ja oli laittanut tonttukirjeen lapsen löydettäväksi, muttei ollut varmistanut mitä kirje sisältää eli ei ollut vaivautunut lukemaan sitä. Luettuani kirjeen lapsen kanssa tajusin, että miehellä ei ollut mitään hajua että mattojen alta pitäisi etsiä jotain "Nisse-tontulta jäänyttä". Laitoin lapsen suihkuun, kaivoin hätäpäissäni pienen suklaalevyn ja sujautin maton alle ja laitoin kaiken mestarinäyttelemisen peliin, että show meni lapselle läpi ja miehelle kihisin kiukusta. Mies kehtasi vielä syyllistää minua pitkistä yöunistani (nukuin yhdeksään, olen aamu-uninen) ja miksi en osallistunut itse.
Niin, miksi en osallistunut itse? Voinko oikeasti odottaa, että aikuinen korkeakoulutettu mies osaisi hoitaa edes tämä
"Eroa. Ai niin, et voi kun elintaso tippuu.."
Palstalla on moni kertonut, et rahaa säästyy enemmän eron jälkeen, vaikka omat tulos olis pienemmät, kuin exän. Se on jännä. Saa panostaa mihin haluaa, ja ne harvemmin on vene ja golfi...
"Meillä on kahden aikuisen talous. Imuroin ja pyyhin lattiat viime torstaina. Eilen sunnuntaina huomasin, että niille tietyille vakipaikoille on tullut jo kasat villakoiria, olohuoneen ja keittiön lattialla on hapankorppumuruja ja muuta sinne tippunutta sekä kahvinkeittiminen ympäristö on täynnä kahviroiskeita. Lattioiden siivous kerran viikkoon ei todellakaan riitä, paitsi silloin, kun olen viikon yksin kotona."
Meillä sama. Aina jotain räiskyy ja rouskuu. Aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota siihen, että tuollaiset roiskeet automaattisesti pesin pois. Nyt on just ollut kaksi kertaa, kun mieheni on ihmetellyt, et mitähän lattialle on roiskunut, kun sukka tarttuu, ja sitten hän on jatkanut matkaa. Eli ei siivoa näitä roiskeita.
Olen viimeaikoina ollut vapaa reissaamaan mm. viikonloppuisin. Ja sitä tehnytkin. Kun tulen kotiin, on jäljet sen mukaiset, kuin olisin ollut kaksi viikkoa poissa. Mieheni kyllä käyttää tiskikonetta ja pesee pyykkiä. Ei sillä. Mutta nää roiskeet ja leivänmurut ym. on sitten toinen juttu. Hän ei vaan näe niitä, tai ne eivät häiritse, ilmeisesti.