Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta on. Miksi lapsia on tehty monta miehen kanssa joka ei oikein osallistu välinehankintoihin vai rahalla. Vai onko lapsilla liian monimutkaisia harrastuksia ja menoja, entä vaatiiko koulu liikaa. Auttaisiko mummo, täti, serkku tai mies edes joskus.
Mä kans ihmettelen, kun lapsia on enemmän kuin yksi. Vai laiskistuiko mies kuin salamaniskusta, kun tuli toinen lapsi? Vähän epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö miksi se isopalkkainen isoherra kykenee, kun nainen ei ole maisemissa?
Siksi, koska ei ole ketään nurisemassa leivänmuruista tai siitä kun minigrip-pussin kokoinen roskapussi on odottanut 15,7589 minuuttia viemistä. Ei ole naista, jonka V-käyrä nousee silmissä kun on joku asia hoitamatta JUSTNYTHETI.
Kotitöihin menee vähemmän aikaa yksin kuin naisen kanssa, koska ei tarvitse koko ajan olla hääräämässä. Lapsia ei pikku sotku haittaa, ja herra isoherra voi siivota kun siihen on hyvä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ru
"Etköhän itsekin tunnista toimintamallisi? Orjapiiskureita, mitä orjapiiskureita, mutta odotan vaan innolla, kenet meinaa seuraavaksi orjuuttaa. Minä nostan kytkintä."
No jos ette osaa asioista puhua on varmaan fiksuinta lähteä. Mut älä kuvittele tuon olevan joku yleinen naisen malli. Ei meillä mies tee mitään käskystä. Hän tietää kyllä, milloin asioihin on tartuttava.
Jos tuo teidän malli toistuu usean naisen kanssa, kannattaa katsoa myös peiliin.
Katja ei ilmeisesti ole väleissä kaikennillittäjän kanssa, dou.
Eipä tarvitse ihmetellä laskevaa syntyvyyttä. En ole hankkinut lapsia enkä huoli mitään vuoroviikkoisää. En myöskään halua muuttaa enää kenenkään miehen kanssa yhteen. Teen mieluummin töitä, joista mulle maksetaan palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä riehumista kannattavat. Mitäs, kun olette viisikymppisiä eikä kukaan käy kylässä. Lapsetkin kerran vuodessa. Siipan kanssa on vaihdettu tekstari muutama vuosi sitten? Kannattaisiko katsoa peiliin ja opetella käyttäytymään. Olla ystavällinen. Muuten olette rumia. Te itse olette ruma. Ei se muiden syy ole.
Hih, ei hätää, meidän kuuskymppisten luona lapset vähän väliä. Eivät vieroittuneet vanhemmistaan, vaikka kotona vaadittiin tasapuolisuutta kodinhoidon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä riehuvat ilmeisesti kaikki kahdenkymmenen vuoden päästä bensa-aseman baareissa istuvat yksinäiset. Minulla on vaimo ja lapsia. Kahdeksalta saunaan :)
Jaa a, mistäs sellaisen baarin löytäis? Viimeksi nähny 80-luvulla. Ukkoja ja tupakan savua oli täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää taitaa olla joku suomalaisten parisuhteiden tyypillinen valuvika, kun harva se viikko on sama(ntapainen) aloitus palstalla.
No onhan tässä jotain totuutta oltava. Kiinnostais vaan tietää, miksi näin!! Miehet eivät paljoa ajatuksiaan avaa. Jokunen fiksu ja sit välillä haukutaan naiset yleisesti.
"Noh, tää oli vähän ikävästi laitettu. Mä (multitaskaaja, joka kirjoitti tuon kommentin, johon vastasit), teen itse myös hyvin palkattua, keskittymistä vaativaa työtä. En oo kotiäiti enkä mikään pikkujuttujen puuhastelija. Mulle ei tuota vaikeuksia samana päivänä esim. keskittyä ja tehdä hyvässä flowssa viisi, kuusi tuntia ajatustyötä ja omaa projektia ja sitten keittiössä pyyhkiä pöytä, tyhjentää tiskikone, ripustaa pyykit, pestä vessanpönttö ja mennä sitten jatkamaan vielä juoksevien asioiden hoitoa ja sähköposteihin vastaamista. (Jos on etätyöpäivä siis.) Ei ole mitään ongelmaa, ja olen myös työssäni suoraan sanoen päässyt pidemmälle kuin monomaani-tyyppinen mieheni."
Tätä jäin miettimään, kun monet (minun tuntemat) naiset kykenevät tuohon kaikkeen. Osalla on lapsia, osalla vain koiria. Joillakin mies. Eli monenmuotoisissa systeemeissä ihmiset saavat hoidettua vaativat työt ja kodin. Mistä tulevat nämä kyvyttömät? Ja miksi ovat kyvyttömiä?
Enkä tässä hauku nyt miehiä, kun oma kokemus miehistä on ihan eri. Isäni oli nero (tutkitusti) ja oli vaativissa hommissa. Silti kykeni meitä (neljä lasta) hoitamaan ja ruokkimaan, kun äiti oli reissussa. Ja siis 50-70 -luvuilla. Oma mieheni nykyään kykenee kaikkeen tarvittavaan, kaikki tuntemani miespuoleiset oma poika mukaan lukien. Kaikilla korkeakoulutus ja vaativat työt jne. Eli kertokaa, mikä toisilla mättää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta on. Miksi lapsia on tehty monta miehen kanssa joka ei oikein osallistu välinehankintoihin vai rahalla. Vai onko lapsilla liian monimutkaisia harrastuksia ja menoja, entä vaatiiko koulu liikaa. Auttaisiko mummo, täti, serkku tai mies edes joskus.
Mä kans ihmettelen, kun lapsia on enemmän kuin yksi. Vai laiskistuiko mies kuin salamaniskusta, kun tuli toinen lapsi? Vähän epäilen.
Epäile rauhassa. Kaikilla ei mene samalla tavalla, mut kyllä meillä se tapahtui toisen lapsen jälkeen.
Hassua ajatella että ihmiset keksisi tänne tarinoita. Mitähän iloa siitä kenellekään olisi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miksi se isopalkkainen isoherra kykenee, kun nainen ei ole maisemissa?
Siksi, koska ei ole ketään nurisemassa leivänmuruista tai siitä kun minigrip-pussin kokoinen roskapussi on odottanut 15,7589 minuuttia viemistä. Ei ole naista, jonka V-käyrä nousee silmissä kun on joku asia hoitamatta JUSTNYTHETI.
Kotitöihin menee vähemmän aikaa yksin kuin naisen kanssa, koska ei tarvitse koko ajan olla hääräämässä. Lapsia ei pikku sotku haittaa, ja herra isoherra voi siivota kun siihen on hyvä hetki.
Oot kyllä melkoinen vässykkä eikä vaimosikaan ole näemmä kanssasi onnellinen. Jos on noin ikävää, MIKSI et ole jo tehnyt muutosta? Muuta omilleen ja hoida kotisi, kuten parhaaksi näet.
Ja tuo kommentti oli alunperin siihen, kun joku mies täällä elvisteli vaativalla työllä ja sillä selitteli kyvyttömyyttään tehdä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko jakaa vastuut, eli mies on vastuussa asioista x ja y, sinä asioista z ja å. Sen jälkeen et enää tee x tai y, mutta mies tekee ne sitten omalla tyylillään.
Itse asiassa vasta nyt tajusin, että.oma miehenikään ei tee mitään erikseen pyytämättä. Kyllä hän hoitaa kun sanon, mutta ei puhettakaan, että muuten tapahtuisi yhtään mitään. Jos en pyytäisi häntä laittamaan ruokaa enkä tekisi itse, en tiedä milloin havahtuisi asiaan.
Ja joskus toivoisin myös, että osaisi tulkita myös sitä ilmeisesti niin ärsyttävää vihjailua. Jos kerron, että pitäisi joulukuusi hakea kellarista, en välttämättä tarkoita sillä vain muistutella itseäni, vaan siihen saa kyllä tarttua. Ettei nimenomaan tarvitse aina erikseen pyytää "apua" askareissa. Koska sehän nyt olisi liikaa, että joulukuusta ajattelisi ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Noh, tää oli vähän ikävästi laitettu. Mä (multitaskaaja, joka kirjoitti tuon kommentin, johon vastasit), teen itse myös hyvin palkattua, keskittymistä vaativaa työtä. En oo kotiäiti enkä mikään pikkujuttujen puuhastelija. Mulle ei tuota vaikeuksia samana päivänä esim. keskittyä ja tehdä hyvässä flowssa viisi, kuusi tuntia ajatustyötä ja omaa projektia ja sitten keittiössä pyyhkiä pöytä, tyhjentää tiskikone, ripustaa pyykit, pestä vessanpönttö ja mennä sitten jatkamaan vielä juoksevien asioiden hoitoa ja sähköposteihin vastaamista. (Jos on etätyöpäivä siis.) Ei ole mitään ongelmaa, ja olen myös työssäni suoraan sanoen päässyt pidemmälle kuin monomaani-tyyppinen mieheni."
Tätä jäin miettimään, kun monet (minun tuntemat) naiset kykenevät tuohon kaikkeen. Osalla on lapsia, osalla vain koiria. Joillakin mies. Eli monenmuotoisissa systeemeissä ihmiset saavat hoidettua vaativat työt ja kodin. Mistä tulev
Tätä minäkin ihmettelen. Töissä otetaan vastuuta ja opiskeltu on mutta kotona ei osata pyykkikoneen käyttöä.
Mun mies on älykäs, hyvä mies ja isä. Osaa tehdä ruokaa, käydä ajoissa kaupassa, pestä pyykkiä, siivota ja vaikka mitä ihmeellistä, ja ihan itse, ilman mitään neuvoja. Eikä ole laiska vaan tekee mitä täytyy että perhe on ruokittu ja lapset ajoissa nukkumassa. Itse teen tietysti saman verran.
Olenko vain onnekas? Kyllä te siihen pystytte miehet, pelko pois ja tiskejä päin!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksinkertainen systeemi.
Lauantai on siivouspäivä. Sunnuntaina alkuillasta laitan asioita valmiiksi työviikkoa varten. Isompi siivous on kerran 1-2 kuukaudessa.
Viikolla teen toki ruokaa, pyöritän astianpesukonetta, ja joskus voin pestä pyykkiäkin. Mutta pääsääntöisesti viikolla en murehdi onko jossain vähän sotkua.
Naisten mielestä oikea metodi on jatkuva säätäminen. Koko ajan muiden asioiden välissä teet jotain. itselleni se ei sovi.
Eli jos lattialle kaatuu piimää tai keittiön pöydälle tippuu tomaattijauhelihakastiketta, se siivotaan vasta viikon päästä, kun ei viitsi "säätää" koko ajan?
Lasten kanssa sotkua tulee päivittäin jatkuvasti, myös pyykkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää taitaa olla joku suomalaisten parisuhteiden tyypillinen valuvika, kun harva se viikko on sama(ntapainen) aloitus palstalla.
No onhan tässä jotain totuutta oltava. Kiinnostais vaan tietää, miksi näin!! Miehet eivät paljoa ajatuksiaan avaa. Jokunen fiksu ja sit välillä haukutaan naiset yleisesti.
Joku mies täällä kävi haukkumassa ikävän vaimonsa kun mies itse joutui omien lapsiensa lapsenvahdiksi illalla kun vaimo oli ulkona ystävien kanssa. Siis aivan todella uskomatonta. Kyllä ne nykyajan naiset kehtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö miksi se isopalkkainen isoherra kykenee, kun nainen ei ole maisemissa?
Siksi, koska ei ole ketään nurisemassa leivänmuruista tai siitä kun minigrip-pussin kokoinen roskapussi on odottanut 15,7589 minuuttia viemistä. Ei ole naista, jonka V-käyrä nousee silmissä kun on joku asia hoitamatta JUSTNYTHETI.
Kotitöihin menee vähemmän aikaa yksin kuin naisen kanssa, koska ei tarvitse koko ajan olla hääräämässä. Lapsia ei pikku sotku haittaa, ja herra isoherra voi siivota kun siihen on hyvä hetki.
Roskapussit alkavat haista aika nopeasti, jos siellä on vaikka ruuantähteitä esim. kalaa.
Teineillä on "joojoo, joskus sitten" asenne, ei aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Älä sit oo, ei kukaan pakota! Miksi joku haluaa elää elämää jota inhoaa? Tahdoton olio!
No ei ainakaan tahdoton olio, kun ei halua enää olla mikään projektipäällikkö. Tuossahan selvästi ilmaistaan omaa tahtoa!
Asiat luiskahtavat ja kehittyvät yleensä hitaasti huonoon suuntaan, eivät ne sinne salamannopeasti naksahda.
Yksi hyvä esimerkki on juuri lapsen saanti, jolloin se koti jää äidin ja vauvan kokopäiväiseen käyttöön ja tietenkin on oletettavaa, että kotona olija hoitaa hommat, varsinkin jos vauva nukkuu hyvin ja mitään ongelmia ei ole. Kyllä hyvissä olosuhteissa äiti ehtii kaiken yksinkin, kunhan siihen on edellytykset, tarpeellinen määrä unta, terveys ja aikaa. Mutta uupumushan siinä tulee, kun ei itse pääse mihinkään. Minuus katoaa pyykkivuoren alle. Psyyke tarvitsee myös ravintoa.
Tällainen otetaan itsestään selvyytenä, eikä saaduista eduista olla valmiita luopumaan. Kivaahan on tulla töistä, nauttia lämmin ruoka, juopasta pullakaffet, silitellä vauvaa ja siitä sitten rientää omiin menoihin, salille, kavereiden kanssa ja mitä harrastetta nyt sitten onkaan. Sinne se toinen jää illaksi vaihtamaan paskavaippoja ja imettämään. Välillä starttaa kodinkoneet päälle ja yrittää imuroida ennen vauvan nukahtamista. Ja saman toistoa kuukaudesta toiseen.
Ja mitä isommaksi lapsi kasvaa ja vanhenee, niin siitä myös samalla tietenkin isommat vastuut ja enemmän suunnittelua ja tekemistä. Kun alat muuttaa vastuusysteemiä ja jakaa hommia, niin saat kuulla olevasi ilkeä nalkuttaja ja projektipäällikkö.
Asioilla on aina kaksi puolta. Se että toinen ei tee mitään voi johtua esim nalkuttavasta puolisosta tai vain siitä että kun on saavutettu päämäärä, voi vain rysähtää sohvalle.
Yleensä parisuhteissa toinen on päättäväisempi kuin se toinen. Ja jos toinen tuntee, että asioihin ei voi vaikuttaa ja toinen päättää kaiken saattaa se alakynteen jäävä vain antaa olla . Sitä ikäänkuin masentuu jos toinen ei kuuntele.
On hyvinyleistä että lastenhoito kaatuu naisen hartioille, esim opettajien kanssa keskustelut tai vanhempainillat jne.
Varmaakin voi ymmärtää miksi nykyään ei lapsia haluta enää siihen tahtiin kuin ennen. Vuodet vierii mutta tietyt tavat säilyy.
Minulla on yksinkertainen systeemi.
Lauantai on siivouspäivä. Sunnuntaina alkuillasta laitan asioita valmiiksi työviikkoa varten. Isompi siivous on kerran 1-2 kuukaudessa.
Viikolla teen toki ruokaa, pyöritän astianpesukonetta, ja joskus voin pestä pyykkiäkin. Mutta pääsääntöisesti viikolla en murehdi onko jossain vähän sotkua.
Naisten mielestä oikea metodi on jatkuva säätäminen. Koko ajan muiden asioiden välissä teet jotain. itselleni se ei sovi.