Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Siis ööö... Pitäisikö oikeasti pistää miehen tarpeet vastasyntyneen tarpeiden edelle..? Hurjaa.
Minun mieheni arjen prioriteettilistassa ensimmäinen on työ, toisena on hän itse ja kaukana kolmantena se oma perhe. Olen tämän sanonutkin hänelle.
Käytännössä näkyy esimerkiksi siten, että kun sai kunnon flunssan, niin työskenteli päivät etänä kotoa, ja kun työpäivä päättyi niin lojui sairastamassa (vahtaamassa kännykkäänsä) sängyssä illan. Sitten kun teki töitä huonossa asennossa flunssan ajan (eikä levännyt) niin kappas kun kroppa ärtyi kunnolla ja sitte pitikin loppuviikon illat maata sen vuoksi. Töistä ei toki voinut joustaa (=olla saikulla), tietenkään.
Minulle luontainen prioriteettilista on perhe ensin ja työt sitten, viimeisenä itse. Siitä ei kuitenkaan kiitosta heru mistään suunnasta, niin satunnaisesti nostelen itseäni ja omaa työtäni listalla ylöspäin...
Vierailija kirjoitti:
En nyt morkkaa ketään enkä todellakaan halua lietsoa eripuraa. Te jotka sanotte miehenne käytöksen muuttuneen, huomaatteko tässä yhteisen tekijän? Lapset nousivat prioriteettilistassa teillä ykköseksi ja mies putosi kakkoseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin sinun pitää ehdottomasti tehdä heti asia selväksi, jos sellaisen naisen kanssa seurustelisit. Tai mieluummin jättää seurustelematta. Ei melkein uskoisi, että miehet voivat oikeasti olla noinkin perseestä.
Jaahas, ja lainaus jäi taas kokonaan pois. Tuo siis sille, joka vastasi ajattelevansa juuri niin, että hänen ei tarvitse siivota jos naisella olisi lapsi tai koira, koska ne sotkisivat kuitenkin enemmän kuin hän. Kaikille parisuhde ei tosiaankaan ole mikään kahden kauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Miten kahde
Meillä on kahden aikuisen talous. Imuroin ja pyyhin lattiat viime torstaina. Eilen sunnuntaina huomasin, että niille tietyille vakipaikoille on tullut jo kasat villakoiria, olohuoneen ja keittiön lattialla on hapankorppumuruja ja muuta sinne tippunutta sekä kahvinkeittiminen ympäristö on täynnä kahviroiskeita. Lattioiden siivous kerran viikkoon ei todellakaan riitä, paitsi silloin, kun olen viikon yksin kotona.
Projektipäällikkö? Lapsellinen termi. Kertoo paljon ap:sta.
Vierailija kirjoitti:
Projektipäällikkö? Lapsellinen termi. Kertoo paljon ap:sta.
Tuo on muuten hauska, kun klikataan omalle kommentille heti tykkäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuossa kouluasiassa myös se, että eräskin opettaja laittoi Wilmaan paljon sellaista asiaa, mitä mies ei kokenut tärkeäksi, mutta minä halusin mieluusti tietää.
Oli esim. teemapäiviä, mihin toivottiin tiettyjä koristeita lainaan, jos jollain sattuu olemaan. Meillä oli kotona monenlaista, mitä mielellään annoin lapsen mukaan tapahtumaa piristämään ja hän tyytyväisenä vei. Isä olisi kaiken sellaisen vain ohittanut. Ei hän edes olisi tiennyt löytyykö kotoa kysyttyä asiaa vai ei, eikä takuulla olisi kysynyt minulta. Enkä toisaalta olisi ehkä toivonutkaan hänen kysyvän kaikkea, jos koko homma olisi ollut selkeästi hänen vastuullaan.
Naiset kehittävät järkyttävän stressin ja kiireen juuri tuollaisia joutavanpäiväisistä asioista, kuten koulun teemapäivät.
Vierailija kirjoitti:
Jännästi tämä on aina se, johon vedotaan :D Mutta kuka vaihtaa renkaat! Ikään kuin tuo 2 kertaa vuodessa tapahtuva suorite jotenkin korreloisi kaiken muun vaivan kanssa - ja, yhä enemmän ja enemmän ne renkaat vaihtaa ja huoltaa rengasliike. Niin meilläkin oli aina. Nykyään kun olen itsekseni, vaihdan kyllä joskus ihan ite tai joku naapuri käy auttamassa, minä taas auttelen sitten heitä jossain mikä sujuu minulta paremmin. Naapureista on ollut minulle enemmän vastavuoroista apua kuin miehestä ikinä :)
Jep ja meillä renkaat vaihdetaan rengashotellissa, joten ei auta siihenkään vetoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuossa kouluasiassa myös se, että eräskin opettaja laittoi Wilmaan paljon sellaista asiaa, mitä mies ei kokenut tärkeäksi, mutta minä halusin mieluusti tietää.
Oli esim. teemapäiviä, mihin toivottiin tiettyjä koristeita lainaan, jos jollain sattuu olemaan. Meillä oli kotona monenlaista, mitä mielellään annoin lapsen mukaan tapahtumaa piristämään ja hän tyytyväisenä vei. Isä olisi kaiken sellaisen vain ohittanut. Ei hän edes olisi tiennyt löytyykö kotoa kysyttyä asiaa vai ei, eikä takuulla olisi kysynyt minulta. Enkä toisaalta olisi ehkä toivonutkaan hänen kysyvän kaikkea, jos koko homma olisi ollut selkeästi hänen vastuullaan.
Naiset kehittävät järkyttävän stressin ja kiireen juuri tuollaisia joutavanpäiväisistä asioista, kuten koulun teemapäivät.
Niinpä. Kyllähän ne pikkukoululaiset on ihan innoissaan, kun jäävät kaiken kivan ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuossa kouluasiassa myös se, että eräskin opettaja laittoi Wilmaan paljon sellaista asiaa, mitä mies ei kokenut tärkeäksi, mutta minä halusin mieluusti tietää.
Oli esim. teemapäiviä, mihin toivottiin tiettyjä koristeita lainaan, jos jollain sattuu olemaan. Meillä oli kotona monenlaista, mitä mielellään annoin lapsen mukaan tapahtumaa piristämään ja hän tyytyväisenä vei. Isä olisi kaiken sellaisen vain ohittanut. Ei hän edes olisi tiennyt löytyykö kotoa kysyttyä asiaa vai ei, eikä takuulla olisi kysynyt minulta. Enkä toisaalta olisi ehkä toivonutkaan hänen kysyvän kaikkea, jos koko homma olisi ollut selkeästi hänen vastuullaan.
Naiset kehittävät järkyttävän stressin ja kiireen juuri tuollaisia joutavanpäiväisistä asioista, kuten koulun teemapäivät.
Niinpä. Kyllähän
Onko näiltä lapsilta itseltään kysytty, että haluavatko he teemapäivän? Yleensä ne ovat (nais)opettajan ideoita. Lapset kyllä pystyvät itsekin tekemään kaikenlaista, ilman että kaikki tehdään valmiiksi (ja aiheutetaan taas lisää kiirettä itselle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täällä on paljon vanhempia, niin kuinka monen pikkukoululainen on ollut pahoillaan, kun koulussa on ollut teemapäiviä? Tykkäävätkö lapset, jos niitä ei ole ja on vain normaalia opetusta? Tai jos kouluun on saanut viedä jotain, niin ovatko lapset olleet ihan tyytyväisiä, kun he ovat olleet ainoita, jotka eivät ole tienneet siitä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju löytyi hyvään aikaan. Aamulla sain aivan hirveän raivokohtauksen, koska mies sähläsi lapsen joulukalenterin kanssa. Hän heräsi aamu kahdeksalta pelaamaan, ja oli laittanut tonttukirjeen lapsen löydettäväksi, muttei ollut varmistanut mitä kirje sisältää eli ei ollut vaivautunut lukemaan sitä. Luettuani kirjeen lapsen kanssa tajusin, että miehellä ei ollut mitään hajua että mattojen alta pitäisi etsiä jotain "Nisse-tontulta jäänyttä". Laitoin lapsen suihkuun, kaivoin hätäpäissäni pienen suklaalevyn ja sujautin maton alle ja laitoin kaiken mestarinäyttelemisen peliin, että show meni lapselle läpi ja miehelle kihisin kiukusta. Mies kehtasi vielä syyllistää minua pitkistä yöunistani (nukuin yhdeksään, olen aamu-uninen) ja miksi en osallistunut itse.
Niin, miksi en osallistunut itse? Voinko oikeasti odottaa, että aikuinen korkeakoulutettu mies osaisi hoitaa edes tämän asian, koska se toinen puoli: varaston siivous tä
Oisko pikkuisen aika löysätä pipoa? Maailma ei kaadu, vaikka et siivoaisi varastoa tai raivaisi kirjahyllyä vielä seuraavaankaan 8 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea stressi ja kiirehän se on, että nappaa kaapista koristeet ja antaa lapselle mukaan kouluun. Mutta miehelle se varmasti olisikin ylivoimaisen raskas tehtävä, kun eihän hän tiedä missä kaapissa kotona on edes jälkkärikulhot.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä on paljon vanhempia, niin kuinka monen pikkukoululainen on ollut pahoillaan, kun koulussa on ollut teemapäiviä? Tykkäävätkö lapset, jos niitä ei ole ja on vain normaalia opetusta? Tai jos kouluun on saanut viedä jotain, niin ovatko lapset olleet ihan tyytyväisiä, kun he ovat olleet ainoita, jotka eivät ole tienneet siitä mitään?
Meidän lasta (poika) ei ainakaan teemapäivät kiinnosta. Luokalla 20 lasta ja ehkä 2-3 (yllätys, yllätys tyttöä) yleensä pukeutuu teeman mukaisesti.
Kyllähän nuo sanotaan aina myös lapsille itselleen koulussa, jos on joku teemapäivä yms. Ei se heille yllätyksenä tule. Varmasti osaavat kotona kertoa, jos haluavat osallistua, ilman että äiti taas jyrää kaikki muut mielipiteet ja rupeaa keräämään stressiä asiasta, joka hänen marttyyrina pitää taas yksin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Perustelee saamattomuutta työstressillä, joka on kuulemma helpottamassa aina asian x tai y jälkeen. Mutta sama syy vuodesta toiseen. Minäkin käyn kokopäivätöissä ja olen stressaantunut. Palkkajankkaajall
Oletko ehdottanut miehellesi ulkopuolisen siivoojan palkkaamista?
Näinhän se on, että työpaikoillakin on erikseen ne, jotka järjestävät ja ne, jotka valittavat järjestelyistä.
Vierailija kirjoitti:
"Noh, tää oli vähän ikävästi laitettu. Mä (multitaskaaja, joka kirjoitti tuon kommentin, johon vastasit), teen itse myös hyvin palkattua, keskittymistä vaativaa työtä. En oo kotiäiti enkä mikään pikkujuttujen puuhastelija. Mulle ei tuota vaikeuksia samana päivänä esim. keskittyä ja tehdä hyvässä flowssa viisi, kuusi tuntia ajatustyötä ja omaa projektia ja sitten keittiössä pyyhkiä pöytä, tyhjentää tiskikone, ripustaa pyykit, pestä vessanpönttö ja mennä sitten jatkamaan vielä juoksevien asioiden hoitoa ja sähköposteihin vastaamista. (Jos on etätyöpäivä siis.) Ei ole mitään ongelmaa, ja olen myös työssäni suoraan sanoen päässyt pidemmälle kuin monomaani-tyyppinen mieheni."
Tätä jäin miettimään, kun monet (minun tuntemat) naiset kykenevät tuohon kaikkeen. Osalla on lapsia, osalla vain koiria. Joillakin mies. Eli monenmuotoisissa systeemeissä ihmiset saavat hoidettua vaativat työt ja kodin. Mistä tulev
Minulla on tunne, että ongelma on edelleenkin ns. kotikasvatuksessa. Eli poikalapset päästetään vähemmällä, toki jossain perheissä myös tyttölapset. Minulla on tuttuja, joissa koko sisarusparvi on aika kyvyttömiä hallitsemaan myös kotityöt ja muut ns. kodin projektityöt (sukupuolesta riippumatta) ja heitä yhdistää se, että he eivät ole joutuneet/saaneet tehdä mitään kotona, vanhemmat ovat aina ajatelleet kaiken heidän puolestaan, eikä kotona ole ollut mitään pakollisia kotitöitä heille. Mutta kun katselen omaa tuttavapiiriäni, niin useimmiten tällainen henkilö on mies.
Itse koen velvollisuudekseni ajatella sen verran edes lapsiani, että raivaan säännöllisesti myös kaapit, vintit ja varastot. Siihen onneksi on nykyään havahtunut moni muukin oman hamstraajasukulaisensa kuolinpesää tyhjennellessään. Kun puhuin tästä mieheni kanssa, hän oli ihan vilpittömästi sitä mieltä, ettei se ole enää hänen ongelmansa. Ja tässä kiteytyy aika hyvin ajattelumme ero.
Toiselle tärkeintä on, ettei itse tarvitse vaivautua ja toiselle, ettei kenekään muun tarvitse.
Mieleeni muistui tätä ketjua lukiessa vanha, hyvin usean miehen käytöstä kuvaava sana nahjus.
Kun mitään yhteistä ei halua edistää millään tavoin oma-aloitteisesti, mutta sitten kun joku toinen vähänkin huomauttaa että pitäisi tehdä x, niin jo on elämä surkeaa kun "koko ajan" joku "määräilee".
En ymmärrä kyllä, miksi kukaan haluaisi itse olla tuollainen nahjus, lapsen tasolle taantunut ruikuttaja. Oma valintahan se on.
Mutta näitä on. Oma mies eräänä vuonna keskittyi täysin (kirjaimellisesti!) voikukkien raivaamiseen tontilta, vaikka remontti oli kesken. Yhtään mitään ei tapahtunut talossa, ellen minä "päsmäröinyt". Sitten tuli syksy ja voikukat hävisivät, hänen oli vaikea keksiä muita syitä tekemättömyydelleen.
Oli tosi ikävä vaihe avioliitossa.
"Puhutaanko tuossa uusperheistä?
Voin sanoa, että jos alkaisin seurustelemaan naisen kanssa jolla on koira ja lapsi, todellakin ajattelisin noin."
En tiedä kaikissa tapauksissa, mutta palstalla olen usein nähnyt miehen perustelun, et lapsi on aina naisen toivoma ja naisen projekti, joten seurauksetkin ovat naisen. Näiden kohdalla ihmettelen, et miten kukaan nainen ottaa tällaista miestä lapsen isäksi. Vai osaavatko nämä mielet vaan hyvin feikkaamaan alkuun.
Silloin sinun pitää ehdottomasti tehdä heti asia selväksi, jos sellaisen naisen kanssa seurustelisit. Tai mieluummin jättää seurustelematta. Ei melkein uskoisi, että miehet voivat oikeasti olla noinkin perseestä.