Inhoan olla kodin projektipäällikkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.

Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.

 

Hyi. Entisen kaverini äiti teki saman päätöksen aikanaan. Ymmärrettävästi, sillä perheen isä ja 4 poikaa olivat niin täysiä sikoja että pahaa teki. 

Kun kukaan ei enää siivonnut, iso vanha puutalo peittyi vähitellen roskaan ja paskaan. Siis kirjaimellisesti myös jälkimmäiseen, kun kissoja ja koiria oli useita eivätkä ne olleet sisäsiistejä. Kissat ehkä yrittivät, mutta jos hiekkalaatikko tursuaa sontaa niin ei kissa sinne asioitaan tee.

Likaisia tiskejä oli iso keittiö niin täynnä ettei siellä mahtunut tekemään mitään. Valtaosa niin tiukassa homeessa ettei niitä varmaan käsipelillä olisi puhtaaksi edes saanut. Joka paikassa parin sentin pölykerros ja roskia ja töhnää joka paikassa.

Olisin itse väittänyt eroa paremmaksi ratkaisuksi, jotta lapset olisivat saaneet edes välillä asua normaalissa kodissa. Perheen miesväkeä ei kaaos ja saastaisuus näyttänyt häiritsevän.

Järjestys on ihan ero asia kuin siivoaminen. Meillä on siivouspäivät milloin siivotaan ja mieheni siivoaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Siivoamisen jälkeen koti on järjestyksessä ehkä kaksi tuntia ja sitten tavarat ovat taas levällään. Ennen olin aina ainoa joka järjesteli tavaroita, mutta nykyään annan olla kun muitakaan ei kiinnosta. Annan olla seuraavaan siivouspäivään.

Vaikka metatyöstä jauhetaan jo vähän väsymiseenkin asti, se on ihan tosiasia.

Meillähän mies vetoaa useinkin siihen, että hän hoitaa pääosin kauppareissut. Eli käy kotimatkalla kaupassa, koska kulkee ison kaupan ohi. Siitä ei puhuta, että listaa hän ei missään nimessä osaa sen enempää tehdä kuin täysin noudattaakaan. Ja kun tulee vääriä tuotteita tai osa jää tuomatta, ei valitusoikeutta ole, koska "käy kuule itse sitten jos ei kelpaa". Joskus olen ajatellut, että pitäisikö käyttää noutopalvelua, mutta se olisi jo niin taaperon passaamista, että jotenkin ajatuskin vastustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.

Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.

 

Hyi. Entisen kaverini äiti teki saman päätöksen aikanaan. Ymmärrettävästi, sillä perheen isä ja 4 poikaa olivat niin täysiä siko

Meillä olisi sama tilanne. Hyväksyn siis sen, että meillä on tavarat sekaisin. Se, että on likaa ja ruokatahroja tai vessoja ei siivota, ei ole ok. Olen ilmeisesti ainoa aikuinen, jota tämä häiritsee. En todellakaan halua lasten elävän saastassa. En myöskään halua, että lapset mahdollisen eron jälkeen joutuvat elämään puolet ajasta tuollaisessa ympäristössä.

Ap

"Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. "

Tuttua, ja lopulta oltiin niin erillään, että ero oli väistämätön.

Itse lopetin treffien suunnittelun sen jälkeen, kun toinen oli edellisenä iltana ollut harrastetreeneissään yömyöhään ja pilkki väsyneenä jo menomatkalla. Ei sitä parisuhdetta hoideta yksinään, jos toista ei kertakaikkiaan kiinnosta.

Kun valokuvia katson nyt jälkikäteen, niin kaikkialla missä vaan perheenä oltiin, niin itse hymyilen lapsen kanssa. Exällä on jokaisessa kuvassa murjottava ilme, ja niiden muistan yhä sen tunnelman, kun itse yrität järjestää mukavaa perheaikaa, ja toinen lähtee mukaan näyttämään vain hapanta naamaa ja valittamaan jos tekemisiin joutuu laittamaan euroakaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt vielä, että ennen lapsia mies oli aloitekykyinen. Hoiti kotia tasavertaisesti, suunnitteli lomia ja etsi meille tämän nykyisen kodin. Haaveilimme perheestä yhdessä. Lasten synnyttyä jotenkin kaikki on häneltä jäänyt. Ei kuulemma riitä energiaa, kun leikki-ikäisten kanssa on raskasta. 

Ap

Miten leikki-ikäisen kanssa on raskasta jos mies ei edes osallistu mihinkään?

Lapset vaativat huomiota, riitelevät keskenään, tarvitsevat apua vessassa tms. Noitahan ei tuossa listassa mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.

Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.

 

Olen myös ihan vakavissani sitä mieltä, että Auri Kanasen palveluille olisi jossain kohtaa tarve, jos mies yksin vastaisi siivouksesta. Jos koira oksentaa, hän antaa sen vain olla kunnes minä tulen kotiin siivoamaan. Ehkä voi heittää jonkun paperin päälle, ettei niin häiritse. Ja ei, en tajunnut hänen siisteyskäsityksensä poikkeavan omastani niin radikaalisti ennen lapsia ja asuntolainaa. Ehkä suljin siltä silmät, kun en voinut kuvitellakaan, en tiedä. Eli se, että antaisin olla kunnes havahtuu asiaan, ei ole meillä ratkaisu.

Heitä pihalle tuollainen sika. Jos minun mieheni tekisi tuolla tavalla niin hän siivoaisi sotkun kun tulen kotiin jos ei ole aikaisemmin saanut siivottua. Ja jos ei siivoisi, saisi hän kantaa kamansa pihalle saman tien. Miksi niin monet naiset alistuvat tuollaiseen ja sietävät kaiken maailman sikoja. Ikävintä on että lapsenne tulevat jatkamaan samaa rataa kun oppivat sairaan parisuhdemallin kotoaan.

Varmin tapa pilata hyvä kahden aikuisen välinen suhde on tehdä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

"Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. "

Tuttua, ja lopulta oltiin niin erillään, että ero oli väistämätön.

Itse lopetin treffien suunnittelun sen jälkeen, kun toinen oli edellisenä iltana ollut harrastetreeneissään yömyöhään ja pilkki väsyneenä jo menomatkalla. Ei sitä parisuhdetta hoideta yksinään, jos toista ei kertakaikkiaan kiinnosta.

Kun valokuvia katson nyt jälkikäteen, niin kaikkialla missä vaan perheenä oltiin, niin itse hymyilen lapsen kanssa. Exällä on jokaisessa kuvassa murjottava ilme, ja niiden muistan yhä sen tunnelman, kun itse yrität järjestää mukavaa perheaikaa, ja toinen lähtee mukaan näyttämään vain hapanta naamaa ja valittamaan jos tekemisiin joutuu laittamaan euroakaan rahaa.

Meillä ihan sama juttu, miestä ei kiinnosta ne perheenä tehtävät aktiviteetit yhtään. Kirjastot, kahvilat ja uimahalli ovat tylsiä ja mies aina syvään huokaillen lähtee mukaan. Jos en ehdota mitään menoa, miehelle on ihan ok istua kotona (ei edes pihalla) viikkoja putkeen. Lapset voivat vaikka katsoa telkkaria koko viikonlopun. Minun mielestäni lapset ansaitsevat jotain kivaa puuhaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. "

Tuttua, ja lopulta oltiin niin erillään, että ero oli väistämätön.

Itse lopetin treffien suunnittelun sen jälkeen, kun toinen oli edellisenä iltana ollut harrastetreeneissään yömyöhään ja pilkki väsyneenä jo menomatkalla. Ei sitä parisuhdetta hoideta yksinään, jos toista ei kertakaikkiaan kiinnosta.

Kun valokuvia katson nyt jälkikäteen, niin kaikkialla missä vaan perheenä oltiin, niin itse hymyilen lapsen kanssa. Exällä on jokaisessa kuvassa murjottava ilme, ja niiden muistan yhä sen tunnelman, kun itse yrität järjestää mukavaa perheaikaa, ja toinen lähtee mukaan näyttämään vain hapanta naamaa ja valittamaan jos tekemisiin joutuu laittamaan euroakaan rahaa.

Minun mielestäni lapset ansaitsevat jotain kivaa puuhaa.

Ap

 

Lapset elää sitä samaa arkea kuin me aikuisetkin. Lapset ansaitseva omaa, sekä joutoaikaa ilman, että joku aikuinen koko aikaa ohjaa ja säätää heidän tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. "

Tuttua, ja lopulta oltiin niin erillään, että ero oli väistämätön.

Itse lopetin treffien suunnittelun sen jälkeen, kun toinen oli edellisenä iltana ollut harrastetreeneissään yömyöhään ja pilkki väsyneenä jo menomatkalla. Ei sitä parisuhdetta hoideta yksinään, jos toista ei kertakaikkiaan kiinnosta.

Kun valokuvia katson nyt jälkikäteen, niin kaikkialla missä vaan perheenä oltiin, niin itse hymyilen lapsen kanssa. Exällä on jokaisessa kuvassa murjottava ilme, ja niiden muistan yhä sen tunnelman, kun itse yrität järjestää mukavaa perheaikaa, ja toinen lähtee mukaan näyttämään vain hapanta naamaa ja valittamaan jos tekemisiin joutuu laittamaan euroakaan rahaa.

Meillä ihan sama juttu, miestä ei kiinnosta ne

Sama. Mikään sellainen tekeminen ei nappaa, mikä ei niin kiinnosta itseä. Ei puhettakaan, että olisi koskaan istunut puistossa hiekkalaatikon reunalla. Sen sijaan otti lapsen mukaan johonkin omaan polttomoottoriautoilu- tai frisbeegolfharrastukseensa. Olin iloinen, kunnes lapsi ei enää halunnut mennä ja selvisi, että hänen tehtävänsä oli vain katsella sivusta ja pysyä pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. "

Tuttua, ja lopulta oltiin niin erillään, että ero oli väistämätön.

Itse lopetin treffien suunnittelun sen jälkeen, kun toinen oli edellisenä iltana ollut harrastetreeneissään yömyöhään ja pilkki väsyneenä jo menomatkalla. Ei sitä parisuhdetta hoideta yksinään, jos toista ei kertakaikkiaan kiinnosta.

Kun valokuvia katson nyt jälkikäteen, niin kaikkialla missä vaan perheenä oltiin, niin itse hymyilen lapsen kanssa. Exällä on jokaisessa kuvassa murjottava ilme, ja niiden muistan yhä sen tunnelman, kun itse yrität järjestää mukavaa perheaikaa, ja toinen lähtee mukaan näyttämään vain hapanta naamaa ja valittamaan jos tekemisiin joutuu laittamaan euroakaan rahaa.

Meidän lapset ovat sen verran pieniä, että pihalla pitää olla aikuinen mukana. Toki vapaata leikkiaikaa tulee olla, mutta ei voida olla koko viikonloppua sisällä eikä siten, ettei koskaan käydä missään. Tällä hetkellä lapsilla on yksi harrastus viikossa, jonka kyydin hoidan minä. Vapaasta leikki- ja lepoajasta ei ole pulaa.

Ap

Minua kiinnostaa nyt se minkä verran te kuuntelette ja otatte lapsianne huomioon tässä projektipäällikön roolissa? 

Lapset oppii esimerkistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa nyt se minkä verran te kuuntelette ja otatte lapsianne huomioon tässä projektipäällikön roolissa? 

Lapset oppii esimerkistä. 

Tarkentaisitko vähän? Mielestäni tässä on kyse asioista, joissa lapsilla ei voi olla päätäntävaltaa tai vastuuta. Toki harjoitellaan omien jälkien siivoamista ja omista tavaroista huolehtimista. Jos luet alkuperäisen viestini, ei mikään näistä asioista kuulu leikki-ikäisen vastuulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama juttu, miestä ei kiinnosta ne perheenä tehtävät aktiviteetit yhtään. Kirjastot, kahvilat ja uimahalli ovat tylsiä ja mies aina syvään huokaillen lähtee mukaan. Jos en ehdota mitään menoa, miehelle on ihan ok istua kotona (ei edes pihalla) viikkoja putkeen. Lapset voivat vaikka katsoa telkkaria koko viikonlopun. Minun mielestäni lapset ansaitsevat jotain kivaa puuhaa.

Ap

Tällaiset asiat kertovat aika paljon myös luonne-eroista eikä niitä voi mennä väkisin muuttamaan. Me emme ole koskaan kuuluneet niihin jotka järjestävät lapsille koko ajan jotain ohjelmaa ja touhuavat jatkuvasti yhdessä perheenä. Kun lapsemme olivat päiväkodissa, ansaitsivat hekin iltaisin ja viikonloppuna rauhoittumista ja kotona oleilua ilman että olisi pitänyt koko ajan olla jotain ohjelmaa. Heillä oli jo arkipäivät täynnä ohjelmaa. Kouluikäisinä he taas osasivat jo itse järjestää tai toivoa tekemistä. Meille kaikille oma rauha ja rentoutuminen ilman aikataulupaineita ovat edelleen todella tärkeitä että jaksaa viikon painaa töissä ja koulussa, olemmekin kaikki introverttejä. Ehkä miehesi on tässä suhteessa samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?

Oooi, ihan peräti 2x vuodessa joudut renkaat vaihtamaan. Waude. Niitä ruuanlaitto-siivous- pyykki- lastenhoito, ja niiden suunnitteluhommia joudut tekemään joka päivä, 365 ja monta tuntia.

Ap, teet lastensuojeluilmoituksen teidän lapsista. Pääsette perhetyön piiriin. Tapaamisissa voi esimerkiksi käsitellä tunteita tunnekorttien avulla. Jos isälle tulee tuetut tapaamiset, hän voi turvakodilla pelata lautapelejä lasten kanssa. Minulle heräsi huoli teidän tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?

Ai niinkuin ne ulkotyöt joihin tuo oli pyytänyt veljeään avuksi kun miehensä ei viitsinyt niitä tehdä? Ja renkaat saa kaksi kertaa vuodessa vaihdettua liikkeessä jos ei itse halua sitä tehdä. 

Sama itsellä, teen kaiken. Ja kun tämä yksi valopää oli kiinnostunut auton renkaista, voin kertoa, että minä teen senkin homman. 

Terv. N65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. "

Tuttua, ja lopulta oltiin niin erillään, että ero oli väistämätön.

Itse lopetin treffien suunnittelun sen jälkeen, kun toinen oli edellisenä iltana ollut harrastetreeneissään yömyöhään ja pilkki väsyneenä jo menomatkalla. Ei sitä parisuhdetta hoideta yksinään, jos toista ei kertakaikkiaan kiinnosta.

Kun valokuvia katson nyt jälkikäteen, niin kaikkialla missä vaan perheenä oltiin, niin itse hymyilen lapsen kanssa. Exällä on jokaisessa kuvassa murjottava ilme, ja niiden muistan yhä sen tunnelman, kun itse yrität järjestää mukavaa perheaikaa, ja toinen lähtee mukaan näyttämään vain hapanta naamaa ja valittamaan jos tekemisiin joutuu laittamaan euroakaan rahaa.

Meillä ihan sama juttu, miestä ei kiinnosta ne perheenä tehtävät aktiviteetit yhtään. Kirjastot, kahvilat ja uimahalli ovat tylsiä ja mies aina syvään huokaillen lähtee mukaan. Jos en ehdota mitään menoa, miehelle on ihan ok istua kotona (ei edes pihalla) viikkoja putkeen. Lapset voivat vaikka katsoa telkkaria koko viikonlopun. Minun mielestäni lapset ansaitsevat jotain kivaa puuhaa.

Ap

Itse ihmettelin silloin ja vielä nykyäänkin, että miksi edes lähti mukaan, kun tosiaan ne perhereissut näyttivät olevan yhtä kärsimystä. Aina sanoin, että voin mennä lapsen kanssa kahdestaankin, ja ihan rehellisesti kahdestaan lapsen kanssa oli kivempi mennä, kun toinen ei ollut vieressä murjottamassa.

Omissa harrasteissaan sai mennä ihan vapaasti, silti koki olevan minun ja koko perheen syytä, että hän on jäänyt tavoitteistaan jälkeen. Ja lapsi oli yhteisymmärryksessä yrittämällä tehty, jos joku sitä nyt sattuisi miettimään. 

Lapsia olisin voinut hankkia mielellään useammankin, mutta jäi tähän yhteen. Eron jälkeen en ole uskaltanut lähteä edes miettimään uusperhejuttuja.

Ihanaa lukea näitä tapauksia, ja todeta miten järkevä olin, kun pistin suunnilleen kaikesta valittavan laiskamadon pihalle. En ymmärrä miksi mies haluaa alun jälkeen olla vain työmaa josta ei ole mitään iloa.

Ihana rauha.