Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että miestä hävettäisi, kun naisen veli tulee hänen kotiinsa tekemään hänelle kuuluvia töitä! Minua ainakin hävettäisi, jos mieheni joutuisi pyytämään siskoaan meille tekemään jotain, mitä minä en saa aikaiseksi.
En tiedä, onko vika mieheissä, vai naisissa, että suurimmasta osasta miehiä kuoriutuu tuollaisia perässä laahattavia nahjuksia viimeistään silloin, kun lapsia alkaa perheeseen syntyä. Omani on sellainen, vaikkei ole edes lapsia ja se on yksi syy, miksei niitä ole, eikä tule. Hän tekee sentään joitain asioita ihan sanomattakin, mutta enimmäkseen joudun huomauttamaan vähintään kerran, että asia X pitää hoitaa nyt, eikä vuonna 2124. En ole nalkuttajatyyppi, inhoan sitä, kun joudun aikuista ihmistä käskemään kuin pikkulasta ja siksi teen mieluummin itse kaiken, mihin kykenen ja paljon sellaistakin, mihin ei oikeasti taidot ja voimat edes riittäisi. Ehkä siksi miehestä on kehkeytynyt tuollainen laiskimus, koska
Miksi olet hänen kanssa edelleen jos teillä ei ole edes lapsia. Miksi tyydyt tuollaiseen ja siedät sitä että toinen käyttää sinua kotiorjana. Miksi haluat olla hänen kanssaan jos koet epäreiluutta joka päivä. Oletko oikeasti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.
Minä taas ajattelen niin, että kun lasten päiväkoti-, koulu- ja harrastusasiat hieman sakkaavat toisen tötöilyn myötä, en voi antaa kodinkin mennä ihan pommiksi. Jotenkin se kertoisi minun silmissäni jo koko porukan elämänhallinnan puutteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
No tämä helpotti, kiitos. Hyvä mieli, kun ei sentään tullut valittua av:lla muille vittuilevaa ihmistä.
No lakkaa valittamasta ja kanna seuraukset valinnastasi. Ei me muutkan narista turhista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Tuo on varmasti ihan totta, että olen itse paikkaillut liikaa toisen tekemisiä. Mutta tunnollisemman syyllistäminen ei välttämättä ole se hedelmällisin
Sen verran syyllistän, että itse myös opetat muille, miten sua voi kohdella ja mikä on ok. Olet hyväksynyt tämän systeemin, koska siihen ei tule mitään muutosta. Ei tuollainen ole mikään parisuhde vaan toinen käyttää toista hyväksi. Surullista, että joku elää tällaisessa suhteessa.
Tässä on vaan se ongelma, että tuollainen "en mäkään sit tee/hoida" systeemi toimii tasan niin kauan kun lapsia ei ole kuvioissa ja taas lapsia ennen tuo toisen vanhemman välinpitämättömyys harvoin tulee ilmi. Siinä kun on kyse lasten hyvinvoinnista, se lapsista välittävä vanhempi yleensä vaan alkaa tekemään ja toimimaan, koska lapset ovat väsytystaistelun kärsijät. Lapsistaan piittamaaton vanhempi saa sitten niskaotteen ja sen jälkeen lapsistaan välittävä vanhempi siirtyy pohtimaan lasten parasta sen suhteen pitäisikö erota vai ei.
Jotenkin älyllisesti laiskaa syyllistää sitä vanhempaa joka ajattelee lastensa parasta, eikä sitä joka on lapset tehnyt ja jättää sitten hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta ja päiväkodista muuten otetaan aina ensin yhteyttä äitiin. Sitä ei saa millään muutettua.
Yritin jakaa miehelle vastuualueeksi kaikki koulujutut. Ei onnistunut. Koulusta otettiin kuitenkin aina ensin yhteyttä minuun. Vain jos en vastannut puhelimeen, soittivat lasten isälle.
Wilmatunnukset vain isälle. Näin se meillä hoitui hyvin.
Minua alkoi harmittaa lapsen puolesta, kun hänellä meni tapahtumia ohi. Sai vaikka viedä naposteltavaa, niin hän meni ilman, kun isä ei ollut katsonut Wilmaa. Ei ollut oikeita varusteita liikuntatunnilla, ja ohi menivät myös vanhempainillat ym. Miehellä oli asenne, että tärkeistä asioista soitetaan. Tosin ei puheluihinkaan aina vastannut, joten en tiedä mitä kautta oikeasti ajatteli tiedot hänelle syötettävän.
Meillä ei ole koskaan soitettu koulusta ellei lapsi ole ollut sairas ja hänet on pitänyt hakea pois kesken koulupäivän. Tämäkin vain ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Miehelle kannattaa sanoa ettei koulusta enää koskaan soiteta ja kaikki pitää katsoa Wilmasta. Jos joku menee ohi niin lapsi antaa suoraan palautetta isälleen. Jos mikään ei auta niin miettisin vakavasti parisuhteen jatkoa, ei ole lapsellekaan hyväksi ettei toinen vanhempi välitä hänen tunteistaan tai asioistaan yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua, ap. Monesti tehnyt mieli laittaa hanskat tiskiin. Mutta lapset ansaitsevat kivan, suhteellisen siistin kodin, asianmukaiset vaatteet ja varusteet ja puitteet, jossa olla, elää ja leikkiä/harrastaa. Ja asiallisen ravinnon tietysti myös. Heidän takiaan jaksan. Täysin yh-äiti tunnen olevani, vaikka nurkissa asuu myös lasteni isä. Ajattelen eroa joka päivä monta kertaa. Ehkä ensi vuonna tulee tähän muutos ja apina selästä häipyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan nyt vielä, että ennen lapsia mies oli aloitekykyinen. Hoiti kotia tasavertaisesti, suunnitteli lomia ja etsi meille tämän nykyisen kodin. Haaveilimme perheestä yhdessä. Lasten synnyttyä jotenkin kaikki on häneltä jäänyt. Ei kuulemma riitä energiaa, kun leikki-ikäisten kanssa on raskasta.
Ap
Tuo ei lopu muulla kuin hössötyksen lopettamisella tai erolla, ja erosta vasta härdelli alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen on yksi lapsi ja sotkija vähemmän. Kerrostalossa on ne "raskaat hommat" ulkoistettu, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt vielä, että ennen lapsia mies oli aloitekykyinen. Hoiti kotia tasavertaisesti, suunnitteli lomia ja etsi meille tämän nykyisen kodin. Haaveilimme perheestä yhdessä. Lasten synnyttyä jotenkin kaikki on häneltä jäänyt. Ei kuulemma riitä energiaa, kun leikki-ikäisten kanssa on raskasta.
Ap
Miten leikki-ikäisen kanssa on raskasta jos mies ei edes osallistu mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt vielä, että ennen lapsia mies oli aloitekykyinen. Hoiti kotia tasavertaisesti, suunnitteli lomia ja etsi meille tämän nykyisen kodin. Haaveilimme perheestä yhdessä. Lasten synnyttyä jotenkin kaikki on häneltä jäänyt. Ei kuulemma riitä energiaa, kun leikki-ikäisten kanssa on raskasta.
Ap
Ihan sama meillä. Lisäksi omakin energia oli ennen lapsia ja raskashoitoisempaa taloa parempi, ja kaikki tärkeät langat pysyivät käsissä ilman erityistä panostusta. Kun taakka kasvaa, pitäisi sen kasvaa tasaisesti molemmilla. Sen sijaan toinen huomaa ottavansa enemmän vastuuta ja toinen alkaa väistellä koko ajan lisää.
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani täydellisyyden tavoittelija. Kohtuullinen työnjako olisi tavoiteltavaa. En halua opettaa lapsille, että on normaalia, että roskia ei viedä, kaikki astiat ovat likaisena eikä ole säänmukaista vaatetusta ihan vaan näpäyttääkseni heidän isäänsä. Haluan, että koti on siinä kunnossa, että lasten kaverit voivat tulla kylään, eikä lasten tarvitse hävetä. Eli sotku on ihan ok, mutta likaisuus tai roskat ei käy.
Ap
Kai ymmärrät että tämä on juuri se mitä miehesi käyttää hyväkseen. Hän tietää että jos hän ei hoida niin sinä kyllä hoidat. Tämän takia homma ei tule ikinä teillä muuttumaan. Sinun kannattaa hyväksyä tilanne tai erota. Muuta tietä ei teillä enää ole kun sinä et ole valmis muuttamaan mitään. Jatkat vain tekemistä ja valittamista. Jos se toimisi olisi se jo toiminut. Vain hullu toistaa samaa kerrasta toiseen ja odottaa eri lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan odottelee ensimmäisiä marinoita tekemättömistä töistä, niin se on sitten jatkossa hänelle. :) Jos ei marise, teillä on vain erilaiset odotukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Tuo on varmasti ihan totta, että olen itse paikkaillut liikaa toisen tekemisiä. Mutta tunnollisemman syyll
Lapsistaan jos välittää, niin välittää myös siitä minkälaista mieskuvaa ja naiskuvaa annetaan. Se että uhriutuu ja suorittaa vaan on todella huono esimerkki. Myös itsestään pitää välittää. Myös lapsille pitää opettaa vastuuta ja sitä, miten toisia kohdellaan. Kodissa on kurja ilmapiirikin, kun ei se parisuhde millään kukoista tällaisessa asemassa. Kannattaako siis jatkaa sitä uhriutumista vai ottaa vastuu omasta elämästä? Lasten asiat pitää hoitaa, mutta ei paikkailla sitä toisen suhdetta lapsiin. Liian usein naiset myös päätyy selittelemään ja sovittelemaan ja jopa valehtelemaan lastensa isän puolesta, ettei lapset alkaisi inhota isää. Kyllä jokaisella niin naisella kuin miehellä on vastuu itsestään ja omista rajoistaan ja minkälainen käytös sallitaan. Lapset eivät ole tekosyy sille, että annetaan itseään kohdella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Tuo on varmasti ihan totta, että olen itse paikkaillut liikaa toisen tekemisiä. Mutta tunnollisemman syyll
Kovin mustavalkoinen ajattelu, että pitää hoitaa kaikki tai jättää kaikki hoitamatta. Mies on ulkoistanut itseensä suhteesta, perheestä ja kodinhoidosta ja tätä kaikkea pitäisi vaan jaksaa koska lapset?
Hän tietää että jos hän ei hoida niin sinä kyllä hoidat.
Tämähän se ongelma on meilläkin, kyllä minä sen tiedostan. Mutta jos minäkin jätän hoitamatta, on ihan perusteltua jonkun muun ihmisen puuttua tilanteeseen. Se taas olisi varmasti minulle paljon suurempi taakka ja häpeä kuin miehelle. Tietysti jos jaksaminen tosiaan loppuu, pitäisi tehdä lasu ja toivoa saavansa tilanteeseen apua. Mutta tuntuisi sekin aika hölmöltä, kun taloudessa kuitenkin asuu toinenkin aikuinen, jonka ainakin paperilla pitäisi kyetä ihan samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.
Hyi. Entisen kaverini äiti teki saman päätöksen aikanaan. Ymmärrettävästi, sillä perheen isä ja 4 poikaa olivat niin täysiä sikoja että pahaa teki.
Kun kukaan ei enää siivonnut, iso vanha puutalo peittyi vähitellen roskaan ja paskaan. Siis kirjaimellisesti myös jälkimmäiseen, kun kissoja ja koiria oli useita eivätkä ne olleet sisäsiistejä. Kissat ehkä yrittivät, mutta jos hiekkalaatikko tursuaa sontaa niin ei kissa sinne asioitaan tee.
Likaisia tiskejä oli iso keittiö niin täynnä ettei siellä mahtunut tekemään mitään. Valtaosa niin tiukassa homeessa ettei niitä varmaan käsipelillä olisi puhtaaksi edes saanut. Joka paikassa parin sentin pölykerros ja roskia ja töhnää joka paikassa.
Olisin itse väittänyt eroa paremmaksi ratkaisuksi, jotta lapset olisivat saaneet edes välillä asua normaalissa kodissa. Perheen miesväkeä ei kaaos ja saastaisuus näyttänyt häiritsevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.
Hyi. Entisen kaverini äiti teki saman päätöksen aikanaan. Ymmärrettävästi, sillä perheen isä ja 4 poikaa olivat niin täysiä sikoja että pahaa teki.
Kun kukaan ei e
Olen myös ihan vakavissani sitä mieltä, että Auri Kanasen palveluille olisi jossain kohtaa tarve, jos mies yksin vastaisi siivouksesta. Jos koira oksentaa, hän antaa sen vain olla kunnes minä tulen kotiin siivoamaan. Ehkä voi heittää jonkun paperin päälle, ettei niin häiritse. Ja ei, en tajunnut hänen siisteyskäsityksensä poikkeavan omastani niin radikaalisti ennen lapsia ja asuntolainaa. Ehkä suljin siltä silmät, kun en voinut kuvitellakaan, en tiedä. Eli se, että antaisin olla kunnes havahtuu asiaan, ei ole meillä ratkaisu.
En koe olevani täydellisyyden tavoittelija. Kohtuullinen työnjako olisi tavoiteltavaa. En halua opettaa lapsille, että on normaalia, että roskia ei viedä, kaikki astiat ovat likaisena eikä ole säänmukaista vaatetusta ihan vaan näpäyttääkseni heidän isäänsä. Haluan, että koti on siinä kunnossa, että lasten kaverit voivat tulla kylään, eikä lasten tarvitse hävetä. Eli sotku on ihan ok, mutta likaisuus tai roskat ei käy.
Ap