Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Luulisi, että miestä hävettäisi, kun naisen veli tulee hänen kotiinsa tekemään hänelle kuuluvia töitä! Minua ainakin hävettäisi, jos mieheni joutuisi pyytämään siskoaan meille tekemään jotain, mitä minä en saa aikaiseksi.
En tiedä, onko vika mieheissä, vai naisissa, että suurimmasta osasta miehiä kuoriutuu tuollaisia perässä laahattavia nahjuksia viimeistään silloin, kun lapsia alkaa perheeseen syntyä. Omani on sellainen, vaikkei ole edes lapsia ja se on yksi syy, miksei niitä ole, eikä tule. Hän tekee sentään joitain asioita ihan sanomattakin, mutta enimmäkseen joudun huomauttamaan vähintään kerran, että asia X pitää hoitaa nyt, eikä vuonna 2124. En ole nalkuttajatyyppi, inhoan sitä, kun joudun aikuista ihmistä käskemään kuin pikkulasta ja siksi teen mieluummin itse kaiken, mihin kykenen ja paljon sellaistakin, mihin ei oikeasti taidot ja voimat edes riittäisi. Ehkä siksi miehestä on kehkeytynyt tuollainen laiskimus, koska en ole koskaan mistään sanonut kuin korkeintaan kerran. Jollei ole mennyt perille, olen tehnyt itse tai antanut jäädä roikkumaan. Eli ihan oma moka kai. Olisi varmaan vain pitänyt naputtaa joka saamarin asiasta, kunnes mies tekee tai kyllästyy kuuntelemaan valitusta ja ottaa pesäeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu jos et halua erota. Minäkin yritin aluksi pitää kotia järjestyksessä mutta jossakin vaiheessa nostin kädet pystyyn ja totesin että jos minä olen ainoa jota kodin järjestys kiinnostaa niin antaa olla. Meillä on varmaan järjestys seuraavan kerran kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jos silloinkaan.
Kyllä näin on. Valitse taistelusi.
Ensimmäinen on kotisiivoojat jonka lasku miehelle. Seuraava pesulapalvelut jonka lasku miehelle. Sitten alat puhua miespuolisesta aupairista ja kiinteistöhuollosta jonka lasku miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta ja päiväkodista muuten otetaan aina ensin yhteyttä äitiin. Sitä ei saa millään muutettua.
Yritin jakaa miehelle vastuualueeksi kaikki koulujutut. Ei onnistunut. Koulusta otettiin kuitenkin aina ensin yhteyttä minuun. Vain jos en vastannut puhelimeen, soittivat lasten isälle.
Wilmatunnukset vain isälle. Näin se meillä hoitui hyvin.
Minua alkoi harmittaa lapsen puolesta, kun hänellä meni tapahtumia ohi. Sai vaikka viedä naposteltavaa, niin hän meni ilman, kun isä ei ollut katsonut Wilmaa. Ei ollut oikeita varusteita liikuntatunnilla, ja ohi menivät myös vanhempainillat ym. Miehellä oli asenne, että tärkeistä asioista soitetaan. Tosin ei puheluihinkaan aina vastannut, joten en tiedä mitä kautta oikeasti ajatteli tiedot hänelle syötettävän.
Vierailija kirjoitti:
Teille ei kelpaa se miehen tekeminen.
Siinä se syy on. Mies ei tietäänkään tee asioita kuten sinä tekisit. Jos mies tekee niin kuitenkin kuljet perässä ja vaadit ja nalkutat työn jäljestä.
Kyllä kelpaa. Meillä mies kysyy usein, miten minä olen asian X tehnyt, jolloin kerron, mutta muistutan, ettei hänen tarvitse tehdä samoin, vaan omalla tavallaan, koska lopputulos on joka tapauksessa sama. Mies on esimerkiksi minua paljon huolellisempi siivoaja. Minä usein pyyhkäisen isoimmat roskat keskilattialta ja näkyvät pölyt tasoilta, kun taas mies imuroi joka kolon suunnilleen listanpäällisistä lähtien. Ja minulle kelpaisi oikein hyvin, että mies tekisi tuolla minun suurpiirteisemmällä tyylilläni, jos vain tekisi vähän useammin.
Vierailija kirjoitti:
Mä huolehtisin lasten jutut, ettei heidän tarvi kärsiä, muuta en. Alkaisin vaan kutomaan sukkaa netfixin äärellä
Suurin osa niistä perheen jutuista on vaan lasten juttuja, joten aika vähiin jää ne muut.
Lapset ovat muuttaneet pois, määrät väheni paljon.
Minulla on simppeli lista kotitöistä ja teen jotain joka päivä. Lasten vaatteet pääasiallisesti sain, ystävälläni vanhempia lapsia.
Esim mä tein vaatelistat, kuinka monta pitkähihaista tarvii, villavaatteet jne ja oli helppo laskea nyt on tarpeeksi. Liian pienet vaatteet meni kiertoon.
Ulkoista ja tee listoja.
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
Vierailija kirjoitti:
Kun aloin tapailemaan nykyistä miestäni, niin olin onneni kukkuloilla kun sain kumppanikseni vihdoinkin aktiivisen toisen aikuisen.
Kolme vuotta sain siitä nauttia, nyt olemme olleet yhdessä neljö vuotta ja viimeisen vuoden ajan olen ihmetellyt, mitä ihmettä tapahtui. Hiljalleen kaikki aktiivisuus on hivuttautunut minun niskaani.
Olen puhunut asiasta, itkenytkin että jos edes joskus hän ottaisi jostain asiasta vetovastuun kuten suhteen alkuvuosina. Hän lupasi hyvittelyksi viedä minut syömään, koska mainitsin että emme ole aikoihin käyneet ulkona niin, että hän hoitaisi järjestelyt.
Lopputulos: jouduin silti valitsemaan ravintolan itse, hän sentään varasi pöydän kun vaadin häntä tekemään edes sen.
Emme asu yhdessä, emmekä todellakaan muuta yhteen!
Nyt hän mainitsi että haluaisi pitää kavereilleen pikkujoulut ja ilmaisi että odottaa minun "auttavan" joka pitää sisällään että MI
Äijä on lähellä saada orjan. Lähde ja äkkiä, tuo tulee vaan pahenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat muuttaneet pois, määrät väheni paljon.
Minulla on simppeli lista kotitöistä ja teen jotain joka päivä. Lasten vaatteet pääasiallisesti sain, ystävälläni vanhempia lapsia.
Esim mä tein vaatelistat, kuinka monta pitkähihaista tarvii, villavaatteet jne ja oli helppo laskea nyt on tarpeeksi. Liian pienet vaatteet meni kiertoon.
Ulkoista ja tee listoja.
Miksei mies voisi tehdä listoja? Tai ulkoistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta ja päiväkodista muuten otetaan aina ensin yhteyttä äitiin. Sitä ei saa millään muutettua.
Yritin jakaa miehelle vastuualueeksi kaikki koulujutut. Ei onnistunut. Koulusta otettiin kuitenkin aina ensin yhteyttä minuun. Vain jos en vastannut puhelimeen, soittivat lasten isälle.
Wilmatunnukset vain isälle. Näin se meillä hoitui hyvin.
Minua alkoi harmittaa lapsen puolesta, kun hänellä meni tapahtumia ohi. Sai vaikka viedä naposteltavaa, niin hän meni ilman, kun isä ei ollut katsonut Wilmaa. Ei ollut oikeita varusteita liikuntatunnilla, ja ohi menivät myös vanhempainillat ym. Miehellä oli asenne, että tärkeistä asioista soitetaan. Tosin ei puheluihinkaan aina vastannut, joten en tiedä mitä kautta oikeasti ajatteli tiedot hänelle syötettävän.
Ei, vaan miehellä oli asenne ettei oma lapsi ole tärkeä.
Siitähän noissa vastuista sluibailevissa miehissä on kyse. He eivät arvosta kumppaneitaan ja lapsiaan. Yhtäkään muuta järjellistä syytä ei ole sille, ettei aikuinen täysivaltainen ihminen pysty lukemaan wilmaa ja hoitamaan osuuttaan perhe-elämästä.
Klassinen tilanne josta useampi suomalaisnainen löytää itsensä. Tilanne kehittyy vuosia, nainen hoitaa lopulta kaiken ja mies on passivoituu. Nainen toimii miehen roolissa, tekee, touhuaa, häärää ja päättää kaikesta. Siinä jää suomimies jalkoihin, täyttää tiskikoneenkin väärin, pakenee kotoa töihin koska siellä pystyy olla mies. Nyt peli poikki ja katse peiliin, molemmat.
Jos mies ei tee kotona asioita, niin kukaan ei tee niitä. Piste. Kun tulee seurauksia mies vastaa niistä. Piste. Naisen ei kuulu muistutella miestään asioiden hoitamisesta, pelastaa miestään tai olla mitenkään "äiti" miehelleen. Nainen keskittyy naisena olemiseen ja omaan tonttiinsa ja tulee pois huseeraamasta miehen tontilta. Nainen ottaa täyden vastuun siitä että on alunperin lähtenyt toimimaan itselle ja miehelle vahingollisella tavalla ottamalla vastuita jotka ei itselle kuulu.
Tolla menolla tulevaisuudessa siintää ero ja vuoroviikkovanhemmuus. Sitten ihmetellään miten se mies nyt pystyykin hoitamaan kaiken kun ennen ei tehnyt mitään. Sitten uudet parisuhteet ja hetken päästä sama tilanne niissä. Jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu.
Taitaapa olla niin että ap on täydellisyyden tavoittelija, joita etenkin naisissa (olen myös) usein näkee ja emme voi antaa neuvoa johon hän tarttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Perustelee saamattomuutta työstressillä, joka on kuulemma helpottamassa aina asian x tai y jälkeen. Mutta sama syy vuodesta toiseen. Minäkin käyn kokopäivätöissä ja olen stressaantunut. Palkkajankkaajall
Sitten hänen pitää löytää sellainen työ joka ei stressaa, muuten menee perhe alta. Kumman valitsee? On törkeää manipulaatiokäytöstä, että ei ota huomioon sinua tai sun jaksamista tai perheensä hyvinvointia vaan minun stressi ja minun lepo ja minä minä minä. Lapseksi taantunut mies. Olen pöyristynyt, että hoidat kaiken ja maksat puolet. Synnytit lapset ja hoidat ne. Niin mikä sen miehen funktio on? Järkyttävää minkälaisten miesten kanssa sitä naiset on. Jotenkin vielä ymmärtäisin jos mies maksaisi kaiken. Jos kerran maksutkin on puoliksi, miksei kaikki muu? Joka tapauksessa järkyttävän raskas "parisuhde". Ei rakkautta, ei empatiaa, ei kunnioitusta, ei arvostusta ei mitään. Herää nainen.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tilanne josta useampi suomalaisnainen löytää itsensä. Tilanne kehittyy vuosia, nainen hoitaa lopulta kaiken ja mies on passivoituu. Nainen toimii miehen roolissa, tekee, touhuaa, häärää ja päättää kaikesta. Siinä jää suomimies jalkoihin, täyttää tiskikoneenkin väärin, pakenee kotoa töihin koska siellä pystyy olla mies. Nyt peli poikki ja katse peiliin, molemmat.
Jos mies ei tee kotona asioita, niin kukaan ei tee niitä. Piste. Kun tulee seurauksia mies vastaa niistä. Piste. Naisen ei kuulu muistutella miestään asioiden hoitamisesta, pelastaa miestään tai olla mitenkään "äiti" miehelleen. Nainen keskittyy naisena olemiseen ja omaan tonttiinsa ja tulee pois huseeraamasta miehen tontilta. Nainen ottaa täyden vastuun siitä että on alunperin lähtenyt toimimaan itselle ja miehelle vahingollisella tavalla ottamalla vastuita jotka ei itselle kuulu.
Tolla menolla tulevaisuudessa siintää ero ja vuoroviikkovanhemmuus. Sitten ihm
Miksi nainen hoitaa kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon loistavasta miesvalinnasta.
Olisit valunnut taakkasi tarkemmin.
M47
No tämä helpotti, kiitos. Hyvä mieli, kun ei sentään tullut valittua av:lla muille vittuilevaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne tuohon ajautuu?
No hössötyksellä ja ulinalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun olette keskustelleet asiasta mitä mies sanoo? Miten perustelee ettei hoida mitään? Eikö hävetä kun veljesti tulee hommiin? Vapaamatkustaa, koska luottaa siihen, että sä hoidat. Olet tehnyt virheen, kun olet ottanut itsellesi kaiken hoidettavaksi ja ajatellut, että kaikki hommat on lähtökohtaisesti sun. Nyt mies on tottunut hyvään, kun ei tarvitse mitään tehdä. Sano nyt vielä, että harrastaa ja tekee omia juttuja töiden jälkeen ja sä et tee koskaan mitään ja jos tulee sanomista niin ei keskustele.
Kannattaa miettiä minkälaista parisuhteen ja perheen mallia annatte lapsille. Olisko ok jos lasten puolisot käyttäytyisi kuin lasten isä?
Tuo on varmasti ihan totta, että olen itse paikkaillut liikaa toisen tekemisiä. Mutta tunnollisemman syyllistäminen ei välttämättä ole se hedelmällisin ratkaisu. Kun on riittävän kuormittunut, muutoksen
Sen verran syyllistän, että itse myös opetat muille, miten sua voi kohdella ja mikä on ok. Olet hyväksynyt tämän systeemin, koska siihen ei tule mitään muutosta. Ei tuollainen ole mikään parisuhde vaan toinen käyttää toista hyväksi. Surullista, että joku elää tällaisessa suhteessa.
Mä huolehtisin lasten jutut, ettei heidän tarvi kärsiä, muuta en. Alkaisin vaan kutomaan sukkaa netfixin äärellä